Tutkimuksen palvelut – monenlaista tukea tutkijan arkeen

Kirjaston organisaatio muuttui tänä syksynä. Kampusten palvelut organisoituvat tutkimus-, oppimis- ja saatavuuspalveluihin sekä näitä tukeviin sisäisiin palveluihin. Oman vastuualueeni, tutkimuksen palveluiden tehtävänä on tutkimustyötä tekevien tuki tutkimusprosessin elinkaaren kaikissa vaiheissa. Tavoitteenamme on tehdä kiinteää yhteistyötä tutkijoiden, tutkimusryhmien, laitosten, tiedekuntien ja yliopiston tutkimushallinnon kanssa. Haasteina lähitulevaisuudessa ovat tiedon- ja datanhallinnan palvelut, julkaisemisen palvelut, tutkimuksen arvioinnin ja näkyvyyden palvelut, joissa tieteenala-asiantuntijamme toimivat asiantuntijakonsultteina tiedekuntiin ja tutkimushallintoon päin.

Kuluneena vuonna tutkimuksen palveluiden henkilökuntaa on osallistunut mm. yliopiston tutkimusdatapolitiikan ja sen jalkauttamiseen tähtäävän toimenpidesuunnitelman laadintaan. Näillä näkymin avoimen datan edistämiseen tähtäävä politiikka astuu voimaan alkuvuodesta 2015. Kirjastossa on valmentauduttu tukitehtävään järjestämällä systemaattista kouluttautumista tutkimusdata-asioihin. Marraskuussa järjestettiin kirjaston henkilökunnalle kouluttautumistilaisuus, jossa asiantuntijamme esittelivät kotimaassa ja kansainvälisillä areenoilla pitämiään puheenvuorojaan näistä aiheista.

Yliopistossa toteutettiin yhdessä Leidenin yliopiston kanssa (CWTS) julkaisutoiminnan analyysi vuosilta 2005-2012, joka valmistuu vuoden vaihteessa. Pohjadatan läpikäynti ja korjaaminen sekä täydentävien analyysien teko on entisestään lisännyt kirjaston osaamista myös bibliometristen palveluiden osalta. Kirjasto onkin päättänyt hankkia jatkoa ajatellen SciVal tietokannan lisäapuvälineeksi näiden palveluiden tuottamiseen ja jalkauttamiseen yliopiston tiedeyhteisöön. Myös muiden metriikkapalveluiden kehitys on kirjaston työlistalla. Avoimen tieteen tavoitteita tukee myös EU-hanke OpenAire2020, jossa tutkimuksen palvelut on vahvasti mukana.

Eräs suurimmista ponnistuksista on ollut Research Guides -palvelun käyttöönotto yliopistossa. Vastaava palvelu samalla ohjelmistolla on käytössä mm. Turun ja Oulun yliopistojen kirjastoilla. Pilotointivaihe on saatu päätökseen ja ensimmäiset käyttäjäpalautteet ovat käsittelyssä. Kirjaston tavoitteena on tuottaa mahdollisimman kattavasti oppaita eri tieteenaloille tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden käyttöön. Oppaiden tuottamisessa hyödynnetään muita kirjastossa kehitettyjä verkkopalveluita mm. Meilahden kampuskirjasto Terkossa kehitettyjä Navigator-palveluita. Tavoitteena on tuoda kirjaston palveluita ja tukea näkyväksi ns. viidennellä kampuksella eli verkossa – lähelle tutkijan arkea ja sähköistä työpöytää.

Kirjaston palveluiden kehittämisessä suuri merkitys on ollut ja tulee jatkossakin olemaan hyvin sujunut yhteistyö yliopiston eri tiedekuntien, laitosten ja oppiaineiden sekä tutkimushallinnon kanssa. Olemme päässeet hyvään alkuun oman vastuualueemme kehittämistyössä. Haluamme kehittää palveluitamme ja osaamistamme sekä kansallisissa että kansainvälisissä verkostoissa tukeaksemme yliopiston tavoitetta pyrkiä maailman 50 parhaan yliopiston joukkoon. Kiitän kumppaneitamme ja koko kirjaston henkilökuntaa yhteistyöstä ja arvokkaasta panoksesta yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Toivotan kaikille oikein hyvää joulua ja valoisia näkymiä vuodelle 2015.

