Laadukkaan tutkimusaineiston tuottaminen vaatii osaamista

– Laadukkaan, avoimeen käyttöön sopivan datan täytyisi syntyä tutkimusprojektin edetessä ikään kuin oheistuotteena. Muuten on todella iso työ projektin lopussa muokata aineisto hyödynnettävään kuntoon, toteaa tutkija Joona Lehtomäki, jonka oma tutkimusryhmä (Conservation Biology Informatics Group) on avannut osan omasta tutkimusaineistostansa kotimaisen AVAA-julkaisualustan kautta.

Tutkimusprosessin myötä syntyvän laadukkaan aineiston tuottaminen edellyttää taitoja, jotka vaativat koulutusta. Lehtomäen mukaan datan hallinta ei sinänsä kuulu erityisesti avoimeen tieteeseen vaan jokaisen tutkijan perustyökalupakkiin.

– Väitän, että moni juoksee gradua aloittaessaan päin seinää, kun ei ole saanut koulutusta, siitä miten dataa pitäisi hallita. Lopputuloksena on monesti sekalainen kokoelma Excel-taulukoita, joista puolen vuoden jälkeen kukaan ei enää ota selvää. Ei edes tekijä itse.

Useimmilla tieteenaloilla käsitellään kuitenkin aineistoja, esimerkiksi biologiassa ei järjestetä juuri minkäänlaista opetusta aineistonhallintaan ja aineiston suunnitteluun.
– Yliopiston kirjastolla ja esimerkiksi Luomuksella on paljon osaamista aineistohallinnasta ja sen suunnittelusta. Erillislaitokset voisivat rakentaa uutta roolia tarjoamalla apuaan aineiston hallinnan koulutuksessa, Lehtomäki pohtii.

Suojelubiologit suojelevat dataansa

Joona Lehtomäki on itse luonnonsuojelubiologi. Hänen mukaansa juuri luonnonsuojelubiologien ja yleisemmin ekologian tutkijoiden keskuudessa tutkimusaineistoista näytetään olevan jostain syystä melko mustasukkaisia.

– Voisi ajatella, että luonnonsuojelutieteissä koettaisiin tärkeäksi datan avaaminen. Näin ei kuitenkaan ole. Tämä on hankalaa, sillä alan aineistojen avaaminen saattaisi hyödyntää yhteiskuntaa poikkeuksellisen laajasti. Akateemisen maailman lisäksi esimerkiksi järjestöt ja viranomaiset voisivat käyttää sitä.

Syyksi mustasukkaisuuteen Lehtomäki arvelee muilta aloilta tuttuja ongelmia kilpailussa muun muassa julkaisujen näkyvyydestä.

Conservation Letters -lehti julkaisi tutkimuksen luonnon monimuotoisuuteen liittyvän alkuperäisdatan käytöstä. Tulosten mukaan valtaosa tutkijoista käyttäisi mieluusti muiden aineistoja, mutta ei tahtoisi jakaa omiaan.

Keppiä ja porkkanaa

Eettisestä näkökulmasta avoimeen dataan pätee sama argumentaatio kuin avoimeen julkaisemiseen: julkisen rahoituksen turvin kerätty aineisto on mahdollisuuksien mukaan saatettava avoimeen käyttöön. Tämä on kuitenkin tehtävä huomioiden tutkijayhteisön omat hyödyt ja kustannukset.

– Kuulun niin sanottuun pragmaattiseen koulukuntaan, jonka mukaan eteenpäin on edettävä ruohonjuuritasolla, ei pelkästään ylhäältä hallinnon kautta. Hallinnolla ja tukipalveluilla on toki merkittävä ja tarpeellinen rooli aineistojen avaamisessa. Aina on kuitenkin mietittävä, mitä hyötyä tästä on tutkijalle, Lehtomäki kertoo.

– Toisaalta, jos odotamme, että muutos tapahtuu itsestään yhteisön sisällä, niin odotamme vielä sadan vuoden kuluttua. Tutkijayhteisö suhtautuu muutoksiin usein konservatiivisesti ja usein toki hyvästä syystä: muutosten tarpeellisuus ja hyödyllisyys on pystyttävä perustelemaan. Käytännössä jonkinlainen kompromissi – keppiä ja porkkanaa sopivassa suhteessa, hän päättää.

•    Viime Verkkarissa Joona Lehtomäki pohti avointa julkaisemista

Teksti

Laura Hiisivuori
viestintäpäällikkö

Kuvat

Jussi Männistö
tietoasiantuntija

Helsingin yliopisto on tietoaineistojen hallinnan edelläkävijä

Helsingin yliopisto vahvisti ensimmäisten suomalaiskorkeakoulujen joukossa tutkimusdatapolitiikan ja on Euroopan tasolla edelläkävijöiden joukossa. Datapolitiikka määrittää tutkimusaineiston keräämiseen, tallentamiseen, käyttöön ja hallintaan liittyvät periaatteet. Samalla otetaan kantaa omistus- ja käyttöoikeuksiin, tietoturvaan ja koulutus- ja tukipalveluihin. Politiikka kuvaa tavoitetilan, jota kohti yliopisto lähtee nyt kulkemaan.

Helsingin yliopiston piirissä tuotettu tutkimusdata, joka on liitetty julkaistuihin tutkimustuloksiin, on lähtökohtaisesti yhteiskäyttöistä ja kaikille avointa. Avoin data lisää tutkimuksen läpinäkyvyyttä sekä edistää tutkijoiden mahdollisuuksia tasavertaiseen tiedon käyttöön. Datan avaamisen seurauksena tutkimuksen laatu voi parantua, koska avoimesti koko tiedeyhteisön käytössä olevat tutkimusaineistot edistävät aineistojen monimuotoista jatkohyödyntämistä ja mahdollistavat jopa uusia löytöjä.

Hyvä tutkimusaineistojen hallinta on myös osa korkealaatuista tutkimusta ja yhä useammin edellytys julkaisemiselle ja tutkimusrahoituksen saamiselle. Yliopistotasoiset linjaukset edistävät hyviä käytäntöjä.

Helsingin yliopiston linjauksen tavoitteena on muun muassa tarjota tutkijoille tutkimusaineiston hallintaan liittyvät tukipalvelut yhden luukun periaatteella, oli kyse sitten oikeudellisesta, teknisestä tai muusta ongelmasta. Aiheeseen liittyvää koulutusta tullaan myös tarjoamaan tutkijoille ja tutkimusdatan perusosaaminen liitetään osaksi kaikkien opiskelijoiden suorittamaa TVT-ajokorttia. Avoimeen dataan liittyvää neuvontaa ja ohjeistusta kehitetään, jotta se vastaa tutkijoiden tarpeita.

Helsingin yliopiston tutkimusdatapolitiikka

Tietoarkiston datapalvelut laajenemassa

Arja Kuula oli esittelemässä Helsingin yliopiston kirjaston henkilökunnalle Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston palveluja 9.3.2012.

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto on nimensä vuoksi mielletty vain yhteiskuntatieteitä koskevana palveluna, mutta sinne otetaan digitaalisia tutkimusaineistoja muiltakin aloilta. Arkistointikelpoisuuteen vaikuttavat monet eri tekijät, mm. voidaanko aineisto dokumentoida tietoarkiston käyttämässä formaatissa (DDI), onko luovuttajalla kaikki tarvittavat oikeudet aineistoon ja onko aineistolle annettu jatkokäyttölupa. Keskeisenä edellytyksenä arkistoinnille on se, että aineistolla  voidaan olettaa olevan jatkokäyttöä tutkimuksessa ja opetuksessa. Etukäteen ei tosin voida tietää, mistä tutkimusaiheista tulevaisuudessa ollaan kiinnostuneita, mutta näkemys aineiston merkityksestä pitää pystyä esittämään.

