Terkko tutki lääketieteen tutkijoiden tietokäytäntöjä

Terkon informaatikot selvittivät HYKS:n ja HY:n lääketieteellisen tiedekunnan tutkijoiden tiedonhaku- ja tiedonhallintakäytäntöjä. Tavoitteena on edistää näyttöön perustuvaa kirjastotyötä ja sen kautta luoda paremmat edellytykset lääketieteelliselle tutkimukselle.

Open Access katsaus julkaistiin Informaatiotutkimus-lehdessä 34 (3) 2015.

 

ELAG –konferenssiin osallistumista voi suositella muillekin kuin nörteille

ELAG-logo
Emme ole aiemmin osallistuneet ELAG (European Library Automation Group) konferensseihin, emmekä olisi ehkä tulleet osallistuneeksi tänä vuonnakaan, jos ei meitä olisi kannustettu ilmoittautumaan. Mielikuvamme oli, että kyse on tietoteknisesti suuntautunneille kirjastoammattilaisille tarkoitettu konferenssi.

ELAG 2010-konferenssi järjestettiin tänä vuonna Helsingissä, mihin varmaankin liittyi, että niinkin monella meistä Helsingin yliopiston kirjastosta oli mahdollisuus osallistua konferenssiin. Tarjosihan tämä mainion ja kirjastolle edullisen mahdollisuuden kansainvälistää  työntekijöitään. 9-11.6.2010 järjestetyn tapahtuman yleisteemana oli Meeting new user expectations.

Aiemmista ELAG-konferensseista emme tiedä, mutta ainakin tämä teema näytti tuottaneen ohjelmaan paljon sellaisia, josta vähemmänkin tietoteknisesti suuntautunut osallistuja sai paljon irti. Konferenssiesitelmien ja workshopien  aiheena oli mm. modernit kirjastonkäyttäjät ja erilaiset käyttöliittymät, kirjastojen rooli opiskelijoiden oppimaan oppimisessa, nettisukupolven tiedonhakukäyttäytyminen, relevanssin käsite digitaalisissa kirjastoissa.

Kolmi-, tai esikonferensseineen nelipäiväinen, tapahtuma ansaitsisi laajemman esittelyn. Muutamakin osallistuja kirjastostamme piti vielä konferenssin aikana mahdollisena kirjoittaa itseään innostavista esityksistä, mutta kun välissä on ollut kesä lomineen, ei ole ihmeteltävää, ettei enempää juttuja koottavaksi sitten kertynyt. Seuraavassa joitain referointeja ja kuvauksia muutamista esityksistä ja yhdestä workshopista. Lopuksi vaikutelmatuliaisia konferenssista.

Kirjaston rooli omistautuneen oppimisen tukemisessa

Avauspuheenvuorossaan Andrew Cox Sheffieldin yliopiston informaatiotutkimuslaitokselta esitteli, miten Sheffieldin yliopistossa kirjasto on tullut osaksi opiskelijoiden opiskelua. Laitoksen opiskelussa hyödynnetään omistautuneen oppimisen (engaged learning) ideaa ja välineinä käytetään tiimityöskentelyä, verkko-oppimista ja informaatiolukutaidon edistämistä. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden opinnot sisältävät tiedon hallinnan oppimista (information management). Tavoitteena on kurssin suunnittelua, tutkimuksen teon alkeiden opiskelua, posterien tekoa ja vertaisarviointiin tutustumista.

Omistautunutta oppimista tukee vaivaton pääsy suureen määrään tietoa. Tällöin kirjaston rooli korostuu sen tarjotessa tilan tiedolle eli se on paikka jossa opiskelussa tarvittavia tietoresursseja on saatavilla. Tilan oppimiskeskuksena tulee olla houkutteleva ja tarjota virikkeitä opiskeluun ja pääsyn laajoihin tietoresursseihin. Myös kirjaston tarjoama informaatiolukutaidon opetus on keskeinen osa tutkivaa oppimista, jolle on tärkeää tiedon oikea paikantaminen ja sen löytäminen laajoista kirjaston elektronisista kokoelmista.

