Tutkija uskoo avoimeen julkaisemiseen

– Jos kaikki muut asiat olisivat tasan, niin useimmat tutkijat haluaisivat julkaista tutkimuksensa avoimesti. Valtaosa ongelmista kulminoituu avoimen julkaisemisen nykyisiin rahoitusmalleihin, tutkija Joona Lehtomäki avaa keskustelun.

Tutkijat näkevät avoimen julkaisemisen hyödyt. Lisäksi nähdään moraalinen velvoite avoimuuteen. Erityisesti jos tutkimus on toteutettu julkisella rahalla, niin julkaisun pitäisi olla julkisesti saatavilla.

Suomen nykymallissa kansallinen FinELib-konsortio neuvottelee sopimukset korkeakoulujen ja kustantajien välillä ja maksaa tilausmaksut.

Tutkijan näkökulmasta avoimen julkaisemisen rahoitus eli kirjoittajamaksut (article processing charge) näyttävät menevän omasta budjetista ja perinteinen julkaiseminen vaikuttaa ilmaiselta.

– Sinänsä ymmärrettävä käsitys ei itse asiassa pidä julkisrahoitteisesta näkökulmasta paikkaansa. Tutkimusten mukaan nykyinen malli on kokonaisuudessaan kalliimpi (hinta per julkaistu artikkeli) kuin puhtaasti avoimen julkaisemisen malli, Lehtomäki kertoo ja viittaa muun muassa Björkin tutkimuksiin (katso myös).

Asenteissa myös parannettavaa

Monelle avointa julkaisemista sinänsä kannattavalle tutkijalle paras vaihtoehto on julkaista perinteisissä tunnetuissa ja arvostetuissa sarjoissa ja toisaalta julkaista avoimesti (ns. hybridi-malli). Tämä on kuitenkin ongelmallista. Päädytään niin sanottuun double-dipping -ongelmaan, jossa maksetaan sekä tilausmaksut että kirjoittajamaksut. Tutkijat eivät usein tiedosta ongelmaa, koska tilaajamaksut ovat heille pitkälti näkymättömiä.

– Silloin julkaisijat hierovat käsiään, koska raha virtaa heidän laariinsa, Lehtomäki toteaa.

Jos hybridi-malli tai puhtaasti avoimissa sarjoissa julkaiseminen eivät käy, jää vaihtoehdoksi rinnakkaistallennus.

Helsingin yliopisto on linjannut jo vuonna 2010, että kaikki julkaisut on rinnakkaistallennettava. Valitettavasti linjaus näyttää jääneen kuolleeksi kirjaimeksi.

– Lopulta rinnakkaistallentamisessa kaikki on tutkijoista ja tutkimusryhmistä itsestään kiinni, meidänkin laitoksella on ryhmiä, jotka pitävät tiukasti kiinni siitä, että kaikki julkaisut rinnakkaistallennetaan ja sitten on ryhmiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa tai jotka eivät yksikertaisesti tiedosta koko asiaa, Lehtomäki kertoo.

Helsingin yliopistolla rinnakkaistallennus Tuhat-järjestelmässä ei ole kovin suuri vaiva. Toisaalta jos tutkija ei ole henkilökohtaisesti motivoitunut, niin pienikin lisävaiva voi olla liikaa.

Avoin julkaiseminen on vain väline

Tutkija Lehtomäki innostaisi toisia tutkijoita ja tutkimusryhmiä avoimeen julkaisemiseen esimerkin voimalla ja muistuttamalla sen hyvistä puolista. Avointen julkaisujen on esimerkiksi havaittu saavuttavan laajemman kohdeyleisön sekä keräävän enemmän viittauksia.

– Avoimen julkaisemisen rahoitusongelmia ei voi kuitenkaan ratkoa ruohonjuuritasolla. Olemme jääneet monopolilukkoon, jossa kustantajat voittavat, Lehtomäki sanoo.

Kenties Suomessakin voitaisiin kokeilla muiden Pohjoismaiden tapaan korkeakoulukohtaisia rahastoja, josta avoimen julkaisemisen kustannukset katetaan osittain tai kokonaan (erilaisia malleja: Björk & Solomon 2014).

Toisaalta jos – ja kun – tutkijat haluavat tulevaisuudessakin julkaista pääosin tietyissä alansa arvostetuissa julkaisusarjoissa, niin Lehtomäki näkee vaihtoehtona tilaajasopimusten neuvottelemisen kustantajien kanssa uusiksi. Käytännössä kuitenkin Suomen kokoisen pienen pelaajan voi olla todella vaikea sellaista tehdä.

Muutoksen alkua on aistittavissa. Yhdeksi maailman kärkiyliopistoksi luokiteltu yhdysvaltalainen Harvard ilmoitti jo pari vuotta sitten, että joutuu luopumaan muutaman ison kustantajan tilauksista, koska tilausmaksut ovat liian korkeita.

– Se oli selkeä mielenilmaus. Herää kysymys, millainen systeemi meillä on, jos Harvardilla ei ole varaa tilata tieteellisiä sarjoja, Lehtomäki päättää.

Lopuksi tutkija Lehtomäki muistuttaa, että avoimuus on vain väline, jota ei saa käyttää tutkimuksen laadun kustannuksella. Tutkimustyön ensisijaisena tavoitteena on oltava laadukkaan tieteen tekeminen. Avoimuudella on kuitenkin potentiaalia edistää koko tieteen kenttää sekä julkaisemisessa että yleisesti.

Joona Lehtomäki – avoimen tieteen puolestapuhuja

Tutkija Joona Lehtomäki on väitellyt vuonna 2014 luonnonsuojelualueiden suunnittelun ja käytännön toteutuksen välisisistä kysymyksistä. Hän on kiinnostunut muun muassa tutkimusaineiston mittakaavan, tyypin ja laadun vaikutuksesta suojelualuesuunnitteluun sekä siitä, voisivatko laskennalliset välineet ja ekoinformatiikka auttaa laaja-alaisemmissa luonnonsuojelua ja yleistä maankäyttöä koskevassa päätöksenteossa.

Lehtomäki on julkaissut osan omasta väitöstutkimuksestaan avoimena. Lisäksi esimerkiksi Lehtomäen tutkimusryhmän (Conservation Biology Informatics Group) viimeaikaisten tutkimusten tietoaineistoja on julkaistu avoimesti.

Lehtomäki on Open Knowledge Finland-järjestön edustaja valtion rahoittamassa Avoin tiede ja tutkimus -hankkeessa.

Lue lisää:

Teksti:

Laura Hiisivuori
Viestintäpäällikkö

Kuva:

Laura Hiisivuori
www.asianscientist.com

Bibliometriikkaa tutkimuksen tueksi

Helsingin yliopistolla on monissa yliopistorankingeissa erityinen vahvuus: tieteellinen julkaiseminen. Yliopistomme tutkijoihin lukeutuu todellisia huippuja, mutta muidenkin julkaisuilla on merkittävä osa menestyksessä. Julkaisutuotannon esittäessä yhä tärkeämpää osaa OKM:n rahoitusmallissa on kannattavaa panostaa julkaisutuotantoa ja viittauksia analysoivaan bibliometriikkaan.

Pitkäjänteistä työtä

Bibliometriikkaa on tehty monilla laitoksilla jo kauan, sillä valveutuneet tutkijat ja kirjastolaiset ovat vuosien mittaan seuranneet trendejä ja pohtineet missä voisimme parantaa – ei ainoastaan julkaisemisessa, vaan myös tutkijoille ja opiskelijoille tarjottavissa tiedonlähteissä. Mutta vasta 2010-luvulla bibliometrisiin menetelmiin on panostettu näkyvämmin.

Vuonna 2011 tehty Helsingin yliopiston tutkimuksen arviointi, joka käsitti vuodet 2005-2010, oli ensimmäinen arvioinneistamme jossa painotettiin bibliometriikkaa laajemmin.  Kirjasto oli prosessissa mukana hyvin keskeisesti. Paitsi että hoidimme TUHATiin talletettujen julkaisujen tarkistukset ja laadunvarmistuksen, kirjasto myös laati analyyseja niille lähinnä yhteiskuntatieteitä ja humanistisia tieteitä edustaville tieteenaloille, joille Leidenin yliopiston CWTS:ltä tilattu bibliometrinen analyysi ei soveltunut.  Saimme tästä ponnistuksesta ansaitut kiitokset.

Kampusten monimuotoiset käytännöt

Tutkimushallinnon johdolla tehtäviä arviointeja tulee eteen harvakseen, mutta bibliometriikkaa tehdään käytännössä jatkuvasti sekä tiedekunnille että yksittäisille tutkijoille. Eri kampuksilla on kuitenkin hiukan erilaiset käytännöt. Meilahdessa bibliometriikkaa on kehitetty pisimmälle. Siellä kirjastosta tilataan paljon virantäyttöihin ym. liittyviä analyyseja, joiden tekeminen sujuu tarkan rutiinin mukaan. Viikissäkin laitokset käyttävät bibliometriikkaa virantäytöissä, mutta analyyseja ei ole osattu pyytää kirjastolta. Kumpulassa kirjastolta toivotaan analyysien sijasta tietoa ja koulutusta bibliometriikkaan liittyen. Koulutuksia pidetään nykyään kaikilla kampuksilla ja niiden painotus vaihtelee paikallisten tarpeiden mukaan.  Keskustakampuksella bibliometriikkaa on viime aikoina vauhdittanut siellä käynnistetty markkinointi, jonka avulla on tavoitettu uusia kiinnostuneita asiakkaita. Bibliometristen palveluiden kysyntä on lisääntymässä, mutta markkinointia voisi olla enemmänkin.
Terkko on ansioitunut myös verkkopalveluiden tuottajana, kuten Suomen yliopistokirjastojen neuvoston 2013 tutkimuspalveluinnovaatiokilpailun kunniakirja osoittaa.  Terkon bibliometriikkasivuilta tutkija löytää ohjeita ja tietoja, altmetriikkaprosessilla kirjasto pyrkii aktiivisesti parantamaan hänen näkyvyyttään. Koko kirjaston tasolla tulossa on kaikille tutkijoille suunnattuja ohjeita osana kirjaston tuottamaa tutkijapalvelujen verkkopalvelukokonaisuutta.