Aineiston laadullista seulontaa merkittävämpiä ovat tekniset kriteerit, kuten kopioitavuus ja konvertoitavuus jatkokäyttöä varten kohtuullisin kustannuksin. Lisäksi datan pitää olla selkeässä järjestyksessä ja sitä kontekstualisoivan aineiston pitää olla mukana (mm. tutkimuskysymykset). Kaikki tämä vaikuttaa datan käytettävyyteen ja viitattavuuteen. Viittausten määrä on huomattavasti suurempi tieteellisissä artikkeleissa, joihin liittyy avointa tutkimusdataa kuin artikkeleissa, joissa ei ole taustalla olevaa aineistoa käytettävissä.

Tietoarkisto 2015 -hankkeessa toteutetaan aineistoportaali, jonka kautta voi ladata aineistoja käytettäväkseen kirjautumalla oman yliopiston tunnuksilla tietoarkiston asiakkaaksi. Tämä onkin varmasti monen tutkijan odottama uudistus. AV-materiaalien tallennusta ollaan myös lisäämässä. Palveluja ryhdytään suuntaamaan enemmän myös historiaan, kulttuurintutkimukseen, psykologiaan ja terveystieteisiin.

Arja Kuula toi esityksensä lopussa esiin myös Opetus- ja kulttuuriministeriön käynnistämän Tutkimuksen tietoaineistot -hankkeen, jossa haetaan kansallisen tason ratkaisuja moniin mittaviin kysymyksiin: esimerkiksi tutkimusaineistojen jatkokäytön turvaavan tahtotilan vahvistamiseen, tietopolitiikan luomiseen ja tallennusratkaisujen ja pitkäaikaissäilytyksen ongelmiin.

Jos aineistot tallennetaan Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon tai muihin data-arkistoihin niin jääkö Helsingin yliopistolle ja sen kirjastolle mitään roolia tutkimusdata-asioissa? Helsingin yliopiston kirjaston tutkimusdataprojektin loppuraportissa löydetään kyllä kirjastolle useitakin rooleja liittyen yhteistyöhön, järjestelmien kehittämiseen, viestintään, ja osin myös datanhallinnan koulutuksen järjestämiseen. Jotta raportissa kiitettävän yksityiskohtaisesti pohditut tavoitteet voisivat toteutua, vaaditaan kirjastolta vielä merkittävää lisäpanostusta tutkimusdata-asioihin. Tehtävän laajuudesta saa jonkinlaisen kuvan tutustumalla Tutkimusaineistojen tiedonhallinnan käsikirjan osaan 8. Jo pari ensimmäistä lausetta kiteyttävät hyvin, mistä on kyse: “Tutkimusaineiston sisällön, keruun ja muuttujien huolellinen kuvailu on edellytys aineiston käyttökelpoisuuden säilymiselle. Ilman kuvailevaa tietoa aineisto on merkityksetön kokoelma tiedostoja, numeroita, merkkejä tai bittejä”.

Verkkarissa aiheesta aiemmin:

Teksti

Esa Hakala
Mika Holopainen
Pekka Karhula
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Tutkimusdatan hallintaan tutustumassa – vierailu Yhteiskuntatieteellisessä tietoarkistossa Tampereella 11.5.2011

 

Eeva Peltonen kirjoitti Verkkarissa tutkimusaineistojen tiedonhallintaa käsittelevässä artikkelissaan jo pari vuotta sitten, että informaatikkojemme joukossa pitäisi olla muutamia tutkimustietoasiantuntijoita. USAssa ja Kanadassa heitä jo on tehtävänimikkeellä Data Librarian.  ”Onko oma tavoitteemme näin kunnianhimoinen?” hän kysyi.

Tätä tavoitetta kohti on nyt kuitenkin lähdetty Helsingin yliopiston kirjastossa. Eräänä aloitteen tekijänä on ollut kampuskirjastonjohtaja Annikki Roos. Viikkiin on saatu määräaikainen tietoasiantuntija, MMM Ilona Pietilä perehtymään tutkimusdata-asioihin. Hankkeessa työskentelevät myös viikkiläiset tietoasiantuntijat Liisa Siipilehto ja Tiina Onttonen.


Helsingin yliopiston kirjaston tutkimusdataprojekti 1.5.2011 – 29.2.2012

Helsingin yliopiston ja kirjaston tasolla oli tehty paljon valmistelevaa työtä ennen ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikaran päätöksellä käynnistynyttä, kymmeneksi kuukaudeksi mitoitettua kirjaston tutkimusdataprojektia. Yliopiston datatyöryhmä lopetti toimintansa keväällä 2011. Sen vetäjä, tutkimusjohtaja Marjut Salokannel osallistuu nyt kirjaston projektiryhmän työskentelyyn oikeudellisten asioiden asiantuntijana.

Kirjaston tutkimusdataryhmän jäsenet ovat projektin johtaja, kampuskirjastonjohtaja Annikki Roos, projektipäällikkö Liisa Siipilehto, projektisuunnnittelijat Tiina Onttonen ja Ilona Pietilä, tutkimusjohtaja Marjut Salokannel, kehityspäällikkö Kimmo Koskinen, erikoissuunnittelija Maria Kovero, kirjastonhoitaja Eva Isaksson, kirjastosihteeri Pekka Salminen, johtava tietoasiantuntija Maria Forsman ja tietoasiantuntija Monica Allardt.

Benchmarking- ja verkostoitumismatka Tampereelle

Helsingin yliopiston kirjaston tutkimusdatatyöryhmän jäsenet päättivät heti hankkeen alkuvaiheessa verkostoitua tietoarkisto-osaajien kanssa matkustamalla Tampereelle tutustumaan Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon. Siellä odottikin vieraanvarainen vastaanotto. Tutustumismatkalle kevään kiireiden keskellä 11.5. ehtivät Eva Isaksson, Monica Allardt, Liisa Siipilehto ja Tiina Onttonen. Tietoarkistoa esittelivät kehittämispäällikkö Arja Kuula, informaatikko Helena Laaksonen, tietopalvelupäällikkö Hannele Keckman-Koivuniemi ja tietopalvelupäällikkö Mari Kleemola.

Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston palveluista

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto (FSD) perustettiin vuonna 1999 Suomen Akatemian aloitteesta. Tietoarkisto toimii Tampereen yliopiston yhteydessä, mutta palvelut ovat valtakunnallisia. Elektronisten tutkimusaineistojen arkistointi ja käyttö ovat maksuttomia myös esimerkiksi Helsingin yliopiston tutkijoille, koska toiminnan rahoitus saadaan opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Tietoarkistolle on tähän mennessä tullut Helsingin yliopistosta noin 1000 aineistopyyntöä.  Helsingin yliopiston tutkijoiden keräämiä aineistoja on tallennettu arkistoon n. 60 kpl.