Toisen vuoden opiskelijat tekevät YouTubeen elokuvan ja valokuvatarinan, jossa käytetään hyväksi kuvia, musiikkia ja ääniefektejä.  Tällöin kirjasto on mukana opiskelussa haasteellisissa tekijänoikeuskysymyksissä. Kirjaston tehtävänä on ohjata ja muokata opiskelijoiden tiedonhakukäyttäytymistä osana opiskelijoiden oppimaan oppimista. Tavoitteena on että kirjasto olisi kaikkialla missä opiskelijakin, keskeisenä tekijänä heidän opiskeluarjessaan.

Miten kirjaston perinteet ja sosiaalinen media kohtaavat?

Lukas Koster Amsterdamin yliopiston kirjastosta ja Rosemie Callewaert Bibnetistä Brysselistä esittivät vuoropuheluperformanssina ja slideshown siivittämänä vertailevan katsauksen web 2.0 piirteiden ja palvelujen impmentointiin Amsterdamin yliopiston kirjaston kokoelmaluettelossa ja portaalissa, joiden kehittämiseen Lukas on osallistunut, ja Flanderin (Belgian hollannin kieltä puhuvan osan) yleisten kirjastojen yhteisluetteloportaalissa, jonka kehittelystä Rosemie on ollut vastuusssa. Esityksensä he jäsensivät “semanttisen webin kirjoittamattomien sääntöjen” varassa:

  • OHJAA MINUA (Guide me).
  • VIEHÄTÄ MINUA (Attract me)
  • LÖYDÄ MINUT (Find me)
  • PALKITSE MINUT (Reward me)

Slideshown avulla Rosemie ja Lukas kertoilivat havainnollisesti ja eloisasti, miten heidän luomuksensa suhteutuivat näihin sääntöihin. Miten eri tavoin teoria kohtasi käytännön ja miten kirjaston perinteet kohtasivat sosiaalisen median. Rosemien luomuksessa, Zoeken. bibliotheek.be, toteutuvat monet web 2.0 -piirteet: oli houkuttelevaa opastavuutta, ei pakkovalintoja liian monien tietokantojen välillä vaan yksi yhteinen indeksi yhdistettyine hakuineen ja tarjottuine synonyymeineen, oli suositteluja ja visuaalisuutta, oli mahdollisuus tagitukseen, omien asiasanojen  antamiseen. Amsterdamin yliopiston kokoelmaluettelo ja portaali digitaaliseen kirjastoon näyttävät tutunomaisen epävisuaalisilta, epäinteraktiivisilta, staattisilta ja tylsiltä, joita ominaisuuksia Lukas ei mitenkään pyrkinyt peittelemään vaan pikemminkin ehkä päinvastoin.

Amsterdamin yliopiston kirjaston julkilausuttuna pyrkimyksenä on kyllä ollut kehittää web 2.0 -palveluja ja Lukas on kyllä kirjoitellut blogiinsa näistä, mutta tämä kaikki oli jäänyt paljolti teoriaksi. Käytännössä voimavarat olivat kuluneet työhön vähän vanhanaikaisempien ja jäykempien  järjestelmien parissa: Metalib, Aleph, etc.

Amsterdamin yliopiston kirjaston verkkopalvelujen nykytilanteeseen tutustuminen oli kiinnostavaa sikälikin, että jokunen vuosi sitten täällä luettiin enemmän tai vähemmän inpiroituneena Amsterdamin yliopiston elektronisten palvelujen kehittämisohjelmaa, jossa oli eräitä vaikuttavia kuvioita, mm. monihaarainen kaavio palvelujen kokonaissarkkitehtuurista,  ja web 2.0 oli tietenkin kuvassa mukana. Näinkös siinä sitten on käynytkin?

Tuntekaa käyttäjänne ja tarjotkaa palveluja heidän ehdoillaan!

Yhden workshopin teemana  aiheena oli Tuntekaa käytäjämme. Ryhmän vetäjänä oli BIBSYSissä työskentelevä Marit Brodshaug, mikä selittää BIBSYSin näkyvyyden ryhmän raportissa. Ryhmässä käydyissä keskusteluissa todettiin modernin kirjastonkäyttäjän haluavan sisällöllisesti yhä yhtenäisempiä ja ominaisuuksiltaan modernimpia kirjastopalveluja. Asiakkaat jotka ovat ”syntyneet” netin käyttäjiksi vaativat kirjastopalveluilta helppoutta, helppoa pääsyä aineistoihin ja täydellisiä sisältöjä.  Käyttävät he sitten läppäriä tai älypuhelimen toimintoja heidän tiedontarpeensa kohdistuu kirjoihin, artikkeleihin, tietokantoihin, paikallisiin kokoelmiin ja mediaan kaikissa muodoissaan.  He haluavat täsmällisiä vastauksia tiedonhakuihinsa riippumatta siitä ovatko fyysisesti kirjastossa, ravintolassa tai uimarannalla.

