Kolumni: Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu…

Valtiontalouden tuottavuusohjelman laatijoiden pitäisi olla tyytyväisiä, sillä ainakin kirjastoala on kehittynyt parin viime vuosikymmenen aikana huimasti. Eniten lienee tehostunut tiedonhankinta ja -hallinta.

Kaltaiseni vanhan liiton kirjastolainen voi ottaa vertailukohdaksi vaikka vuoden 1985. Esimerkiksi kirjallisuudentutkimuksessa tilanne oli se, että lähes kaikki bibliografinen tieto oli painetuissa bibliografioissa, matrikkeleissa ja luetteloissa.

Siitä oli tosin hyötyäkin: bibliografioita selaava opiskelija huomasi sivukaupalla Runeberg-viitteitä silmäiltyään sangen konkreettisesti, että tutkimusta oli paljon. Suomalaisen kirjallisuuden klassikkokirjailijoista kaikki ylsivät 500 – 1000 viitteeseen.

Nykyään tiedonhakijalla on käytettävissä sähköiset tietokannat ja hakujärjestelmät – olkoonkin, että esimerkiksi kirjallisuudentutkimuksessa ollaa joiltakin osin samojen bibliografioiden varassa kuin 1985. Myös tiedonhaun koulutus on lisääntynyt ja tehostunut etenkin TVT-opintojen ansiosta.

Edistytty siis on. Mutta joskus hiipii paatuneen kirjastolaisen mieleen kerettiläinen kysymys: tuntevatko nykyiset kirjallisuuden opiskelijat alansa tutkimustradition paremmin kuin vuonna 1985? Kaipa he noin yleisesti ottaen tuntevat, mutta edistyksellä on toinenkin puoli: kärsimättömyys. Tämä näkyy toisinaan konkreettisesti.

Opiskelija löytää sähkövempeleen avulla kymmenen viitettä Minna Canthista ja on tyytyväinen. Jonkun pitäisi olla olan takana sanomassa, että nyt sinulta jäi kolmattasataa viitettä löytymättä, ei ole syytä olla tyytyväinen.

Suuren autolehden kestotilaajana tiedän, että autoilussa näkyy samantyyppinen ilmiö. Autojen turvallisuus paranee uusien varusteiden ansioista, mutta kuljettajat ulosmittaavat lisääntyneen turvallisuuden lisäämällä nopeutta.

Teksti

Lasse Koskela
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Hyötyä tutkijoille – uusia tietokantoja tiedonhakuun, tieteentutkimukseen ja tutkimuksen arviointiin

Helsingin yliopiston kirjasto hankki vuodenvaihteessa Web of Science (WoS) –tietokantojen kokonaisuuteen neljä uutta tietokantaa – Book Citation Index – Science (BCI-S) ja Book Citation Index  -Social Sciences & Humanities (BCI-SSH) sekä Conference Proceedings Citation Index – Science (CPCI-S)  ja Conference Proceedings Citation Index – Social Science & Humanities COCI-SSH).

Näistä CPCI –tietokannat olivat ensin käytössä tutkimuksen arviointivuoden ja BCI –tietokannat koekäytössä viime vuonna

Kyseisten tietokantojen hankintapäätösten takana oli tutkimuksiinkin perustuva tieto siitä, että tietyillä tieteenaloilla on muitakin, varsin keskeisiä julkaisukanavia kuin tieteelliset artikkelit vertaisarvioiduissa lehdissä. Humanistis-yhteiskuntatieteellisillä julkaistaan paljon artikkeleita tieteellisissä kokoomateoksissa ja erillisiä monografioitakin. Konferenssien proceedingsit ovat keskeisimpiä tietojenkäsittelytieteessä, ja ne ovat yleinen julkaisukanava myös monissa luonnontieteissä ja biotieteissä.

Mitä tietokantoihin on indeksoitu?

BCI-tietokannat sisältävät viite- ja viittaustietoa vuodesta 2005 ilmestyneistä tieteellisistä monografioista ja niiden artikkeleista, CPCI- tietokannat viite- ja viittaustietoa konferenssijulkaisuista vuodesta 1990 eteenpäin.

BCI –tietokantoihin indeksoiduista monografioista useat ovat englanninkielisiä, mutta joukossa on myös suomenkielisiä. Artikkelia koskevien tietojen yhteydessä on mainittu, kuinka monta kertaa kyseiseen artikkeliin on viitattu WoS-tietokannoissa, joissa olevista viittauksista viittausten määrä kertyy. Uusimpien, vuonna 2012 ilmestyneiden artikkelien kohdalla viittauksia ei välttämättä ole lainkaan.

Konferenssien proceedingseja julkaistaan sekä lehdissä että monografioina. Lehtijulkaiseminen on tyypillistä biotieteissä, kun taas esimerkiksi fysikaalisissa tieteissä tyypillinen julkaisumuoto on monografiasarja. CPCI-tietokantoihin on indeksoitu keskeisissä lehdissä ilmestyneet konferenssiartikkelit. Mukaan valittujen monografiasarjojen on yleensä oltava tunnettujen kustantajien vakiintuneita sarjoja. Yleensä biotieteissä ja luonnontieteissä edellytetään, että konferenssi on pidetty viimeisten neljän vuoden sisällä. Sen sijaan humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla viitteet kertyvät pidemmältä aikaväliltä, eikä erillistä aikarajaa mukaan pääsyyn siksi ole.

Mitä hyötyä tieteelle ja tutkimukselle?

Tutkija voi nyt löytää WoS–tietokannoista hakemalla aiheen, tekijän, organisaation, tieteenalan tai muun tärkeäksi katsomansa perusteella aikakauslehtiartikkelien lisäksi myös kirjoja,  kirja-artikkeleja ja konferenssijulkaisuja, vaikkakaan ei kovin kattavasti. Erityisesti BCI:n mutta myös CPCI:n ajallinen kattavuus on melko paljon suppeampi kuin muiden WoS-tietokantojen, onhan Science Citation Indexissä viite- ja viittaustietoa aina vuodesta 1945:stä, Social Sciences Citation Indexissä  (SSCI)  vuodesta 1956 ja Arts & Humanities Citation (AHCI) Indexissä vuodesta 1975 lähtien.