Osaajia kouluttamassa

Bibliometrinen työ vaatii osaamista. Tutkimuksen arvioinnin yhteydessä saimme koulutusta sekä 2010 järjestetyltä valtakunnalliselta kurssilta että Leidenin yliopiston valmennuksesta.  Lisäksi kirjaston bibliometriikkatyötä johtaa Maria Forsman, ansioitunut bibliometriikan asiantuntija. Hänen johdollaan on syksyn 2013 ja kevään 2014 mittaan vedetty kirjastolaisille suunnattuja koulutustilaisuuksia ja koko yliopistoyhteisölle tarkoitettuja, bibliometriikan eri puolia esitteleviä alustuksia.

Mitä nämä koulutetut kirjastolaiset sitten jatkossa tekevät? Bibliometriikkaosaamista tarvitaan hyvin monimuotoisissa työtehtävissä. Asiakaspalveluun tulee kysymyksiä palveluista – jopa alansa maailmanlistan ykkönen saattaa tiedustella asiakaspalvelustamme, mikä eteen kun  Web of Science tai Scopus ei tänään toimikaan kotikoneelta.  Kokoelmien hankinnassa ja kehittämisessä tarvitaan perehtymistä aineiston käyttötapoihin ja viittausmääriin. Kirjaston asiantuntijoilta kysytään varsin kiperiä bibliometriikkaan liittyviä kysymyksiä. Julkaisuala elää ja muuttuu, joten sekä tutkimushallinnon, kirjaston että tutkijoiden on jatkuvasti omaksuttava uusia käsitteitä.

Välineitä meille ja muillekin

Olennainen osa bibliometriikan palvelukokonaisuutta ovat toimivat työkalut. Laajimmassa käytössä lienee Thomson & Reutersin Web of Science, jossa Science Citation Indexiä  on täydennetty  Book sekä Conference Proceedings Citation Index -lisäosilla.  Elsevierin Scopus on joillakin tieteenaloilla kattavampi, mikäli käyttäjää ei haittaa että sen viitetiedot ulottuvat vain 20 vuoden päähän. Lisäksi kirjasto on ollut mukana hankkimassa T&R:n InCites-analyysityökalua, jolla saadaan tulevaisuudessa tarkempaa ja ajantasaisempaa tietoa julkaisujen ja tutkimuksen vaikuttavuudesta.

Välineistämme ei pidä unohtaa TUHAT-tietokantaa. Kirjasto on julkaisutarkistusten ja Web of Sciencestä tehtyjen importointien lisäksi ottamassa vastuuta myös TUHATista löytyvien julkaisutietojen analysoinnista ja analyysien tuottamisesta yliopiston sisäiseen vuosiraporttiin. Tämä raportointityö käynnistyy keväällä 2014 heti kirjaston suorittamien TUHAT-tarkistusten valmistuttua.

Teksti:

Eva Isaksson
Kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

ip-science.thomsonreuters.com

Pure Seminar 2.5.2013 – kysymyksiä ja vastauksia Tuhatista


Tuhatin/Puren takana oleva Atira siirtyi viime elokuussa Elsevierin omistukseen. Helsingin yliopisto ja Elsevier järjestivät Kaisa-talossa Pure-seminaarin, joka antoi erinomaisen mahdollisuuden tavata Puren ylläpitäjiä ja esittää kysymyksiä.

Päivä alkoi Puren kehittäjän, Atiran perustajan Bo Alroen puheenvuorolla. Hän kertoi, miten Pure sai alkunsa 2000-luvun alussa, kun Aalborgin yliopisto ryhtyi uudistamaan tutkimustietojärjestelmäänsä. Vähitellen Pure sai asiakkaita myös muista tanskalaisista yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Vuonna 2008 alkoi kansainvälistyminen ja nyt asiakkaita on Suomen lisäksi esimerkiksi Iso-Britanniasta, Ruotsista, Saksasta, Belgiasta, Itävallasta ja Hollannista. Atiran tuotekehitystiimi toimii edelleen Aalborgissa.

Brittien Pure User Groupin edustaja, Yorkin yliopiston Pure-projektin vetäjä Rachel Curwen kertoi, miten käyttöönotto oli sujunut heillä. Kuten Helsingin Yliopistossa, myös Yorkissa on monitieteisyydestään johtuen erilaisia julkaisukäytäntöjä ja –tarpeita. Koulutukseen, tutkijoiden ja muun henkilökunnan sitouttamiseen sekä asioista yhdessä sopimiseen varattiin Yorkissa runsaasti aikaa ennen käyttöönottoa. Rachel korosti, että vaikeista tilanteista huolimatta yhteishenki yli yksikkörajojen sekä mutkattomat yhteydet Atiraan kantoivat projektin alkuvaikeuksien yli. Yorkissa on yhteistyössä onnistuttu ratkaisemaan muutamia meilläkin askarruttaneita teknisiä kysymyksiä (mm. yksittäisen kentän avaaminen editoinnille muutoin lukituissa tietueissa). Aika näyttää, voidaanko samoja ratkaisumalleja hyödyntää Tuhatissa. Kiinnostuneena kuuntelimme myös Yorkin suunnitelmia pilotoida tutkimusdataan liittyvien tietojen linkittämistä Pureen loppuvuodesta.

Tuhatin projektipäällikkö Aija Kaiteran (yhdessä vararehtori Johanna Björkrothin kanssa laatimassa) puheenvuorossa kuultiin Tuhatin käyttöönotosta Helsingin yliopistossa. Lisäksi saimme tietoa suunnitelmista tälle vuodelle, mm. uusien tutkijakoulujen tietojen päivittämisestä Tuhatiin. Tilaisuudessa oli HY:läisten lisäksi mukana potentiaalisia Pure-asiakkaita muista yliopistoista ja korkeakouluista, joten heille oli varmasti mielenkiintoista kuulla käyttöönottokokemuksista eri organisaatioissa.

Elsevierin Helen Kardinaal-de Mooij demosi Puren ominaisuuksia ja vastaili Bo Alroen ja Rachel Curwenin kanssa yleisön kysymyksiin. Ilahduttavaa oli esimerkiksi Bo Alroen positiivinen suhtautuminen kaikkia asiakkaita hyödyttävien tietokantojen lisääminen Puren suoraimportointilähteiksi. Esimerkiksi Medic oli tässä yhteydessä puheena. Keskustelua syntyi myös bibliometriikkaan liittyen, erityisesti Snowball Metrics –benchmarkkausmenetelmästä, jonka suhteen Elsevierillä on yhteistyökuvioita mm. brittiläisten yliopistojen kanssa.

Seminaaripäivä oli erittäin mielenkiintoinen ja oli ilahduttavaa päästä tapaamaan tietokannan kehittäjiä ja käyttäjiä muista yliopistoista. Kiitos järjestäjille!

Linkit:

Teksti

Katri Larmo
Informaatikko
Meilahden kampuskirjasto Terkko
Helsingin yliopiston kirjasto

Tutkimuksen arvioinnin raportti julkaistu – kiitoksia kirjastolle

Helsingin yliopiston tutkimus ja tohtorikoulutus arvioitiin kansainvälisesti vuosina 2010–2012. Arviointiin osallistui 136 tutkijayhteisöä ja noin 6000 tutkijaa (joista vastuullisia tutkijoita noin 1000), jotka olivat olleet vuosina 2005–2010 Helsingin yliopistossa. Raportin julkistamistilaisuus pidettiin 7.5.2012.

Tutkimuksen arviointi on toteutettu kaksi kertaa aiemmin (1999 ja 2005) ja se tehdään kuuden vuoden välein. Vuoden 2012 arviointi poikkesi aiemmista: osallistuminen oli vapaaehtoista ja siihen otettiin osaa tutkimusryhminä yli laitos- ja tiedekuntarajojen.

Paneelit käyttivät arvioinnissa hyväksi Leidenin yliopiston (CWTS) ja Helsingin yliopiston kirjaston tekemiä bibliometrisia analyyseja. Leidenin yliopisto toimitti niiden alojen analyysit, jotka voitiin tehdä Web of Science (WoS) –tietokannan avulla.

66 humanistis-yhteiskuntatieteellistä ryhmää oli kirjaston vastuulla. Kirjasto teki myös kokonaisanalyysit koko yliopiston tasolla. Analyyseissä käytettiin TUHAT-tietokantaa.

Keskustakampuksen kirjaston johtava tietoasiantuntija Maria Forsman oli mukana tutkimuksen arvioinnin ohjausryhmässä ja hän johti 13 hengen kirjastolaisen ryhmää, joka suoritti analyysit.

Tutkimuksen arvioinnin bibliometriset analyysit tässä mittakaavassa olivat kirjastolle uusi aluevaltaus. Kirjasto sai paljon kiitoksia hankkeesta erityisesti vararehtori Johanna Björkrothilta ja hankkeen projektipäällikkö Seppo Saarelta.

Entä miten kirjaston tulisi ottaa raportin tulokset huomioon jatkossa? Lue Maria Forsmanin artikkeli aiheesta.

Raportti

Rehtorin ja vararehtorin esitykset julkistamistilaisuudessa ja aiemmat arviointiraportit

Videotallenne julkistamistilaisuudesta

Kohtaavatko kirjaston kokoelmat, palvelut ja tutkijoiden julkaisukulttuuri?

 

 

Kuinka arvioida humanistis-yhteiskuntatieteellistä tutkimusta?