Pälvi Kaiponen
palvelujohtaja, tutkimuksen palvelut

Tutkimusartikkelien rinnakkaistallennus – SHERPA/RoMEO -palvelu tutkijan apuvälineenä


Tieteellisten artikkeleiden tallentaminen yliopistojen avoimiin julkaisuarkistoihin ei ole toistaiseksi laajemmin toteutunut Suomessa. Tilanne on kuitenkin vähitellen muuttumassa, jos rahoittajat alkavat  edellyttää tutkimusten avointa saatavuutta.

Tällaisia vaatimuksia on tulossa mm. Iso-Britanniassa, jossa sikäläinen Suomen Akatemiaa vastaava taho Research Councils UK on uudistanut OA-politiikkaansa siten, että 4/2013 alkaen kaikkien RCUK:n rahoittamien tutkimusten on oltava avoimesti saatavilla viimeistään vuoden kuluttua julkaisemisesta.

SHERPA/RoMEO –palvelusta tietoa rinnakkaistallennuksen oikeuksista

Jos artikkelia ei ole julkaistu jossain open access -lehdessä, vaihtoehdoksi jää yleisimmin artikkelikopion tallentaminen yliopiston tai tutkimuslaitoksen avoimeen julkaisuarkistoon. Eräs ongelma tallennuksessa julkaisuarkistoihin on se vaivannäkö ja ajankäyttö, joka liittyy kustantajien rinnakkaisjulkaisupolitiikan selvittämiseen. Tämä ongelma ilmenee myös Tampereen yliopiston tutkijoille tehdyn kyselytutkimuksen yhteenvetoraportissa.

Hyvänä apuvälineenä asiassa on SHERPA/RoMEO -verkkopalvelu, johon on tallennettu tunnetuimpien kansainvälisten kustantajien linjauksia lehtiartikkeleiden rinnakkaistallennuksen ehdoista (default policies). Tietojen hakeminen palvelusta on vaivatonta: hakuja voi tehdä lehden tai kustantajan nimellä tai lehden ISSN-numerolla.

Palvelun tietokantaa päivitetään jatkuvasti, mutta toistaiseksi sieltä puuttuvat monet pienten kielialueiden sekä erityisalojen kustantajat ja lehdet. Esimerkiksi suomalaisten kustantajien lehtiä palvelusta ei vielä löydy muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

SHERPA/RoMEOn tiedoissa lehteä koskeva kustantajan politiikka rinnakkaisjulkaisemisessa ilmenee värikoodilla sekä erikseen määritellyillä ehdoilla. Värikoodit ja niiden merkitys lyhyesti kuvattuna:

–          Vihreän kategorian lehdille on annettu laajimmat artikkelien rinnakkaistallennusoikeudet. Tällöin on sallittua tallentaa julkaisuarkistoon artikkelin käsikirjoitusversion (pre-print)  lisäksi joko vertyaisarvioinnin jälkeen tehty korjattu versio (post-print) tai  kustantajan lopullinen taitettu versio.

–          Sinisen kategorian lehdille on sallittu post-printin tai kustantajan version rinnakkaistallentaminen.

–          Keltaisen kategorian lehdille vain pre-print -version rinnakkaistallentaminen on sallittu. Usein on näiden lehtien osalta kuitenkin post-printin tai kustantajan version rinnakkaistallentaminen sallittu tietyn ajan, yleisimmin 6 tai 12 kuukauden kuluttua artikkelin alkuperäisestä julkaisemisesta.

–          Valkoisen värikoodin lehtien osalta kustantaja kieltää kokonaan rinnakkaistallentamisen.

Näkökulmia rinnakkaistallennuksen mahdollisuuksiin

Jonkinlaista näkökulmaa rinnakkaistallentamisen potentiaalista Helsingin yliopiston tutkimusjulkaisujen osalta saadaan tutkimalla TUHAT-tietokannassa olevia julkaisutietoja ja niihin liittyviä SHERPA/RoMEOn värikoodeja. Esimerkiksi tarkastelemalla  HY:n keskustakampuksen tieteenalojen vertaisarvioituja artikkeleita vuosina 2005-2011, saadaan tulokseksi seuraavat lehtiin liittyvät tiedot:

–          Yhteensä 56% lehdistä löytyy SHERPA/RoMEO-palvelusta (1468 kpl).

–          92% SHERPA/RoMEOsta löytyvistä lehdistä sallii ainakin jonkin artikkelin version rinnakkaistallentamisen.

–          41% myöntää laajimmat rinnakkaisjulkaisuoikeudet (värikoodi vihreä).