Tietoarkiston palvelut ovat Suomen Akatemialta saadun viisivuotisen Tietoarkisto 2015 –hankeapurahan myötä laajenemassa psykologiaan, historiaan, kulttuurien tutkimukseen ja terveystieteisiin. Terveystieteellisiä aineistoja arkistossa jo onkin. Aineistot ovat pääsääntöisesti haastatteluin (mm. kyselylomakkeiden avulla) ja havainnoimalla koottuja.

Tietoarkisto ottaa vastaan aineistoja, joita voidaan käyttää esimerkiksi vertailuaineistona uudessa tutkimuksessa. Jokaisen arkistoitavan aineiston parissa riittää tehtävää pitkään, vaikka työ osittain onkin automatisoitua: uudesta aineistosta tehdään xml-kuvailutiedosto, josta saadaan suoraan tietoa arkiston verkkosivuille, aineiston saatekirjeeseen ja aineistoluetteloon. Arkistoitavan tutkimusaineiston metadata käännetään englanniksi – Yhteiskunnallisen tietoarkiston henkilökuntaan kuuluu kääntäjä – ja tiedot aineistosta tallennetaan myös kansainvälisiin luetteloihin.

Tutkijoita rohkaistaan arkistoimaan aineisto varhaisessa vaiheessa, jo ennen kuin aineisto on valmis annettavaksi muidenkin käyttöön. Arkistoon tallennettu aineisto on jopa toiminut varmuuskopiona, kun tutkijan kannettava tietokone on kadonnut.

Kansainvälistä toimintaa

Suuria vastaavia tietoarkistoja on USA:ssa Michiganin yliopiston yhteydessä, briteillä, Norjassa ja Saksassa. Kansainvälinen yhteistyö on alalla tärkeää ja tietotekniset ratkaisut ovat usein yhteisiä, kuten metadatastandardi DDI (Data Documentation Initiative). EU:n infrastruktuurihanke ESFRI lisää kansainvälistä yhteistyötä entisestään.

Kvalitatiivisen tutkimusdatan arkistointi on asia, jossa brittien lisäksi Suomi on ollut edelläkävijä ja muut ovat ottaneet oppia. Arkisto on ottanut kvalitatiivisia aineistoja vastaan vuodesta 2003 alkaen ja niitä on nyt 150, kun aineistoja on yhteensä 1200.  Suurin osa aineistoista on kvantitatiivisia havaintomatriiseja, jotka eivät vie paljon muistikapasiteettia. Audiovisuaalisia aineistoja on toistaiseksi vain yksi, ja tämä jo kaksinkertaistaa muistikapasiteetin tarpeen.

Toiveena on, että viittaukset aineistoon toisivat jatkossa meriittiä tutkijalle kuten julkaisuviitteetkin. Tästä aiheesta käydään parhaillaan kansainvälistä keskustelua. Yhteiskunnallinen tietoarkisto opastaa datan käyttäjää aineistoihin viittaamisessa. Ohje on mukana asiakkaalle lähetettävän aineiston saatekirjeessä ja kuvailutiedoissa sekä arkiston verkkosivuilla. Asiakkaille muistutetaan myöhemmin sähköpostitse, että he ilmoittaisivat tiedot julkaisuistaan, joissa tietoarkiston aineistoja on käytetty.

Yhteiskunnallisen tietoarkiston toiminta kokonaisuudessaan ja sen monipuoliset palvelut tutkimusaineistojen hallinnoimiseksi saivat osakseen ihailevan arvostuksemme. Olimme vakuuttuneita siitä, että voimme myös Helsingin yliopiston kirjastossa suositella tutkijoillemme tämän kansallisen toimijan palveluja yhteiskuntatieteille ja soveltuvin osin humanistisille aloille, kasvatustieteille ja terveystieteille.

Yhteiskunnallisessa tietoarkistossa käydyn tiiviin keskustelupalaverin jälkeen hyppäsimme junaan runsaasti tietoa ja pohdittavaa mielessä. On avartavaa lähteä liikkeelle omasta työnurkastaan. Kiitokset tamperelaisille!

Linkkejä

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto http://www.fsd.uta.fi/

Aineistot ja luettelot http://www.fsd.uta.fi/aineistot/index.html

Arkistointiohjeet http://www.fsd.uta.fi/aineistot/arkistointi/index.html#kaytanto

Menetelmäopetuksen tietovaranto http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/index.html

Tietoarkisto 2015 –hanke http://www.fsd.uta.fi/ajankohtaista/hankkeet/Tietoarkisto2015.html

Helsingin yliopiston kirjaston datatyöryhmä (avautuu vain HY:n tunnuksilla)  https://wiki.helsinki.fi/x/VqHtAw

Artikkeleita:

Kaisa Sinikara: Rakennetaan yhdessä toimiva informaatioympäristö (Huipulle ja yhteiskuntaan – Helsingin yliopiston strategiablogi 12.4.2011.)

https://blogs.helsinki.fi/huipullejayhteiskuntaan/2011/04/12/rakennetaan-yhdessa-toimiva-informaatioymparisto/

Maria Forsman, Pekka Karhula: Tutkimusaineistot haasteena yliopiston kirjastolle. Teoksessa: Rajapinnassa. s. 129-137. Toim. Kaisa Sinikara & al. 2010.

http://hdl.handle.net/10138/17102

Maria Forsman, Veera Ristikartano: Mikä voisi olla tiedekirjaston rooli tutkimusdatan arkistoinnin edistämisessä? (Verkkari 5/2009)

https://blogs.helsinki.fi/verkkari-lehti/verkkari-52009/mika-voisi-olla-tiedekirjaston-rooli-tutkimusdatan-arkistoinnin-edistamisessa

Eeva Peltonen: Tutkimusaineistojen tiedonhallinta- ja jatkokäyttökysymykset kiinnostavat tutkijoita – ja kirjastoammattilaisia (Verkkari 7/2009)

https://blogs.helsinki.fi/verkkari-lehti/verkkari-72009/tutkimusaineistojen-tiedonhallinta-ja-jatkokayttokysymykset-kiinnostavat-tutkijoita-%E2%80%93-ja-kirjastoammattilaisia

Liisa Siipilehto: Luonnonvara-alan yhteistyökuulumisia: tavoitteena tutkimusaineistojen avoin saatavuus (Verkkari 8/2009)

https://blogs.helsinki.fi/verkkari-lehti/verkkari-82009/luonnonvara-alan-yhteistyokuulumisia-tavoitteena-tutkimusaineistojen-avoin-saatavuus

Veera Ristikartano: Tutkimusjulkaisujen saatavuus ja tutkimusaineistojen jatkokäyttö keskiössä Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhankkeessa 2007-2009 (Verkkari 1/2010)

https://blogs.helsinki.fi/verkkari-lehti/verkkari-12010/tutkimusjulkaisujen-saatavuus-ja-tutkimusaineistojen-jatkokaytto-keskiossa-tieteellisten-aineistojen-verkkopalveluhankkeessa-2007-2009

Teksti:
Tiina Onttonen
tietoasiantuntija
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

 

Liisa Siipilehto
tietoasiantuntija
Viikin kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

 

Tutkimusjulkaisujen saatavuus ja tutkimusaineistojen jatkokäyttö keskiössä Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhankkeessa 2007-2009

Helsingin yliopiston keskustakampuksella päättyi vuoden vaihteessa laajuudeltaan ja rahoitukseltaan huomattava hanke, jonka tavoitteena on ollut tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden (Open Access) tukemisen sekä keskeisten humanistis-yhteiskuntatieteellisille aloille tyypillisten tutkimusaineistojen digitaalisen tallennusprosessin vakiinnuttaminen osaksi Helsingin yliopiston toimintaa. Tämä Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhanke yhdisti vuosina 2007-2009 keskustakampuksen viiden tiedekunnan sekä keskustakampuksella toimivien kirjastojen tarpeet. Opetusministeriö myönsi Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhankkeelle rahoitusta 300 000 € / vuosi hankekaudella.

