Musiikkikirjastosihteeri Jaakko Tuohiniemi

Elokuun puolenvälin paikkeilla kirjaston uutiskirjeessä saatettiin yleiseen tietoon, että keskustakampuksen kirjastossa työskentelevä kirjastosihteeri Jaakko Tuohiniemi on nimetty kansainvälisen kirjastojärjestön IAML:n bibliografisen työryhmän sihteeriksi. Onhan meitä sihteereitä kirjastossa muitakin, vaan eipä ole kutsua kuulunut kansainvälisille areenoille. Siispä suunta kohti Vironkatua: Mikä mies tämä Tuohiniemi oikein on?

Jaakko Tuohiniemi

Alkusoitto

Vaatimaton sihteeri on hämmentynyt ja hieman nolo saamastaan huomiosta, semminkin kun hän kertoo pestin olevan jo toinen samaisessa järjestössä, 1990-luvulla hän ehti toimia luettelointityöryhmän sihteerinä. Kirjastomme kollektiivinen muisti ei ulotu noin pitkälle.

Yhdeksänkymmenluvulla alkaneiden musiikkitieteen opintojen säestyksellä Tuohiniemen matka kävi musiikkikirjastojen maailmaan: kaupunginkirjaston kautta Sibelius-Akatemiaan ja sieltä lopulta yliopiston yhdenmiehenkirjastoon, jota hän on pyörittänyt jo monia vuosia. Informaatiotutkimuksen aineopinnot Tuohiniemi suoritti työn ohella Helsinki-Tampere-väliä matkaten. Mies huokailee pitkään venyneitä opintojaan, mutta hiljaa hyvä tulee, ja niin tulikin vuonna 2007 musiikkitieteen pro gradu -työ: “Yhtenäistettyjen musiikkinimekkeiden ohjeluettelon laatimisen ongelmista: esimerkkinä Carl Philipp Emanuel Bachin säveltuotanto.” Pituutta opinnäytteellä oli 210 sivua. Painoa ei ilmoiteta, mutta oletan, että ei kovin kevyttä lukemista liene. Ei tarvinne kertoa, että Jaakko oli jo aiemmin tehnyt myös mainitun Bachin sävellysten luettelon.

Tuohiniemi on mukana maamme musiikkikirjastojärjestöissä, hän kirjoittaa aktiivisesti Intervalli-lehteen ja arvostelee levyjä kirjastojen musiikkivalintojen tueksi.

Vironkatu

Maassamme musiikintutkimus on jakaantunut muutamaan paikkaan: Jyväskylä on nykyään suurin (4 professuuria), Sibelius-Akatemia keskittyy esittävään taiteeseen ja Tampere etnomusikologiaan. Helsingin yliopistossa filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen suurlaitoksessa tutkitaan musiikkitiedettä kahden professuurin voimin. Tämä Suomen vanhin musiikintutkimuksen keskus kirjastoineen toimii vielä jonkin aikaa komean, vanhan talon sokkeloissa Vironkadulla.

Kirjaston irtautuminen tiedekunnan rahoituksesta on Tuohiniemen mukaan lisännyt hankintaresursseja: aikaisemmin musiikkitieteen kuudellekymmenelle (!) väitöskirjantekijälle kullekin pystyi hankkimaan vain yhden kirjan vuosittain, mutta nykyään tilanne on paljon parempi. Ja silti, Suomesta puuttuu niin monia alan keskeisiä teoksia, huokaa Tuohiniemi.

Uutuushylly

Vironkadun kirjaston kaakeliuuni toimii näppärästi uutuushyllynä.

Jamli?

Kirjastoalan kansainvälisessä yhteistyössä IFLA on meille jo tuttu. IAML, “International Association of Music Libraries, Archives and Documentation Centres”, on yksi IFLA:n jäsenjärjestöistä. Järjestö perustettiin 60 vuotta sitten ja nykyään sillä on jäseniä 45 maasta. Koska musiikkikirjasto on länsimainen ilmiö ja vahvasti sidoksissa elintasoon, jäsenmäärä kasvaa pikkuhiljaa. Afrikan maiden jäsenyyteen lienee kuitenkin vielä matkaa. Toisin kuin maailmoja syleileviä lukutaitokampanjoita ja sananvapautta agendoiva IFLA, IAML vaikuttaa akateemisuudessaan lähes elitistiseltä. Yleisten kirjastojen musiikkiosastojen arkipäivästä IAML on melko kaukana, joten suomalaisia musiikkikirjastoaktivisteja ei juuri IAML:ssa ole ollut.

Tärkeää on kuitenkin sidos musiikkitieteen kenttään, ja IAML on ollut aina vahvoilla erilaisissa yhteistyökuvioissaan Kansainvälisen musiikkitieteellisen seuran kanssa, kuten esim. RILM, RISM, RIPM, RIdIM. Yhteistyötä tiivistetään esim. kokoontumalla vuosittain yhteiseen konferenssiin. Tämän jokavuotisen tapaamisen takia järjestö ei osallistu IFLA:n kongresseihin. Suuri IAML-konferenssi pidettiin Helsingissä vuonna 1993. Tuohiniemi toimi pari vuotta sitten pienemmän täällä pidetyn ”Nordic-Baltic Music Library Meeting” -tapahtuman yhtenä pääjärjestäjänä.

IAML:n bibliografiatoimikunta keskittyy bibliografisiin tietosisältöihin ja niiden käyttöön. Nyt alkavaa pestiänsä toimikunnan sihteerinä Tuohiniemi odottaa mielenkiinnolla: ollaan keskellä muutosta, jossa perinteiset painetut bibliografiat (biblio-, disko-, video- ja filmografiat) väistyvät kehittyvien tietokantojen tieltä. Nähtäväksi jää, mikä näiden muuttuvien bibliografioiden rooli tulee olemaan musiikintutkimuksessa ja julkaisualalla.

”Vain” kirjastosihteeri

Sihteeriyttä on monenlaista ja niin myös sihteereitä, heistä voi mainita vaikkapa Tiitis Sepon ja Ki-moonin Banin. Täällä kirjastossakin meitä on monenmoisia. Mallia paremmiksi virkanimiksi voisi etsiä historiasta: ministerivaltiosihteeri oli virkamies, joka esitteli Venäjän keisarille Suomen suuriruhtinaskuntaa koskevat asiat. IAML:n verkkosivujen mukaan kansallisten musiikkikirjastoyhdistysten puheenjohtajat ovat titteliltään ”president”. Eikös Jaakolle sopivampi virkanimi olisi presidenttimusiikkisihteeri?

Linkkejä:

IAML

Tuohiniemen artikkeli IAML:n konferenssista

Fontes artis musicae –  IAML:n lehti

Kertomuksia v.2009 pidetystä IAML-kokouksesta Intervalli-lehdessä

Teksti ja kuvat

Leena Huovinen