WoS-tietokantojen viittaustietoja hyödynnetään myös tutkimuksen arvioinnissa ja tieteentutkimuksesssa. Humanististen ja yhteiskuntatieteiden osalta on jo vuosia harmiteltu sitä, että kirjoissa ja kirja-artikkeleissa olevia viittauksia ei näy missään. BCI–tietokannat tilannetta vain jossain määrin, koska niiden ajallinen ja kielialueittainen kattavuus siksikin suppea.

Maaliskuun alussa 2013 tehdyn tiedonhaun mukaan Book Citation Index (Science ja Social Sciences & Humanities) sisältää yhteensä 888 kirja-artikkeli- tai kirjaviitettä, joiden kirjoittajien taustaorganisaationa on Helsingin yliopisto. Science sisälsi 398 ja Social Sciences & Humanities  540 viitettä, joten 50 viitettä sisältyi molempiin tietokantoihin.

Book Citation Indexistä löytyy Helsingin yliopiston tutkijoiden julkaisuja niin yhteiskunta- ja humanististen tieteiden (SSH -keltainen) kuin luonnontieteiden (S – sininen) puolelta.

Helsingin yliopiston tutkijoiden saamat viitemäärät vuosittain Book Citation Indexin mukaan. Yhteiskunta- ja humanististen tieteiden (SSH – keltainen) viittauskäytäntö näkyy pienempinä lukuina luonnontieteisiin (S – sininen) verrattuna.

Eniten viittauksia oli kerännyt oikeustiede (100) ja kakkosena oli politiikan tutkimus (92). Kymmeniä osumia saivat myös mm. filosofia, kansainvälisten suhteiden tutkimus, biokemia ja molekyylibiologia, taloustiede, historia, sosiologia, kasvatustieteet, kielitiede ja naistutkimus.

Yksittäisistä julkaisuista eniten viittauksia oli saanut  katsausartikkeli ” Unifying and testing models of sexual selection” (2006) [http://dx.doi.org/10.1146/annurev.ecolsys.37.091305.110259], joka kuului kategorioihin  ”ecology” ja ”evolutionary biology”. Yhteiskunta- ja humanististen tieteiden julkaisuista eniten viitteitä oli kertynyt Yrjö Engeströmin kirja-artikkelille ” Putting Vygotsky to Work The Change Laboratory as an Application of Double Stimulation” (2007), jonka WoS-kategoria on “psychology, developmental”.

Tuoteperhe kasvaa

Myös konferenssijulkaisujen viittausten näkymättömyys on koettu ongelmaksi niillä tieteenaloilla, joilla konferenssijulkaiseminen on keskeistä. CPCI-tietokannat merkitsevät jonkinasteista parannusta tilanteeseen, mutta eivät ratkaise ongelmaa kuin osittain. Maailmassa järjestetään vuosittain kymmeniä tuhansia tieteellisiä konferensseja, mutta vain osa niistä indeksoidaan tietokantaan. Konferenssiartikkeleiden viitemäärät ovat yleensä pienemmät kuin vertaisarvioiduissa lehdissä julkaistuilla artikkeleilla.  Tiukkojen valintakriteerien vuoksi Helsingin yliopiston tutkijoiden konferenssiartikkelien kattavuus CPCI:ssä on vertaisarvioituja lehtiartikkeleita pienempi.

BCI- ja CPCI-tietokannat tuovat kuitenkin oman tärkeän lisänsä WoS-kokonaisuuteen sikäli, että kirjojen, kirja-artikkelien ja konferenssijulkaisujen viittaukset kerryttävät myös vertaisarvioitujen artikkelien viittausmääriä. Muitakin hyötyjä niistä voi olla. Helsingin yliopiston tutkijoiden artikkeleita voitaisiin ehkä ”kalastaa” TUHAT-tietojärjestelmään näistä tietokannoista, vaikka suora importointi ei onnistukaan. Näin joidenkin alojen tutkijoiden julkaisutietoja voitaisiin täydentää.

Thomson Reuters on tuomassa markkinoille uutta Data Citation Indexiä, johon indeksoidaan tutkimusdataa mm. Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta ja Biomedicumin Cancer Genome Mine. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla dataviittausindeksiin tutustumista.

Teksti

Maria Forsman
johtava tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Eva Isaksson
kirjastonhoitaja
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Eva Isaksson

Lisensoitujen elektronisten aineistojen hankinnasta ja käyttöönottamisesta

IPR University Center järjesti koulutuksen 17.3.2010 Helsingissä tekijänoikeudellisista asioista kirjastopalvelujen näkökulmasta.  Tarkastelen tekijänoikeutta lisensioitujen e-aineistojen kannalta.

Tietokannat ja tekijänoikeus

Oikeustieteen tohtori Katariina Sorvari Turun yliopistosta esitteli tekijänoikeuslakia (1961/404) ja tekijänoikeusasetusta (1995/574) kirjastojen kannalta. Teos on aina itsenäinen ja omaperäinen teos, jossa tekijän oma persoonallisuus näkyy. Tekijänoikeus on muodon suoja, joka suojaa muotoa johon tekijän ajatukset on saatettu. Tietokanta on teosten, tietojen tai muiden itsenäisten aineistojen kokoelma, jotka on järjestetty järjestelmällisellä tai menetelmällisellä tavalla ja johon elektronisesti tai muulla tavoin on mahdollistettu yksilöllinen pääsy.

Myös tietokantateos on tekijän itsenäinen henkinen luomus jolla on sama suoja kuin muillakin teoksilla. Yleensä tietokannan tuottajan tai kustantajan ja kirjaston välillä tehdään sopimus koskien tietokannan käyttöä sekä kirjastossa että etäkäyttönä. Tehtyjen sopimusten puitteissa voidaan rajoittaa asioita joita tekijänoikeuslaki sallii. Nämä yksittäiset sopimuslisenssit määräävät aina kyseisen tietokannan käytön ehdot. Rajoitusten rikkominen ei ole tekijänoikeuden loukkaus, eikä sanktioita tällöin seuraa tekijänoikeuslain mukaan. Mutta sopimusrikkomuksista seuraa yleensä sopimuksen purkaminen tai sopimussakko.