Näihin käyttäjien tarpeisiin kirjastot pyrkivät vastaamaan tehokkain ja saumattomin kirjastojärjestelmin. Eli kirjastojärjestelmiä tulee kehittää niin että ne tarjoavat helpon pääsyn kaikkiin tarjolla oleviin kirjastoresursseihin, kuten elektronisiin kokotekstilehtiin, virtuaalisiin tietopalveluihin, avoimiin aineistoihin, multimediaan, blogeihin.

Korkeatasoisen metadatan todettiin olevan yhä tärkeämpi haluttujen resurssien löytämisen kannalta. Opiskelijat tarvitsevat yhä enemmän ammattitaitoista opastusta ja tietoa siitä kuinka etsiä relevanttia informaatiota. He tarvitsevat opastusta informaation ja sen relevanssin määrittämiseen.  Kirjastoissa tulee ottaa yhä suuremmassa määrin huomioon digitaalisen aineiston laajat formaattivalikoimat ja sisällöt sekä tuoda esille yhä enemmän oma arvonsa ja palvelujensa edut.

Tieteelliset kirjastot esimerkiksi Norjassa vievät metadataa myös Googleen auttaakseen käyttäjiä löytämään tiensä takaisin kirjaston tietokantoihin ja laadukkaaseen tietoon.  Myös opiskelijat on otettu mukaan markkinoimaan kirjastoa ja sen palveluja, jolloin terminologian ja kielen käyttö ei ole kirjastoammattilaisten asiakkaille toisinaan vaikeaselkoista ammattislangia.

Muuttuuko relevanssin käsite e-kirjastoympäristössä?

Jela Steinerova Comenius yliopistosta Bratislavasta esitteli mm. relevanssikäyttäytymisen tutkimusta. Digitaalilukutaitoinen nettisukupolven tiedonhakija haluaa hakunsa tulokset nopeasti, viitteet ovat sekä tekstiä että kuvaa ja tiedonhakija voi tehdä samalla muita rinnakkaistoimintoja. Muuttaako tämä uusi ympäristö ajattelua ja sitä kuinka ja miksi tietoa käytetään? Muuttuuko relevanssin käsite elektronisissa kirjastoissa ja niiden palveluissa? Sähköisessä ympäristössä käyttäjät lisäävät palveluiden arvoja suositellessaan, yhdistäessään, asettaessaan paremmuusjärjestykseen palveluja.

Traditionaalisessa kirjastoympäristössä relevanssilla tiedolla tarkoitetaan yksitasoista, lineaarista, bibliografista viitetietoa. Digitaalisen kirjaston sähköisessä ympäristössä relevanssitieto on ei-lineaarista, monitasoista, joustavaa ja interaktiivista tietoa.

Vaikutelmatuliaisia

Antoisia olivat myös sellaiset esitykset, joita kuunnellessa ei tahtonut pysyä ihan koko matkaa kärryllä. Silti ne saattoivat esimerkiksi antaa lisäymmärrystä termeistä/ilmiöistä, joihin väkisinkin törmää (esim. linked data) ja joista tietäminen edes jonkinasteisesti kuulunee nykyään kirjastonhoitajan yleissivistykseen varsinkin kun e-kirjastotehtävissä vielä toimitaan. Kiinnostavaa oli myös saada tietää, millaisilla skripteillä ja koodeilla erilaisia asioita saadaan aikaan, vaikkei noita skriptejä ja koodeja kuvittelisi itse ryhtyvänsä koskaan tahkoamaankaan.