–          3 % myöntää edellistä hieman suppeammat rinnakkaisjulkaisuoikeudet (värikoodi sininen).

–          48% myöntää oikeuden rinnakkaisjulkaista vain pre-print -version artikkelista (värikoodi keltainen).

Vaikka 44% edellä kuvattuun esimerkkiin sisältyvistä  lehdistä ei löydy SHERPA/RoMEO-palvelusta, on tulos rinnakkaistallennuksen kannalta kuitenkin varsin positiivinen. Koska monet keltaisen kategorian lehdistä sallivat ainakin post-print -version tallennuksen viivästettynä, tätä mahdollisuutta olisi järkevää hyödyntää.

Esimerkiksi TUHAT-tietokannan tallennuslomakkeella voi tekijä itse määritellä ns. embargo-ajan, jonka jälkeen artikkelin sallittu versio tulee julkiseksi.

SHERPA/RoMEOsta puuttuvien lehtien osalta olisi vapaan saatavuuden lisäämisen kannalta hyödyllistä, että tutkijat vaatisivat kustantajia määrittelemään periaatteet rinnakkaistallennukselle – ja tarvittaessa vaatisivat mahdollisuutta rinnakkaistallennukseen ainakin tietyn embargo-ajan kuluttua.

Kirjasto avustaa

Kirjaston henkilökunta tarkastaa TUHAT-tietokantaan tallennettujen tutkimusartikkeleiden rinnakkaistallennusoikeudet ja tarjoaa apua esimerkiksi neuvontapalvelun ja kustantajille suunnattujen valmiiden kirjepohjien muodossa. Tarkempaa tietoa asiasta löytyy HY:n OA-arkistoinnin sivustolta.  Yleisoppaana asiaan perehtymisessä voi käyttää HY:n kirjaston tuottamaa Rinnakkaistallentamisen käsikirjaa.

Teksti

Mika Holopainen
Tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kohtaavatko kirjaston kokoelmat, palvelut ja tutkijoiden julkaisukulttuuri?

Kirjaston palveluiden ja kokoelmien suunnittelussa on hyödyllistä tietää, millaisia lähteitä ja kokoelmia tutkijat kertovat lukevansa ja käyttävänsä? Miten he julkaisevat? Entä miten tutkijan tieteenala vaikuttaa?

Mitä kirjoitetaan?

Helsingin yliopiston tutkimuksen ja jatkokoulutuksen vuosia 2005-2010 koskevassa kansainvälisessä arvioinnissa (2012) saatiin arvokasta tietoa, joka luo monipuolista kuvaa julkaisutoiminnasta yliopistossamme. Koko yliopiston tasolla (N=67465) yleisin julkaisumuoto on vertaisarvioidut artikkelit tieteellisissä aikakauslehdissä, joita oli 38% kaikista julkaisuista. Toiseksi yleisimpiä ovat vertaisarvioidut artikkelit kirjoissa (17%) ja kolmantena lehdissä, kirjoissa tai konferenssiraporteissa julkaistut artikkelit, jotka eivät ole käyneet läpi tieteellistä referee-menettelyä (15%). Suurelle yleisölle tarkoitetut, yhteiskunnallisen vaikuttamisen alueelle kuuluvia julkaisuja on 13%.

Kun tarkastellaan julkaisemista tiedekunnittain, havaitaan että maa- ja metsätaloustieteissä, käyttäytymistieteissä, bio- ja ympäristötieteissä, lääketieteessä, farmasiassa, luonnontieteiden ja eläinlääketieteen alalla vertaisarvioidut artikkelit tieteellisissä aikakauslehdissä on selvästi yleisin – lääketieteessä ja farmasiassa jopa lähes 70% kaikista julkaisuista kuului tähän tyyppiin.

Humanististen tieteiden, oikeustieteen, teologian ja yhteiskuntatieteiden (valtiotieteet + Soc.o.kom) aloilla vertaisarvioidut artikkelit tieteellisissä monografioissa ovat ajanjaksona 2005-2010 yleisin julkaisumuoto. Viime vuosina yhteiskuntatieteiden osalta vertaisarvioidut lehtiartikkelit olivat kuitenkin vahvassa nousussa, ja vuonna 2008 niiden määrä ylitti jo vertaisarvioitujen kirja-artikkelien määrän.

Mitä luetaan?