Lisensiointi

Ari Alkio FinELib-palveluyksiköstä kertoi elektronisten aineistojen lisenssisopimusten teosta lisenssinantajan ja lisenssinsaajan välisenä sopimuksena. FinELib neuvottelee keskitetysti lisenssisopimuksia elektronisiin aineistoihin konsortion jäsenilleen. Lisenssi on käyttöoikeussopimus jolla myyjä antaa aineiston asiakkaan käyttöön. Lisensiointiin liittyy mm. seuraavia selvitettäviä asioita: aineiston määrittely eli mitä lisensioidaan ja miltä ajalta, lisensioidaanko koko organisaatiolle vai vain osalle, tarjotaanko lisenssillä rajoittamaton pääsy vai rajoitettu yhtäaikaisten käyttäjien määrä sekä millaisia hinnoittelumalleja käytetään ja missä valuutassa hinnat on ilmoitettu. Usein ongelmalliseksi koetaan se, että kustantaja tarjoaa suuria lehtipaketteja kun asiakas haluaisi yksittäisiä lehtiä käyttöönsä.

Keskeisiä termejä

Lisenssisopimukset alkavat keskeisten termien määritelmillä, kuten auktorisoidut käyttäjät ja paikalliskäyttäjät. Auktorisoidut käyttäjät ovat Helsingin yliopiston opiskelijoita, tutkijoita, opettajia ja muuta henkilökuntaa. Heillä on myös oikeus aineistojen etäkäyttöön suojatun verkon eli Helsingin yliopiston verkon ulkopuolelta. Paikalliskäyttäjät ovat satunnaisia Helsingin yliopiston kirjastopalvelujen käyttäjiä, joiden käyttöoikeus on rajattu kirjastoon. Käyttäjäntunnistusmenetelmästä myös sovitaan lisenssisopimuksessa. Yleisin käytetty tunnistusmenetelmä on IP-osoite, mutta Shibbolethin käytön toivotaan lisääntyvän.

Käyttöehdot

Sopimukseen kirjatut käyttöehdot määräävät mitä aineistolla saa ja mitä ei saa tehdä. Käyttöehtojen tulisi olla selkeästi ymmärrettäviä ja termien yksiselitteisiä, jotta väärinkäytösten vaaraa ei olisi. Tietokannat on tarkoitettu ei-kaupalliseen tutkimukseen, opiskeluun ja opetukseen. Yleensä aineistoa saa selailla ja tehdä tiedonhakuja, tietyn määrän tulostaa, näyttää ruudulta opetustilanteessa sekä tallentaa osan sähköisesti. Käyttöehdoissa määritellään myös voiko aineistoa jakaa toisille auktorisoiduille käyttäjille esim. tietopalvelussa kirjaston tiloissa, opettaja oppilailleen ja miten aineistoa voi jakaa paikalliskäyttäjille. Käyttöehdoissa olisi myös hyvä mainita aineiston käyttö tieteelliseen kommunikaatioon organisaation ulkopuolelle eli voiko tutkija välittää toisen yliopiston tutkijalle aineistoa satunnaisesti ja sähköisesti?

Kaukopalvelu on yleensä käyttöehdoissa rajoitettu niin että elektronisia artikkeleita voi lähettää liitetiedostoina kahden kirjaston kaukopalvelun välillä, mutta loppukäyttäjälle eli asiakkaalle tulee luovuttaa aina paperikopio kyseisestä aineistosta.  Myös kurssipakettien laatiminen elektronisesta aineistosta organisaation omille opiskelijoille tulisi määritellä kulloisenkin aineiston käyttöehdoissa erikseen.

Lisenssinantajan ja lisenssinsaajan velvoitteet

Lisenssinantajalla ja –saajalla on omat velvoitteensa jotka määritellään lisenssisopimuksissa. Sopimusta tehtäessä tulee ottaa selville, että kaikki oman organisaation kannalta tärkeät asiat on otettu huomioon, kuten luvataanko aineiston poistoista ja käyttökatkoista hyvitystä, saadaanko vuosittaiset tilastot tietokannan käytöstä sekä pitkäaikaiskäytön mahdollisuus. Pitkäaikaiskäyttö kokotekstiaineistolle on helpompi saada kuin viitetietokannoille ja hakuteoksille, joita päivitetään jatkuvasti. Lisenssinsaajan velvoitteena on pyrkiä tiedottamaan käyttöehdoista käyttäjille. Loppukäyttäjän tulee olla itse vastuussa omasta aineiston käytöstään.

Lisenssisopimusten riskejä

Lisenssisopimukset sisältävät riskejä, mikäli ei ole selkeitä ja riittäviä käyttöehtoja, aineistoa poistuu kesken sopimuskauden, organisaatiolla on vastuu loppukäyttäjien toimista, palveluntarjoajan yksipuolinen oikeus muuttaa sopimusehtoja sekä mikäli asioista on sovittu sopimuksen ulkopuolella. Riskejä voi välttää listaamalla oman organisaation lisensiointiperiaatteet, jotka otetaan huomioon lisenssisopimusta solmittaessa.

Linkkejä:

Nelliportaalin aineiston käyttöehdot löytyvät i-informaatiopainikkeen takaa.

http://www.nelliportaali.fi

FinELib –aineiston käyttöehdot löytyvät myös FinELib-wikistä:

http://wiki.helsinki.fi/display/FinELib/FinELib-wiki

Kirjoittaja:

Kristiina Lähdesmäki
Helsingin yliopiston kirjasto
Hankinta- ja metadatapalvelut

Ejournals in memoriam – Jäähyväiset E-lehdet -tietokannalle

Mikään yksittäinen vuodenvaihteen verkkosivu-uudistukseen liittyvä asia ei liene aiheuttanut niin paljon reaktioita kuin E-lehdet -tietokanta, jonka lopettamista koskevat jahkailut uudistus tuli kypsyttäneeksi päätökseksi vajaassa viikossa. Tästä(kin) sivu-uudistuksen pääarkkitehdit ansaitsevat kiitosta. Näin sukkelaa päätöksentekoa on totuttu meillä näkemään harvoin.

