Näkemisiin Maria! Tutkijapalvelujen uranuurtaja Maria Forsman eläkkeelle

Kuva: Veikko Somerpuro”Onneksi meillä on Maria. Mitä olisimme tehneet ilman Mariaa? Miten pärjäämme ilman Mariaa?”
Helsingin yliopiston kirjaston huoneet ja käytävät ovat kuulleet nämä lauseet monta kertaa.

Vuoden tieteentekijä 2013, Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston perustajajäsen, Suomen Akatemian tiedepoliittisen kirjaston perustajajäsen, Helsingin yliopiston useiden bibliometristen hankkeiden innovoija ja toteuttaja, useiden tutkimusdatatyöryhmien asiantuntija.

STKS:n tutkijapalvelutyöryhmän puheenjohtaja, Eduskunnan kirjaston hallituksen jäsen, SYN:in tutkimuksen tuen ohjausryhmän jäsen, useiden OKM:n työryhmien jäsen. Lista jatkuisi vielä pitkään. Marian ansiolista on vaikuttava eikä kaikkea voi mitenkään luetella tässä.
Katso Marian Tuhat-profiili.

Seuraavassa kuvia  Mariasta erilaisissa tilanteissa vuosien varrella ja lopuksi haastattelu Marian tunnelmista maaliskuussa 2015.

 

Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston uusi johtaja vuonna 2005 työhuneessaan. Maria palasi ”ensimmäiseen oikeaan työpaikkaansa”  hankittuaan monipuolista työkokemusta ja asiantuntemusta moninaisissa tieteeseen ja tutkimukseen liittyvissä  organisaatioissa Helsingissä ja  Tampereella. (Lue lisää.)

 


Muistellessaan ensimmäistä työrupeamaansa valtsikan kirjastossa 1970-luvun alkupuolella Maria on todennut kirjaston olleen tutkijoiden, opettajien, opiskelijoiden ja kirjastoväen yhteinen kohtauspaikka. Tutkijoita on voinut bongata kirjastossa 2000-luvulla huomattavasti harvemmin kuin viime vuosituhannella, kun he nyt saavat suurimman osan esim. tarvitsemistaan artikkeleista työhuonekoneilleen. Kohtaamistilaisuuksia voidaan kuitenkin järjestää. Kuvassa valtsikalaisia tutkijoita, opiskelijoita ja kirjastoväkeä (mm. Maria) kohtaamispaikalla, valtsikan kirjaston lehtisalissa vuonna 2006. Kyseessä on yksi lukuisista kirjastosalongeista, joita valtsikan kirjastossa ideoitiin yhdessä tiedekuntalaisten kanssa. Salongeissa keskusteltiin, milloin tiedekunnan tutkijoiden artikkelikokoelmista tai monografioista, milloin romaaneista.

maria2

Yksi Marian bravuureja on bibliometriikka. Hän on edistänyt metriikkatyötä kansallisesti ja kansainvälisesti ja hänen Åbo Akademin väitöskirjansa “Development of Research Networks: the Case of Social Capital” (2005) käyttää bibliometrisiä työkaluja. Kuvassa Maria kuuntelee tutkijan kysymystä Research Evaluation and Bibliometrics –seminaarissa, joka avasi kirjaston vuonna 2011 tekemiä analyysejä tiedeyhteisölle.

Bibliometriikka on vienyt Marian kouluttautumaan ja tekemään yhteistyötä muun muassa Leidenin CWTS-keskukseen (Centre for Science and Technology Studies). Kuvassa kollegoita Suomesta ja Leidenista, lue lisää.

Yksi Marian asiantuntijuusalueista on yhteiskuntatieteellisten tutkimusaineistojen tiedonhallinta. Kuvassa Maria ja Kansallisarkiston Jussi Nuorteva syksyllä 2009 valtsikan tiedekuntakirjaston ja Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston järjestämässä seminaarissa. (Lue Marian ajatuksia tiedekirjaston roolista tutkimusdatan arkistoinnin edistämisessä!)

Valtsikan kirjaston johtajaksi tullessaan Marialla oli ehkä meitä alaisiaan luontevampi ja ”arkisempi”suhde kansainvälisyyteen. Noin vuosi hänen johtajattareksemme tulonsa jälkeen otimme valtsikan kirjastossa vastaan ensimmäiset pidempiaikaiset kansainväliset vierailijamme, nuoret liettulaiset tietoasiantuntijat, Ausran, Raimondan ja Vaidan, joiden kanssa pääsimme harjoittelemaan vierailukirjastona toimimista (Lue Marian kokemuksia vierailun järjestämisestä!). Kuvassa Maria ja valtsikan kirjaston informaatikko Terttu Turunen vuonna 2007 vastavierailulla Vilnassa, jossa arvioitiin yhdessä vierailuohjelman onnistumista.

Vilnan vierailu

Tampereen yliopiston kirjastossa vaikuttamisensa ajoilta Marialla oli yhteyksiä myös Afrikkaan, mm. ystäväänsä Ellen Namhilaan, joka on opiskellut Tampereella ja joka toimii nykyisin Namibian yliopiston kirjaston johtajana. Maria on kääntänyt suomeksi Ellenin elämäkerran Vapauden hinta. (Lue lisää Ellenistä). Ellen ja Maria kohtasivat taas suomalaisten ja namibialaisten kirjastojen yhteistyöhankkeen merkeissä. Hankkeesta syntyi kirja Empowering People : Collaboration between Finnish and Namibian University Libraries, joka sisältää Marian yhdessä muiden kanssa kirjoittamia artikkeleita. Maria ( Lue lisää Namibia-hankkeesta).

Maria valittiin vuoden tieteentekijäksi vuonna 2013.

Vaikka Maria siirtyykin toukokuun alusta eläkkeelle, niin kenties tapaamme häntä vielä jatkossakin. Näin lopuksi raotamme hieman ovea tulevaisuuteen, jonka varalle on ainakin jokunen suunnitelma.

 

Mikset tehnyt sitä jo?

Näin sanoi Marialle esimies vuosia sitten, kun Maria kertoi kehittämisajatuksestaan. Ja on Maria vuosien varrella noudattanutkin tätä neuvoa, mennyt ja tehnyt.

Maria, mitä terveisiä haluaisit kertoa kirjastokollegoillesi?

”Rohkeutta, kuunnelkaa sydämenne ääntä. Lähtekää rohkeasti mukaan uusiin asioihin. Seuratkaa mitä maailmalla tapahtuu. Pysykää ajan tasalla siitä, mitä yliopistossa ja tiedekunnissa on käynnissä.”

Niin Maria on itse aina tehnyt ja usein sattumalta käydyt keskustelut tuttavien kanssa ovat johtaneet yllättäviin hankkeisiin ja vieneet aina eteenpäin.

Onko yliopistovuosiltasi jäänyt mieleen jokin erityinen huippukausi?

”On vaikea poimia vain yhtä, niitä on varmaan useitakin – vähän eri jaksot eri näkökohdista. Yksi oli varmaan se, kun pääsin nuorena sosiologian opiskelijana iltatöihin Franzeniaan, jossa oli omanlaisensa sosiaaliset kuviot. Sain kirjastotyöstäni myös samalla opiskelurahaa. Toki on mainittava TKK:n kirjastossa tuolloin sijainnut Slavica ja TKK:sta erityisesti ylikirjastonhoitaja Elin Törnudd, joka lyhyessä ajassa opetti alasta ja myös kansainvälisestä yhteistyöstä paljon. Siellä kävi mielenkiintoisia vieraita ja pääsin myös hyödyntämään venäjän kielen osaamistani. Ja tietysti Yhteiskunnallisen tietoarkiston perustamisaika on ollut hienoa, kun tehtiin jotain uutta ja olimme Ruotsin tietoarkiston porukan koulutuksessa ruotsinlaivalla.”