Valtaosa Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhankkeelle myönnetystä rahoituksesta kanavoitiin Helsingin yliopiston keskustakampuksen tiedekuntien alaisten yksiköiden kuten ainelaitosten itsenäisille osahankkeille. Varainkäytön periaatteista on sovittu yhteisesti tiedekuntien dekaanien muodostamassa hankkeen ohjausryhmässä, mutta kukin tiedekunta vastasi omien osahankkeidensa varainkäytöstä. Osahankkeita ja hankkeen yhteisten tavoitteiden toteutumista koordinoitiin kirjastopalvelujen koordinointiyksikössä, jonka palkkalistoilla hankkeen projektipäällikkönä toiminut Veera Ristikartano hankekaudella työskenteli.

Hankkeen yhteiset tavoiteet, tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden (Open Access) tukemisen ja keskeisten humanistis-yhteiskuntatieteellisille aloille tyypillisten tutkimusaineistojen digitaalisen tallennusprosessin vakiinnuttaminen Helsingin yliopistossa voitiin hankekaudella jakaa pariin kolmeen keskeiseen osahankkeenseen.

Digitaalisen arkistopalvelun toteuttaminen

Tutkimusjulkaisujensa avoimen saatavuuden edistämikseksi yliopiston tai tiedeyhteisön tulee tarjota helppokäyttöinen digitaalinen arkistopalvelu. Hankekauden kuluessa paikallisesti kampuskirjastoissa ylläpidetyt julkaisuarkistot yhdistettiin yhdeksi, keskitetysti ylläpidetyksi Helsingin yliopiston digitaaliseksi arkistopalveluksi.

Helsingin yliopiston digitaaliseksi arkistopalvelu HELDAksi http://www.helsinki.fi/helda HELDA tarjoaa mahdollisuuden tallentaa yliopistolla tuotettua kokotekstiaineistoa kuten tutkijoiden artikkeleita, yksiköiden julkaisusarjoja sekä tiedekuntien oppimateriaaleja ja laitosten tuottamaa tutkimusaineistoa sekä opinnäytteitä verkkoon. HELDAan tallennettava aineisto saa pysyvän verkko-osoitteen ja on tallennuksen jälkeen kenen tahansa luettavissa, ladattavissa ja tulostettavissa internetissä.

HELDAa ylläpidetään hankekauden päätyttyä Helsingin yliopiston kirjaston Verkkopalvelut-yksikössä, jossa koordinoidaan myös tutkimusjulkaisujen avoimeen saatavuuteen liittyviä muita kysymyksiä.

HELDA-akiston kehittäminen on sidottu tiiviisti yliopistoon hankkeen kanssa samanaikaisesti hankittavaan TUHAT-tutkimustietojärjestelmään siten, että julkaisujen raportointia varten kerättävää ja validoitavaa julkaisutietoa voidaan hyödyntää myös julkaisuarkistojen sisällön kartuttamisessa. Tällöin tutkijat tai laitokset eivät joudu syöttämään samaa julkaisutietoa yliopiston kahteen eri järjestelmään.

Tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden edistäminen

Toukokuussa 2008 Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto linjasi päätöksellään, että Helsingin yliopisto tulee vuoden 2010 alusta alkaen edellyttämään, että sen piirissä toimivat tutkijat tallentavat kopion tieteellisissä tutkimusjulkaisuissa julkaistuista artikkeleistaan yliopiston ylläpitämään julkaisuarkistoon (University of Helsinki Open Access Mandate). Linjaus koskee 1.1.2010 tai sen jälkeen julkaistavaksi hyväksyttyjä yksittäisiä tutkimusartikkeleita ja tulee voimaan keväällä 2010, kun tutkimustietojärjestelmä TUHAT-otetaan käyttöön.

Hankkeessa havaittiin, että tiedekustantajien kehittäessä jatkuvasti avoimia julkaisukäytäntöjään yliopiston tulisi suunnittelukaudella 2010–2012 harkita digitaalisen arkistopalvelun ylläpidon ja tutkijoiden avoimen arkistointiprosessin tukemisen ohella myös muiden avoimen saatavuuden julkaisukanavien kehittämistä.

Monet kustantajat julkaisevat jo nyt maksullisia lehtiä, joissa artikkelinsa voi saattaa välittömästi avoimesti verkkoon erityisen kirjoittajamaksun maksamalla. Jotkin open access -optiota tarjoavista kustantajista tarjoavat yliopistoille ja tutkimuslaitoksille myös mahdollisuutta erityisen Central Fund -tilin hallintaan. Tällaiselta tililtä tutkimusorganisaatio voi niin halutessaan keskitetysti maksaa julkaisevien tutkijoidensa kirjoittajamaksut ja jyvittää sitten kustannukset organisaation sisällä haluamallaan tavalla. Helsingin yliopistolta tällainen sisäinen julkaisukustannusten allokointi- ja hallinnointiprosessi toistaiseksi puuttuu, joten julkaiseminen open access -lehdissä on tutkijoille mahdollista vain, jos tutkimusprojektilla tai laitoksella on varaa ja halua kirjoittajamaksun kattamiseen.

Digitaalisen julkaisemisen käytäntöjen yleistyessä Helsingin yliopiston tulisi harkita myös ensisijaisten digitaalisten julkaisualustojen tarjoamista laitosten julkaisusarjoille ja tieteellisille lehdille. Tällä hetkellä yliopistossa syntyviä tieteellisiä julkaisuja joudutaan julkaisuprosessin digitalisoituessa ohjaamaan ulkopuolisten toimijoiden, kuten kaupallisten kustantajien julkaisualustoille. Tämä on pienen budjetin julkaisuille usein taloudellisesti kannattamaton ratkaisu.

Suomen kaltaisella pienellä kielialueella, jossa valtaosa kotimaisista tiedelehdistä on opetusministeriön painatusavustusten varassa toimivia tieteellisten seurojen tai vastaavien toimijoiden julkaisemia lehtiä, tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden edistäminen edellyttäisi kuitenkin ennen kaikkea tiedelehtien julkaisutuen maksatusperusteiden perusteellista uudelleenarviointia. Niin kauan kuin lehden saama tuki on sidottu lehden painatusmäärään tai painotuotteen levikkiin, ei lehtien kustantajille ole kannattavaa kehittää julkaisun verkkojakelua tai tukea lehdessä ilmestyneiden artikkelikopioiden jakelua tutkimusorganisaatioiden digitaalisten arkistojen kautta.

Monet kotimaiset tiedejulkaisijat kokevat tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden esteeksi myös maksullisen Elektra-tietokannan, joka tarjoaa kustatajille nykymuodossaan vakaata tuloa, jonka koetaan olevan uhattuna, jos samojen tutkimusartikkeleiden saatavuus avoimien kanavien kautta lisääntyy. Tiedelehtien julkaisutukeen ja ansaintalogiikkaan liittyvät haasteet tulisikin ratkaista kansallisella tasolla yhteistyössä opetusministeriön ja tiedejulkaisijoiden edustajien kanssa.