Asiakaspalautteita alkoi tulla heti kohta sen jälkeen, kun uudet sivut oli läväytetty esiin. Me e-kirjastohommissa toimivat emme olleet huomanneet E-lehdet -tietokantalinkin pois jättämistä uudelta pääsivulta. Uudistajat olivat tulkinneet tietokannan palveluksi, jota ei enää päivitetä ja joka jouti mennä, kun se oli vielä päällekkäinenkin palvelu NELLIn lehtivalinnan kanssa. Ehdin jo ymmärtää väärin pari e-kirjastopalautetta, joissa ihmeteltiin, miksei e-lehtiin pääse. Veikkailin vastauksissani näihin palautteisiin, että kyse on todennäköisesti vuodenvaihteen ongelmista, joita aina esiintyy kun lehtipalveluissa päivitetään tilaajatietoja, tai sitten siitä, että parhaillaan oli menossa SFX-kuukausipäivitys, mikä sekin saattaa välillä aiheuttaa tilapäisiä häiriöitä lehtiin pääsyssä.

Tilanteen valjettua käynnistin kirjastolaisten NELLI-foorumin postilistalla keskustelun siitä, voidaanko e-journals, E-lehdet, Journal Navigator, JN – millä nimellä nyt kukakin tätä rakasta lasta kutsuu – lopettaa. Tulleet kannanotot olivat lopettamista puoltavia. Yksi keskusteluun osallistujista oli kuitenkin sitä mieltä, että lopettamista voitaisiin lykätä, kunnes asiakkaat ovat tottuneet aika radikaalisti muuttuneisiin verkkosivuihin.

Asiakkaiden palautteet otettiin tietenkin vaarin: E-lehdet -linkki palautettiin kirjaston pääsivulle, mutta se ohjattiin NELLIn lehtivalintaan. Jonkin ajan kuluttua nekin, joilla oli E-lehdet linkkinä bookmarkeissaan ohjattiin NELLIn lehtivalintaan. Asiasta myös tiedotettiin E-kirjastouutisblogissa. Tämänkin jälkeekin on tippunut palautteita sekä asiakkailta suoraan että kampuskirjastojen työntekijöiden välityksellä.

Seuraavat mietteet liittyen siihen, miksi tutkijat kaipaavat E-lehdet-tietokantaa, pohjautuvat mainittuihin palautteisiin. Niiden jälkeen tilitän lyhyesti omaa suhdettani E-lehdet-tietokantaan. Erityisesti sen synnyttämisprosessiin liittyy yhtä ja toista sellaista, jota en voi olla kaipaamatta.

Miksi tutkijat kaipaavat E-lehdet-tietokantaa?

Useammissakin palautteissa viitattiin siihen, kuinka “selkeä” E-lehdet-tietokanta oli NELLIn lehtivalintaan verrattuna. Jokunen jopa väitti, että “ei löydä NELLIstä mitään”.  Yksi valitti, että ennen saattoi päästä haluamiinsa lehtiin muutamalla napin painalluksella mutta että nyt joutuuu kirjoittamaan lehden nimen kokonaan.

Uusiin käyttöliittymiin on aina vaikeaa aluksi tottua – sen tiedämme kaikki omasta kokemuksestakin. Kirjoittelin muutamalle palautteen antajalle vähän pidempiäkin ohjeita NELLIn lehtivalinnasta ja sen tarjoamista selausmahdollisuuksista helpottaakseni alkuvaikeuksia. Tähän liittyvän kirjeenvaihdon kautta kävi ilmi, että e-lehtiä hyvinkin aktiivisesti käyttävät tutkijat eivät ole välttämättä tutustuneet NELLIin juuri nimeksikään, mitä nyt joskus etsineet linkin johonkin tietokantaan tai e-hakuteokseen. Tässä ei  sinänsä ole mitään ihmettelemistä: kyseessä ei ole maailman helpoimmin avautuva, eikä varsinkaan “selkeä”, käyttöliittymä. Ilman kurssitusta ei tunnu olevan helppoa päästä jyvälle mitä eri toiminnoilla ja näpyköillä voi saada aikaan. Ikonivalikoimakin on melkoinen. Sitä paitsi NELLImme näytöissä, jopa itse sorvaamassamme vasemman laidan valikossa, saattaa olla liikaa ‘tavaraa’.

Ohjeita palautetta antaneille tutkijoille kirjoitellessani tulin taas kertaalleen miettineeksi NELLI-terminologiaa, joka saattaa sekin vaikuttaa vieraannuttavasti. Selostaessani Lehtivalinta-toiminnon monia saloja tulin miettineeksi, oliko sittenkään niin onnistunut ratkaisu kääntää Find e-Journal -toiminto noin. Etsi lehti voisi kertoa havainnollisemmin, mitä kysisen toimintonäppäimen taakse voisi mennä tekemään.

Palaute, jossa valitettiin, että tie lehtiin on nyt mutkikkaampi, kun joutuu kirjoittamaan lehden nimenkin, vaati vähän miettimistä. Kysyä en voinut, kun palaute oli nimetön.  Päättelin lopulta, että kyseinen tutkija oli saattanut lähestyä lehtiä E-lehdet-tietokannan aiheenmukaisten asiasanojen kautta ja tottunut hakemaan haluamansa lehden jonkun tietyn asiasanan takaa avautuvalta listalta. Silloin lehden nimeä ei tosiaankaan ole tarvinnut kirjoittaa. NELLIn lehtivalinnan aihekategoriaselauksesta en päässyt tälle tutkijalle X kertomaan. Vaikka olisin päässytkin, en olisi osannut sitä täydestä sydämestäni kehua, kun kahden pudotusvalikon kautta eteneminen on kieltämättä vähän jäykkää ja kun ExLibriksen tarjoamat kategoriat ja kategorisoinnitkin ovat vähän mitä ovat. Muuttamaanhan me emme niitä tekemillämme nykyratkaisuilla  hevillä pääse. Toiveita siitä, että muuttaisimme kategorisointeja tiettyjen lehtien osalta,  on jo tullut muutamaltakin tutkijalta,  mikä kertonee siitä, että suosikkilehtiä on taidettu vähän yleisemminkin etsiä aiheenmukaisista listauksista.