Eläkkeellä Maria aikoo kirjoittaa, kuntoilla, matkustaa ja pitää huolta itsestään.

”Jo nyt osa-aikaeläkkeellä olen huomannut, miten ihanaa on, kun ehtii taidenäyttelyihin ja Hakaniemen halliin ostoksille arkenakin. Kaikkea tekemistä ei tarvitse ahtaa viikonloppuihin. On ihanaa viettää enemmän aikaa lasten ja heidän puolisoidensa kanssa, tavata rakkaita ystäviä ja ”kirjastoemeritoja”.”

Pian Maria matkustaa Hollantiin, ihailemaan tulppaanimerta Haarlemiin ja Vermeerin jalanjäljille Delftiin. Kesällä on vuorossa matka Puolaan.

Mitä aiot kirjoittaa?

”Ehkä impressioita kirjastouran varrelta. Näinä yli 40 vuotena on ehtinyt tapahtua niin paljon, kirjastoala on muuttunut valtavasti ja olen ollut monessa mukana, osin ihan sattumata Ylipäänsä on ihanaa, että on aikaa kirjoittaa. Muistan, kuinka vuonna 1987 Tampereen yliopiston kirjastotieteen ja informatiikan laitokselta kirjaston puolelle siirryttyäni havahduin yhtäkkiä siihen, että nyt kun ei tarvitse kirjoittaa tiukan tieteellistä tekstiä voin kirjoittaa vähän kevyemmällä kädellä.”

Jäämme kiinnostuneina odottamaan Marian kirjastolastuja.

Entä mitä tapahtuu Marian kollegoilta väitöslahjaksi saamalle palmulle, joka on ollut läsnä monissa palavereissa ja arjen tilanteissa?

”Se menee siskoni hellään huomaan. Sisareni liikuttui, kun tarjosin hänelle palmua. Yritin löytää sille paikkaa kirjastossa, mutta sopivaa ei löytynyt.”

Jos palmut osaisivat puhua, mitä mahtaisimme kuulla?

Marian osaaminen ja tuotteliaisuus näkyy myös Verkkarin kirjoituksissa vuosien varrella. Kiitos Maria!

Teksti:

Eeva Peltonen, Johanna Lahikainen, Jussi Kajaste

Kuvat:

Helena Hiltunen, Tony Ikonen, Johanna Lahikainen, Jacobina Mwiiyale, Veikko Somerpuro

Yliopistokirjasto puhemiehenä ja tiedon meklarina – tutkimusdatan hallintapalvelut kannustavat uudenlaiseen yhteistyöhön

Tällä hetkellä perinteisten kirjastopalvelujen rinnalle ovat vahvasti nousemassa yliopistojen tutkijoille suunnatut tutkimusdatan hallinnan palvelut. Tutkimusdatalla tarkoitetaan digitaalisessa muodossa olevia tutkimusaineistoja. Nykyisessä informaatioympäristössä teknologiat, tieteen tekeminen ja julkaiseminen ovat muuttuneet vauhdilla. Tutkimusdatan dokumentointi, metadata, säilyttäminen ja jakaminen ovat tehtäviä, joihin tarvitaan koulutusta ja apuvälineitä, neuvonnalle on kysyntää mm. tutkimusrahoittajien vaatimuksiin liittyen. Oxfordin Research Data Management: Finding our Role -työpajassa keskityttiin erityisesti kirjaston eri rooleihin – millaisia tehtäviä kirjasto voi tutkimusdataan liittyvissä palveluissa ottaa tai saada?

Research Data Management: Finding our Role -työpaja järjestettiin Oxfordissa 5.-6-12.2013. Sen aiheena olivat yliopistokirjastojen tarjoamat tai vasta kehitteillä olevat tutkimusdatan hallinnan palvelut. Järjestäjänä toimi International Association of Scientific and Technological Libraries (IATUL).

Vastaavatko kirjastot tutkimusdatapalvelujen kysyntään?

Työpajan ensimmäisenä päivänä oli pääasiassa vapaata keskustelua sisältänyt iltavastaanotto. Vastaanotto pidettiin 1400-luvulla rakennetussa yliopiston historian vanhimmassa seminaarihuoneessa. Osallistujien astuessa  sisään järjestäjät kävivät tervehtimässä ja hieman haastattelemassa jokaista tulijaa. He esittelivät osallistujia toinen toisilleen, avasivat keskusteluja sen mukaan mitä kukakin kertoi tulleensa työpajasta hakemaan ja muodostivat keskusteluryhmiä samanhenkisistä osallistujista.

Keskustelin DOI (Digital Object Identifier) -palvelussa työskentelevän saksalaisen kollegan kanssa, joka on ollut mukana kehittämässä DataSite-palvelua. DataSite on luonnollisella tavalla laajentunut tutkimusdatan metadataa tuottavasta koneistosta. Se puolestaan syntyi tavallaan sivutuotteena, kun pysyviä tunnisteita ryhdyttiin antamaan julkaisujen ohella myös tutkimusdatalle.Tietojärjestelmähankkeissa mukana oleva, alun perin puhtaasti kirjastoihminen, ei ollut seminaarissa kovin harvinainen näky.

Mielenkiintoinen oli myös keskustelu brittiläisestä kirjastosta tulevan tutkijapalveluihin erikoistuneen informaatikon kanssa. Heidän kirjastonsa on vasta haaleasti harkitsemassa tutkimusdatapalveluiden pystyttämistä. Vaikka Briteissä useampi yliopiston kirjasto on ollut eurooppalainen uranuurtaja tutkimusdatan hallinnan palveluiden tarjoajana, kaikki kirjastot eivät sielläkään ole kovin pitkällä. Uuden palvelun aloittaminen voi olla kirjasto-organisaatiossa hankalaa, vaikka muut sisarorganisaatiot olisivat jo luoneet palvelulle markkinat.

Monet tutkijat osaavat kysyä kirjastosta tutkimusdataan liittyviä palveluita, koska niitä saa Oxfordin ja Edinburghin yliopistoista, mutta kirjasto ei vastaa kysyntään syystä tai toisesta. Keskustelukumppanini arvion mukaan kyse on pääosin halun puutteesta, kuvitelmasta, että kirjastoa ei tarvitse muuttaa, pysähtyneestä käsityksestä kirjaston roolista ja osittain oman ammattitaidon vähättelystä. Hän kuitenkin aikoi pistää kirjastossaan tuulemaan. Toivotan hänelle onnea sydämeni pohjasta!

Ensimmäisen päivän vastaanotolla oli myös muutamia lyhyitä puheenvuoroja, joiden tehtävänä oli nostattaa henkeä. ”Hyvä me, jotka olemme ymmärtäneen tutkimusdatan hallinnan tärkeyden ja siihen liittyvien palveluiden tarpeen!”-tyyppisesti. Totesimme yhdessä myös sen, että vastatuuleen puskeminen uuden asian kanssa työskentelevillä on ollut raskasta ja olikin kiva hengähtää hetki samanmielisten seurassa. Työpajan toinen päivä oli ohjelmaltaan perinteisempi. Saimme kuulla esityksiä kirjastojen erilaisista rooleista tutkimusdataan liittyen. Joissain kirjastoissa palvelua oltiin vasta aloittamassa, toisissa tutkimusdatapalvelua oli ollut tarjolla jo pidempään.