Tutkimuksen arviointi on alkanut Helsingin yliopistossa. Kirjaston bibliometriikkaverkoston jäseniä on tulossa mukaan analysoimaan 138 tutkimusryhmän aineistoja erityisesti niiden tieteenalojen osalta, jotka ovat vähän edustettuina Web of Science (WoS)–tietokannoissa. Näitä ovat useimmat humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset alat sekä mm. tietojenkäsittelytiede ja maantiede. Näitä tutkimusryhmiä on 50-60.

Arvioinnissa tullaan käyttämään bibliometrisen analyysin aineistona TUHAT-tietokantaa. Kaikista tutkimusryhmistä tuotetaan tiedot julkaisujen määrästä vuosittain julkaisutyypin mukaan ja kielen mukaan. Lisäksi Leidenin yliopiston Centre for Science and Technology Studies analysoi kaikesta edellä mainitun 138 tutkimusryhmän WoS-tietokantoihin sisältyvästä aineistosta erilaisia indikaattoreita. Näitä ovat mm. viittausten määrä, viittausten keskiarvo julkaisua kohden, niiden julkaisujen osuus, joihin ei ole viitattu, julkaisujen kautta välittyvä tutkimusyhteistyö sekä tutkimusryhmän julkaisujen vaikuttavuus suhteessa kansainväliseen keskiarvoon ko. tieteenalalla.

Niiden alojen kohdalla, jotka jäävät tässä ulkopuolelle, käytetään erilaisia indikaattoreita. Mitkä ovat sopivia, oikeita tai parhaita indikaattoreita, siitä käydään kansainvälisestikin parhaillaan keskustelua. WoS-tietokantoihin sisältyvien lehtien arvioinnissa on käytetty impact factoria, joka kertoo siitä, miten usein WoS-tietokantoihin sisältyvä lehti on viitannut toisessa WoS-tietokantaan sisältyvässä lehdessä olevaan artikkeliin.

Humanistis-yhteiskuntatieteellisten alojen kohdalla on tarkasteltu sitä, missä julkaisuissa tutkimusryhmän jäsenet ovat julkaisseet ja miten niitä on arvioitu erilaisissa lehtien ranking-listoissa. Käytetyimpiä ovat Norjan NSD:n lista, Australian ARC:n lista sekä European Science Foundationin ERIH-lista . Nämä kaikki ovat nyt myös meidän käytettävissämme. Tieteellisten seurojen valtuuskunnan julkaisufoorumin suomalaisten panelistien arvioimat lehtilistat valmistuvat vasta kesän aikana, joten tässä arvioinnissa niitä ei vielä valitettavasti voida käyttää.

Joillakin aloilla – kuten tietojenkäsittelytieteessä – tieteellinen kommunikaatio tapahtuu pitkälti konferensseissa ja konferenssijulkaisuissa. Yhtenä auktoriteettina konferenssijulkaisujen arvioinnissa on käytetty konferensseja koskevia ranking-listoja, joista Australian ARC:n lista kattaa useita tieteenaloja.

Humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla tutkimustuloksia julkaistaan myös sekä kirjoissa että kirja-artikkeleissa. Yhtenä indikaattorina siitä, miten laadukas jokin kirja on, on käytetty tieteellisten kustantajien ranking-listoja. Näistä Norjan lista löytyy TSV:n julkaisufoorumin sivuilta. Muita indikaattoreita ovat mm. kirjastotietokantojen analyysit: Löytyykö tutkimusryhmän kirjoittamaa kirjaa tieteellisistä kirjastoista? Jos kirja löytyy, niin kuinka monesta kirjastosta? Onko kirjaa lainattu? Yhtenä analyysin kohteena on käytetty WorldCat-tietokantaa. Suomenkielisen kirjan leviämisessä kotimaisiin tieteellisiin kirjastoihin voitaisiin käyttää myös Linda-tietokantaa.

Yksi mahdollinen tapa analysoida kirjojen herättämää kiinnostusta on käyttää WoS-tietokantaa ja lähteä tutkimaan kirjan ja tekijän nimen perusteella sitä, onko kirjaan viitattu jossain WoS-tietokantoihin sisältyvässä artikkelissa. Se vaatii tieteenalan ja tutkijoiden tuntemista ja on laadullinen lähestymistapa. Toinen tapa on tarkastella kirjaa siitä kirjoitettujen kirja-arvioiden kautta: onko esimerkiksi tunnetun Helsingin yliopiston tutkimusryhmässä työskentelevän humanistin kirjaa arvioitu jossain kansainvälisessä lehdessä?

Viimeksi mainitut tavat edellyttävät tieteenala-asiantuntijuutta sekä tutkimusryhmien ja niiden toiminnan tuntemista. Ne edellyttävät myös keskustelua ja vuorovaikutusta ryhmien kanssa vähän siihen tapaan, kuin Solmu-hankkeen tiimoilla on tehty.

Niiden tieteenalojen osalta, joiden julkaisuja ei löydy WoS-tietokannoista tai muista kansainvälisistä tietokannoista, ei vertailuja kansainväliseen tutkimuksen tasoon voi tehdä. Tällöin, mikäli mahdollista, voitaisiin tehdä vertailuja kansallisella tasolla, jos samankaltaisia, samaa aihepiiriä tutkivia ryhmiä olisi. Joskus kuitenkin Helsingin yliopisto saattaa olla ainoa paikka Suomessa tai maailmassa, jossa tätä tutkitaan. Silloin ei voi tehdä numeerisia vertailuja, vaan täytyy tehdä laadullista, kuvailevaa analyysia.

Yksi tapa, joka vaatii erityisosaamista ja sekä analyysivälineisiin perehtymistä että tieteenalojen tuntemusta, on verkostoanalyysien tekeminen. Voidaan tutkia, ketkä julkaisevat yhdessä artikkeleita. Voidaan myös tutkia julkaisuille annettujen sisällönkuvailujen avulla niitä teemoja, joista on kirjoitettu ja millaisen kartan ne muodostavat keskenään.

TUHATin ja WoS-tietokantojen lisäksi bibliometrisen tutkimuksen aineistona voidaan käyttää Scopusta ja Google Scholar’ia sekä eri tieteenalojen tietokantoja, kuten Sociological Abstracts’ia. Niissä on kuitenkin ongelmia. Kuten Leidenin yliopistossa pidetyssä seminaarissa todettiin, Scopus ei vielä ole bibliografisten tietojen osalta riittävän hyvä, eikä siten ole valmis bibliometrisen tutkimuksen aineistoksi. Google Scholar’in ongelma taas on se, että kukaan ei oikein tiedä, mistä ne kaikki julkaisut tulevat. Kuitenkin sillä on omat hyvät puolensa, kuten se, että näin Open Access –julkaisut tulevat näkyviksi.

Helsingin yliopiston kirjaston bibliometriikkaverkostosta on toistakymmentä tieteenala-asiantuntijaa ilmoittautunut analysoimaan humanistis-yhteiskuntatieteellisten alojen sekä tietojenkäsittelyopin ja maantieteen alojen julkaisutoimintaa. Kansainväliset kokemukset tällaisesta osin laadullisesta analyysistä ovat vielä melko vähäiset, joten olemme tekemässä jotain uutta, joka herättänee kiinnostusta laajemminkin.

Kirjoittaja

Maria Forsman
johtava tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Julkaisijan iltapäivä oli menestys

“Julkaisijan iltapäivä” palasi uudistettuna ohjelmistoon pienen tauon jälkeen ja osoitti heti tarpeellisuutensa. Osallistujista puolet oli muualta kuin omasta yliopistostamme; pääkaupunkiseudun ja muun Suomen yliopistoista ja ammattikorkeakouluista, julkishallinnosta, tutkimuslaitoksista ja kustantamoista.

Kiinnostus Helsingin yliopiston tutkimuksen arviointiin ja sitä tukevien digitaalisten palvelujen käyttöönottoon oli intensiivistä.

Kaisa Sinikaran alustuksen jälkeen, päivän aloitti Helsingin yliopiston vararehtori Johanna Björkroth, joka kertoi tutkimuksen arvioinnista ja avoimesta arkistoinnista Helsingin yliopistossa. Tavoitteina on parantaa Helsingin yliopiston tutkimuksen ja tohtorikoulutuksen laatua sekä lisätä yhteiskunnallista vaikuttavuutta sekä kansainvälistä näkyvyyttä.

Toisena puhujana Otto Auranen, TSV:n koordinaattori, valotti tieteellisten julkaisukanavien laadunarvioinnin tavoitteita ja vallitsevaa tilannetta.  Tarkoituksena on asettaa laatuluokitus tieteellisille lehdille, sarjoille ja kustantamoille sekä selvittää millä perusteilla julkaisutoimintaa tulisi arvioida, kuinka arviointitietoa, etenkin julkaisufoorumi-luokitusta tulisi käyttää ja onko tarvetta yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen tähtäävän julkaisutoiminnan luokittelulle.

TUHATin käytöstä ja suuntaviivoista kertoi Helsingin yliopiston projektipäällikkö Aija Kaitera.

TUHAThan on tutkimushallinnon tietojärjestelmä, joka muodostaa kokonaisuuden yliopistossa tehtävän tutkimuksen sisällöstä, resursseista, julkaisuista ja muista tuotoksista.

Koska palvelun tarkoitus on myös tarjota tutkijoille ja yliopiston hallinnolle raportointi- ja arviointityökaluja, laadun arviointi on tärkeää.

– Laadun arviointia tehdään sekä julkaisuprosessissa vertaisarviointitoiminnan kautta, tutkimuksen arvioinneissa ja tulevassa kansallisessa julkaisukanavajärjestelmässä.

Tuhattiin lisättiin myös kohta palkinnoille ja muille saavutuksille.
– Palkinnot ja huomionosoitukset ovat tyypillisesti tiedekuntien ja laitosten sivuilta löytyvää asiaa. Näitä siis halutaan nostaa esiin omassa viestinnässä.