En ehdota, että meidän pitäisi panna pystyyn tehokampanja ja tuputtaa tutkijoille NELLIä.  Sitäkään en välttämättä suosita, että  meidän pitäisi hetipaikalla ryhtyä etsimään keinoja nykyisen liittymän perusteelliseksi rukkammiseksi. Joitain pienempiä parannuksia voisi kyllä harkita, esimerkiksi pientä lisäoopastusta  Lehtivalinta-näyttöön tai  selkeyttävää karsintaa vasemman laidan valikossa. NELLIhän saattaa olla vuoden, parin sisällä historiaa. Käyttöliittymäkehittelyyn olisi sitä paitsi tarjolla muitakin mahdollisuuksia. Olen eritellyt E-lehdet -tietokannan lopettamiseen liittyviä palautteita lähinnä siksi, että mielestäni ne sisältävät näkökohtia, joita on hyvä pitää mielessä, kun suuntaudumme, mahdollisten välivaiheiden kautta, kohti uutta HY:n digitaalista kirjastoa.

Miksi ainakin jokunen kirjastoammattilainen saattaa kaivata E-lehdet-tietokantaa?

Käynnistäessäni keskustelun E-lehdet -tietokannan lopettamisesta vältin ottamasta itse kantaa asiaan. Koin olevani vähän jäävi, olinhan eräänlainen lähiomainen. Satuin nimittäin olemaan paikalla siinä palaverissa, jonka tuloksena E-lehdet-tietokantaa lähdettiin perustamaan syksyllä 2001. Siihen asti kirjastot olivat tarjoilleet e-lehtiä webbisivujensa linkkilistojen kautta. Nuo listat olivat kuitenkin paisuneet siksi suuriksi ja niiden ylläpito muodostunut siksi hankalaksi, että useammassakin HY:n kirjastoista oli ryhdytty kaavailemaan ja osin jo toteuttamaan tietokantapohjaista ratkaisua e-lehtien esiin saattamiseksi.  Mainitussa palaverissa päädyttiin siihen, että yhdistetään voimat ja lähdetään kehittämään yhteistä e-lehtitietokantaa.

Kyseessä oli muutaman kirjastoammattilaisen liikkeelle panema, spontaani hanke, josta ei ollut mitään virallisia ylemmän tason päätöksiä. Tuolloin HY:n kirjastoissa elettiin aika yleisesti siinä käsityksessä, että FinELibin lupailema uusi käyttöliittymä saattaisi tulla vuoden parin sisällä, minkä takia osittain emmittiin tehdä mitään ratkaisuja e-aineistojen käyttöön saattamisen osalta.  Sitä paitsi oltiin aika yleisesti sitä mieltä, että e-lehdet olisi luetteloitava myös HELKAan, olihan niissä paljon sellaisia, joiden vanhemmat vuosikerrat löytyivät painettuina kirjastojen kokoelmista ja jotka siis oli luetteloitu HELKAan.

Tietystä epävirallisesta luonteestaan huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, hanke eteni varsin nopeasti.  Jo kevään 2002 kuluessa yhden jos toisenkin HY:n kirjaston webbisivuille tuli linkkilistojen sijaan linkki E-lehdet -tietokantaan. Varsinkin tutkija-asiakkailta alkoi tulla kiittävää palautetta.

Huomattavimman työpanoksen hankkeeseen satsasi Kumpulan tiedekirjasto, jossa (tuolloin) työskentelevä Teemu Nuutinen oli tietokannan pääarkkitehti. Mutta kyllä me muutkin hankkeeseen sitoutuneet kirjastoammattilaiset yhtä ja toista teimme. Minun ehkä huomattavin panokseni liittyy pieneen myötävaikutukseeni  E-lehdet -tietokannan virallistamisessa. Esittelin tietokannan aivan epävirallisessa yhteydessä hiljattain työnsä aloittaneelle kirjasto- ja tietopalvelujohtajalle, Kaisa Sinikaralle, joka oivalsi välittömästi, kuinka tärkeästä palvelusta oli kyse. Olin myös mukana kirjoittamassa kirjastotoimikunnalle perusteluja, jotta se myöntäisi varoja tietokannan ylläpitoon ja kehittämiseen tarvittavan työn korvaamiseen Kumpulan tiedekirjastolle.

16.9. 2002 järjestettiin kirjastojen Sähköisku-päivä, jolloin  E-lehdet-tietokanta virallisesti  julkistettiin.  Tietokanta ehti toimia ainoana väylänä HY:n kirjastojen e-lehtiin runsaat kaksi vuotta (tai oikeastaan miltei kolme) , ennen kuin e-lehtiä alettiin tarjoilla myös NELLI-portaalin lehtivalinnan kautta.

E-lehdet-tietokantaa ehdittiin siis tarjoilla miltei viisi vuotta päällekkäisenä palveluna NELLIn lehtivalinnan kanssa. Resurssien hukkaamiseen tässä ei ole juuri syyllistytty, sillä ylläpito on tapahtunut automatisoidusti SFX:stä. Kirjastojen organisaatiouudistuksen myötä tietyt tietokantaan liittyvät taustatieto- ja ohjesivut olisivat kaivanneet pientä päivitystä, koska niissä oli myös kirjastoja koskevia tietoja. Olisin tainnut olla valmis tuon päivitystyön tekemään, jos olisi päädytty toisenlaiseen ratkaisuun.