Tutkimusaineistojen digitoinnin ja jatkokäytön edistäminen

Kolmas Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhankkeen keskeisistä tavoitteista oli yksiköiden tuottamien tutkimusaineistojen sähköisen arkistoinnin ja verkkokäytön järjestäminen. Tätä työtä edistettiin erityisesti hankkeesta rahoitettujen laitosten osahankkeissa, joissa edistettiin hyvin monimuotoisten tutkimusaineistojen jatkokäyttömahdollisuuksia digitoimalla aineistoja ja järjestämällä niille säilytys- ja/tai jakelualusta verkkoon. Hankkeen projektiryhmä pyrki huolehtimaan siitä, että aineistot kuvaillaan asianmukaisesti ja ne saavat kestävästi ylläpidetyn säilytyspaikan.  Jatkotutkimuksen ja opetuksen käyttöön tarkoitettujen aineistojen tulisi olla helposti tiedeyhteisön käytettävissä.

Humanistis-yhteiskuntatieteille tyypillinen tutkimusaineisto on luonteeltaan hyvin monimuotoista: Kyseeseen voi tulla niin erilaiset ja eri ikäiset tekstidokumentit kuin valo- tai diakuvat, kelanauhat, C-kasetit, kaitafilmit, VHS-videot jne. Tiedusteltiinpa hankkeessa mahdollisuutta digitoida myös käsityötieteen laitoksen arkistossa olevia vanhoja vaatetuskaavoja.

Kaikkien näiden eri aineistotyyppien digitointi, kuvailu ja käyttöönsaattaminen vaativat omanlaistaan erityisosaamista, jota on yliopiston kaltaisessa toimintaympäristössä hankala tarjota. Myös eri aineistotyyppien vaatimukset jakelualustan suhteen poikkeavat suuresti toisistaan; hankkeen suunnitteluvaiheessa esitetty oletus, että julkaisumuotoiselle aineistolle suunniteltua digitaalista arkistopalveluohjelmistoa voitaisiin joustavasti käyttää myös muiden aineistotyyppien säilytykseen ja jakeluun osoittautui nopeasti vaikeaksi toteuttaa.

Tutkimusaineistot voidaan saattaa alasta riippuen joko kokonaan vapaasti saataville, tutkimus- ja opetuskäyttöön mahdollisesti käyttäjätunnistuksen kautta tai tarjota jatkokäyttöön yksittäisen käyttöluvan välityksellä. Erityisen sensitiivistä aineistoa ei voida antaa saataville kuin painavista syistä.

Ongelmaksi muodostuivat myös tekijänoikeuskysymyksistä ja tietosuojavaatimusksista kumpuavat tarpeet säädellä verkossa jaeltavan tutkimusaineiston käyttöoikeuksia. Toimivaa, pitkälle automatisoitua käyttöoikeuksien hallintaa oli yliopistolla tarjolla olevissa järjestelmissä (tietotekniikkaosaston tarjoama mediapalvelin ja kuvapankkiohjelmisto, erilaiset oppimisympäristöt ja digitaalinen arkistotyökalua DSpace) vaikea toteuttaa. Käyttöoikeuksien joustava hallinta oli kuitenkin monissa tapauksissa aineiston verkkojakelun ehto.

Helsingin yliopistossa onkin lähestytty tutkimusaineistojen jatkokäytön haasteita laajemmin nimittämällä monialainen työryhmä selvittämään sitä, miten Helsingin yliopistossa voitaisiin eri tieteen aloilla saattaa tutkimusaineistot laajemmin saataville. Ryhmä pyrkii vastaamaan myös eurooppalaisten ja kansainvälisten tutkimusrahoittajien vaatimuksiin, joissa tutkimuksen rahoituksen edellytyksenä on tutkimusdatan tallentaminen jatkokäyttöä varten sekä sen avoin saatavuus. Perimmäisenä tarkoituksena on tarjota laajempia mahdollisuuksia hyödyntää julkisin varoin tehtyä tutkimusta ja lisätä näin yhteiskunnan tietovarantoja.

Yliopistolta tutkimustiedon jatkokäytön mahdollistava tutkimusaineistojen kuvailu, tallennus ja käyttöönsaattaminen aineiston luonteeseen soveltuvan jakelukanavan kautta edellyttää huomattavaa lisäresursointia sekä uudentyyppiseen osaamiseen panostamista ja erityisesti yhteistyötä kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Helsingin yliopiston tulisi verkottua tieteellisessä tietotekniikan ja tietojärjestelmien palvelutoiminnassa yli laitos- ja ministeriörajojen aiempaa enemmän.

Tutkimusaineistojen digitointipalvelu

Helsingin yliopistolla ei hankkeen alkaessa ollut tarjota minkäänlaista keskitettyä digitointipalvelua. Digitointia oli tehty vuosien saatossa ainelaitoksilla ja Helsingin yliopiston Opiskelijakirjastossa yksiköiden omista tarpeista ja lähtökohdista käsin. Myös digitointilaitteistot ja niiden käyttöön ja digitointiprosessiin mahdollisesti liittynyt koulutus oli hankittu paikallisesti.

Kansallisista palveluntarjoajista Kansalliskirjaston Kansallinen digitointikeskus oli ainelaitosten tyyppillisten tarpeiden (digitoitavan aineiston suhteellisen pieni koko ja projektin lyhyt kesto) kannalta epätarkoituksenmukainen partneri, sillä sen toiminta perustuu isojen aineistoerien digitointiin. Niinpä laitoksilla jouduttiin myös hankkeen aikana turvautumaan ulkopuolisiin kaupallisiin digitointipalveluntarjoajiin.

Hankkeen päättyessä Helsingin yliopiston kirjaston Verkkopalvelut pitäisi tarkoituksenmukaisena digitointipalvelujen paikallisen kehittämisen sijaan esimerkiksi mahdollisuutta kilpailuttaa digitointipalvelut osana Hanselin muita kilpailutussopimuksia. Kilpailutuksessa tulisi huomioida eri tyyppiset digitointipalvelua vaativat materiaalit: tekstidokumentit, valo- ja diakuvat, eri muodoissa olevat äänitteet ja kuvatallenteet jne. Vastaavanlaisia digitointitarpeita on luonnollisesti muillakin tiede- ja taidekorkeakouluilla.

Teksti:
Veera Ristikartano
Erikoissuunnittelija
Helsingin yliopiston kirjasto
Verkkopalvelut

Luonnonvara-alan yhteistyökuulumisia: tavoitteena tutkimusaineistojen avoin saatavuus

Viime vuosina yliopistokirjastoissa on aktiivisesti tuettu ja edistetty avointa julkaisemista, mutta kansainväliset rahoittajien ja julkaisutoimittajien aiheuttamat paineet edellyttävät nykyisin myös tutkimusaineistojen avointa saatavuutta ja jatkokäytön mahdollistamista. Tutkimusaineistojen avoin saatavuus on tärkeää, koska tutkimuksen peruslähtökohtana tulee olla kokeen toistettavuus ja tieteellisen tutkimuksen verifioinnin mahdollisuus.