Helsingin yliopiston kirjaston verkkopalveluiden erikoissuunnittelijaa Veera Ristikartanoa paikkasi tietojärjestelmäasiantuntija Eija Airio, joka kertoi lyhyesti avoimen arkistoinnin tilanteesta ja kustantajien suhtautumisesta hankkeeseen. Keskimääräisesti kustantajat ovat suhtautuneet TUHATiin positiivisesti.

Lopuksi Yliopistopainon Hannele Kauranne kertoi Yliopistopainon eri palveluista.

Ilta päättyi pieneen tarjoilu- ja verkostoitumistuokioon. Ajankohtaiset aiheet kirvoittivat innostuneen keskustelun ja vieraat tuntuivat viihtyneen ja saaneen vastinetta tiedonjanoonsa. Tilaisuutta isännöivät Helsingin yliopisto ja kirjasto yhdessä Yliopistopainon kanssa. Myös järjestäjien näkökulmasta tilaisuus saavutti tavoitteensa – kontaktin tutkijoihin ja julkaisijoihin – tärkeisiin sidosryhmiin. Uutta tilaisuutta kaavaillaan kevääksi.


Julkaisijan iltapäivän alustajana toiminut Kaisa Sinikara (vasemmalla), sekä luennoitsijat Hannele Kauranne, Otto Auranen sekä Aija Kaitera.

TUHAT-tarkistajat jalkautuivat Kumpulan kampukselle

Helsingin yliopiston TUHAT-tutkimustietojärjestelmän käytön tuki työllistää yliopiston kirjastoa julkaisutietojen tarkistuksessa yhä enemmän vuoden lopun lähetessä. Painetta neuvontaan on lisännyt päivämäärä 23.12., johon mennessä tutkijoiden toivotaan tallentavan 2005-2010 julkaisu- ja aktiviteettitietonsa järjestelmään.

Kampuksilla on yhteistyössä tiedekuntien kanssa etsitty keinoja vuodenlopun ruuhkasta selviämiseen. Kumpulassa päätettiin tehostaa tutkijoiden huomiota asian ajankohtaisuuteen tiedotusta ja neuvontaa lisäämällä. Niinpä ryhmä kirjaston TUHAT-tarkistajia valmisteli tietoiskut kampuksen aulatiloihin. Niitä varten tehtiin jaettavaksi tiedote ja seinille posterit, sijoituttiin taktisesti lähelle lounasruokalaa lounasaikaan, vielä pöytä, läppärit ja pari tuolia vierihoitoa varten.

Ensimmäisen parituntisen tietoiskun aikana tavoitettiin jo puolensataa tutkijaa. Moni tutkijoista, joiden kanssa keskusteltiin, yllättyi määräajasta 23.12. ja usealle tulikin mieleen kysyttävää tallennuksen yksityiskohdista, ja jotkut halusivat saman tien tarkastella järjestelmään tallennettuja tietojaan. Tapahtumista jäi se jälkimaku, että kysyntää TUHAT-neuvonnalle on.

Kirjaston TUHAT-asiantuntijoille toiminta on ollut kiitollistakin; tutkijat ovat kokeneet neuvonnan säästävän heidän työaikaansa. Palautetta on saatu varsinkin laitoksilla kutsusta pidetyissä kahvihuoneiskuissa. Tällä tiellä jatketaan, jottei kenkään joutuisi joulun aatonaattoa TUHATissa viettämään.

Kirjoittaja:
Lea Kujala
Kirjastosihteeri
Kumpulan kampuskirjasto
Kuvat
Kumpulan kampuskirjasto

Tutkimusjulkaisujen saatavuus ja tutkimusaineistojen jatkokäyttö keskiössä Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhankkeessa 2007-2009

Helsingin yliopiston keskustakampuksella päättyi vuoden vaihteessa laajuudeltaan ja rahoitukseltaan huomattava hanke, jonka tavoitteena on ollut tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden (Open Access) tukemisen sekä keskeisten humanistis-yhteiskuntatieteellisille aloille tyypillisten tutkimusaineistojen digitaalisen tallennusprosessin vakiinnuttaminen osaksi Helsingin yliopiston toimintaa. Tämä Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhanke yhdisti vuosina 2007-2009 keskustakampuksen viiden tiedekunnan sekä keskustakampuksella toimivien kirjastojen tarpeet. Opetusministeriö myönsi Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhankkeelle rahoitusta 300 000 € / vuosi hankekaudella.

Valtaosa Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhankkeelle myönnetystä rahoituksesta kanavoitiin Helsingin yliopiston keskustakampuksen tiedekuntien alaisten yksiköiden kuten ainelaitosten itsenäisille osahankkeille. Varainkäytön periaatteista on sovittu yhteisesti tiedekuntien dekaanien muodostamassa hankkeen ohjausryhmässä, mutta kukin tiedekunta vastasi omien osahankkeidensa varainkäytöstä. Osahankkeita ja hankkeen yhteisten tavoitteiden toteutumista koordinoitiin kirjastopalvelujen koordinointiyksikössä, jonka palkkalistoilla hankkeen projektipäällikkönä toiminut Veera Ristikartano hankekaudella työskenteli.

Hankkeen yhteiset tavoiteet, tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden (Open Access) tukemisen ja keskeisten humanistis-yhteiskuntatieteellisille aloille tyypillisten tutkimusaineistojen digitaalisen tallennusprosessin vakiinnuttaminen Helsingin yliopistossa voitiin hankekaudella jakaa pariin kolmeen keskeiseen osahankkeenseen.

Digitaalisen arkistopalvelun toteuttaminen

Tutkimusjulkaisujensa avoimen saatavuuden edistämikseksi yliopiston tai tiedeyhteisön tulee tarjota helppokäyttöinen digitaalinen arkistopalvelu. Hankekauden kuluessa paikallisesti kampuskirjastoissa ylläpidetyt julkaisuarkistot yhdistettiin yhdeksi, keskitetysti ylläpidetyksi Helsingin yliopiston digitaaliseksi arkistopalveluksi.

Helsingin yliopiston digitaaliseksi arkistopalvelu HELDAksi http://www.helsinki.fi/helda HELDA tarjoaa mahdollisuuden tallentaa yliopistolla tuotettua kokotekstiaineistoa kuten tutkijoiden artikkeleita, yksiköiden julkaisusarjoja sekä tiedekuntien oppimateriaaleja ja laitosten tuottamaa tutkimusaineistoa sekä opinnäytteitä verkkoon. HELDAan tallennettava aineisto saa pysyvän verkko-osoitteen ja on tallennuksen jälkeen kenen tahansa luettavissa, ladattavissa ja tulostettavissa internetissä.

HELDAa ylläpidetään hankekauden päätyttyä Helsingin yliopiston kirjaston Verkkopalvelut-yksikössä, jossa koordinoidaan myös tutkimusjulkaisujen avoimeen saatavuuteen liittyviä muita kysymyksiä.

HELDA-akiston kehittäminen on sidottu tiiviisti yliopistoon hankkeen kanssa samanaikaisesti hankittavaan TUHAT-tutkimustietojärjestelmään siten, että julkaisujen raportointia varten kerättävää ja validoitavaa julkaisutietoa voidaan hyödyntää myös julkaisuarkistojen sisällön kartuttamisessa. Tällöin tutkijat tai laitokset eivät joudu syöttämään samaa julkaisutietoa yliopiston kahteen eri järjestelmään.

Tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden edistäminen

Toukokuussa 2008 Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto linjasi päätöksellään, että Helsingin yliopisto tulee vuoden 2010 alusta alkaen edellyttämään, että sen piirissä toimivat tutkijat tallentavat kopion tieteellisissä tutkimusjulkaisuissa julkaistuista artikkeleistaan yliopiston ylläpitämään julkaisuarkistoon (University of Helsinki Open Access Mandate). Linjaus koskee 1.1.2010 tai sen jälkeen julkaistavaksi hyväksyttyjä yksittäisiä tutkimusartikkeleita ja tulee voimaan keväällä 2010, kun tutkimustietojärjestelmä TUHAT-otetaan käyttöön.

Hankkeessa havaittiin, että tiedekustantajien kehittäessä jatkuvasti avoimia julkaisukäytäntöjään yliopiston tulisi suunnittelukaudella 2010–2012 harkita digitaalisen arkistopalvelun ylläpidon ja tutkijoiden avoimen arkistointiprosessin tukemisen ohella myös muiden avoimen saatavuuden julkaisukanavien kehittämistä.

Monet kustantajat julkaisevat jo nyt maksullisia lehtiä, joissa artikkelinsa voi saattaa välittömästi avoimesti verkkoon erityisen kirjoittajamaksun maksamalla. Jotkin open access -optiota tarjoavista kustantajista tarjoavat yliopistoille ja tutkimuslaitoksille myös mahdollisuutta erityisen Central Fund -tilin hallintaan. Tällaiselta tililtä tutkimusorganisaatio voi niin halutessaan keskitetysti maksaa julkaisevien tutkijoidensa kirjoittajamaksut ja jyvittää sitten kustannukset organisaation sisällä haluamallaan tavalla. Helsingin yliopistolta tällainen sisäinen julkaisukustannusten allokointi- ja hallinnointiprosessi toistaiseksi puuttuu, joten julkaiseminen open access -lehdissä on tutkijoille mahdollista vain, jos tutkimusprojektilla tai laitoksella on varaa ja halua kirjoittajamaksun kattamiseen.

Digitaalisen julkaisemisen käytäntöjen yleistyessä Helsingin yliopiston tulisi harkita myös ensisijaisten digitaalisten julkaisualustojen tarjoamista laitosten julkaisusarjoille ja tieteellisille lehdille. Tällä hetkellä yliopistossa syntyviä tieteellisiä julkaisuja joudutaan julkaisuprosessin digitalisoituessa ohjaamaan ulkopuolisten toimijoiden, kuten kaupallisten kustantajien julkaisualustoille. Tämä on pienen budjetin julkaisuille usein taloudellisesti kannattamaton ratkaisu.

