Virkistyspäivä Tuusulanjärven maisemissa

Helsingin yliopiston kirjaston keskitettyjen palveluiden virkistyspäivää vietettiin lokakuun puolessa välissä Tuusulanjärven maisemissa kultakauden taitelijakoteihin tutustuen. Aamutuimaan Helsingistä lähti linja-autollinen kirjastolaisia kohti Keski-Uuttamaata. Lähempänä asuvat saapuivat vastaanottamaan Helsingin tulijoita Tuusulan Krapille.

Krapin alueen esittelyn jälkeen alkoi patikoiminen kirpeässä syyssäässä kahden oppaan johdolla Rantatietä pitkin Syvärannan Lottamuseoon.

Matkalla sinne tutustuttiin ulkoapäin mm. Aleksis Kiven kuolinmökkiin ja Erkkolaan. Lottamuseo oli monelle uusi mielenkiintoinen tuttavuus. Se on erikoismuseo, joka tallentaa lottien historiaa ja tutkii naisten vapaaehtoistyötä osana maamme historiaa. Museota ylläpitää Lotta Svärd Säätiö. Lottamuseo avattiin yleisölle vuonna 1996.

Syvärannasta linja-autokyyti jatkui Halosenniemeen, taidemaalari Pekka Halosen vuonna 1902 valmistuneeseen kansallisromanttiseen ateljeekotiin. Halosenniemi toimii nykyisin alkuperäiseen asuunsa entisöitynä taidemuseona. Saimme tutustua juuri ripustettuun näyttelyyn ”Lunta tupaan – talvimaisemia”. Talon lähes jokaisesta ikkunasta on näköala Tuusulanjärvelle. Monissa Halosen maalaamissa tauluissa kuvataan juuri Tuusulanjärven maisemia. Hirsinen suuri talo saa mielikuvituksen liikkeelle ja voi hyvin nähdä, kuinka taloa asuttiin suuren lapsikatraan kanssa. Tai kuinka taitelijayhteisö kokoontui musisoimaan Halosen pianon ympärille suureen tupaan, jossa Pekka maalasi suuren ikkunan ääressä.

Päivä oli jo pitkällä, kun saavuimme nälkäisinä Krapin Mankeliin lounastamaan. Tarjolla oli herkullista päivän keittoa. Tunnelmallisesta ruokailupaikasta jatkoimme matkaamme Järvenpään puolelle Aholaan, jossa tutustuimme kahdessa ryhmässä oppaiden johdolla Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin elämään. Ahola on taitelijapariskunnan entinen kotitalo. Juhani ja Venny viihtyivät Tuusulanjärven maisemissa 14 vuotta ja olivat ensimmäisinä alueelle muuttaneina taitelijoina perustamassa Tuusulanjärven taitelijayhteisöä vuonna 1897. Perässä tulivat sitten mm. Sibeliuksen, Järnefeltin ja Halosen perheet.

Aholaan tutustumisen jälkeen päivä oli jo siinä vaiheessa, että kotimatka alkoi. Paljon jäi vielä näkemättä, mutta virkistysmatkalaiset pitivät päivää kaikin puolin onnistuneena. Oppaita kiiteltiin vuolaasti.  Itsekin opin paljon uutta taitelijayhteisön elämästä, vaikka paikkakuntalaisena kierrän Tuusulanjärven nähtävyyksiä ja näyttelyitä joka vuosi.

Tunnelmista kirjoitteli,

Elisa Hyytiäinen

K-kampus TAL-virkistyi

Allakan päivät vähenevät ja kirjastotyöläisen paukut samaa tahtia. Siksipä tyhy-virkistyspäivä on sijoitettu tänne vuoden lopun ruuhkaan. Keskustakampuslaiset saivat tällä kertaa itse valita virkistymispaikkansa kahdesta vaihtoehdosta. Ajatuksena oli, että väki virkistyisi vuorotellen, niin kirjaston arki rullailisi normaalisti. Niinpä väki dipolarisoitui kahdeksi TAL-ryhmäksi:

A: -vipuutarha
B: -linna

A-ryhmä saavutti virkistymistilan neljässä tunnissa, mutta B-ryhmällä Suomenlahden toisella puolella siihen kului kolminkertainen aika. Jos virkistyminen olisi (mitä se ei missään nimessä ole) kilpailua, niin kyllä se taitaisi enemmän olla tekniikka- kuin nopeuslaji. Tähän lopputulokseen tulin kun vertailin ryhmien vireystilaa virkistyspäivän jälkeisenä päivänä.