Usemman päivän aikana meillä oli mahdollisuus havainnoida myös melkoista kirjoa erilaisia esitys- ja esittämistyylejä. Lukas ja Rosemie eivät olleet ainoa esiintyjäduo. Useamman puhujan voimin esitykseen näyttää voivan rakentaa dialogeja, kontrasteja ja jännitteitä, jotka pitävät yllä yleisön mielenkiintoa ja edesauttavat sanoman välittymistä. Tekstipainotteiset kalvosulkeiset yksin kateederissa töröttävän puhujan minimalistisesti esittämänä eivät ole välttämättä tenhoavin ja tehokkain tapa saada sanottavaansa perille.

Konferenssissa törmäsimme myös ensimmäistä kertaa esitysmuotoon, jota voisi viljellä muissakin konferensseissa ja seminaareissa, miksei myös kirjastoesittelyissä.   Ohjelmassa oli parinakin päivänä korkeintaan 5 minuuttia kestäviä salamapuheita (lightning talks), jossa osallistujat saattoivat mainostaa jotain pienempää tai suurempaa keksintöään, esim. jonkun ohjelman kekseliästä soveltamista epätyypilliseen tarkoitukseen tai jotain ideaa tai aatetta (Open data). 45 minuutin jakso vaihtuvien esiintyjien lyhyitä markkinoivia tai agitoivia, eikä aina edes ihan kuolemanvakavia salamapuheita vaikutti piristävästi, kun kaupallisiksi tiedotteiksi katsottavia markkinointipuheita ei ollut kovin montaa joukossa.

Konferenssiohjelmaan sisältyi paljon sellaista, joka sai toivomaan, että kirjastostamme olisi ollut paikalla osallistujia vielä runsaslukuisemmin ja laajapohjaisemmin. Tiedonhankinnan kouluttajille olisi ollut tarjolla paljon virikkeitä, samoin verkkoviestijöille. (Mitähän mieltä viestijämme olisivat olleet näkemästämme humoristisesta kirjastoesittelyvideosta, jossa asiakas palveltiin suunnilleen kuoliaaksi ja päästettiin sitten menemään näännyttävän ison kirjapinon kera?) Myös päällikkötaso olisi saattanut saada täältä lisää virtaa visiointeihinsa.

Ensi vuonna ELAG järjestetään Prahassa (25.-27.5.2011). Sinne tuskin kirjastollamme on varaa kustantaa niin monia osallistujia kuin tänä vuonna. Toivon mukaan osallistujakuntaa harkitaan ennakkoluulottomasti vähän ohjelman painotusten mukaan. Teema on oikein lupaavan kuuloinen: It’s the Context, Stupid.

Linkit

Kirjoittajat:

Kristiina Lähdesmäki
Kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto / Keskitetyt hankinta- ja metadatapalvelut

Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto / Keskitetyt hankinta- ja metadatapalvelut

Tiedonhallinta tutkimuksen prosesseissa –seminaari 27.11.2009

Suomen tieteellisen kirjastoseuran informaatiolukutaitoryhmä järjesti marraskuun lopussa seminaarin, jossa pohdittiin kirjastojen roolia tutkimusprosessien tukijana. Koska näkökulma oli tällä kertaa nimenomaan tutkijoiden tukeminen, oli aikaisemmista vastaavista seminaareista tuttu termi tiedonhankinta korvattu tällä kertaa termillä tiedonhallinta. Se kun kattaa tutkimusta varten hankitun tietoaineiston lisäksi myös tutkimuksessa tuotetun aineiston hallinnan.

Näkökulman tärkeys tuli hyvin esille tiedeasiainneuvos Jarmo Laineen esityksessä. Suomen Akatemia edellyttää, että rahoitushakemuksiin on sisällytetty tiedonhallintasuunnitelma eli selvitys siitä, miten tutkimusaineisto hankitaan ja miten sitä käytetään ja säilytetään sekä miten niiden  myöhempi käyttö mahdollistetaan (Suomen Akatemia,tutkimussuunnitelman rakenne ). Tämä on tutkijoille uusi asia ja Laine arvelikin, että kirjaston henkilöstöstä voisi olla tässä tutkimusryhmille suuri apu.