Kirjastojen perinteinen osaaminen uudessa roolissa

Päivän aloitti USA:n Purduen yliopiston kirjaston James L. Mullins, joka kertoi kahdeksanvuotisesta taipaleesta tunnustetuksi, monipuoliseksi tutkimusdatapalveluiden tuottajaksi. Kirjaston roolin määrittely ei ollut heilläkään helppoa ja oman roolin selittämiseen piti varautua. Matkan varrella aikana se selityskin kehittyi vähitellen. Mullinsin mielestä kirjaston tärkein rooli oli tutkimusdatan järjestäminen ja organisointi. Siis tehtävä ja taito, jotka kirjastolla on perinteisesti aina ollutkin. Kirjastolla on myös tärkeä välittäjän rooli eri tieteenalojen yhteisissä hankkeissa. Siksi kirjaston vastuulla vastuulle annettiin mm. yliopiston tutkimusdata-arkistojärjestelmän kehitysprojektin koordinointi. USA:n tärkeimmät tutkimusrahoittajat vaativat nykyisin aineistonhallintasuunnitelman osana datanhallintasuunnitelmaa. Purduen yliopistossa on sovittu, että datanhallintasuunnitelmat eivät lähde rahoittajille, ennen kuin ne on kirjastossa tarkistettu. Tähän toimintatapaan on oltu tiedekunnissakin tyytyväisiä. Osallistujat saivat omakseen myös Mullinsin uunituoreen kirjan Research Data Management: Practical Strategies for Information Professionals (vain kirjan sisällysluettelo.)

Datapalvelut yhdeltä luukulta

Oxfordin yliopiston kirjastosta esityksen piti James Wilson (Senior Project Manager). Oxfordin yliopiston yleisenä tavoitteena on toimia mahdollisimman tutkijalähtöisesti ja päätökset tehdään mahdollisimman alhaalla ruohonjuuressa. Oxfordin yliopisto koostuu useasta itsenäisestä collegesta, jotka yhdessä muodostavat yhteistyössä toimivan yliopistokokonaisuuden. Tämä on tietenkin haaste, kun yritetään pystyttää suhteellisen keskitettyä datanhallinnan tukipalvelua. Kirjaston roolina on ollut koordinoida datanhallinnan tukea monimutkaisessa ympäristössä. Tässä on kohdattu ongelmia. Aluksi kutsuttiin eri tiedekuntien edustajia puhumaan datanhallinnan tarpeistaan, ja ajateltiin muodostaa monitieteinen ohjausryhmä kehittämään palveluja. Mutta tieteiden edustajat näkivät vain oman näkökulmansa asiat. Nämä erosivat paljon toisistaan. Vaikka kuinka puhuttiin ja puhuttiin ja puhuttiin, tiedekuntien käsitys muista ja yhteisistä tarpeista ei lisääntynyt. He eivät kuunnelleet muiden tarpeita. Tiedekunnat eivät kuunnelleet toisiaan. Näistä Kokouksista luovuttiin vuonna 2008, koska niistä ei ollut apua. Kirjasto jatkoi palveluiden kehittämistä yhdessä muiden tukipalveluiden tuottajien, kanssa, kuten IT-, tutkimus-, lakiasia- ja rahoituspalveluiden kanssa. Näiden tahojen kanssa Nyt ei kohdattu ongelmia ja yhteistyö toimi. Palvelut ja vastuut saatiin määriteltyä. Wilson kertoi, että seminaarin jälkeisellä viikolla aiottiin vielä kokeilla tiedekuntien edustajien yhteistä palaveria toiveiden kuulemiseksi, viiden vuoden tauon jälkeen.

Oxfordissa datapalvelut saadaan yhdeltä luukulta. Palvelut siis tuotetaan yhteistyössä monen palveluntuottajan kanssa. Kirjaston rooliksi Oxfordissa on muodostunut:

  • Metadata
  • Access
  • Workflows
  • Collection management
  • Collection curation and preservation
  • Service provision
  • Systems
  • But also contributions to training and good practice in earlier parts of research life-cycle

Datapalvelujen kysyntä tuo eri tahot yhteen

Arjen Voogt, University of Groningen, Hollannista piti myös erinomaisen esityksen kirjaston roolista.

Tiivistettynä Voogtin ajatus kirjaston roolista on: kysynnän aikaan saaminen. Tutkijat on herätettävä ajattelemaan tutkimusdatan hallinnan kysymyksiä. Ja kun kysyntä herää, on tarjottava palveluja – tietenkin yhteistyössä muiden kanssa. Kirjasto myös luo ja hallinnoi näitä palveluja tuottavia yhteistyöryhmiä. Kirjaston roolina on siis olla puhemies (matchmaker ) ja tiedon meklari (knowledge broker).

Lopuksi: The data librarian does not have to know everything. The data librarian has to know the people who have the right skills for the specific situation.

Fakta

Mitä “tutkimusdatalla” tarkoitetaan?

Tutkimusdatalla tarkoitetaan digitaalisessa muodossa olevaa tutkimusaineistoa. Empiirisessä tutkimuksessa lähtökohtana on aina tutkimusaineisto. Jos tutkimusaineisto on digitaalisessa muodossa, sitä kutsutaan tutkimusdataksi. Se voi olla esimerkiksi tekstiä, numeroita, kuvia, graafeja, videoita, äänitteitä, ohjelmakoodia eli aivan kaikkea sitä mitä tietokoneelle voi ylipäätään tallettaa.

Miksi tutkimusdatan hallintaa tarvitaan?

Tutkimusdatan hallinta tarkoittaa digitaalisesta tutkimusaineistosta huolehtimista tutkimuksen aikana sekä sen säilyttämistä ja mahdollista uudelleen käyttöä tutkimuksen jälkeen. Tutkimus ei ole luotettavaa, toistettavaa tai tehokasta, jos tutkimusaineistosta ei huolehdita kunnolla.

Koska digitaaliset tutkimusaineistot ovat suhteellisen uusi asia, tutkimusdatan hallinnan hyviä käytäntöjä ei ole ehtinyt kaikille aloille muodostua riittävästi. Tutkimus olisi huomattavasti tehokkaampaa, jos tutkimusdataa osattaisiin hallita paremmin. Tällä hetkellä useissa yliopistoissa ei myöskään ole tehtävään tarvittavia tukipalveluita.

Linkkejä:

Työpajan esitykset
Maria Forsman ja Veera Ristikartano: Mikä voisi olla tiedekirjaston rooli tutkimusdatan arkistoinnin edistämisessä?
Liisa Siipilehto ja Eeva-Liisa Viitala: Tutkimusdatan hallinnan tuki – kymmenen suositusta kirjastoille
Tutkimusdatayhteistyö rakentaa Helsingin yliopiston tutkimusinfrastruktuuria

Teksti

Mari Elisa Kuusniemi
Informaatikko
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Mari Elisa Kuusniemi
bodleian.ox.ac.uk

Pääkirjoitus: Erehtymättömyyden aika on ohi

Suomalaisfirma Supercell julkisti viime viikolla jymyuutisen: japanilainen peliyhtiö ja teleoperaattori ostivat vuonna 2010 perustetusta yrityksestä 51 prosenttia 1,1 miljardilla eurolla. Mobiililaitteilla pelattavista Clash of Clans ja Hayday-peleistä tunnetun yrityksen kokonaisarvo on siis yli kaksi miljardia.  Satumaisen menestyksen takana on luovuuteen kannustava yrityskulttuuri. Lehtihaastattelujen perusteella Supercell haluaa palkata parhaat tyypit ja jättää heidät sitten rauhaan. Yrityksen ilmapiiri on epähierarkkinen: managerisointia ja kontrollia kaihtava.