Suomen kaltaisella pienellä kielialueella, jossa valtaosa kotimaisista tiedelehdistä on opetusministeriön painatusavustusten varassa toimivia tieteellisten seurojen tai vastaavien toimijoiden julkaisemia lehtiä, tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden edistäminen edellyttäisi kuitenkin ennen kaikkea tiedelehtien julkaisutuen maksatusperusteiden perusteellista uudelleenarviointia. Niin kauan kuin lehden saama tuki on sidottu lehden painatusmäärään tai painotuotteen levikkiin, ei lehtien kustantajille ole kannattavaa kehittää julkaisun verkkojakelua tai tukea lehdessä ilmestyneiden artikkelikopioiden jakelua tutkimusorganisaatioiden digitaalisten arkistojen kautta.

Monet kotimaiset tiedejulkaisijat kokevat tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden esteeksi myös maksullisen Elektra-tietokannan, joka tarjoaa kustatajille nykymuodossaan vakaata tuloa, jonka koetaan olevan uhattuna, jos samojen tutkimusartikkeleiden saatavuus avoimien kanavien kautta lisääntyy. Tiedelehtien julkaisutukeen ja ansaintalogiikkaan liittyvät haasteet tulisikin ratkaista kansallisella tasolla yhteistyössä opetusministeriön ja tiedejulkaisijoiden edustajien kanssa.

Tutkimusaineistojen digitoinnin ja jatkokäytön edistäminen

Kolmas Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhankkeen keskeisistä tavoitteista oli yksiköiden tuottamien tutkimusaineistojen sähköisen arkistoinnin ja verkkokäytön järjestäminen. Tätä työtä edistettiin erityisesti hankkeesta rahoitettujen laitosten osahankkeissa, joissa edistettiin hyvin monimuotoisten tutkimusaineistojen jatkokäyttömahdollisuuksia digitoimalla aineistoja ja järjestämällä niille säilytys- ja/tai jakelualusta verkkoon. Hankkeen projektiryhmä pyrki huolehtimaan siitä, että aineistot kuvaillaan asianmukaisesti ja ne saavat kestävästi ylläpidetyn säilytyspaikan.  Jatkotutkimuksen ja opetuksen käyttöön tarkoitettujen aineistojen tulisi olla helposti tiedeyhteisön käytettävissä.

Humanistis-yhteiskuntatieteille tyypillinen tutkimusaineisto on luonteeltaan hyvin monimuotoista: Kyseeseen voi tulla niin erilaiset ja eri ikäiset tekstidokumentit kuin valo- tai diakuvat, kelanauhat, C-kasetit, kaitafilmit, VHS-videot jne. Tiedusteltiinpa hankkeessa mahdollisuutta digitoida myös käsityötieteen laitoksen arkistossa olevia vanhoja vaatetuskaavoja.

Kaikkien näiden eri aineistotyyppien digitointi, kuvailu ja käyttöönsaattaminen vaativat omanlaistaan erityisosaamista, jota on yliopiston kaltaisessa toimintaympäristössä hankala tarjota. Myös eri aineistotyyppien vaatimukset jakelualustan suhteen poikkeavat suuresti toisistaan; hankkeen suunnitteluvaiheessa esitetty oletus, että julkaisumuotoiselle aineistolle suunniteltua digitaalista arkistopalveluohjelmistoa voitaisiin joustavasti käyttää myös muiden aineistotyyppien säilytykseen ja jakeluun osoittautui nopeasti vaikeaksi toteuttaa.

Tutkimusaineistot voidaan saattaa alasta riippuen joko kokonaan vapaasti saataville, tutkimus- ja opetuskäyttöön mahdollisesti käyttäjätunnistuksen kautta tai tarjota jatkokäyttöön yksittäisen käyttöluvan välityksellä. Erityisen sensitiivistä aineistoa ei voida antaa saataville kuin painavista syistä.

Ongelmaksi muodostuivat myös tekijänoikeuskysymyksistä ja tietosuojavaatimusksista kumpuavat tarpeet säädellä verkossa jaeltavan tutkimusaineiston käyttöoikeuksia. Toimivaa, pitkälle automatisoitua käyttöoikeuksien hallintaa oli yliopistolla tarjolla olevissa järjestelmissä (tietotekniikkaosaston tarjoama mediapalvelin ja kuvapankkiohjelmisto, erilaiset oppimisympäristöt ja digitaalinen arkistotyökalua DSpace) vaikea toteuttaa. Käyttöoikeuksien joustava hallinta oli kuitenkin monissa tapauksissa aineiston verkkojakelun ehto.

Helsingin yliopistossa onkin lähestytty tutkimusaineistojen jatkokäytön haasteita laajemmin nimittämällä monialainen työryhmä selvittämään sitä, miten Helsingin yliopistossa voitaisiin eri tieteen aloilla saattaa tutkimusaineistot laajemmin saataville. Ryhmä pyrkii vastaamaan myös eurooppalaisten ja kansainvälisten tutkimusrahoittajien vaatimuksiin, joissa tutkimuksen rahoituksen edellytyksenä on tutkimusdatan tallentaminen jatkokäyttöä varten sekä sen avoin saatavuus. Perimmäisenä tarkoituksena on tarjota laajempia mahdollisuuksia hyödyntää julkisin varoin tehtyä tutkimusta ja lisätä näin yhteiskunnan tietovarantoja.

Yliopistolta tutkimustiedon jatkokäytön mahdollistava tutkimusaineistojen kuvailu, tallennus ja käyttöönsaattaminen aineiston luonteeseen soveltuvan jakelukanavan kautta edellyttää huomattavaa lisäresursointia sekä uudentyyppiseen osaamiseen panostamista ja erityisesti yhteistyötä kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Helsingin yliopiston tulisi verkottua tieteellisessä tietotekniikan ja tietojärjestelmien palvelutoiminnassa yli laitos- ja ministeriörajojen aiempaa enemmän.

Tutkimusaineistojen digitointipalvelu

Helsingin yliopistolla ei hankkeen alkaessa ollut tarjota minkäänlaista keskitettyä digitointipalvelua. Digitointia oli tehty vuosien saatossa ainelaitoksilla ja Helsingin yliopiston Opiskelijakirjastossa yksiköiden omista tarpeista ja lähtökohdista käsin. Myös digitointilaitteistot ja niiden käyttöön ja digitointiprosessiin mahdollisesti liittynyt koulutus oli hankittu paikallisesti.

Kansallisista palveluntarjoajista Kansalliskirjaston Kansallinen digitointikeskus oli ainelaitosten tyyppillisten tarpeiden (digitoitavan aineiston suhteellisen pieni koko ja projektin lyhyt kesto) kannalta epätarkoituksenmukainen partneri, sillä sen toiminta perustuu isojen aineistoerien digitointiin. Niinpä laitoksilla jouduttiin myös hankkeen aikana turvautumaan ulkopuolisiin kaupallisiin digitointipalveluntarjoajiin.

Hankkeen päättyessä Helsingin yliopiston kirjaston Verkkopalvelut pitäisi tarkoituksenmukaisena digitointipalvelujen paikallisen kehittämisen sijaan esimerkiksi mahdollisuutta kilpailuttaa digitointipalvelut osana Hanselin muita kilpailutussopimuksia. Kilpailutuksessa tulisi huomioida eri tyyppiset digitointipalvelua vaativat materiaalit: tekstidokumentit, valo- ja diakuvat, eri muodoissa olevat äänitteet ja kuvatallenteet jne. Vastaavanlaisia digitointitarpeita on luonnollisesti muillakin tiede- ja taidekorkeakouluilla.

Teksti:
Veera Ristikartano
Erikoissuunnittelija
Helsingin yliopiston kirjasto
Verkkopalvelut

Jouluun valmistautuminen

Joulun kynnyksellä ja ennen uuden vuoden aloittamista on aiheellista katsella 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen päätöstä. Kulunut kymmenluku on muuttanut kirjastolaitosta radikaalisti: kokoelmia, palveluja, henkilöstöä, organisaatiota. Kirjaston muutos on kulkenut samassa valtavirrassa, jossa koko Alma Materimme on ollut.

Mitä kuluneesta vuodesta 2009 jää pysyvään muistiimme, kun katsomme tätä aikaa  muutaman vuoden päästä? Ehkäpä aika moni meistä muistaa tämän vuoden sekä selkeytymisen että hämmennyksen aikana.

Päätöksiä ja valmistautumista vuoteen 2010

Helmikuussa tehty päätös muodostaa uusi Helsingin yliopiston kirjasto 1.1.2010 lukien oli rajapyykki, jonka jälkeen suunnittelu kohti päätöksen toimeenpanoa tiivistyi. Kampusten kirjastonjohtajat, rehtorin asettama valmisteluryhmä ja useat työryhmät ovat kokoontuneet tiiviisti. Työn tuloksena ovat yhteinen johtosääntö, yhteinen tavoiteohjelma ja budjetti vuosille 2010 – 2012 sekä kampuskirjastojen toimintasuunnitelmat ja käyttösuunnitelmat. Perusta seuraavan kolmen vuoden toiminnalle on yliopiston hallituksen ja rehtorin hyväksymä.

Ylikirjastonhoitajan ja keskitettävien palvelujen päälliköiden tehtävät täytettiin touko-kesäkuussa.  Yhteinen suunnittelu ryhmien kanssa on käynnissä. Kampuskirjastojen johtajat ovat tehneet töitä oman henkilöstönsä kanssa. Haastavin tehtävä on ollut keskustakampuksella.