Julkisin varoin kerätty tutkimusaineisto kannattaa hyödyntää uudelleen myös muissa tutkimuksissa. Globaalien ympäristöongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan nopeasti eri puolilla maapalloa kerättyä tutkimusdataa. Esimerkiksi biotieteissä on uusia tutkimusmenetelmiä, jotka edellyttävät jaettavissa olevia aineistoja ja avoimuuteen perustuvia tutkimusinfrastruktuureja. Mm. näiden syiden vuoksi on tärkeää, että keskeinen julkisrahoitteinen tutkimusdata olisi lähtökohtaisesti avoimessa käytössä. Saatavuuden edistämisessä keskitytään nimenomaan digitaalisessa muodossa olevaan dataan. (OECD:n datasuositus, toimeenpanomahdollisuudet Suomessa)

Biologiset tieteet tuottavat runsaasti dataa

Tutkimusaineistot ovat tutkimuksen perusaineistoa. Termiä on pyritty määrittelemään, mutta selvää rajausta ei voida tehdä. Tutkimusaineisto voi olla havaintodataa, jalostettua tietoa, tilasto-, paikka-, tai rekisteritietoa, tekstiä, kaavoja, malleja – mutta ovatko esim. syanobakteerin kantakokoelman näytteet tai verinäytteet dataa? Aineistot ovat toisaalta tutkijoiden itsensä tiettyä tutkimusta varten keräämää dataa ja toisaalta tutkimuslaitoksen tai kenttäaseman jatkuvasti tuottamaa havaintodataa, esimerkiksi tietoja lumen syvyydestä tai ilman hiilidioksidipitoisuudesta.

Ympäristö- ja luonnonvara-alalla on tartuttu tehokkaasti tutkimusaineistojen saatavuuden edistämiseen. Viikin tiedekirjasto on ollut aktiivisesti toiminnassa mukana osana kirjaston koordinoimaa Matri-yhteistyötä (kts. Verkkari 07/2009).

Ongelmaan käsiksi työryhmien avulla

Tutkimusaineistojen avoimen saatavuuden edistämiseksi Suomessa tehdään työtä monella taholla ja monessa eri työryhmässä. Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön muodostamassa yhteenliittymässä perustetun ENVDAT-työryhmän tavoitteena on edistää sellaisia aineistohankkeita, joissa eri tutkimuslaitosten yhteistyöstä saadaan konkreettisia hyötyjä mahdollisimman nopeasti. Peruslähtökohtana tietoaineistojen ja tilastojen kehittämisessä on yhteen toimivien avoimien järjestelmien rakentaminen ja yhteisten palvelurajapintojen suunnittelu ja toteuttaminen. Työryhmän raportissa esitetään kehitettäväksi paikkatiedon hyödyntämiseen perustuva palvelu, jossa käyttäjä pystyy rajaamaan alueen kartalta ja saamaan siitä ympäristöä ja luonnonvaroja koskevia tietoja. Tieto saadaan palveluun hajautettuna eri laitoksista.

Yhteenliittymän tavoitteena on myös luoda yhteinen datapolitiikka ja yhtenäistää tilastotiedon tuotantoa. Liittymään kuuluvien tutkimuslaitosten (Geodeettinen laitos GL, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL, Suomen ympäristökeskus SYKE) lisäksi yhteistyöhön on osallistunut lukuisia muita luonnonvara- ja ympäristöalan aineistoja tuottavia organisaatioita (esimerkiksi Geologian tutkimuslaitos GTK, Ilmatieteen laitos, maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike, Maanmittauslaitos, Metsähallitus, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Luonnontieteellinen keskusmuseo).

Toimin Viikin tiedekirjaston edustajana ENVDAT-työryhmässä asiantuntijajäsenenä. Kuulun myös seuraavana esittelemääni Helsingin yliopiston tutkimusaineistojen saatavuutta selvittävään työryhmään.

Kansallisen tason datapolitiikkaa tarvitaan

Helsingin yliopiston tutkimusaineistojen saatavuutta selvittävä työryhmä asetettiin kesäkuussa 2008. Tutkija, dosentti Marjut Salokanteleen vetämä ryhmä järjesti laitosten esimiehille kyselyn arvioidakseen koko yliopiston tutkimusdatan säilyttämiseen tarvittavat resurssit. Datapolitiikan luomista varten tarvitaan lisäksi tietoa datan luonteesta, sen omistajuudesta ja tietosuojakysymyksistä. Työryhmässä havaittiin hyvin pian, että Suomessa tarvitaan kansallista ratkaisua yksittäisten organisaatioiden datapolitiikan lisäksi.

Opetusministeriö perusti keväällä 2009 kansallisen poikkihallinnollisen selvityshankkeen kartoittamaan ja koordinoimaan julkisin varoin luotujen sähköisten tietoaineistojen ja tietovarantojen hyödyntämisen tehostamista. Selvityshanketta varten tietoaineistoja koskeva kansallinen kyselyn tehtiin syksyllä 2009. Kyselyn toteutti opetusministeriön toimeksiannosta CSC Tieteen tietotekniikan keskus.

OPM:n asettaman selvityshankkeen järjestämässä seminaarissa 29.9.2009 kuultiin monia luonnonvara-alaan liittyviä esimerkkejä siitä, kuinka paljon dataa muodostuu esimerkiksi nykyaikaisilla ilmaston seurantalaitteilla. Valtavia määrä tietokoneen muistitilaa täyttävää geeniteknologian sekvenssiaineistoa syntyy jatkuvasti. Suomessa luonnonvara-alalla moni tutkimushanke tai ohjelma on tiedontuottajana kansainvälisissä datapankeissa (esim. ICOS – Integrated Carbon Observation System, BBMRI – European Biobanking and Biomolecular Resources).

Tiedonhallintasuunnitelma auttaa tutkijaa pohtimaan tutkimusaineistonsa elinkaarta

Suomen Akatemia on muita kotimaisia rahoittajia aikaansa edellä, sillä nykyisin se edellyttää apurahan hakijoilta tiedonhallintasuunnitelmaa osana tutkimussuunnitelmaa. Käytännön kokemusta tiedonhallintasuunnitelman laatimisen tukemisesta Viikin tiedekirjasto sai syksyllä 2009 Solmu-hankkeen muutoslaboratoriossa syanobakteerin tutkimusryhmän kanssa työskennellessään. Ryhmän tutkija teki Suomen Akatemialle apurahahakemuksen Itämeren tutkimukseen liittyvästä hankkeesta, jonka tiedonhallintasuunnitelman tekemisessä Viikin tiedekirjaston tietoasiantuntijat auttoivat asiantuntemuksellaan. Kartoitus uusista tarvittavista ja jo olemassa olevista tutkimusaineistoista auttoi tutkijaa selkeyttämään tutkimuksen kokonaisuutta. Aineiston elinkaari hahmottui tarkentavien kysymysten asettelusta, miten aineisto kerätään, miten säilytetään ja miten mahdollistetaan sen jatkokäyttö?

Viikin tiedekirjaston merkkivuotensa kunniaksi 27.10.2009 järjestämässä juhlaseminaarissa keskustelu tutkimusaineistojen saatavuuden edistämisestä oli vilkasta. Tilaisuudessa kuultiin myös Marjut Salokanteleen esitys tutkimusaineistojen avoimuuteen liittyvistä kysymyksistä.