FinELibin käyttäjäkyselyyn ”Tieto tutkijan työpöydälle!” (2012) vastasi 1494 Helsingin yliopiston ja yliopistollisen keskussairaalan tutkijaa. Kyselyn mukaan vertaisarvioituja suomalaisia tieteellisiä artikkeleita päivittäin lukevista 35% oli humanististen tieteiden ja kielitieteiden ja samoin 35% yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden tutkijoita, kun taas lääketieteen ja terveystieteiden tutkijoista 15% ja biotieteiden ja maataloustieteiden tutkijoista 28% ilmoitti, ettei lue koskaan näitä julkaisuja.

Vastaavasti vertaisarvioituja kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita päivittäin lukevista 28% oli lääketieteen ja terveystieteiden ja 25% biotieteiden ja maataloustieteiden tutkijoita, kun taas humanististen ja kielitieteiden tutkijoista 27% ja samoin yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden tutkijoista 27% kertoi, ettei lue koskaan kansainvälisiä lehtiartikkeleita.

Saman kyselyn mukaan vertaisarvioituja artikkeleita monografioissa päivittäin lukevista 48% on humanististen ja kielitieteiden ja 22% yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden edustajia. Niistä, jotka ilmoittivat, että eivät koskaan lue kirjojen artikkeleita, 40% on lääketieteen ja terveystieteiden ja 25% biotieteiden ja maataloustieteiden edustajia.

Tieteellisiä monografioita päivittäin lukevista 54% on humanististen ja kielitieteiden ja 26% yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden tutkijoita, kun taas kirjoja ei-koskaan-lukevista 46% on lääketieteen ja terveystieteiden ja 22% biotieteiden ja maataloustieteiden tutkijoita.

Luetaanko ruudulta vai paperilta?

Tieteellisiä lehtiartikkeleita lukee tietokoneelta 84% kaikista vastanneista, mobiililaitteelta 6%, painettuna tai kopioituna 39% ja tulostettuna 72%. Tieteenaloja verrattaessa näyttäisi siltä, että humanisteista suunnilleen yhtä moni lukee tietokoneelta (193) kuin painettuna (172) , kun taas lääketieteilijöistä selvä enemmistö käyttää tietokonetta (281) tai mobiililaitetta (24), ja vähemmistö lukee painettuna (92). Tässä kysymyksessä on voinut vastata useampaan kohtaan, samoin kuin seuraavassakin. Voidaan myös päätellä, että aika moni ruudulta lukeva myös tulostaa ainakin tärkeimpiä artikkeleita.

Tieteellisiä monografioita lukee tietokoneelta 31% vastanneista, mobiililaitteelta 3%, painettuna tai kopioituna 81% ja tulostettuna 13%. Humanististen alojen tutkijoista (N=245) monografioita lukee tietokoneelta 91, mobiililaitteelta 13, painettuna tai kopioituna 220 ja tulostettuna 36, kun taas lääketieteilijöistä (N=321) tietokoneelta lukee 79, mobiililaitteelta 7, painettuna tai kopioituna 218 ja tulostettuna 24. Tieteenalojen välillä ei tässä ollut suurempia eroja, mikä johtunee siitä, että e-kirjoja ja painettuja kirjoja on eri tieteenaloilla aika lailla samalla tavalla saatavilla.

Miten e-julkaisuja on saatavilla?

Kun tarkastellaan eri julkaisutyyppejä ja niiden saatavuutta elektronisessa muodossa, siinä näkyy eri tieteenalojen tutkijoiden vastauksissa eroja. Lääketieteen ja terveystieteiden edustajista 95% sanoo, että kaikki tai suurin osa tarvittavista julkaisuista on saatavilla elektronisessa muodossa ja bio- ja maataloustieteiden tutkijoista vastaavasti 93%. Humanististen alojen tutkijoista vastaava osuus on 30%. Tietojenkäsittelytieteilijöistä näin vastasivat kaikki, samoin taloustieteilijöistä. Muiden yhteiskuntatieteiden edustajista 62% sanoi, että kaikki tai suurin osa tarvittavista julkaisuista on saatavilla elektronisessa muodossa.

Humanististen alojen tutkijoista 39% ilmoitti, että heidän tarvitsemistaan julkaisuista merkittävä osa tai lähes kaikki on painettuna. Yhteiskuntatieteilijöillä vastaava osuus oli 13%, ja muilla tieteenaloilla se jäi alle 2%.