Kirjastohenkilöstön kannalta tässä vuodessa on ollut myös paljon epävarmuutta ja epätietoisuutta aiheuttavia asioita. Kun tehtäviä keskitetään ja henkilöitä siirtyy pois kampuksilta, huolta on aiheuttanut kysymys, millaisiksi kampusten uudet tehtävät muodostuvat, miten asiakaspalvelu hoidetaan, millaisia uusia tehtäviä tulee ja miten saadaan aikaan toimiva työnjako keskitetyn toiminnan kanssa. Toimenkuvien selkeyttäminen on vienyt aikaa. Emme saa valmiiksi vuoden vaihteeseen mennessä kaikkea sitä, mitä toivoisimme ja tahtoisimme. Työ jatkuu kevätkaudella.  Osa tilajärjestelyistä jää odottamaan uuden kirjastorakennuksen valmistumista 2012.

Työmme tukena on ollut johtamis- ja henkilöstökoulutusta. Siirtyminen entisestä uuteen ei tapahdu kertaheitolla. Huojuva ja rooliaan hakeva uusi työidentiteetti on kuormittava mutta välttämätön osa uuteen siirtymisen prosessia.

Uudella kirjastolla on tiukka budjetti. Tästä syystä joudumme tarkistamaan mm. suunniteltuja hankkeita.

Palvelut toimivat ja uudistuvat

Muutoksista huolimatta kirjastot ovat vastuuntuntoisesti ja hyvin hoitaneet käyttäjäpalvelut.  Keskustassa Opiskelijakirjasto muutti kesän aikana evakkotiloihin (Fabianinkatu 32), joissa toimii myös uuden kirjaston johto, hallinto, verkkopalvelut  ja osa hankinta- ja metadatapalveluista. Kesän aikana muuttoja tehtiin myös humanistisessa tiedekunnassa, kun suomalais-ugrilaiset ja kääntäjäkoulutuksen aineistot yhdistettiin Metsätaloon.

Vuoden aikana on kehitetty palveluja usein eri tavoin kaikilla kampuksilla; on yhdistetty kampusten julkaisuarkistot yliopiston digitaaliseksi arkistoksi HELDAksi, osallistuttu aktiivisesti TUHAT -tutkimustietojärjestelmän valmisteluun ja käyttöönottoon, käynnistetty prof. Engeströmin johdolla SOLMU-hanke, jossa etsitään uusia yhteistyömalleja tutkimusryhmien ja kirjaston välillä ja valmisteltu EU-hankkeeseen osallistumista. Kansalliskirjaston kanssa on valmisteltu ja allekirjoitettu kuvaus yhteistyöstä. Kirjastoissa on myös ollut juhlaa, kuten Verkkarista on voitu lukea.

Kiitos kirjastojen henkilöstölle ja luottamushenkilöille arvokkaasta työstä yliopiston tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden palveluissa! Kiitos  kampuskirjastonjohtajille, yksiköiden päälliköille ja kaikille ryhmien jäsenille sitoutuneesta ja rakentavasta työskentelystä! Kiitos vararehtori Hannele Niemelle ja hallintojohtaja Kari Suokolle merkittävästä tuesta kirjastojen kehittämisessä!

Hyvää joulun juhlaa ja lepoa! Olkaamme ylpeitä ja iloisia siitä, että saamme aloittaa vuoden 2010 uudessa Helsingin yliopiston kirjastossa.

Teksti:
Kaisa Sinikara
Ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Solmutyöskentelyä Viikin tiedekirjastossa

Viikin tiedekirjasto on syksyn aikana osallistunut tieteenalapalveluiden kehittämisen muutoslaboratorioon, ns. Solmu-projektiin. Kolmivuotinen hanke käynnistyi  keväällä 2009. Viikin tiedekirjastossa parhaillaan toteutettava hanke on pilottihanke, josta saatuja kokemuksia ja tuotoksia hyödynnetään hankkeen kuluessa. Solmutyöskentely aloitetaan Keskustakampuksen kirjastossa kevään 2010 aikana. Viikin tiedekirjasto (vuodenvaihteesta lähtien Viikin kampuskirjasto) on ollut kehittämisen keskiössä, mutta lopputuotteet on tarkoitus saattaa koko yliopistokirjaston saataville.

Solmuprojektissa testataan ja arvioidaan kirjastotyöntekijöiden ja tutkimusryhmien uudenlaisen kumppanuustoiminnan, ns. solmutyöskentelyn toteuttamistapoja ja vaatimuksia. Projektissa seurataan tutkimusryhmän tiedonhallintatarpeiden kehitystä ja toteutetaan tiiviitä yhteistyöjaksoja tutkimusryhmän kanssa konkreettisten tiedonhallintahaasteiden ratkaisemiseksi.

Solmutyöskentelyssä yhteistyösolmu muodostetaan tietyn haasteen tai ongelman ratkaisemiseksi, minkä jälkeen solmu puretaan ja muodostetaan toisenlaisia yhteistyösolmuja. Toimintamalleja ja palveluja kehitetään yhteiskehittelynä eri toimijoiden kesken, jolloin eri osapuolten tietämys saadaan parhaaseen mahdolliseen käyttöön. Pilottiprojektin vetäjänä toimi professori Yrjö Engeström Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisestä tiedekunnasta, toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksiköstä.  Projektiin osallistuu kaksi tutkimusryhmää Viikin kampukselta: syanobakteerien tutkimusryhmä soveltavan kemian ja mikrobiologian laitokselta ja suoekologian tutkimusryhmä metsäekologian laitokselta. Kirjaston sisältä projektissa on virallisesti kaksi kolmen hengen ryhmää, mutta käytännössä osallistujia on ollut hieman enemmän.

Työskentelytahti on ollut varsin tiivis. Kokoonnuimme projektin vetäjän, kirjastoryhmän ja tutkimusryhmien kanssa, hieman kokoonpanoja vaihdellen, yhteensä kuusi kertaa syys-lokakuun aikana. Kokoontumisten välillä työstimme kirjaston tarjouksia tutkimusryhmille ja pohdimme kirjaston resursseja niiden toteuttamiseen. Pääsimme myös heti käsiksi työhön, kun autoimme toista ryhmää Suomen Akatemialle osoitetun tutkimussuunnitelman tiedonhallintakysymyksissä.  Suomen Akatemia edellyttää tutkimusrahoitusta hakevilta tiedonhallintasuunnitelmaa, jossa ilmenee, miten hankkeen tutkimusaineistot hankitaan, miten niitä käytetään ja säilytetään ja miten mahdollistetaan niiden myöhempi käyttö. Kirjaston tehtävänä tässä oli auttaa ryhmää hahmottamaan aineistokokonaisuus ja miettimään mm. aineiston lyhyt- ja pitkäaikaissäilytyksen ratkaisuja sekä käyttölupa-asioita.

Viikin tiedekirjaston tuotetarjotin

Prosessin kuluessa on ilmennyt, että mukana olevien tutkimusryhmien tarpeet ja ratkaisuehdotukset ovat suurelta osin samankaltaisia.  Tutkijat kokevat ajanpuutetta ja haluavat keskittyä ydinalueeseensa, tutkimuksen tekemiseen, jolloin kirjaston tehtävänä on tarjota tähän sopivia työkaluja ja taitoja helposti omaksuttavassa muodossa. Tutkimusryhmät kaipaavat räätälöityä palvelua tiettyihin toimintakokonaisuuksiin, kuten tiedonhaun koulutukseen liittyen. Tämän rinnalle tutkijat haluavat lyhyitä ja yksinkertaisia tietopaketteja liittyen esimerkiksi verkon uutuusseurantapalveluihin tai rinnakkaisjulkaisemisen vaatimuksiin. Ratkaisut halutaan helposti, ”yhdellä napinpainalluksella” siten, että kirjasto tekee taustatyön. Tiedottamiskanavien suhteen oli hieman yllättävää, että paperimuodossa olevan tiedotteen nähtiin tavoittavan vastaanottaja paremmin kuin sähköpostiviesti, mikä johtuu sähköisen informaation tulvasta.

Muodostimme tutkimusryhmien kanssa käytyjen keskusteluiden pohjalta ns. tuotetarjottimen, jolta ryhmät voivat valita tarvitsemansa palvelut. Tarjottimella on neljä pääkokonaisuutta, jotka liittyvät tulevaan TUHAT-tutkimustietojärjestelmään, tutkimusaineistojen tiedonhallintaan ja tiedonhallintasuunnitelmaan, tutkimusryhmän näkyvyyden parantamiseen sekä koulutukseen, neuvontaan ja kaukopalveluun.

TUHAT-järjestelmään liittyen kirjasto opastaa kokotekstin tallentamisessa järjestelmään ja jakaa tietoa lehtien julkaisuarkistokäytännöistä. Tutkimusaineisto-kokonaisuudessa kirjasto tarjoaa tukea tutkimusaineistojen hallinnoimisessa, auttaa tiedonhallintasuunnitelman teossa ja tukee aineistojen löydettävyyttä tiedottamalla aineistoista sekä tuomalla niitä esille. Tutkimusryhmän näkyvyyden suhteen kirjasto neuvoo avoimeen julkaisemiseen liittyvissä asioissa erityisesti yliopiston julkaisuarkisto Heldan suhteen, selvittää, onko tutkimushanke TUHTI/TUHAT-järjestelmässä ja opastaa tarvittaessa hankkeiden kuvailussa. Koulutus-osiossa kirjasto tarjoaa räätälöityä koulutusta ja tietoiskuja tutkimusryhmille sekä tarjoaa tietoaineistojen hallinnan koulutusta, mahdollisesti maisterivaiheen tutkimusmenetelmäopintojen osaksi.

Räätälöityä palvelua ja massatuotantoa

Pilottihankkeessa kirjasto on tarjonnut räätälöityä palvelua läheisessä yhteistyössä tutkimusryhmien ja yksittäisten tutkijoiden kanssa. Henkilökohtaiset kontaktit ovat jatkossakin tärkeitä, jotta havaittaisiin tutkijoiden muuttuvat tarpeet.  Pyrkimyksenä tulee olemaan kuitenkin palvelujen tuotteistaminen, jolloin räätälöidystä palvelusta siirrytään kohti ”sarjatuotantomallia”.  Yksilöllistä palvelua tarjotaan siten vain tiettyyn palvelutarpeeseen, rajatun ajan, ja muista palveluista tehdään monistettavissa olevia tuotepaketteja.