Luovuutta ei Supercellin 120 hengen työpaikassa byrokratisoida, mutta osaamisen johtamisen käytäntöjä yrityksessä selvästikin on. Supercellin työntekijät toimivat viiden hengen itseohjautuvissa tiimeissä, joissa jokaisessa on omat peliohjelmoijansa ja -graafikkonsa. Kun tiimin kehittelemän peli-idean prototyyppi on valmis, se pääsee firman sisäisen ateljeekritiikin kohteeksi.  Epäonnistuneet pelit – tapetut prototyypit – ovat Supercellissä juhlan aihe: tekijät saavat samppanjapullot ja siirtyvät uusiin aiheisiin.

Kiinnostavaa Supercellin yrityskulttuurissa on tämä konkreettinen virheistä palkitseminen. Virheiden välttely johtaisi luovuuden ja riskinoton kaihtamiseen.

Johtamiskirjallisuudessa puhutaan paljon oppivasta organisaatiosta. Kyseessä on yrityksen ideaalitila, jossa organisaatiokulttuuri, tietojärjestelmät sekä vallitsevat toimintakäytännöt ja -mallit tukevat sujuvaa oppimista ja työssä edistymistä. Yksi oppivan organisaationkin tunnusmerkeistä on kehittynyt virheensietokyky.

Helsingin yliopiston kirjastossa henkilöstön osaamisen kehittämiseen on kiinnitetty paljon huomiota, ja meillä on myös aktiivisesti toimiva osaamisen kehittämisen työryhmä. Kirjaston vuosien 2013–16 tavoiteohjelmassa tähdennetään, että informaatio- ja toimintaympäristön muutos vaatii henkilöstöltä kykyä ennakoida tulevaa kehitystä ja että haasteena ovat erityisesti uudenlaista erikoisosaamista edellyttävät palvelut.

Viime aikoina kirjastossamme on opittu rohkeasti uutta etenkin tutkimusdataan ja bibliometriikkaan liittyviä uudenlaisia palvelumuotoja luotaessa. Olen iloinen siitä, että kirjastossamme on tutkijapalveluihin liittyvää uuden oppimisen innostusta ja huippuosaamista.  Korkealuokkainen kirjastoasiantuntija ei panttaa osaamistaan, vaan tukee työkavereidensa ja tarvittaessa koko suomalaisen yliopistokirjastojen kentän asiantuntijuuden kasvua.

Kirjastomme johtava tietoasiantuntija Maria Forsman tunnetaan siitä, että hän antaa osaamisensa yhteisön käyttöön. Ei ole ihme, että Tieteentekijöiden liitto on tänään valinnut juuri hänet Vuoden tieteentekijäksi. Lämpimät onnittelut!

Maria on jo toinen kirjastoammattilainen, jonka liitto on palkinnut. Mistä tämä kertoo? Kenties siitä, että tutkijoiden ja opiskelijoiden toimintaympäristön digitalisoitumisen myötä kirjastoammattilaiset ja kirjastopalvelut ovat integroitumassa entistä tiiviimmin tiedon muodostuksen prosesseihin.

Supercellin menestys osoittaa, että huipulle pääsee hilpeästi kiipeämällä eikä aina tarvita verta, hikeä ja kyyneleitä. Oppiminen on iloinen asia. Mitä siitä, jos rapatessa roiskuu, kunhan tekevälle sattuu. Virheitä ei pidä viljellä, mutta vahingosta voi viisastua.

Kimmo Tuominen
ylikirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Vuoden tieteentekijä 2013: johtava tietoasiantuntija Maria Forsman

Kiinnostus tutkimukseen ja tieteisiin sekä monipuolinen kirjasto-osaaminen ovat Maria Forsmanissa kasvaneet niin tiiviisti yhteen, että niitä ei voi erottaa toisistaan. Yhteiskuntatieteilijän vuosikymmenien mittaisen, vaihtelevan uran saavutukset ovat omalta osaltaan antamassa kirjastoille ja niiden palveluille uudenlaista merkitystä etenkin yliopistojen tutkimusinfrastruktuurin osana.

Maria ei ole tyytynyt etenemään turvallisella ja yllätyksettömällä taipaleella. Hänen omien sanojensa mukaan ennakkoluulottomuus ja uteliaisuus ovat saaneet tarttumaan rohkeasti uusiin asioihin ja vieneet myös oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan. Haastattelijana ehdotin syinä myös erinomaista ihmisten kanssa toimeen tulemista, sosiaalista mielenlaatua ja kykyä verkostoitua. Tähän Maria lisäsi: ”Eikä mikään ole iästä kiinni!”.

Marian kirjastoura alkoi jo nuorena sosiologian opiskelijana osa-aikatyössä Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston tilapäisenä ylimääräisenä järjestelyapulaisena. Tällä hetkellä, Helsingin yliopiston kirjaston Keskustakampuksen kirjaston johtavana tietoasiantuntijana, hän on jälleen osa-aikatyössä ja keskittyy kirjaston tutkijapalvelujen kehittämiseen.

Vielä osittain suunnitteilla olevat tutkijapalvelut liittyvät bibliometriikkaan, tutkimusdataan ja avoimen julkaisemisen (Open Access) tukeen. Jo nyt avoin rinnakkaistallentaminen toteutuu Helsingin yliopiston TUHAT-tutkimustietojärjestelmän kautta Heldaan, yliopiston avoimeen julkaisuarkistoon.

TUHAT-järjestelmää hyödynnetään bibliometrisissä analyyseissä. Kirjaston tutkimusdataprojekti ja sen yhteydessä toteutettu ensimmäinen henkilöstön koulutusjakso tuottavat asiantuntijoita ja aikaa myöten myös palveluja yliopiston ja tutkijoiden käyttöön.

Bibliometriikasta

Maria on ansioitunut etenkin bibliometriikan asiantuntijana ja tutkijana. Bibliometriikalla tarkoitetaan tieteellisen julkaisutoiminnan mittaamista ja analysointia. Tämä tutkimusmenetelmä on Marian mukaan informaatiotutkimuksen ominta alaa. Menetelmän käyttämisessä tilastotieteen tuntemus auttaa, samoin oma koulutus sillä tieteenalalla, johon bibliometriikkaa sovelletaan.

Bibliometristen analyysien tuloksia on tulkittava ymmärtäen kohteena olevaa tieteenalaa. Vähintään on oltava käsitys tutkimuksen kohteena olevan tieteen luonteesta ja tieteenharjoittajien toiminnan ominaispiirteistä kyseisellä alalla. Esimerkiksi onko jollekin tieteenalalle ensisijaisen tärkeää käyttää verkosta löytyviä uusimpia tutkimustuloksia vai tarvitaanko merkittävässä määrin vanhoja, suurelta osin painettuja aineistoja? Tähän liittyy myös sen huomioon ottaminen, millä kielellä tutkimustuloksia eri tieteenaloilla julkaistaan.