Kirjaston roolia tiedonhallinnan prosessissa korosti myös yliopistopedagogiikan lehtori Juha Himanka, joka esityksessään Miten kirjasto voi tukea tutkijoita ja tutkimusryhmiä piti olennaisen tärkeänä, että heti väitöskirjan teon aloitusvaiheessa tutkija pääsisi selville, mitkä ovat tiedonhallinnan uusimmat trendit. Himanka ehdottikin tutkijoille yleisistä tutkijantaidoista seminaaria, jonka organisoinnissa kirjastot voisivat olla mukana. Himanka otti kantaa myös kirjastojen tilojen suunnitteluun toivoen, että tutkijoilla olisi tilaa tehdä tutkimustyötään kirjastossa, lähellä aineistoja, ja ehdotti myös kirjastojen yhteyteen kahvitilaa, jossa tutkijat voisivat luontevasti saada toisiltaan vertaistukea.

Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan jatko-opiskelijoiden tiedonhallinnan tietämystä on päivitetty kirjaston ja tutkijaopettajien yhdessä suunnittelemalla Tehokas tieteellinen tiedonhankinta -kurssilla. Kirjastonhoitaja Mikko Ojanen kertoi yhteistyön olleen antoisaa etenkin kurssilla syntyneen aidon vuorovaikutuksen myötä. Tutkimuksen ja tiedonhankinnan prosesseista sekä työvälineistä on syntynyt vilkasta keskustelua. Yhteistyön myötä kirjastolla on mahdollisuus integroida informaatiolukutaidon opetus tiedekunnan opetussuunnitelmaan ja toisaalta kehittää omaa opetustaan. Tutkijoiden kanssa käydyissä keskusteluissa on löydetty hyviä juttuja myös perustututkinto-opiskelijoiden opetukseen.

Tietoasiantuntija Katja Oksanen-Särelä kertoi Viikin tiedekirjaston solmutyöskentelyn pilottihankkeesta, josta Verkkarissakin on kirjoitettu (Verkkari 08/2009, Solmutyöskentelyä Viikin tiedekirjastossa). Pilottihankkeessa kirjasto on tarjonnut räätälöityjä palveluja tutkimusryhmien tiedonhallintahaasteiden ratkaisemiseksi, jolloin tutkijat ovat voineet keskittyä ydinalueeseensa tutkimuksen tekemiseen. Eräs tällainen haaste on ollut juuri aiemmin mainittu Suomen Akatemian vaatiman tiedonhallintasuunnitelman laatiminen, jonka työstämisessä ovat Viikin kirjastolaiset päässeet auttamaan.

Erilaisia toimintamalleja on siis jo testattu ja hyviä tuloksiakin saatu. Yhteistyön määrä ja laatu vaihtelevat vielä kuitenkin tiedekunnittain liian paljon, joten mikä neuvoksi? Viikissä pilotoitu solmuyhteistyömalli on tarkoitus levittää muillekin kampuksille. Keskustakampuksella solmutyöskentely aloitetaan jo kevään 2010 aikana. Toivottavasti siitä saadaan muodostettua kaikille toimiva, helposti markkinoitava toimintamalli. Ja kuten kirjastonjohtaja Maria Forsmankin sen seminaarissa osuvasti sanoi, emme me kirjaston väki voi tehdä tätä yksin, vaan pallo on myös tiedeyhteisöllä ja tutkijoilla. Me olemme kyllä valmiita antamaan apua.

Kirjoittaja:
Anne Kakkonen
Kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto

Tutkimusaineistojen tiedonhallinta- ja jatkokäyttökysymykset kiinnostavat tutkijoita – ja kirjastoammattilaisia

Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston, FSD:n,  ja valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston 9.10. järjestämä Seminaari tutkimushankkeita suunnitteleville: Tutkimusaineistojen tiedonhallinta – kokemuksia ja ohjeita täyttyi ennakkoilmoittautuneista melko nopeaan tahtiin sen jälkeen, kun tilaisuuden tarkempi ohjelma laitettiin levitykseen. Seminaarin suosion taustalla on epäilemättä Suomen Akatemian vaatimus siitä, että tutkimusrahoitushakemuksen liitteenä olevassa tutkimussuunnitelmassa on esitettävä myös tutkimusaineistojen tiedonhallintasuunnitelma, jossa kerrotaan, miten tutkimuksessa käytettävät aineistot hankitaan, miten aineistoja käytetään ja säilytetään ja miten mahdollistetaan aineistojen käyttö tutkimuksen päätyttyä.

Seminaarin tutkijavoittoista yleisöä. Tarkkasilmäinen lukija voi kyllä bongata joukosta muutaman kirjastokollegan.