Tuotteistamista tarvitaan resurssien riittämisen varmistamiseksi, koska tutkimusryhmiä yksin Viikin kampuksella on satoja.  Palveluiden tuotteistaminen on tarpeen myös toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi, jotta tieto ei olisi vain yhden henkilön takana.  Tuotteistaminen mahdollistaa myös palvelumallien tarjoamisen muille kirjastoille. Resursoinnissa on kuitenkin otettava huomioon ,  että tuotteetkin vaativat ylläpitoa ja kehittelyä, minkä lisäksi on oltava valmius kehittää uusia tuotteita muuttuvien tarpeiden myötä.

Kirjaston työskentelytavat murroksessa

Solmuprosessi haastoi kirjaston miettimään omia työskentelytapojaan. Tarjoamamme palvelut ja tuotteet ovat jatkuvasti muuttuvia, ja osa, kuten TUHAT-tutkimustietojärjestelmä, on vasta muotoutumassa. Siksi tulisi uskaltaa tarjota myös keskeneräisiä tuotteita, tarjoutuen samalla päivittämään omia tietojamme sitä mukaa kun muutoksia ilmenee. Samalla tulisi luopua asioiden täydellisen hallinnan vaateesta. Myös erikoistuminen on ollut tarpeellista ja välttämätöntäkin kirjaston sisällä. Esimerkiksi koulutuksessa on nähty tarpeelliseksi, että laajemmat koulutukset ovat opetettuihin asioihin erikoistuneiden kouluttajien vastuulla.  Kuitenkin tarjoamamme tuotepaketti on varsin moninainen, ja solmu-tyyppisessä yhteistyössä kaikkien tulisi tietää jotain kaikesta, vähintään perustasolla.

Yksi tapa muuntaa henkilökohtaista, usein ns. hiljaista tietoa yhteiseksi tietämykseksi on toimintamallien ja tuotteiden täsmällinen kuvaaminen ja tiedon jakaminen.  Tämä voi toteutua esimerkiksi kirjastotyöntekijöiden tuottamien sisäisten tietopakettien (verkossa tai paperimuodossa) ja muun virtuaalisen tiedonvaihdon kautta – kahvipöytäkeskusteluja unohtamatta. Solmutyöskentelyssä toimitaan tyypillisesti pienissä tutkimusryhmissä, jolloin myös mahdollisesti ylitetään olemassa olevia työtehtävärajoja. Tiedon jakaminen on siten tärkeää myös yhteistyön sujuvuuden kannalta.

Kirjaston näkökulmasta solmutyöskentely on ollut aikaa vievää ja haastavaakin, mutta samalla antoisaa.  Prosessi antoi kirjastolle kimmokkeen käydä läpi olemassa olevia palveluita käyttäjän näkökulmasta ja kehittää myös kokonaan uusia palveluita yhdessä tutkijoiden kanssa. Uusia palveluita, kuten tutkimusaineistojen tiedonhallinnan palveluita kehittäessämme olemme saaneet opetella uusia asioita ja myöntää, että emme tiedä vielä kaikkea, mutta otamme asioista selvää. Aktivoiduimme myös etsimään uusia ratkaisuja sisäisen tiedonkulun parantamiseksi. Solmutyöskentely vaikutti lisäksi kirjaston töiden organisointiin siten, että projektissa käyttöönotettua pienryhmämallia aiotaan soveltaa kirjaston työnjaoissa myös jatkossa.

Kuva: Liisa Siipilehto

Teksti:
Katja Oksanen-Särelä
Tietoasiantuntija
Viikin tiedekirjasto

Erillislaitoskirjasto 2010 – Ajankohtaista uuden Helsingin yliopiston kirjaston valmistelutyöstä

Alkusyksyn aikana on viimeistely kirjaston johtosääntöluonnosta, ensimmäistä tavoiteohjelmaa ja budjettia.
Kansalliskirjaston kanssa on valmisteltu yhteistyökuvausta, joka liitetään molempien kirjastojen tavoiteneuvotteluaineistoihin.  Loppusyksyn aikana kootaan esitys kirjaston työjärjestykseksi sekä jatketaan keskitettyjen palvelujen  ja kampusten tieteenalapalvelujen suunnittelua.


Kirjaston johtosääntöluonnokseen muutamia tarkistuksia

Kirjaston johtosääntöluonnoksesta pyydettiin tiedekunnilta, erillisiltä laitoksilta, henkilöstöjärjestöiltä ja ylioppilaskunnalta kommentit syyskuussa.  Kommenttinsa toimittivat teologinen, oikeustieteellinen, matemaattis-luonnontieteellinen, farmasian ja valtiotieteellinen tiedekunta, Biotekniikan Instituutti, Kansalliskirjasto, Opiskelijakirjaston johtokunta, Ruralia, Svenska social- och kommunalhögskolan, Akavan yhteistyöryhmä, Helsingin yliopiston henkilökuntayhdistys HYHY ry ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunta.

Yleisesti luonnosta pidettiin onnistuneena. Kommenteissa kiinnitettiin huomiota mm. siihen, että keskustakampuksen ja Viikin kampuksen tiedekuntien edustus johtokunnassa tulisi toteutua mahdollisimman tasapuolisesti. Jäsenten ja varajäsenten tulisi edustaa eri tiedekuntia.

Kirjaston johtokunnan ja ylikirjastonhoitajan tehtävien määrittelyjen pohjana ovat yliopistotason johtosäännössä luetellut erillisen laitoksen johtokunnan ja johtajan tehtävät. Yliopiston johtosääntö hyväksyttiin hallituksessa 8.10.2009.

Valmisteluryhmä kävi kokouksessaan 15.10. läpi tiedekunnilta ja erillislaitoksilta saadut kommentit ja on tehnyt niiden pohjalta muutamia tarkistuksia johtosääntöluonnokseen.

Seuraavaksi kirjaston  johtosääntöluonnos toimitetaan yliopiston normiryhmään. Yliopiston hallitus hyväksynee erillisten laitosten johtosäännöt marras-joulukuussa.

Kirjaston työjärjestyksessä määritellään mm. kirjastoneuvottelukunnat ja niiden tehtävät

Valmisteluryhmässä kootaan parhaillaan uuden kirjaston työjärjestystä ja siinä tullaan määrittelemään mm. ylikirjastonhoitajan varahenkilön, kampuskirjastojohtajan ja johtoryhmän tehtävät sekä kirjastoneuvottelukunnat ja niiden tehtävät. Tavoitteena on, että työjärjestysluonnos saadaan henkilökunnalle yt-käsittelyyn joulu- tammikuussa.

Valmisteluryhmän jäsenet ovat olleet sillä kannalla, että jokaisella kampuksella tarvitaan kirjastoneuvottelukunta ja sen lisäksi mahdollisesti yhteinen kirjaston opiskelijaneuvottelukunta. Myös johtosääntöön annetuissa kommenteissa korostetaan kampuksittaisten kirjastoneuvottelukuntien merkitystä. Kampusten kirjastoneuvottelukunnissa tulee olla erityisesti tutkimus- ja opetushenkilökunnan, erillisten laitosten ja yhteistyötahojen vahva edustus.

Lisäksi valmisteluryhmä on pitänyt tärkeänä, että kirjaston edustajat osallistuvat myös yliopisto-, kampus- ja  tiedekuntatasolla opetuksen ja tutkimuksen suunnittelun ja kehittämisen toimikuntiin ja erilaisiin yhteistyöryhmiin.

Kirjasto- ja tietopalvelukunta keskusteli johtosääntöluonnoksesta 23.10. ja totesi, että kullakin kampuksella tarvitaan oma kampusneuvottelukunta, jotta viesti toiminnan tasolta tulee johtokuntaan ja kirjaston johdolle. Neuvottelukunnilla itsellään olisi mahdollisuus organisoida toimintaansa esimerkiksi jaosto- ja työryhmätyöskentelyä hyödyntäen.

Yhden yhteisen opiskelijaneuvottelukunnan perustamista pidettiin tärkeänä ja sen tehtäväksi nähtiin mm. opiskelijoiden oppimateriaalipalvelut, koulutus- ja tila-asiat. Opiskelijaneuvottelukunta toimisi foorumina, joka valmistelisi opiskelijoita koskevia kirjastopalveluasioita johtokunnan käsittelyyn.  Kampusten kirjastoneuvottelukunnissa mukana olevat opiskelijaedustajat osallistuisivat myös opiskelijaneuvottelukunnan työhön.

Helsingin yliopiston kirjaston ja Kansalliskirjaston välinen yhteistyökuvaus

Helsingin yliopiston ja Kansalliskirjaston välinen palvelusopimus päättyy vuoden lopussa. Sopimusta ei enää jatketa nykymuodossa, vaan yhteistyöstä laaditaan kuvaus, jonka tarkoituksena on selkiyttää Kansalliskirjaston ja Helsingin yliopiston kirjaston välistä työnjakoa ja edistää yhteistyötä kirjasto- ja tietopalvelujen kehittämisessä. Yhteistyökuvaus liitetään molempien kirjastojen tavoiteneuvotteluaineistoihin.