E-lehdet-tietokanta siirtyköön rauhassa historiaan. Sellaisen tekemisen meiningin ja talkoohengen, jolla tietokantaa synnytettiin,  soisi kuitenkin elävän ja voivan hyvin jatkossakin.

Kirjoittaja:
Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Uusi Top Cited Articles @ the University of Helsinki -palvelu listaa viitatuimmat artikkelit

Top Cited Articles @ the University of Helsinki -palvelussa listataan nimensä mukaisesti Helsingin yliopiston tutkijoiden viitatuimmat artikkelit. Palvelu toimii reaaliajassa ja siinä on mahdollista tehdä tieteenala- tai vuosirajaus. Siinä voi etsiä artikkelien kirjoittajia nimellä tai kohdistaa haku muidenkin Suomen yliopistojen tutkijoiden julkaisuihin. Palveluun on mahdollista rakentaa myös suoria hakulinkkejä esimerkiksi tutkijan kotisivuilta. Top Cited Articles @ the University of Helsinki -palvelun lähdetietokantana on Elsevierin laaja, monialainen viite- ja viittaustietokanta Scopus, joka hankittiin Helsingin yliopiston käyttöön vuodenvaihteessa.

Lisätietoja palvelusta:
kirjasto-verkkopalvelut-tekniikka [ ät ] helsinki.fi

Linkit

Tutkimusjulkaisujen saatavuus ja tutkimusaineistojen jatkokäyttö keskiössä Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhankkeessa 2007-2009

Helsingin yliopiston keskustakampuksella päättyi vuoden vaihteessa laajuudeltaan ja rahoitukseltaan huomattava hanke, jonka tavoitteena on ollut tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden (Open Access) tukemisen sekä keskeisten humanistis-yhteiskuntatieteellisille aloille tyypillisten tutkimusaineistojen digitaalisen tallennusprosessin vakiinnuttaminen osaksi Helsingin yliopiston toimintaa. Tämä Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhanke yhdisti vuosina 2007-2009 keskustakampuksen viiden tiedekunnan sekä keskustakampuksella toimivien kirjastojen tarpeet. Opetusministeriö myönsi Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhankkeelle rahoitusta 300 000 € / vuosi hankekaudella.

Valtaosa Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhankkeelle myönnetystä rahoituksesta kanavoitiin Helsingin yliopiston keskustakampuksen tiedekuntien alaisten yksiköiden kuten ainelaitosten itsenäisille osahankkeille. Varainkäytön periaatteista on sovittu yhteisesti tiedekuntien dekaanien muodostamassa hankkeen ohjausryhmässä, mutta kukin tiedekunta vastasi omien osahankkeidensa varainkäytöstä. Osahankkeita ja hankkeen yhteisten tavoitteiden toteutumista koordinoitiin kirjastopalvelujen koordinointiyksikössä, jonka palkkalistoilla hankkeen projektipäällikkönä toiminut Veera Ristikartano hankekaudella työskenteli.

Hankkeen yhteiset tavoiteet, tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden (Open Access) tukemisen ja keskeisten humanistis-yhteiskuntatieteellisille aloille tyypillisten tutkimusaineistojen digitaalisen tallennusprosessin vakiinnuttaminen Helsingin yliopistossa voitiin hankekaudella jakaa pariin kolmeen keskeiseen osahankkeenseen.

Digitaalisen arkistopalvelun toteuttaminen

Tutkimusjulkaisujensa avoimen saatavuuden edistämikseksi yliopiston tai tiedeyhteisön tulee tarjota helppokäyttöinen digitaalinen arkistopalvelu. Hankekauden kuluessa paikallisesti kampuskirjastoissa ylläpidetyt julkaisuarkistot yhdistettiin yhdeksi, keskitetysti ylläpidetyksi Helsingin yliopiston digitaaliseksi arkistopalveluksi.

Helsingin yliopiston digitaaliseksi arkistopalvelu HELDAksi http://www.helsinki.fi/helda HELDA tarjoaa mahdollisuuden tallentaa yliopistolla tuotettua kokotekstiaineistoa kuten tutkijoiden artikkeleita, yksiköiden julkaisusarjoja sekä tiedekuntien oppimateriaaleja ja laitosten tuottamaa tutkimusaineistoa sekä opinnäytteitä verkkoon. HELDAan tallennettava aineisto saa pysyvän verkko-osoitteen ja on tallennuksen jälkeen kenen tahansa luettavissa, ladattavissa ja tulostettavissa internetissä.

HELDAa ylläpidetään hankekauden päätyttyä Helsingin yliopiston kirjaston Verkkopalvelut-yksikössä, jossa koordinoidaan myös tutkimusjulkaisujen avoimeen saatavuuteen liittyviä muita kysymyksiä.

HELDA-akiston kehittäminen on sidottu tiiviisti yliopistoon hankkeen kanssa samanaikaisesti hankittavaan TUHAT-tutkimustietojärjestelmään siten, että julkaisujen raportointia varten kerättävää ja validoitavaa julkaisutietoa voidaan hyödyntää myös julkaisuarkistojen sisällön kartuttamisessa. Tällöin tutkijat tai laitokset eivät joudu syöttämään samaa julkaisutietoa yliopiston kahteen eri järjestelmään.

Tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden edistäminen

Toukokuussa 2008 Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto linjasi päätöksellään, että Helsingin yliopisto tulee vuoden 2010 alusta alkaen edellyttämään, että sen piirissä toimivat tutkijat tallentavat kopion tieteellisissä tutkimusjulkaisuissa julkaistuista artikkeleistaan yliopiston ylläpitämään julkaisuarkistoon (University of Helsinki Open Access Mandate). Linjaus koskee 1.1.2010 tai sen jälkeen julkaistavaksi hyväksyttyjä yksittäisiä tutkimusartikkeleita ja tulee voimaan keväällä 2010, kun tutkimustietojärjestelmä TUHAT-otetaan käyttöön.

Hankkeessa havaittiin, että tiedekustantajien kehittäessä jatkuvasti avoimia julkaisukäytäntöjään yliopiston tulisi suunnittelukaudella 2010–2012 harkita digitaalisen arkistopalvelun ylläpidon ja tutkijoiden avoimen arkistointiprosessin tukemisen ohella myös muiden avoimen saatavuuden julkaisukanavien kehittämistä.