Tuhti tietopaketti luonnonvara-alojen tutkimusaineistojen hallinnasta

Tutkimusaineistojen saatavuuden edistämisestä on järjestetty lukuisia seminaareja ja koulutuksia niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Työryhmiä on perustettu, työpajoja järjestetty ja raportteja kirjoitettu. Monissa kansainvälisissä artikkeleissa on käsitelty kirjastojen ja tietopalvelun roolia tutkimusaineistojen hallinnan tukena. Olemme keränneet luonnonvara-alan tutkimusaineistojen jatkokäyttöön liittyvän aineiston yhteen www-sivustoon: ”Luonnonvara-alan tutkimusaineistoja”. Sivusto on avoimesti kaikkien asiasta kiinnostuneiden käytettävissä.

Kuva: Auli Hovi. – Hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Mauna_Loa_Carbon_Dioxide-fi.png

Teksti:
Liisa Siipilehto
Tietoasiantuntija
Viikin tiedekirjasto

Tutkimusaineistojen tiedonhallinta- ja jatkokäyttökysymykset kiinnostavat tutkijoita – ja kirjastoammattilaisia

Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston, FSD:n,  ja valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston 9.10. järjestämä Seminaari tutkimushankkeita suunnitteleville: Tutkimusaineistojen tiedonhallinta – kokemuksia ja ohjeita täyttyi ennakkoilmoittautuneista melko nopeaan tahtiin sen jälkeen, kun tilaisuuden tarkempi ohjelma laitettiin levitykseen. Seminaarin suosion taustalla on epäilemättä Suomen Akatemian vaatimus siitä, että tutkimusrahoitushakemuksen liitteenä olevassa tutkimussuunnitelmassa on esitettävä myös tutkimusaineistojen tiedonhallintasuunnitelma, jossa kerrotaan, miten tutkimuksessa käytettävät aineistot hankitaan, miten aineistoja käytetään ja säilytetään ja miten mahdollistetaan aineistojen käyttö tutkimuksen päätyttyä.

Seminaarin tutkijavoittoista yleisöä. Tarkkasilmäinen lukija voi kyllä bongata joukosta muutaman kirjastokollegan.

Tutkimusaineistot jatkokäyttöön! – suosituksia on vuosien varrella kertynyt

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto on jo vuosia kierrellyt eri yliopistoissa tekemässä lähetystyötä saadakseen tutkijat ymmärtämään aineistojensa arvon ja sen, että ne ansaitsevat tulla tallennetuiksi jatkokäyttöä varten.  Asiasta on viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana esitetty lukuisia kansainvälisiä ja kansallisia suosituksia, joita seminaarissa esitteli Jussi Nuorteva Kansallisarkistosta tuoden esiin myös sen roolin, joka tietoarkistolla on ollut mm. OECD:n datasuositusten kansallisen tason toimeenpanomahdollisuuksien luotaajana.

Jussi Nuorteva Kansallisarkistosta ja kirjastonjohtaja Maria Forsman valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastosta.

Suomen Akatemian datapolitiikasta kertoi Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen yksikön johtaja Pirjo Hiidenmaa ja tutkimusdatan jakamiseen liittyvistä juridisista kysymyksistä Marjut Salokannel, joka vetää tutkimusaineistojen saatavuuteen liittyviä kysymyksiä selvittämään asetettua työryhmää Helsingin yliopistossa ja asiaan liittyviä juridisia kysymyksiä koskevaa tutkimusprojektia.

Miksi aineistojen saattaminen jatkokäyttöön mietityttää?

Vilkkaimmat keskustelut virittivät tilaisuuden tutkijapuheenvuorot, joista molemmat liittyivät kvalitatiivisiin aineistoihin. Sirpa Lappalainen Kasvatustieteen laitokselta eritteli etnografisen kenttätutkimuksen muistiinpanojen jatkokäyttöön tallentamiseen liittyviä tuntojaan miettien muun muassa sitä, miten ajatus siitä, että muistiinpanoja tulevat lukemaan muutkin kuin tutkijat, vaikuttaa siihen, mitä asioita ja miten tutkija niihin kirjaa.  Meri Larivaara Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoi Anna-Maria Isolan ja Juha Mikkosen kanssa keräämästään kirjoituskilpailuaineistosta Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä, jota ei alun perin ollut hankittu tutkimusaineistoksi ja jonka tiedonhallintakysymyksiä ei keräysvaiheessa ollut ajateltu lainkaan. Odotettuun nähden moninkertainen, rikas aineisto, josta vain häviävän pieni murto-osa mahtui alkuperäisenä tavoitteena olleeseen kirjoituskokoelmaan, sai kuitenkin kerääjäkolmikon miettimään, miten aineiston voisi saada tutkimuksen käyttöön. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto tuntui suoranaiselta ”pelastukselta”, totesi Larivaara.

Larivaaran ja kumppanien järjestämään kirjoituskilpailuun osallistuneita ei ollut informoitu siitä, että kirjoitukset tallennettaisiin tietoarkistoon tutkijoiden käyttöön. Lupia tuntu aika mahdottomalta hankkia jälkikäteen, kirjoituksia kun oli yli 800. Koska osallistujilla kuitenkin oli tiedossa, että teksti saatettaisiin julkaista, tallentamista tietoarkistoon tutkijoiden käyttöön ei pidetty ylitsepääsemättömänä ongelmana.

Kvalitatiivisia aineistoja käyttävät tutkijat saattavat suhtautua empien ajatukseen tutkimusaineistojen jatkokäyttöön saattamisesta muun muassa siksi, että epäilevät tutkittavien muuttuvan varauksellisemmiksi, jos heitä haastatteleva tutkija ei vakuuta, että vain hän käyttää aineistoa. Tämä tuli esiin tutkijapuheenvuoroja seuranneessa keskustelussa. Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston kehittämispäällikkö Arja Kuula kommentoi tällaisia näkemyksiä muun muassa viittaamalla tietoarkistoon kvalitatiivisia aineistojaan tallentaneiden tutkijoiden kokemuksiin siitä, että niissä tapauksissa, joissa lupia oli kysytty jälkikäteen haastateltavilta, nämä eivät yleensä olleet kieltäytyneet eivätkä halunneet sensuroida mitään. Kuula kertoi myös, että aika moni haastateltava, jolta oli kysytty jälkikäteen lupaa aineiston tallentamiseen jatkokäyttöön, oli todennut sillä mielellä haastatteluun lähteneensäkin, että hänen vastauksensa tulee yleisemminkin tutkimuksen käyttöön.

Arja Kuula Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta ja tutkijapuheenvuoron käyttäjä Sirpa Lappalainen  kasvatustieteen laitokselta.

Mistä apua tutkimusaineistojen tiedonhallintaan liittyvissä kysymyksissä?

Arja Kuulan esitelmän otsikko oli Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston palvelut tiedonhallinnan näkökulmasta.  Aika laajasti hän käsitteli myös sellaisia tutkimusaineiston luottamuksellisuuteen ja tietosuojaan liittyviä tutkimuseettisiä kysymyksiä, joita erityisesti kvalitatiivisten aineistojen kanssa työskentelevät tutkijat joutuvat pohtimaan ja ratkomaan yhdessä tietoarkiston kanssa aineistoa sinne tallennettavaksi luovuttaessaan.

Kuula mainosti myös tietoarkistossa laadittua Tutkimusaineistojen tiedonhallinnan käsikirjaa, jonka hän toivoi auttavan tutkijoita aineistojensa tiedonhallintasuunnitelmien laatimisessa.