Bibliometriikkaa voi hyödyntää kolmella tavalla: tieteen tutkimuksessa, tiedepolitiikkaan liittyen ja puhtaasti matemaattis-tilastollisesti. Tiedepoliittinen näkökulma on juuri se, missä Marian osuus viime aikoina on ollut vahva. Hän on tuonut esiin kirjastoissa työskentelevien asiantuntijoiden erityisosaamisen ja panoksen yliopistojen tutkimuksen arviointityössä. Helsingin yliopiston kirjastossa tehtiin bibliometrisiä analyysejä yliopiston vuonna 2011 tehtyä arviointia varten. Toiminta on näyttänyt esimerkkiä muille maamme yliopistoille. Kirjastojen asiantuntemusta tarvitaan yliopistojen tulostavoitteiden saavuttamisessa.

Kuten edeltä käy ilmi, kirjasto tarjoaa bibliometrisiä palveluja yliopiston tutkimushallinnolle. Kirjaston tutkija-asiakkaille ja muille bibliometristä tietoa ja osaamista etsiville järjestetään koulutuksia ja neuvontaa. Analyysejä tehdään myös tarpeen mukaan tilaustyönä, esimerkiksi akateemisten tehtävien täyttämisen yhteydessä.

Kirjastoalan kehityksestä

Vuoden tieteentekijäksi on kerran aikaisemmin, kymmenen vuotta sitten, valittu kirjastolainen: Turun kauppakorkeakoulussa vielä 2000-luvun alkuvuosina työskennellyt kirjastonhoitaja, informaatikko Marjatta Jokinen. Hän on  Acatiimi-lehden 9/2004 -numeron kolumnissaan esittänyt huolensa tieteellisten kirjastojen ja tietopalvelun arvostuksen puutteesta. Hän kirjoittaa myös: ”Nyt on ajankohtainen kysymys, mistä saadaan suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyessä hyvin koulutettuja, motivoituneita ammattilaisia tieteellisiin kirjastoihin.”

Keskustelussamme Maria totesi, että kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon ja eteenpäin on menty. Viime vuosina Marjatta Jokisenkin kaipaama arvostus on saavutettu. Tässä yhteydessä Maria viittasi juuri siihen toimintaan, miten yliopistot arvostavat kirjastojensa osaamista ja niiltä saamiaan palveluja arviointien yhteydessä. Vaativa kirjastotyö tunnustetaan.

Ajan muuttumisen huomaa siitä, että Jokinen painottaa kirjastoissa tehtyjen tiedonhakujen merkitystä: ”Tutkijat käyttävät aikaa ja vaivaa tietojen kaivamiseen tai uusimpien artikkeleiden etsimiseen, joka meidän kanssamme yhdessä sujuisi yhdessä hujauksessa.” Marian kanssa totesimme, että huikea tekninen kehitys on tuonut tiedonhaun välineet tutkijoiden itsensä ulottuville ja laadukas, vuosien varrella tehty informaatiolukutaidon koulutus on tehnyt tehtävänsä. Opiskelija- ja tutkijasukupolvet ovat jo ottaneet tiedonhaun ja -hallinnan välineet osaavasti haltuun.

Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastosta Kaisa-taloon

Marian työuran nelivuotiskausi Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastonjohtajana (joulukuusta 2005 vuoden 2010 loppuun) osui Helsingin yliopiston kirjastotoimen perinpohjaiseen muutosvaiheeseen. Tuona aikana käytiin neuvotteluja ja keskusteluja siitä, miten yliopiston hallinnollisesti hajallaan olleet kirjastopalvelut koottaisiin yhtenäisesti kehitettäviksi.  Yhteiskunnallinen, taloudellinen ja tekninen kehitys lisääntyvine e-aineistoineen ym. muutoksineen oli ollut nähtävissä jo pitkään. Myös tulossa oleva yliopistolain muutos oli tiedossa.  Yliopiston kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö oli perustettu yliopiston hallintovirastoon jo vuonna 2002.

Kirjastopalvelujen rakenteellisen kehittämisen vaiheissa Maria ja valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston n. 20-jäseninen henkilökunta olivat vahvasti mukana. Vuoden 2010 alussa he siirtyivät osaksi Helsingin yliopiston kirjaston Keskustakampuksen kirjastoa ja kahden ja puolen vuoden kuluttua Kaisa-talon uusiin tiloihin yli sadan uuden työtoverin kanssa.

– Maria on alaisiaan tukeva ja puolustava esimies, kertoo johtava tietoasiantuntija Johanna Lahikainen Keskustakampuksen kirjastosta. Mariasta pidetään ja hänen harkittuja mielipiteitään arvostetaan.

– Maria on kärsivällinen ja diplomaattinen vaikeissakin keskusteluissa. Hänellä on laajasti kokemusta, näkemystä ja verkostoja kirjasto- ja tiedemaailmasta, mikä hyödyttää kirjastoa suuresti. Olen perinyt tänä syksynä Marialta esimiestehtäviä ja saanut häneltä mentorointia uuteen tehtävääni. Mentorina Maria näkee nopeasti mitä tekijöitä käsiteltävän aiheen taustalla on ja mentoroitava saa oivalluksen kokemuksia.

Huolta ja ilonaiheita

Kirjaston asiantuntijuuden arvostus on noussut ja tieto tarjolla olevista palveluista on entistä laajempaa. Yliopiston taloudellinen tilanne sen sijaan huolestuttaa Mariaa. Koska se on huono, kirjaston avoimia tehtäviä ei voida täyttää ja uusia työntekijöitä näin ollen vaikea saada esimerkiksi eläkkeelle siirtyneiden tilalle. Missä määrin ehditään pysyä kehityksessä mukana ja miten voimavarat saadaan riittämään? Miten pystytään paneutumaan eteen tuleviin haasteisiin ja miten kaikkien töiden tasapaino löytyy?

Ilahduttavaa Marian mielestä on, että omastakin kirjastosta niin monet haluavat oppia lisää ja ovat mukana uusissa palveluissa. Varsinaista opiskeluhalukkuuttakin on paljon. Kirjastolaisten joukosta löytyy myös eri tieteenalojen jatko-opintojen suorittajia.

Haastattelun lopuksi puhuimme Marian harrastuksista, joista tärkeimpänä hän mainitsi matkustelun. Ulkomaat tulivat tutuiksi jo uran varhaisvaiheissa, jolloin työnantaja mm. lähetti venäjän kielen taitoisen kirjastonhoitajan Moskovaan. Hän teki siellä myös lisensiaatintutkielmaansa Suomen Akatemian stipendillä.

Liikkeellä olo monenlaisissa muodoissaan miellyttää Mariaa. Parasta vapaa-ajan viettoa on uusiin paikkoihin tutustuminen, matkojen suunnittelu ja matkustaminen, usein omatoimisena reppureissaamisena. Viime kesänä hän kulki miehensä kanssa pari viikkoa junilla ja busseilla Liettuassa. Hyvää oloa tuottavaa on kaikenlainen luonnossa, metsissä ja vesillä liikkuminen. Kaunokirjallisuuden lukeminen ja kuvataiteen seuraaminen ovat Marialle vakituisia harrastuksia, viimeksi mainittu myös siksi, että hänen läheistensä joukossa on kuvataiteilijoita.

Suuri ilon aihe juuri tällä hetkellä on Vuoden tieteentekijä -tunnustuspalkinto. Siitä Maria totesi, että se on hieno arvostuksen- ja kunnianosoitus koko kirjastoalalle ja hänelle itselleen.

Palmun alla

Aloitin kirjoitukseni Maria Forsmanista luonnehtimalla häntä henkilönä, jossa tieteentekijää ja kirjastoammattilaisuutta ei voi erottaa toisistaan. Asiantuntijuuden eri puolet ovat vuosikymmenien aikana kutoutuneet yhteen, kehittyneet, muuttuneet ja kasvaneet merkittäväksi elämäntyöksi tieteellisen tutkimuksen ja tieteellisten kirjastojen piirissä.