Monet kustantajat julkaisevat jo nyt maksullisia lehtiä, joissa artikkelinsa voi saattaa välittömästi avoimesti verkkoon erityisen kirjoittajamaksun maksamalla. Jotkin open access -optiota tarjoavista kustantajista tarjoavat yliopistoille ja tutkimuslaitoksille myös mahdollisuutta erityisen Central Fund -tilin hallintaan. Tällaiselta tililtä tutkimusorganisaatio voi niin halutessaan keskitetysti maksaa julkaisevien tutkijoidensa kirjoittajamaksut ja jyvittää sitten kustannukset organisaation sisällä haluamallaan tavalla. Helsingin yliopistolta tällainen sisäinen julkaisukustannusten allokointi- ja hallinnointiprosessi toistaiseksi puuttuu, joten julkaiseminen open access -lehdissä on tutkijoille mahdollista vain, jos tutkimusprojektilla tai laitoksella on varaa ja halua kirjoittajamaksun kattamiseen.

Digitaalisen julkaisemisen käytäntöjen yleistyessä Helsingin yliopiston tulisi harkita myös ensisijaisten digitaalisten julkaisualustojen tarjoamista laitosten julkaisusarjoille ja tieteellisille lehdille. Tällä hetkellä yliopistossa syntyviä tieteellisiä julkaisuja joudutaan julkaisuprosessin digitalisoituessa ohjaamaan ulkopuolisten toimijoiden, kuten kaupallisten kustantajien julkaisualustoille. Tämä on pienen budjetin julkaisuille usein taloudellisesti kannattamaton ratkaisu.

Suomen kaltaisella pienellä kielialueella, jossa valtaosa kotimaisista tiedelehdistä on opetusministeriön painatusavustusten varassa toimivia tieteellisten seurojen tai vastaavien toimijoiden julkaisemia lehtiä, tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden edistäminen edellyttäisi kuitenkin ennen kaikkea tiedelehtien julkaisutuen maksatusperusteiden perusteellista uudelleenarviointia. Niin kauan kuin lehden saama tuki on sidottu lehden painatusmäärään tai painotuotteen levikkiin, ei lehtien kustantajille ole kannattavaa kehittää julkaisun verkkojakelua tai tukea lehdessä ilmestyneiden artikkelikopioiden jakelua tutkimusorganisaatioiden digitaalisten arkistojen kautta.

Monet kotimaiset tiedejulkaisijat kokevat tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden esteeksi myös maksullisen Elektra-tietokannan, joka tarjoaa kustatajille nykymuodossaan vakaata tuloa, jonka koetaan olevan uhattuna, jos samojen tutkimusartikkeleiden saatavuus avoimien kanavien kautta lisääntyy. Tiedelehtien julkaisutukeen ja ansaintalogiikkaan liittyvät haasteet tulisikin ratkaista kansallisella tasolla yhteistyössä opetusministeriön ja tiedejulkaisijoiden edustajien kanssa.

Tutkimusaineistojen digitoinnin ja jatkokäytön edistäminen

Kolmas Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhankkeen keskeisistä tavoitteista oli yksiköiden tuottamien tutkimusaineistojen sähköisen arkistoinnin ja verkkokäytön järjestäminen. Tätä työtä edistettiin erityisesti hankkeesta rahoitettujen laitosten osahankkeissa, joissa edistettiin hyvin monimuotoisten tutkimusaineistojen jatkokäyttömahdollisuuksia digitoimalla aineistoja ja järjestämällä niille säilytys- ja/tai jakelualusta verkkoon. Hankkeen projektiryhmä pyrki huolehtimaan siitä, että aineistot kuvaillaan asianmukaisesti ja ne saavat kestävästi ylläpidetyn säilytyspaikan.  Jatkotutkimuksen ja opetuksen käyttöön tarkoitettujen aineistojen tulisi olla helposti tiedeyhteisön käytettävissä.

Humanistis-yhteiskuntatieteille tyypillinen tutkimusaineisto on luonteeltaan hyvin monimuotoista: Kyseeseen voi tulla niin erilaiset ja eri ikäiset tekstidokumentit kuin valo- tai diakuvat, kelanauhat, C-kasetit, kaitafilmit, VHS-videot jne. Tiedusteltiinpa hankkeessa mahdollisuutta digitoida myös käsityötieteen laitoksen arkistossa olevia vanhoja vaatetuskaavoja.

Kaikkien näiden eri aineistotyyppien digitointi, kuvailu ja käyttöönsaattaminen vaativat omanlaistaan erityisosaamista, jota on yliopiston kaltaisessa toimintaympäristössä hankala tarjota. Myös eri aineistotyyppien vaatimukset jakelualustan suhteen poikkeavat suuresti toisistaan; hankkeen suunnitteluvaiheessa esitetty oletus, että julkaisumuotoiselle aineistolle suunniteltua digitaalista arkistopalveluohjelmistoa voitaisiin joustavasti käyttää myös muiden aineistotyyppien säilytykseen ja jakeluun osoittautui nopeasti vaikeaksi toteuttaa.

Tutkimusaineistot voidaan saattaa alasta riippuen joko kokonaan vapaasti saataville, tutkimus- ja opetuskäyttöön mahdollisesti käyttäjätunnistuksen kautta tai tarjota jatkokäyttöön yksittäisen käyttöluvan välityksellä. Erityisen sensitiivistä aineistoa ei voida antaa saataville kuin painavista syistä.

Ongelmaksi muodostuivat myös tekijänoikeuskysymyksistä ja tietosuojavaatimusksista kumpuavat tarpeet säädellä verkossa jaeltavan tutkimusaineiston käyttöoikeuksia. Toimivaa, pitkälle automatisoitua käyttöoikeuksien hallintaa oli yliopistolla tarjolla olevissa järjestelmissä (tietotekniikkaosaston tarjoama mediapalvelin ja kuvapankkiohjelmisto, erilaiset oppimisympäristöt ja digitaalinen arkistotyökalua DSpace) vaikea toteuttaa. Käyttöoikeuksien joustava hallinta oli kuitenkin monissa tapauksissa aineiston verkkojakelun ehto.