Tuoreita lehtiä ja iäkkäitä kirjoja

Julkaisujen ikää kysyttäessä alle vuoden vanhoja julkaisuja paljon käyttävistä 26% on lääke- ja terveystieteilijöitä ja 23% bio- ja maataloustieteilijöitä. Vain 1% kaikista vastanneista ei käytä lainkaan alle vuoden vanhoja julkaisuja. Yli 10 vuotta vanhoja julkaisuja käyttävistä 36% edustaa humanistisia ja kielitieteitä ja 19% biotieteitä ja maataloustieteitä. Niistä, jotka eivät koskaan käytä yli 10 vuotta vanhoja julkaisuja, 36% on lääke- ja terveystieteilijöitä. Yli 20 vuotta vanhoja käyttävistä 44% on humanisteja ja 19% yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden edustajia. 38% lääke- ja terveystieteilijöistä ja 16% yhteiskunta- ja käyttäytymistieteilijöistä ei käytä lainkaan näitä vanhimpia julkaisuja.

Mitä voisimme tästä oppia?

Tutkijoiden julkaisemista ja julkaisujen käyttöä kuvaavia tietoja voidaan käyttää hyväksi kokoelmien ja palveluiden suunnittelussa eri kampuksilla. Näiden kahden, suunnilleen samoihin aikoihin valmistuneiden selvitysten antamat tiedot kertovat siitä todellisuudesta, jossa tutkijat elävät ja joka ympäröi myös kirjastoamme. Keskustakampuksen tieteenaloilla tutkijat julkaisevat edelleen pääasiassa kirjoja, mutta yhä enemmän myös lehtiartikkeleita. He myös tarvitsevat lähelleen yhä kirjoja – myös niitä yli 20 vuotta sitten ilmestyneitä!

Luonnontieteellisillä kampuksilla julkaisukulttuuri on toisenlainen. Niiden tiedeyhteisö on usein kansainvälinen, ja tutkijat myös julkaisevat englannin kielellä kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä vertaisarvioituja artikkeleita. Esimerkiksi lääketieteellinen tieto uudistuu nopeasti, ja uuden tiedon tulee levitä. Kukapa ei leikkauspöydällä maatessaan toivoisi, että kirurgilla olisi se kaikkein uusin tieto hallussaan. Kokonaisia kirjoja ei näillä aloilla juurikaan kirjoiteta, saati sitten lueta. Uusin tieto ilmestyy ja saavuttaa tiedontarvitsijoita nopeimmin e-lehdissä ja verkkotietona.

Luonnontieteellisen ja humanistis-yhteiskuntatieteellisen julkaisukulttuurin välissä näyttäisivät olevan taloustieteet, psykologia ja väestötiede. Niissä kansainvälisiin vertaisarvioituihin lehtiin kirjoittaminen ja näiden lehtien lukeminen on tärkeää.

Eri tieteenaloilla tutkimusongelmat ja –kohteet Helsingin yliopiston kaltaisessa monitieteisessä yliopistossa ovat erilaisia. Niiden lähdeaineistot ovat sen mukaisia, samoin tapa tuottaa uutta tietoa julkaisujen muodossa.

Nämä faktat ovat tärkeitä ottaa huomioon kokoelmatyössä, ja myös kirjaston uusien tutkimuksen tukipalveluiden kehittämisessä. Julkaisemisen tuki, open access-tietämys, bibliometrinen osaaminen ja tutkimusdataan liittyvä tietotaito – nämä edellyttävät hieman erilaista lähestymistapaa eri kampuksilla. Kaiken A ja O on kunkin kampuksen tieteenalojen ja tutkimuskulttuurien tuntemus, sen ylläpitäminen ja kasvattaminen.

Lähteitä:

International evaluation of research and doctoral training at the University of Helsinki 2005-2010. Eds. Seppo Saari & Antti Moilanen.  (University of Helsinki. Administrative publications 81. Evaluations. Helsinki 2012 (http://www.helsinki.fi/julkaisut/aineisto/hallinnon_julkaisuja_81_2012.pdf; 11.6.2012)

Tieto tutkijan työpöydälle! Kysely elektronisten julkaisujen käyttäjille. Yhteenvetoraportti: Helsingin yliopisto ja Helsingin yliopistollinen keskussairaala. Koonnut Päivi Lammi. 2012.

TUHAT-tutkimustietojärjestelmä. Helsingin yliopisto (Excel data loaded 12.4.2011)

Teksti

Maria Forsman
Johtava tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Maria Forsman