Laivajengi

Talvipuutarhassa käyneiden kameroista ei löytynyt todistusaineistoa.

Mieli on kuin laskuvarjo – muistikuvia työyhteisötaitokoulutuksesta

Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämisyksikkö järjesti työyhteisötaito – luentosarjan kaikille yliopistolaisille lukuvuonna 2012–2013. Oli mukava huomata, että luentosarja kiinnosti laajasti yliopiston henkilöstöä, myös kirjastolaisia ja luentosalit täyttyivät kiinnostuneesta yleisöstä. Työyhteisötaidot – luentosarja tukee erinomaisesti yliopiston strategiaa, jonka yksi painopistealue on innostava ja hyvinvoiva yhteisö.

Koulutussarja alkoi lokakuussa 2012 prosessori Marja-Liisa Mankan pohdinnoilla, mitä ovat työyhteisötaidot. Erityisesti mieleeni jäi Mankan vahva näkemys siitä, että työyhteisötaitoja voi oppia ja työyhteisötaitojen avulla voidaan työilmapiiriä parantaa ja siten saada aikaan laadukkaita ja parempia työn tuloksia. Mankan viesti oli, että työpaikoille kannattaa luoda yhdessä työyhteisötaitoihin liittyvät pelisäännöt.

Seuraava tilaisuus järjestettiin marraskuussa ja työyhteisön vuorovaikutustaidoista oli kertomassa professori Soili Keskinen ja psykologi Seppo Romana. Luennoitsijoiden joitakin esille nostamia ajatuksia ja pohdintoja minun oli vaikea hyväksyä. Esimerkiksi kerrottiin, että on aivan luontevaa, että esimiehellä on työyhteisön jäsenistä muodostuva sisä- ja ulkopiiri. Ehkä näin on, mutta mielestäni hyvä esimies kokee tärkeäksi jokaisen työyhteisönsä työntekijän, eikä ainakaan tietoisesti jaa heitä sisä- tai ulkopiiriin.

Joulukuussa kehitysvalmentaja Riikka Perhon aiheena oli yhdessä eteenpäin. Oli täysin vaikuttunut Perhon tavasta saada lähes 200 osallistujaa tekemään ryhmätöitä tai kuuntelemaan hiiren hiljaa. Muistikirjaani kirjasin Perhon luennosta ”mieli on kuin laskuvarjo, se toimi parhaiten avoimena”.  Yhteen työyhteisötaito iltapäivään en päässyt huhtikuussa, jonka aiheena oli ihmiskasvoinen työyhteisö. Paikalla olleet ovat kertoneet, että psykologi Merita Petäjän esitys yhdessä Business-teatterin kanssa oli hyvin valaiseva. Tämä tilaisuus jäi myös erityisesti kirjastonhoitaja Leena Missosen mieleen. Hän kertoi, että näyttelijät esittivät erilaisia tilanteita työelämästä ja yleisö sai reagoida tapahtumiin ja kertoa näkemyksensä, mitä pitäisi tehdä toisin. Käykää katsomassa Business-teatterin sivuilla lyhyitä video klippejä työelämän tilanteista, ne ovat monin tavoin opettavaisia.

Maaliskuussa yliopistonlehtori Saara Repo ja kehittämispäällikkö Aino-Maija Evers kertoivat dialogista ja yhdessä ajattelun taidoista. Kävimme läpi erilaisia työyhteisön keskustelutyylejä. Dialogi on luova tila, jossa tuotetaan uutta ymmärrystä ja laajennetaan näköaloja. Dialogissa opimme toinen toiseltamme, vaihdetaan ajatuksia ja kehitetään yhdessä. Dialogissa on monta totuutta ja tarinaa. Työyhteisössä kannattaa myös viljellä onnistumispuhetta, positiivinen juoruilu kantaa ja hyvät käytännöt leviävät. Onnistumispuhe tuo taidot, kyvyt, osaamisen ja oppimisen esiin energisoivasti.