Seminaarissa olisi riittänyt keskustelua yli varatun ohjelma-ajan. Tilaisuuden paikallinen järjestäjäosapuoli, valtiotieteellisen tiedekunnan kirjasto sai jälkikäteen palautetta, jossa pahoiteltiin keskusteluajan vähäisyyttä ja toivottiin lisää tämäntyyppisiä tilaisuuksia. Kirjastonjohtaja Maria Forsman lupaili, että toiveisiin pyritään mahdollisuuksien mukaan vastaamaan.

Tutkijoilla olisi riittänyt keskusteltavaavaikka kuinka. Tässä yksi aktiivisimmista keskustelijoista, Antti Mauni sosiologian laitokselta.

Tutkimusaineistojen tiedonhallintaa ja saatavuutta koskevat kysymykset kiinnostavat myös kirjastoammattilaisia – miksi?

Puheena olevan seminaarin yleisön enemmistö oli tutkijoita, joille tilaisuus oli suunnattukin, mutta joukossa istui myös koko joukko kirjastokollegoita. Sama pätee puolisentoista viikkoa aikaisempaan (29.9.) , Tutkimuksen tietoaineistot –selvityshankkeen järjestämään seminaariin Tutkimuksen tietoaineistojen infrastruktuurit Suomessa, jossa esillä olleet infrahankkeet liittyivät paljolti muihin kuin leimallisesti  yhteiskuntatieteellisiin aineistoihin.

Jokusen seminaarin tutkimusaineistoihin liittyen me HY:ssa vaikuttavat kirjastoammattilaiset olemme itsekin järjestäneet ja ainakin yhteen hankkeistamme, keskustakampuksen Tieteellisten aineistojen verkkopalveluhankkeeseen on sisältynyt myös tutkimusaineistoihin liittyviä osaprojekteja.

Mihin me tällä alueella pyrimme? Mikä voisi olla roolimme – joitain mietteitä tästä esittivät VERKKARI 5/09 –artikkelissaan Maria Forsman ja Veera Ristikartano Tampereella viime keväänä järjestetyn monipäiväisen, yhteiskuntatieteellisistä tutkimusaineistoista kiinnostuneille asiantuntijoille järjestetyn, kansainvälisen Mobile Data and the Life Cycle –seminaarin virittämänä. Kirjastoilla voisi Forsmanin ja Ristikartanon mukaan olla tietty rooli tutkimusdataa ja –aineistoja sekä niihin liittyviä infrastruktuureja koskevan tietämyksen levittäjänä. Helsingin yliopiston uudessa kirjastossa olisi heidän mielestään hyvä olla muutama eri alojen tietoasiantuntija ja informaatikko, joiden toimenkuvaan kuuluisi myös oman alansa data-aineistojen ja niiden kuvailu- ja säilytyskäytäntöjen ja -mahdollisuuksien tunteminen.

Mikäli tähdättäisiin siihen, että kirjastot pystyisivät todella tukemaan ympäröivää tiedeyhteisöä tutkimusaineistojen ja datasettien kuvailussa ja hallinnoimisessa, pitäisi muutamista informaatikoistamme kouluttaa jonkinasteisia tutkimusaineistoasiantuntijoita, jollaisia jo kuulemma maailmalla on, esimerkiksi  USAssa ja Kanadassa tehtävänimikkeellä Data Librarian. Onko oma tähtäimemme näin kunnianhimoinen?

 
Kirjoittaja:
Eeva Peltonen
Kirjastonhoitaja
Kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö
Kuvat:
Helena Laaksonen
Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto

Lepoa ja tiedonhallintaa

Sain viime viikolla kirjeen Mannerheimin lastensuojeluliitolta kuten kaikki muutkin seitsemäsluokkalaisten vanhemmat. MLL muistuttaa vanhempia unen merkityksestä nuorten hyvinvoinnille ja terveydelle. WHO:n tutkimuksen mukaan suomalaiset nuoret ovat Euroopan väsyneimpiä. Suurin syy väsymykseen on toistuvasti liian lyhyeksi jäävät yöunet.

Kirjeessä muistutetaan, että vanhempien antama esimerkki on nuorelle tärkeä malli. Järkipuhe tehoaa huomattavasti paremmin, jos vanhempi elää itse kuten opettaa.

Talviaikaan siirtyminen antoi yhden lisätunnin, mutta miten on? Huolehdimmeko itse riittävästä yöunesta? Maltammeko mennä ajoissa nukkumaan? Pyörivätkö työasiat mielessä niin, että uni ei vain tule tai uni keskeytyy aamuyöstä?

Viime viikolla vietettiin valtakunnallista univiikkoa. Riittävä uni ja lepo ovat tärkeitä ei vain itsemme, vaan myös läheistemme, työtovereidemme ja asiakkaittemme kannalta. Väsyneen keskittymiskyky ja työkyky on laskenut, pinna on ns. lyhyempi ja helposti tulee sanottua jotain sellaista mitä levänneenä emme sanoisi. Aivomme tarvitsevat toimiakseen riittävästi unta ja lepoa.  Parhaimmat oivallukset syntyvät myös usein lepotilassa.

Kuva: Tiina Äärilä

Kirjastoissa eletään hyvin työntäyteistä aikaa.  Normaalin toiminnan ohella suunnitellaan tulevaa, osallistutaan koulutuksiin ja seminaareihin. Tänä syksynä on ollut ja on runsaasti tarjolla kiinnostavia tilaisuuksia, joihin mielellään osallistuisi. Kalenteri vain täyttyy helposti kaikenlaisista menoista, ja pitäisi hoitaa myös ne omat työt ja tehtävät. Onneksi Verkkari tarjoaa lukijoilleen tässäkin numerossa lyhyitä katsauksia ja yhteenvetoja tilaisuuksista.

Uuden kirjaston johtosäännön ja työjärjestyksen valmistelun yhteydessä on pohdittu kirjaston neuvottelukuntien määrää ja tehtäviä. On tarpeen, että näiden virallisten toimielinten ohella meillä on erilaisia tilaisuuksia ja foorumeja, joiden kautta voimme kuulla asiakaskuntaamme.

Tutkimusaineistojen tiedonhallinta ja saatavuus on teema, joka keskusteluttaa ja on ollut esillä useassa tilaisuudessa: viime viikolla Viikin tiedekirjaston 10-vuotispaneelissa ja lokakuun alussa Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston ja valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston Tutkimusaineistojen tiedonhallinta –seminaarissa, josta tässä numerossa on Eeva Peltosen kirjoitus.

Suurta kiinnostusta tiedeyhteisössä herätti myös tilaisuus, missä kansainvälisen kustantajan Elsevierin ja Elsevierin kustantaman lehden toimituksen edustajat tarjosivat käytännöllisiä neuvoja artikkelikäsikirjoitusten työstämiseen ja kertoivat niiden kommentointi- ja käsittelyprosessista. Tästä ja samaan tilaisuuteen liittyneestä Kirjastomarkkinoinnin työpajasta kirjoittaa Päivi Helminen.

Hyvää loppusyksyä Verkkarin lukijoille.

P.S.  Muistakaa levätä ja antakaa aivojenne rauhassa järjestää päivän aikana kerääntyneitä tietoja.

Kuva: Tiina Äärilä

Kirjoittaja
Tiina Äärilä
suunnittelija
kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö
tiina.aarila[at]helsinki.fi
puh. 09- 191 21776