Tutkimusaineistot jatkokäyttöön! – suosituksia on vuosien varrella kertynyt

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto on jo vuosia kierrellyt eri yliopistoissa tekemässä lähetystyötä saadakseen tutkijat ymmärtämään aineistojensa arvon ja sen, että ne ansaitsevat tulla tallennetuiksi jatkokäyttöä varten.  Asiasta on viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana esitetty lukuisia kansainvälisiä ja kansallisia suosituksia, joita seminaarissa esitteli Jussi Nuorteva Kansallisarkistosta tuoden esiin myös sen roolin, joka tietoarkistolla on ollut mm. OECD:n datasuositusten kansallisen tason toimeenpanomahdollisuuksien luotaajana.

Jussi Nuorteva Kansallisarkistosta ja kirjastonjohtaja Maria Forsman valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastosta.

Suomen Akatemian datapolitiikasta kertoi Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen yksikön johtaja Pirjo Hiidenmaa ja tutkimusdatan jakamiseen liittyvistä juridisista kysymyksistä Marjut Salokannel, joka vetää tutkimusaineistojen saatavuuteen liittyviä kysymyksiä selvittämään asetettua työryhmää Helsingin yliopistossa ja asiaan liittyviä juridisia kysymyksiä koskevaa tutkimusprojektia.

Miksi aineistojen saattaminen jatkokäyttöön mietityttää?

Vilkkaimmat keskustelut virittivät tilaisuuden tutkijapuheenvuorot, joista molemmat liittyivät kvalitatiivisiin aineistoihin. Sirpa Lappalainen Kasvatustieteen laitokselta eritteli etnografisen kenttätutkimuksen muistiinpanojen jatkokäyttöön tallentamiseen liittyviä tuntojaan miettien muun muassa sitä, miten ajatus siitä, että muistiinpanoja tulevat lukemaan muutkin kuin tutkijat, vaikuttaa siihen, mitä asioita ja miten tutkija niihin kirjaa.  Meri Larivaara Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoi Anna-Maria Isolan ja Juha Mikkosen kanssa keräämästään kirjoituskilpailuaineistosta Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä, jota ei alun perin ollut hankittu tutkimusaineistoksi ja jonka tiedonhallintakysymyksiä ei keräysvaiheessa ollut ajateltu lainkaan. Odotettuun nähden moninkertainen, rikas aineisto, josta vain häviävän pieni murto-osa mahtui alkuperäisenä tavoitteena olleeseen kirjoituskokoelmaan, sai kuitenkin kerääjäkolmikon miettimään, miten aineiston voisi saada tutkimuksen käyttöön. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto tuntui suoranaiselta ”pelastukselta”, totesi Larivaara.

Larivaaran ja kumppanien järjestämään kirjoituskilpailuun osallistuneita ei ollut informoitu siitä, että kirjoitukset tallennettaisiin tietoarkistoon tutkijoiden käyttöön. Lupia tuntu aika mahdottomalta hankkia jälkikäteen, kirjoituksia kun oli yli 800. Koska osallistujilla kuitenkin oli tiedossa, että teksti saatettaisiin julkaista, tallentamista tietoarkistoon tutkijoiden käyttöön ei pidetty ylitsepääsemättömänä ongelmana.

Kvalitatiivisia aineistoja käyttävät tutkijat saattavat suhtautua empien ajatukseen tutkimusaineistojen jatkokäyttöön saattamisesta muun muassa siksi, että epäilevät tutkittavien muuttuvan varauksellisemmiksi, jos heitä haastatteleva tutkija ei vakuuta, että vain hän käyttää aineistoa. Tämä tuli esiin tutkijapuheenvuoroja seuranneessa keskustelussa. Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston kehittämispäällikkö Arja Kuula kommentoi tällaisia näkemyksiä muun muassa viittaamalla tietoarkistoon kvalitatiivisia aineistojaan tallentaneiden tutkijoiden kokemuksiin siitä, että niissä tapauksissa, joissa lupia oli kysytty jälkikäteen haastateltavilta, nämä eivät yleensä olleet kieltäytyneet eivätkä halunneet sensuroida mitään. Kuula kertoi myös, että aika moni haastateltava, jolta oli kysytty jälkikäteen lupaa aineiston tallentamiseen jatkokäyttöön, oli todennut sillä mielellä haastatteluun lähteneensäkin, että hänen vastauksensa tulee yleisemminkin tutkimuksen käyttöön.