Kun tulee Marian työhuoneeseen, huomio kiinnittyy elinvoimaiseen ja hyvin hoidettuun ihmisen korkuiseen palmuun. Maria kertoi sen olevan kahdeksan vuoden takainen lahja työtovereilta onnitteluksi tohtorintutkinnosta. Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastossa oli sen jälkeen pidetty monet kokoukset ja neuvonpidot palmun katveessa, jonka alla sanottiin syntyvän hyviä ajatuksia. Joskus palmun lehdenkärki hipaisi neuvottelupöydän ääressä istujaa niskaan tai olkapäähän, rohkaisevasti, voisi ajatella.

Mariassa näin samanlaista elämisen ja kasvamisen voimaa kuin hänen palmussaan. Hänen puheensa ja eleensä ovat samalla tavalla rauhalliset kuin puun herkkäpiirteiset lehväoksat.  Niiden takaa huoneen lasiseinä avautuu kirjaston asiakastilaan. Lehtevä kasvi saa työhuoneen ikkunoiden lisäksi sieltäkin valoa ja ajattelin, että työhuoneen käyttäjälle asiakkaat ovat paitsi henkisesti lähellä, myös fyysisesti läsnäolollaan tähdentämässä työn merkitystä. Sen eräänä tulevaisuudennäkymänä on yliopiston perustehtävän, tieteellisen tutkimuksen ja sen tuen, kirjastopalvelujen yhteen kasvaminen eläväksi ja yhteistyön osapuolia innostavaksi kokonaisuudeksi. Tätä kasvua Maria ja hänen palmunsa edustavat kauniilla tavalla.

Lämpimät onnittelut Marialle, Vuoden 2013 tieteentekijälle!

Kiitokset haastattelusta, palmu antoi jälleen ajatuksille ja vuorovaikutukselle siivet!

Maria Forsmanin kolme tuoretta kirjoitusta:

Kirjastot mukana tutkimuksen arvioinnissa. – Acatiimi 3/12

Bibliometric Analyses by the Helsinki University Library – HULib. – Julkaisussa: International Evaluation of Research and Doctoral Training at the University of Helsinki 2005-2010. Ed. by Seppo Saari & Antti Moilanen. S.261-288

Kohtaavatko kirjaston kokoelmat, palvelut ja tutkijoiden julkaisukulttuuri?

 

Tieteentekijöiden liitto on valinnut Vuoden tieteentekijän vuodesta 1997 lähtien.

Tieteentekijöiden liitto on yliopistojen ja tutkimuslaitosten opettajien, tutkijoiden, tietopalveluhenkilöstön ja muiden akateemisten asiantuntijoiden ammattijärjestö. Se kuuluu keskusjärjestö Akavaan.

Maria Forsman (s. 1950)

  • johtava tietoasiantuntija 2010-
  • valtiotieteen tohtori (informaatiotutkimus), Åbo Akademi 2005
  • yhteiskuntatieteiden lisensiaatti (kirjastotiede ja informatiikka), Tampereen yliopisto 1982
  • valtiotieteen maisteri (sosiologia), Helsingin yliopisto 1975
  • työskennellyt kirjasto- ja tietopalvelualalla tutkijana, opettajana ja käytännön kirjastotyössä vuodesta 1972 mm. Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastossa, Suomen Akatemiassa, Tampereen yliopistossa, Åbo Akademissa ja Helsingin yliopiston kirjastossa
  • useita artikkeleita tieteellisissä ja ammatillisissa lehdissä ja kirjoissa
  • esitelmiä ja opetustehtäviä mm. tieteellisiin kirjastoihin, bibliometriikkaan, tutkimuksen arviointiin, tiedepolitiikkaan ja tieteelliseen julkaisutoimintaan liittyen
  • vuosien varrella useita luottamustehtäviä mm. kirjastoalan järjestöissä
  • Eduskunnan kirjaston hallituksen jäsen (2007-), Suomen tieteellisen kirjastoseuran tutkijapalveluiden työryhmän puheenjohtaja (2010-), Suomen yliopistokirjastojen neuvoston tutkimuksen tuen ohjausryhmän jäsen (2011-)
  • väitöskirja “Development of Research Networks – the Case of Social Capital”
Teksti:

Eeva-Liisa Viitala
tiedottaja
Hallintopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Helena Hiltunen ja Samu Kytöjoki

Kohtaavatko kirjaston kokoelmat, palvelut ja tutkijoiden julkaisukulttuuri?

Kirjaston palveluiden ja kokoelmien suunnittelussa on hyödyllistä tietää, millaisia lähteitä ja kokoelmia tutkijat kertovat lukevansa ja käyttävänsä? Miten he julkaisevat? Entä miten tutkijan tieteenala vaikuttaa?

Mitä kirjoitetaan?

Helsingin yliopiston tutkimuksen ja jatkokoulutuksen vuosia 2005-2010 koskevassa kansainvälisessä arvioinnissa (2012) saatiin arvokasta tietoa, joka luo monipuolista kuvaa julkaisutoiminnasta yliopistossamme. Koko yliopiston tasolla (N=67465) yleisin julkaisumuoto on vertaisarvioidut artikkelit tieteellisissä aikakauslehdissä, joita oli 38% kaikista julkaisuista. Toiseksi yleisimpiä ovat vertaisarvioidut artikkelit kirjoissa (17%) ja kolmantena lehdissä, kirjoissa tai konferenssiraporteissa julkaistut artikkelit, jotka eivät ole käyneet läpi tieteellistä referee-menettelyä (15%). Suurelle yleisölle tarkoitetut, yhteiskunnallisen vaikuttamisen alueelle kuuluvia julkaisuja on 13%.

Kun tarkastellaan julkaisemista tiedekunnittain, havaitaan että maa- ja metsätaloustieteissä, käyttäytymistieteissä, bio- ja ympäristötieteissä, lääketieteessä, farmasiassa, luonnontieteiden ja eläinlääketieteen alalla vertaisarvioidut artikkelit tieteellisissä aikakauslehdissä on selvästi yleisin – lääketieteessä ja farmasiassa jopa lähes 70% kaikista julkaisuista kuului tähän tyyppiin.

Humanististen tieteiden, oikeustieteen, teologian ja yhteiskuntatieteiden (valtiotieteet + Soc.o.kom) aloilla vertaisarvioidut artikkelit tieteellisissä monografioissa ovat ajanjaksona 2005-2010 yleisin julkaisumuoto. Viime vuosina yhteiskuntatieteiden osalta vertaisarvioidut lehtiartikkelit olivat kuitenkin vahvassa nousussa, ja vuonna 2008 niiden määrä ylitti jo vertaisarvioitujen kirja-artikkelien määrän.

Mitä luetaan?

FinELibin käyttäjäkyselyyn ”Tieto tutkijan työpöydälle!” (2012) vastasi 1494 Helsingin yliopiston ja yliopistollisen keskussairaalan tutkijaa. Kyselyn mukaan vertaisarvioituja suomalaisia tieteellisiä artikkeleita päivittäin lukevista 35% oli humanististen tieteiden ja kielitieteiden ja samoin 35% yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden tutkijoita, kun taas lääketieteen ja terveystieteiden tutkijoista 15% ja biotieteiden ja maataloustieteiden tutkijoista 28% ilmoitti, ettei lue koskaan näitä julkaisuja.