Huhtikuussa luentosarjan viimeisessä, mutta ei kuitenkaan vähäisempänä, saimme osallistua mindfulness eli tietoisuustaitojen koulutukseen.  Valmentaja Antti-Juhani Wihuri johdatti salillisen kuulijoita pohtimaan miten tietoisuustaidot voisivat edesauttaa omaa työtä ja hyvinvointia. Itse olin aiheeseen jo jonkin verran tutustunut kehittäjävalmennuskoulutuksessa ja asia kiinnosti ja epäilyttikin kovasti. Wihuri muistutti meitä kuulijoita siitä, että keskittynyt mieli helpottaa työntekoa. Kirjastosta mukana iltapäivässä oli myös kirjastonhoitaja Teijo Kuvaja, jonka mielestä tämä tilaisuus oli antoisin koko luentosarjasta.

Työelämä ei useinkaan suosi keskittymistä, puhelimet soivat, sähköpostia vilkaistaan useita kymmeniä kertoja päivässä, monta asiaa tehdään samaan aikaan, ihmisiä tulee ja menee. Ajatukset sinkoavat, hajaantuvat ja pikku hiljaa synnytämme itsellemme keskittymishäiriön. Wihuri kehotti hiljentämään aivot, sillä silloin vasta voi syntyä oivallus. Kun mieli on tyhjä eli tyyni, pääsemme luovaan tilaan. Ollaan tässä ja nyt, juuri sellaisena kuin se on, hyväksyvänä tietoisena läsnäolona.

Wihuri teetti iltapäivän aikana meille läsnäolijoille erilaisia harjoituksia tietoisuudesta, jossa mieli piti tyhjentää. Voin vakuuttaa, että se on vaikeaa. Ajatukset lähtevät nopeasti liikkeelle, kun silmänsä ummistaa ja pyrkii vain olemaan tässä ja nyt. Yksi hyvä harjoitusajankohta on hampaiden pesu. Olen tuosta luentotilaisuudesta lähtien pyrkinyt joka aamu harjoittamaan mieltäni hampaiden pesun ajan ja vieläkään en ole päässyt siihen, että tuo kaksiminuuttinen sujuisi vain tietoisesti pesemällä hampaita, tulevan päivän työt ym. asiat vievät ajatukset hetkessä muualle. Sen verran asia minua kiinnostaa, että olen erään työkaverini kanssa tutustunut asiaan lisää ja sovimme viikoittain erilaisista mindfulness-harjoituksia. Alkuun harjoituksissa pääsee jo sillä, että muutaman kerran päivässä pysähtyy hengittämään rauhallisesti.

Kuvajan Teijon ja Missosen Leenan  kanssa olemme vakuuttuneet siitä, että työyhteistötaitoluentosarjan anti on kirjastommekin työhyvinvoinnin kannalta merkittävä, sillä aiheet (yhteistyö, vuorovaikutus, läsnäolo, dialogi) ovat niin tärkeitä ja olennaisia, ja ne ovat jatkuvasti mukana kaikessa mitä työpaikalla tehdään.  Teijon kommenttiin tilaisuuksien annista on helppo yhtyä ”Hieno kokonaisuus, jossa käsiteltiin oman olemisen, tekemisen ja vuorovaikutuksen kehittämistä monipuolisesti ja oikeasti kiinnostavalla tavalla”

Muistakaa siis hengittää ja löytää positiivinen, hyväksyvä asenne tekemisiinne. Olkaamme läsnä tässä ja nyt.

Teksti

Elisa Hyytiäinen
henkilöstökoordinaattori
Hallintopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Zombienews.com

Onko työssäsi imua?