Arja Kuula Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta ja tutkijapuheenvuoron käyttäjä Sirpa Lappalainen  kasvatustieteen laitokselta.

Mistä apua tutkimusaineistojen tiedonhallintaan liittyvissä kysymyksissä?

Arja Kuulan esitelmän otsikko oli Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston palvelut tiedonhallinnan näkökulmasta.  Aika laajasti hän käsitteli myös sellaisia tutkimusaineiston luottamuksellisuuteen ja tietosuojaan liittyviä tutkimuseettisiä kysymyksiä, joita erityisesti kvalitatiivisten aineistojen kanssa työskentelevät tutkijat joutuvat pohtimaan ja ratkomaan yhdessä tietoarkiston kanssa aineistoa sinne tallennettavaksi luovuttaessaan.

Kuula mainosti myös tietoarkistossa laadittua Tutkimusaineistojen tiedonhallinnan käsikirjaa, jonka hän toivoi auttavan tutkijoita aineistojensa tiedonhallintasuunnitelmien laatimisessa.

Seminaarissa olisi riittänyt keskustelua yli varatun ohjelma-ajan. Tilaisuuden paikallinen järjestäjäosapuoli, valtiotieteellisen tiedekunnan kirjasto sai jälkikäteen palautetta, jossa pahoiteltiin keskusteluajan vähäisyyttä ja toivottiin lisää tämäntyyppisiä tilaisuuksia. Kirjastonjohtaja Maria Forsman lupaili, että toiveisiin pyritään mahdollisuuksien mukaan vastaamaan.

Tutkijoilla olisi riittänyt keskusteltavaavaikka kuinka. Tässä yksi aktiivisimmista keskustelijoista, Antti Mauni sosiologian laitokselta.

Tutkimusaineistojen tiedonhallintaa ja saatavuutta koskevat kysymykset kiinnostavat myös kirjastoammattilaisia – miksi?

Puheena olevan seminaarin yleisön enemmistö oli tutkijoita, joille tilaisuus oli suunnattukin, mutta joukossa istui myös koko joukko kirjastokollegoita. Sama pätee puolisentoista viikkoa aikaisempaan (29.9.) , Tutkimuksen tietoaineistot –selvityshankkeen järjestämään seminaariin Tutkimuksen tietoaineistojen infrastruktuurit Suomessa, jossa esillä olleet infrahankkeet liittyivät paljolti muihin kuin leimallisesti  yhteiskuntatieteellisiin aineistoihin.

Jokusen seminaarin tutkimusaineistoihin liittyen me HY:ssa vaikuttavat kirjastoammattilaiset olemme itsekin järjestäneet ja ainakin yhteen hankkeistamme, keskustakampuksen Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhankkeeseen on sisältynyt myös tutkimusaineistoihin liittyviä osaprojekteja.

Mihin me tällä alueella pyrimme? Mikä voisi olla roolimme – joitain mietteitä tästä esittivät VERKKARI 5/09 –artikkelissaan Maria Forsman ja Veera Ristikartano Tampereella viime keväänä järjestetyn monipäiväisen, yhteiskuntatieteellisistä tutkimusaineistoista kiinnostuneille asiantuntijoille järjestetyn, kansainvälisen Mobile Data and the Life Cycle –seminaarin virittämänä. Kirjastoilla voisi Forsmanin ja Ristikartanon mukaan olla tietty rooli tutkimusdataa ja –aineistoja sekä niihin liittyviä infrastruktuureja koskevan tietämyksen levittäjänä. Helsingin yliopiston uudessa kirjastossa olisi heidän mielestään hyvä olla muutama eri alojen tietoasiantuntija ja informaatikko, joiden toimenkuvaan kuuluisi myös oman alansa data-aineistojen ja niiden kuvailu- ja säilytyskäytäntöjen ja -mahdollisuuksien tunteminen.

Mikäli tähdättäisiin siihen, että kirjastot pystyisivät todella tukemaan ympäröivää tiedeyhteisöä tutkimusaineistojen ja datasettien kuvailussa ja hallinnoimisessa, pitäisi muutamista informaatikoistamme kouluttaa jonkinasteisia tutkimusaineistoasiantuntijoita, jollaisia jo kuulemma maailmalla on, esimerkiksi  USAssa ja Kanadassa tehtävänimikkeellä Data Librarian. Onko oma tähtäimemme näin kunnianhimoinen?