Vastaavasti vertaisarvioituja kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita päivittäin lukevista 28% oli lääketieteen ja terveystieteiden ja 25% biotieteiden ja maataloustieteiden tutkijoita, kun taas humanististen ja kielitieteiden tutkijoista 27% ja samoin yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden tutkijoista 27% kertoi, ettei lue koskaan kansainvälisiä lehtiartikkeleita.

Saman kyselyn mukaan vertaisarvioituja artikkeleita monografioissa päivittäin lukevista 48% on humanististen ja kielitieteiden ja 22% yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden edustajia. Niistä, jotka ilmoittivat, että eivät koskaan lue kirjojen artikkeleita, 40% on lääketieteen ja terveystieteiden ja 25% biotieteiden ja maataloustieteiden edustajia.

Tieteellisiä monografioita päivittäin lukevista 54% on humanististen ja kielitieteiden ja 26% yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden tutkijoita, kun taas kirjoja ei-koskaan-lukevista 46% on lääketieteen ja terveystieteiden ja 22% biotieteiden ja maataloustieteiden tutkijoita.

Luetaanko ruudulta vai paperilta?

Tieteellisiä lehtiartikkeleita lukee tietokoneelta 84% kaikista vastanneista, mobiililaitteelta 6%, painettuna tai kopioituna 39% ja tulostettuna 72%. Tieteenaloja verrattaessa näyttäisi siltä, että humanisteista suunnilleen yhtä moni lukee tietokoneelta (193) kuin painettuna (172) , kun taas lääketieteilijöistä selvä enemmistö käyttää tietokonetta (281) tai mobiililaitetta (24), ja vähemmistö lukee painettuna (92). Tässä kysymyksessä on voinut vastata useampaan kohtaan, samoin kuin seuraavassakin. Voidaan myös päätellä, että aika moni ruudulta lukeva myös tulostaa ainakin tärkeimpiä artikkeleita.

Tieteellisiä monografioita lukee tietokoneelta 31% vastanneista, mobiililaitteelta 3%, painettuna tai kopioituna 81% ja tulostettuna 13%. Humanististen alojen tutkijoista (N=245) monografioita lukee tietokoneelta 91, mobiililaitteelta 13, painettuna tai kopioituna 220 ja tulostettuna 36, kun taas lääketieteilijöistä (N=321) tietokoneelta lukee 79, mobiililaitteelta 7, painettuna tai kopioituna 218 ja tulostettuna 24. Tieteenalojen välillä ei tässä ollut suurempia eroja, mikä johtunee siitä, että e-kirjoja ja painettuja kirjoja on eri tieteenaloilla aika lailla samalla tavalla saatavilla.

Miten e-julkaisuja on saatavilla?

Kun tarkastellaan eri julkaisutyyppejä ja niiden saatavuutta elektronisessa muodossa, siinä näkyy eri tieteenalojen tutkijoiden vastauksissa eroja. Lääketieteen ja terveystieteiden edustajista 95% sanoo, että kaikki tai suurin osa tarvittavista julkaisuista on saatavilla elektronisessa muodossa ja bio- ja maataloustieteiden tutkijoista vastaavasti 93%. Humanististen alojen tutkijoista vastaava osuus on 30%. Tietojenkäsittelytieteilijöistä näin vastasivat kaikki, samoin taloustieteilijöistä. Muiden yhteiskuntatieteiden edustajista 62% sanoi, että kaikki tai suurin osa tarvittavista julkaisuista on saatavilla elektronisessa muodossa.

Humanististen alojen tutkijoista 39% ilmoitti, että heidän tarvitsemistaan julkaisuista merkittävä osa tai lähes kaikki on painettuna. Yhteiskuntatieteilijöillä vastaava osuus oli 13%, ja muilla tieteenaloilla se jäi alle 2%.

Tuoreita lehtiä ja iäkkäitä kirjoja

Julkaisujen ikää kysyttäessä alle vuoden vanhoja julkaisuja paljon käyttävistä 26% on lääke- ja terveystieteilijöitä ja 23% bio- ja maataloustieteilijöitä. Vain 1% kaikista vastanneista ei käytä lainkaan alle vuoden vanhoja julkaisuja. Yli 10 vuotta vanhoja julkaisuja käyttävistä 36% edustaa humanistisia ja kielitieteitä ja 19% biotieteitä ja maataloustieteitä. Niistä, jotka eivät koskaan käytä yli 10 vuotta vanhoja julkaisuja, 36% on lääke- ja terveystieteilijöitä. Yli 20 vuotta vanhoja käyttävistä 44% on humanisteja ja 19% yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden edustajia. 38% lääke- ja terveystieteilijöistä ja 16% yhteiskunta- ja käyttäytymistieteilijöistä ei käytä lainkaan näitä vanhimpia julkaisuja.

Mitä voisimme tästä oppia?

Tutkijoiden julkaisemista ja julkaisujen käyttöä kuvaavia tietoja voidaan käyttää hyväksi kokoelmien ja palveluiden suunnittelussa eri kampuksilla. Näiden kahden, suunnilleen samoihin aikoihin valmistuneiden selvitysten antamat tiedot kertovat siitä todellisuudesta, jossa tutkijat elävät ja joka ympäröi myös kirjastoamme. Keskustakampuksen tieteenaloilla tutkijat julkaisevat edelleen pääasiassa kirjoja, mutta yhä enemmän myös lehtiartikkeleita. He myös tarvitsevat lähelleen yhä kirjoja – myös niitä yli 20 vuotta sitten ilmestyneitä!

Luonnontieteellisillä kampuksilla julkaisukulttuuri on toisenlainen. Niiden tiedeyhteisö on usein kansainvälinen, ja tutkijat myös julkaisevat englannin kielellä kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä vertaisarvioituja artikkeleita. Esimerkiksi lääketieteellinen tieto uudistuu nopeasti, ja uuden tiedon tulee levitä. Kukapa ei leikkauspöydällä maatessaan toivoisi, että kirurgilla olisi se kaikkein uusin tieto hallussaan. Kokonaisia kirjoja ei näillä aloilla juurikaan kirjoiteta, saati sitten lueta. Uusin tieto ilmestyy ja saavuttaa tiedontarvitsijoita nopeimmin e-lehdissä ja verkkotietona.

Luonnontieteellisen ja humanistis-yhteiskuntatieteellisen julkaisukulttuurin välissä näyttäisivät olevan taloustieteet, psykologia ja väestötiede. Niissä kansainvälisiin vertaisarvioituihin lehtiin kirjoittaminen ja näiden lehtien lukeminen on tärkeää.

Eri tieteenaloilla tutkimusongelmat ja –kohteet Helsingin yliopiston kaltaisessa monitieteisessä yliopistossa ovat erilaisia. Niiden lähdeaineistot ovat sen mukaisia, samoin tapa tuottaa uutta tietoa julkaisujen muodossa.

Nämä faktat ovat tärkeitä ottaa huomioon kokoelmatyössä, ja myös kirjaston uusien tutkimuksen tukipalveluiden kehittämisessä. Julkaisemisen tuki, open access-tietämys, bibliometrinen osaaminen ja tutkimusdataan liittyvä tietotaito – nämä edellyttävät hieman erilaista lähestymistapaa eri kampuksilla. Kaiken A ja O on kunkin kampuksen tieteenalojen ja tutkimuskulttuurien tuntemus, sen ylläpitäminen ja kasvattaminen.