Helsingin yliopistossa onkin lähestytty tutkimusaineistojen jatkokäytön haasteita laajemmin nimittämällä monialainen työryhmä selvittämään sitä, miten Helsingin yliopistossa voitaisiin eri tieteen aloilla saattaa tutkimusaineistot laajemmin saataville. Ryhmä pyrkii vastaamaan myös eurooppalaisten ja kansainvälisten tutkimusrahoittajien vaatimuksiin, joissa tutkimuksen rahoituksen edellytyksenä on tutkimusdatan tallentaminen jatkokäyttöä varten sekä sen avoin saatavuus. Perimmäisenä tarkoituksena on tarjota laajempia mahdollisuuksia hyödyntää julkisin varoin tehtyä tutkimusta ja lisätä näin yhteiskunnan tietovarantoja.

Yliopistolta tutkimustiedon jatkokäytön mahdollistava tutkimusaineistojen kuvailu, tallennus ja käyttöönsaattaminen aineiston luonteeseen soveltuvan jakelukanavan kautta edellyttää huomattavaa lisäresursointia sekä uudentyyppiseen osaamiseen panostamista ja erityisesti yhteistyötä kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Helsingin yliopiston tulisi verkottua tieteellisessä tietotekniikan ja tietojärjestelmien palvelutoiminnassa yli laitos- ja ministeriörajojen aiempaa enemmän.

Tutkimusaineistojen digitointipalvelu

Helsingin yliopistolla ei hankkeen alkaessa ollut tarjota minkäänlaista keskitettyä digitointipalvelua. Digitointia oli tehty vuosien saatossa ainelaitoksilla ja Helsingin yliopiston Opiskelijakirjastossa yksiköiden omista tarpeista ja lähtökohdista käsin. Myös digitointilaitteistot ja niiden käyttöön ja digitointiprosessiin mahdollisesti liittynyt koulutus oli hankittu paikallisesti.

Kansallisista palveluntarjoajista Kansalliskirjaston Kansallinen digitointikeskus oli ainelaitosten tyyppillisten tarpeiden (digitoitavan aineiston suhteellisen pieni koko ja projektin lyhyt kesto) kannalta epätarkoituksenmukainen partneri, sillä sen toiminta perustuu isojen aineistoerien digitointiin. Niinpä laitoksilla jouduttiin myös hankkeen aikana turvautumaan ulkopuolisiin kaupallisiin digitointipalveluntarjoajiin.

Hankkeen päättyessä Helsingin yliopiston kirjaston Verkkopalvelut pitäisi tarkoituksenmukaisena digitointipalvelujen paikallisen kehittämisen sijaan esimerkiksi mahdollisuutta kilpailuttaa digitointipalvelut osana Hanselin muita kilpailutussopimuksia. Kilpailutuksessa tulisi huomioida eri tyyppiset digitointipalvelua vaativat materiaalit: tekstidokumentit, valo- ja diakuvat, eri muodoissa olevat äänitteet ja kuvatallenteet jne. Vastaavanlaisia digitointitarpeita on luonnollisesti muillakin tiede- ja taidekorkeakouluilla.

Teksti:
Veera Ristikartano
Erikoissuunnittelija
Helsingin yliopiston kirjasto
Verkkopalvelut

MyTerkko – personoitava aloitussivu terveysalan ammattilaisille

Vuodenvaihteessa avautui uusi, personoitava terveysalan verkkopalvelu MyTerkko. Se on terveysalan ammattilaisen henkilökohtainen aloitussivu, jonka kautta voi käyttää Terkon verkkopalveluja ja tietokantoja. Palvelun ideana on, että käyttäjä voi itse muokata aloitussivusta omia tarpeitaan vastaavan kokonaisuuden.

MyTerkko-palvelun käyttöliittymä

MyTerkko-palveluun on koottu keskeisimpiä lääke- ja terveystieteen tietokantoja, verkkopalveluita ja -aineistoja. Sisältövalikoimaan kuuluu palvelukohtaisia (esim. Terveysportti) ja aiheenmukaisia (esim. hoitotiede, näyttöön perustuva lääketiede, psykiatria) sisältökokonaisuuksia,  uutisikkunoita, tietokantojen hakusovelluksia (esim. Medic, PubMed, Ovid Medline & Vertex) sekä verkkolehtiä. Palveluun on integroitu myös uutuusseurantapalvelu FeedNavigator, jonka avulla käyttäjä voi tehdä uutuusseurannan valitsemiinsa tieteellisiin lehtiin, uutisiin ja blogeihin. MyTerkon useimpien sisältöikkunoiden (widget) alareunasta löytyy lisäksi hakuominaisuus.

Käyttäjä voi muokata oman sivunsa näkymää järjestämällä sisältöikkunat haluamallaan tavalla ja poistamalla tai piilottamalla tarpeettomat sisällöt. Käyttäjä voi lisätä sivulleen myös omia linkkejä ja uutissyötteitä. Valitut sisällöt päivittyvät jatkuvasti ja valinnat säilyvät tallessa käyttäjän palatessa sivulle uudestaan. Palvelu ei vaadi kirjautumista, sillä omat valinnat tallentuvat selaimen evästeisiin.

MyTerkko on avoin kaikille, mutta osa sen sisällöistä on käytettävissä ainoastaan Helsingin yliopiston ja HYKS:n verkossa. Palvelun on kehittänyt Terkon it-asiantuntija Pasi Keski-Nisula yhteistyössä Terkon tieteenalapalveluiden kanssa. MyTerkko-palveluun voi tutustua osoitteessa: http://www.terkko.helsinki.fi/, josta löytyvät myös yksinkertaiset ohjeet oman sivun personointiin.

Linkit

Teksti
Anna-Mari Koivula
Meilahden kampuskirjasto Terkko