 
Kirjoittaja:
Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö
Kuvat:
Helena Laaksonen
Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto

Lepoa ja tiedonhallintaa

Sain viime viikolla kirjeen Mannerheimin lastensuojeluliitolta kuten kaikki muutkin seitsemäsluokkalaisten vanhemmat. MLL muistuttaa vanhempia unen merkityksestä nuorten hyvinvoinnille ja terveydelle. WHO:n tutkimuksen mukaan suomalaiset nuoret ovat Euroopan väsyneimpiä. Suurin syy väsymykseen on toistuvasti liian lyhyeksi jäävät yöunet.

Kirjeessä muistutetaan, että vanhempien antama esimerkki on nuorelle tärkeä malli. Järkipuhe tehoaa huomattavasti paremmin, jos vanhempi elää itse kuten opettaa.

Talviaikaan siirtyminen antoi yhden lisätunnin, mutta miten on? Huolehdimmeko itse riittävästä yöunesta? Maltammeko mennä ajoissa nukkumaan? Pyörivätkö työasiat mielessä niin, että uni ei vain tule tai uni keskeytyy aamuyöstä?

Viime viikolla vietettiin valtakunnallista univiikkoa. Riittävä uni ja lepo ovat tärkeitä ei vain itsemme, vaan myös läheistemme, työtovereidemme ja asiakkaittemme kannalta. Väsyneen keskittymiskyky ja työkyky on laskenut, pinna on ns. lyhyempi ja helposti tulee sanottua jotain sellaista mitä levänneenä emme sanoisi. Aivomme tarvitsevat toimiakseen riittävästi unta ja lepoa.  Parhaimmat oivallukset syntyvät myös usein lepotilassa.

Kuva: Tiina Äärilä

Kirjastoissa eletään hyvin työntäyteistä aikaa.  Normaalin toiminnan ohella suunnitellaan tulevaa, osallistutaan koulutuksiin ja seminaareihin. Tänä syksynä on ollut ja on runsaasti tarjolla kiinnostavia tilaisuuksia, joihin mielellään osallistuisi. Kalenteri vain täyttyy helposti kaikenlaisista menoista, ja pitäisi hoitaa myös ne omat työt ja tehtävät. Onneksi Verkkari tarjoaa lukijoilleen tässäkin numerossa lyhyitä katsauksia ja yhteenvetoja tilaisuuksista.

Uuden kirjaston johtosäännön ja työjärjestyksen valmistelun yhteydessä on pohdittu kirjaston neuvottelukuntien määrää ja tehtäviä. On tarpeen, että näiden virallisten toimielinten ohella meillä on erilaisia tilaisuuksia ja foorumeja, joiden kautta voimme kuulla asiakaskuntaamme.

Tutkimusaineistojen tiedonhallinta ja saatavuus on teema, joka keskusteluttaa ja on ollut esillä useassa tilaisuudessa: viime viikolla Viikin tiedekirjaston 10-vuotispaneelissa ja lokakuun alussa Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston ja valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston Tutkimusaineistojen tiedonhallinta –seminaarissa, josta tässä numerossa on Eeva Peltosen kirjoitus.

Suurta kiinnostusta tiedeyhteisössä herätti myös tilaisuus, missä kansainvälisen kustantajan Elsevierin ja Elsevierin kustantaman lehden toimituksen edustajat tarjosivat käytännöllisiä neuvoja artikkelikäsikirjoitusten työstämiseen ja kertoivat niiden kommentointi- ja käsittelyprosessista. Tästä ja samaan tilaisuuteen liittyneestä Kirjastomarkkinoinnin työpajasta kirjoittaa Päivi Helminen.

Hyvää loppusyksyä Verkkarin lukijoille.

P.S.  Muistakaa levätä ja antakaa aivojenne rauhassa järjestää päivän aikana kerääntyneitä tietoja.

Kuva: Tiina Äärilä

Kirjoittaja
Tiina Äärilä
suunnittelija
kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö
tiina.aarila[at]helsinki.fi
puh. 09- 191 21776