Lähteitä:

International evaluation of research and doctoral training at the University of Helsinki 2005-2010. Eds. Seppo Saari & Antti Moilanen.  (University of Helsinki. Administrative publications 81. Evaluations. Helsinki 2012 (http://www.helsinki.fi/julkaisut/aineisto/hallinnon_julkaisuja_81_2012.pdf; 11.6.2012)

Tieto tutkijan työpöydälle! Kysely elektronisten julkaisujen käyttäjille. Yhteenvetoraportti: Helsingin yliopisto ja Helsingin yliopistollinen keskussairaala. Koonnut Päivi Lammi. 2012.

TUHAT-tutkimustietojärjestelmä. Helsingin yliopisto (Excel data loaded 12.4.2011)

Teksti

Maria Forsman
Johtava tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Maria Forsman

 

Osa 1: Kirjaston maailma avautui Tiedekulmaan 27.3.-13.4.2012

Avajaiset 27.3.

Avaus ja tervetuloa! Helsingin yliopiston kirjaston johtokunnan puheenjohtaja, vararehtori Ulla-Maija Forsberg. Vasemmalla ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara.

Avajaisten kutsuvieraita. Kirjaston palvelumuotoiluhankkeen esittelyä.

Avajaisten kutsuvieraita.

Ranskalaisia chansoneita.

Palvelun uudet konseptit. Esittelijänä suunnittelija Liisa Vilkkumaa, suunnittelutoimisto Taivas – kirjaston palvelumuotoiluhankkeen yhteistyökumppani.

Kuvataiteilija Bo Haglundin Jättikäsi tervehti Tiedon lähteen avajaisvieraita. Se toivottaa kaikki Tiedekulman asiakkaat tervetulleiksi syksyyn 2012 asti. Sen jälkeen taiteilijan toinen teos tulee Jättikäden tilalle.

Yliopistolaisen uudet kirjastopalvelut 11.4.

Mitä uutta Kaisa-talon kirjasto ja palvelumuotoilu tuovat käyttäjälle?

Keskustakampuksen kirjaston johtaja Pälvi Kaiponen kertoi, mitä uutta Kaisa-talon kirjasto ja palvelumuotoilu tuovat käyttäjälle. Mitä kehityshankkeita on meneillään? Aiheeseen liittyneen  paneelikeskustelun puheenjohtaja ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara (kolmas oikealta) ja panelistit odottavat vuoroaan.

Palvelumuotoiluhankkeen yhteydessä tuotettuja piktogrammeja. Pälvi Kaiponen: ”Vielä jossain määrin epäyhtenäisiä palveluja kootaan palvelutuotteiksi, joita piktogrammien kuvasymbolit havainnollistavat.”

Paneelikeskustelijat oikealta vasemmalle: professori Jyrki Kalliokoski (Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos), professori Risto Saarinen (Systemaattinen teologia) ja arkkitehti Anna-Maija Haukkavaara (Tila- ja kiinteistökeskus).

Kaisa Sinikara kysyi panelisteilta mm. ”Millaiseksi asiakkaaksi luonnehditte itseänne?” Palvelumuotoiluhankkeessa on lähinnä opiskelija-asiakkaista löydetty neljä tyyppiä: piipahtaja, palveltava, penkoja ja pesiytyjä. Jyrki Kalliokoski tunnisti itsessään jokaisen tilanteesta riippuen. Kirjastossa asioinnin tapa liittyy myös ikäkausiin ja erilaisiin elämäntilanteisiin. Kun Keskustakampuksen kirjaston toimipisteet yhdistyvät, piipahtamisesta tulee haaste, totesi Kalliokoski.

Anna-Maija Haukkavaara esitteli Kaisa-talon kirjaston 4. kerroksen pohjapiirustusta. ”Tavoitteena on ollut muunneltavuus ja toimintojen vyöhykkeistäminen.” Nähtiin myös kuvia kirjastoon tulevista kalusteista. Kaisa Sinikara kysyi professori-panelistien mielipiteitä talon sisätiloista. Risto Saarinen kertoi tunteittensa olevan ristiriitaiset. Tähän asti on toimittu vaatimattomissa ja ahtaissa tiloissa ja nyt on luvassa uutta designia ym., joka kieltämättä innostaa. Toisaalta Saarinen suhtautuu uusiin tiloihin asiakeskeisesti ja totesi, että arkkitehtoninen upeus ei sinänsä tuota upeaa tutkimusta. Hän luonnehti itseään ”mielikuvituksettomaksi ja asiakeskeiseksi tutkijaksi”, joka kuitenkin iloitsee uusista hienoista tiloista – ainakin seuraavat pari vuotta!

Kaisa Sinikara: ”Kalusteratkaisut liittyvät erilaisten oppimistapojen kunnioittamiseen. Kaisa-talon kirjastosta tulee jokaisen oma ja kaikkien yhteinen.”

Tutkijapalvelua

Solmu, tutkimusdata ja bibliometriikka – salatiedettä vai arjen muotoilua tutkijoille? Viestintäsuunnittelija Tiinakaisa Honkasalo esitteli aluksi kirjaston tutkijapalveluista kertomaan tulleet asiantuntijat ja haastatteli heitä lyhyesti. ”Miten kertoisit työmatkallasi satunnaisen vieruskaverin kanssa bussissa jutustellessasi, mitä Solmu tarkoittaa?”

Solmun avasi tietoasiantuntija Johanna Lahikainen. Vasemmalla tutkija Heli Kaatrakoski (Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Toiminnan, kehityksen ja oppimisen tutkimusyksikkö CRADLE – Center for Research on Activity, Development and Learning). Solmutyöskentely on kirjastotyöntekijöiden ja tutkimusryhmien uudenlaista kumppanuustoimintaa. Helsingin yliopiston kirjasto toteutti Solmu-hankkeen yhdessä professori Yrjö Engeströmin johtaman tutkimusryhmän kanssa, jonka kotipaikka on CRADLE. Viikin kampuskirjaston (tuolloin Viikin tiedekirjasto) pilottihanke ajoittui vuoteen 2009. Hanke jatkui Keskustakampuksen kirjastossa 2010-2011.

Kuvassa oikealla on informaatikko Mari Elisa Kuusniemi, joka Johanna Lahikaisen esityksen jälkeen vastasi kysymykseen Tutkimusdata, mitä ja miksi? Kyse on digitaalisessa muodossa olevista tutkimusaineistoista, jotka voivat olla esimerkiksi tietoa puiden vuosirenkaista tai meren jäätymisen vuosittaisista vaihteluista. Keskellä tietoasiantuntija Liisa Siipilehto, joka vuonna 2009 oli mukana Viikin Solmu-hankkeessa ja toimi vuosien 2011 ja 2012 aikana Helsingin yliopiston tutkimusdataprojektin projektipäällikkönä. Vasemmalla johtava tietoasiantuntija Maria Forsman. Hänen aiheenaan oli bibliometriikka. Se on tieteellisen julkaisutoiminnan mittaamista ja analysointia. Bibliometrisiä analyyseja käytetään mm. tutkimuksen arvioinnin yhteydessä.

Esitysten jälkeen asiantuntijat keskustelivat, yleisö kuunteli keskittyneesti ja teki kysymyksiä. Käsitys tutkijapalveluista ja niiden toteuttamisesta syveni. Saatiin mm. kuulla, että tietokannat ovat riittävän kehittyneitä siihen, että tutkijat itsekin voivat niiden avulla tehdä bibliometrisiä analyyseja. Kirjaston rooli on tärkeä myös ohjeistusten laatijana, palvelupakettien tarjoajana ja erilaisten teemapäivien ja –seminaarien järjestäjänä.

Teksti

Eeva-Liisa Viitala
Tiedottaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen
Tiinakaisa Honkasalo