Kuvauksessa Kansalliskirjasto ja Helsingin yliopiston kirjasto sopivat:

  • Helka-tietokannan teknisen ylläpidon (systeemin hoitopalvelut ja paikallinen räätälöinti) siirtymisestä Kansalliskirjastosta Helsingin yliopiston kirjastoon, keskitettyihin palveluihin.
  • työnjaosta Helsingin yliopiston digitaalisten arkistopalvelujen ylläpidossa ja kehittämisessä. E-thesis-palvelun sisältöylläpidon siirtymisestä Helsingin yliopiston kirjastoon, keskitettyihin palveluihin sekä sopivat siirtymäkaudesta, jonka aikana palvelun tekninen ylläpito- ja kehitystyö siirtyvät Helsingin yliopiston kirjastoon.
  • Helsingin yliopiston siirtyessä käyttämään TUHAT-tutkimustietojärjestelmää, sen koordinoinnista kirjastojen osalta vastaa Helsingin yliopiston kirjasto. Kansalliskirjaston ylläpitämästä JULKI-tietokannasta luovutaan.
  • NELLI-tiedonhakuportaalin ylläpidosta
  • paikallis- ja tutkijapalveluista keskustakampuksella ja kehittämisyhteistyön periaatteista.

Yhteistyökuvaus on kolmivuotinen ja se tarkistetaan vuosittain seurantatapaamisten yhteydessä. Kuvaus allekirjoitetaan rehtorin tavoiteneuvotteluiden jälkeen.
Luonnos yhteistyökuvauksesta on luettavissa Alma-intranetissa.

Keskitettyjen palvelujen toimintojen suunnittelu etenee

Syksyn aikana ylikirjastonhoitaja, kampuskirjastonjohtajat ja hallintopäällikkö ovat kokoontuneet säännöllisesti käsittelemään yhteisiä asioita. Uuden kirjaston valmistelun tueksi on perustettu myös ryhmä, johon kuuluvat kampuskirjastojen johtajat, keskitettyjen palvelujen päälliköt sekä henkilöstön valitsema jäsen. Ryhmää johtaa ylikirjastonhoitaja ja se toimii käytännön valmistelun tukena vuoden 2009 loppuun, kunnes uuden erillislaitoskirjaston toimielimet aloittavat toimintansa. Henkilöstön edustajaksi työryhmään valittiin verkkoäänestyksellä kirjastoamanuenssi Elisa Hyytiäinen ja hänen varamiehekseen kirjastonhoitaja Antti Virrankoski. Työryhmän ensimmäisen kokouksen (2.11.) muistio on Almassa.

Keskitettyjen palvelujen verkkopalveluryhmä on pitänyt syksyn aikana kaksi kokopäivän suunnitteluseminaaria. Tuleviin työtovereihin tutustumisen ohella päivien aikana on käyty läpi ensi vuoden toimintaa ja toiminnan resurssointa henkilötasolla.

Hankinta- ja metadatapalvelut ovat kokoontuneet koko ryhmänä sekä kolmena pienempänä ryhmänä. Ryhmissä on kuvattu tulevia työprosesseja, arvioitu resurssitarpeita ja pohdittu hankinta- ja metadatapalvelujen organisoitumista. Tässä numerossa on Eeva Peltosen ja Anneli Partasen juttu Hankinta- ja metadatapalvelut –ryhmän ensimmäisestä suunnittelupäivästä.

Hallinto, suunnittelu- ja kehittämispalvelut on kokoontunut yhden kerran ja seuraava tapaaminen on 3.11. Ensimmäisessä tapaamisessa sovittiin suunnittelun jatkamisesta pienemmissä tiimeissä. Taloushallintotiimiä vetää Pirkko Tokat, henkilöstöhallintotiimiä Matti Hjerppe, yleishallintotiimiä Marja Kosonen, viestintätiimiä sekä suunnittelu ja kehittäminen -tiimiä Tiina Äärilä (viestintätiimiä tämän syksyn).

Syksyn aikana on tarkoitus määritellä palvelu- ja prosessikuvausten kautta keskitettyjen palvelujen ja kampuskirjastojen työnjakoa ja tehtäviä. Kun suunnittelu on edennyt, järjestetään yhteinen tapaaminen kampuskirjastojen hallinto- ja toimistohenkilöiden kanssa.

Koko kirjaston yhteinen keskustelu- ja tiedotustilaisuus ajankohtaisista asioista järjestetään marraskuussa. Tarkasta ajankohdasta ja ohjelmasta tiedotetaan myöhemmin.

Kirjasto on mukana yliopiston varainhankintakampanjassa

Helsingin yliopisto on uudessa strategiassaan linjannut, että yliopisto toteuttaa vuosien 2010–2012 aikana varainhankintakampanjan. Kampanjan tavoitteena on profiloida yliopistoa uudessa strategiassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti korostaen huippuyliopiston yhteiskuntavastuuta,tiedon johtajuutta ja tutkimuksen kansainvälistä kärkeä. Kampanjan teemat ovat: Hyvä elämä, Suomi maailmassa ja Globaali muutos.

Valtiovalta on sitoutunut yliopistojen peruspääoman keräämiseen tähtäävän varainhankinnan tukemiseen lupaamalla sijoittaa 2,5-kertaa peruspääomaksi saadun yksityisen lahjoituksen suuruisen summan. Ehtona on, että yliopiston keräämä yksityinen pääoma on vuoden 2010 loppuun mennessä vähintään miljoona euroa. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että lahjoittajan 1 miljoonan euron lisäksi yliopisto saisi valtiolta 2,5 miljoonaa euroa lisää.

Kaisa-talon kirjasto, Tulevaisuuden kirjasto, on yksi yliopiston varainhankintakampanjan lahjoituskohde. Vuonna 2010 hankitut lahjoitukset menevät kaikki yliopiston pääomaan (Helsingin yliopiston tulevaisuusrahastoon). Yliopisto vastaa varainhankintakampanjan konseptoinnin ja yleisten markkinointimateriaalien kustannuksista, mutta hankkeiden vastuutahojen yksiköt investoivat pääsääntöisesti omien hankkeidensa varainhankinnasta aiheutuviin kustannuksiin.

Varainhankinnan avulla kirjasto vahvistaa sidosryhmäsuhteitaan, saa näkyvyyttä ja sen palvelujen ja asiantuntijuuden tunnettuus ja arvostus vahvistuu. Kampanjan toteuttaminen edellyttää panostusta markkinointiin ja viestintään. Kirjasto on tavoiteohjelmassaan esittänyt ensi vuoden perustoiminnan budjettiin erillistä lisäpanostusta varainhankintaan.

Kirjaston kampanjan suunnittelu on käynnistynyt yhdessä yliopiston Avara-varainhankintatiimin kanssa. Kampanjan vetovastuu on keskitetyillä palveluilla. Syksyn aika varmistuu kampanjan suunnittelun ja toteutuksen vastuuhenkilö.

Kirjoittaja
Marja Hirn
tietoasiantuntija
kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö
marja.hirn[at]helsinki.fi
puh. 09 – 191 21777
Tiina Äärilä
suunnittelija
kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö
tiina.aarila[at]helsinki.fi
puh. 09- 191 21776

Syksyn aurinko

On syyskuinen sunnuntai. Aurinko herättää aamuun ja saa mielen heti iloiseksi. Koivun lehdet kellertävät, syyshortensia ryöppyää valtoimenaan mutta muut kukat valmistautuvat jo talveen. Metsässä rahkasammalmättäät ovat punaisenaan puolukoita. Niiden poimiminen tuo mieleen talven pimeät aamut ja illat, jolloin muisto tästä päivästä saa puolukat maistumaan auringolta. Lämmin kesä tuntuu vielä jäsenissä.

Juhannusyö, kuva: Kaisa Sinikara

Viikot ovat nyt täynnä työtä. Fabianinkadulla on hauskaa nähdä opiskelijoiden kulkevan kirjastoon. Aamuisin oven takana on jo kymmenkunta odottajaa. Kaikilla kampuksilla uusien opiskelijoiden perehdytys on käynnissä.

Kirjaston elojuhla Viikissä ja yhteistoimintakokous pienessä juhlasalissa kokosivat meitä kirjastoissa toimivia yhteen: 31.8. juhlimaan lukuvuoden alkua ja 15.9. keskustelemaan seuraavien kolmen vuoden tavoitteista.

Rehtorin asettaman ryhmän tehtävänä on ollut valmistella ensimmäistä Helsingin yliopiston kirjaston tavoiteohjelmaa ja budjettiesitystä rehtorin neuvotteluun. Me työhön osallistuneet olemme kokeneet työmme haastavana, sillä uuden yliopiston ohjeistus, tavoiteohjelman ja uudenlaisen budjetin mallit ovat valmistuneet vasta työn kuluessa. Tämä kierros on ollut harjoittelua meille kaikille. Samalla se on kuitenkin oleellisen tärkeätä kirjaston rahoituksen saamiseksi. Kiitos kaikille teille, jotka kampuksilla tai keskitetyissä palveluissa olette osallistuneet eri tavoin tähän työhön!

Keskitettyjen palvelujen valmistelu on käynnissä päälliköiden, eli Annelin, Matin ja Paulin johdolla. Suunnittelua ja keskustelua tarvitaan syksyn aikana, jotta ensi vuoden alussa ollaan valmiita toimimaan uudessa organisaatiossa. Verkkosivujen uudistus on samoin käynnissä: Päivi Lammi ja Jussi Omaheimo ovat päätoimisesti syksyn ajan tässä projektissa mukana, samoin kampusten kirjastoissa useat asiantuntijat.

TUHAT-hankkeen aikatauluissa riittää jännitystä. Kun TUHAT kytkeytyy sekä vuosittaiseen julkaisurekisterityöhön että vuonna 2010 voimaan tulevaan tutkimusartikkelien kokotekstien rinnakkaistallennusvelvoitteeseen, aikataulut vaikuttavat kirjastolaisten työhön monin tavoin.

Lämpimän syyssunnuntain aurinko on laskemassa ja taivaanranta punertuu jo. Pilvetön taivas enteilee viileätä yötä. Aurinkoisen viikonlopun jälkeen on hyvä aloittaa huomenna uuden viikon työtä.

Hyvää syyskauden alkua kaikille Verkkarin lukijoille!

Teksti:
Kaisa Sinikara
Ylikirjastonhoitaja