Innostutko joskus työssäsi niin että et malttaisi kotiin lähteä?  Aika kuluu kuin huomaamatta ja yllätyt itsekin, kuinka paljon sait tänään aikaan. Tunnet itsesi vahvaksi ja tarmokkaaksi. Pitkä lista tehtäviä tuli hoidettua ja kaikkiin tärkeisiin sähköposteihin vastattua.  Aamupäivän kokous sujui nopeasti ja tehokkaasti, koska kaikki olivat ajoissa paikalla ja perehtyneet päätettävien asioiden taustoihin.

Sait työkaverilta tietokannasta juuri sellaisen listauksen, jota tarvitsit oman päätöksentekosi perusteluksi, esimies kiitti ajoissa valmistuneesta raportista, asiakas ilahtui kun etsit hänelle kirjan, kuulit kahvihuoneeseen tullessasi työkavereiden kehuvan avuliasta ja aurinkoista asennettasi.  Ehdit osallistua työpaikan yhteiseen liikuntatuokioon, joka mukavasti vetreyttää jumittumaan pyrkiviä hartioita. Työpäivän jälkeen olet vieläkin tarmokas ja iloinen, bussimatkan sijasta kävelet rantatietä nauttien aurinkoisesta kevätsäästä ja töpäkän telkkäpariskunnan kosiomenoista.

Olet tyytyväinen ja ylpeä siitä, että sinulla on turvallinen ja arvostettu työ, johon on mukava taas aamulla palata.

Työterveyslaitoksen tutkija Jari Hakasen mielestä työn imua voi edistää jokaisella työpaikalla varsin yksinkertaisin keinoin. Siihen ei vaadita ihmeitä eikä suotuisia taloussuhdanteita, vaan inhimillisyyttä ja halua parantaa arkisia toimintatapoja (Jari Hakanen, Työn imu, Työterveyslaitos 2011).

Kirjasto osallistui syyskuussa 2011 Jari Hakasen johtamaan Innostuksen spiraali – Innostavat ja menestyvät työyhteisöt -tutkimus- ja kehittämishankkeen kyselyyn.  Helsingin yliopiston kirjaston tulokset verrattuna tutkittuihin 85 suomalaiseen työyhteisöön esitettiin maaliskuun henkilöstötilaisuudessa.

Tulokset kertovat, että arvostamme erityisesti työmme itsenäisyyttä ja kehittävyyttä ja pidämme omaa työtämme merkityksellisenä.  Olemme sitoutuneita työpaikkaamme, panostamme työhön ja olemme siitä ylpeitä. Lähiesimiehet ovat onnistuneet hyvin tehtävässään.

Kokonaisuudessaan työpaikkamme tilanne on hyvä, mutta yhdessä voimme kehittää sen vielä paremmaksi. Miten lisäisimme kokemusta siitä, että kirjasto välittää työntekijän mielipiteistä ja työhyvinvoinnista ja arvostaa työpanostamme? Millä keinoin voisimme vähentää työstressin kokemusta ja edistää työnimua lähityöyhteisössämme?  Mitä minä voisin tehdä, että työpaikassani vallitsisi entistä ystävällisempi ilmapiiri?

Kyselystä saatuja kampus- ja yksikkökohtaisia tuloksia käsitellään esimiesten johdolla.

Kirjaston Tyhy-tiimi valitsi vuoden teemaksi työn imun edistämisen työyhteisötaitoja kehittämällä.  Toimintaa on jo aloitettu Keskustakampuksella kokoamalla yhteisiä pelisääntöjä Kaisa-taloon tulevalle työyhteisölle.   Myös yliopiston työhyvinvointiyksikkö tulee järjestämään aiheeseen liittyvää koulutusta syksyn aikana.

Innostuksen spiraali

Innostuksen spiraali Facebookissa

Testaa työn imusi

Teksti

Kaija Sipilä
Työhyvinvointikoordinaattori
Johtava tietoasiantuntija
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

 

 

Innostu!

Työterveyslaitos on aloittamassa laajaa tutkimushanketta, joka kohdistuu työn ja työyhteisöjen myönteisten voimavarojen selvittämiseen. Miten työn tekotapa ja työolot edistävät innostusta ja innovointia? Miten työpaikalla voidaan? Miten palveleva johtaminen toteutuu? Onko eri sukupolvien välillä eroja työpaikkaan sitoutumisessa?

Innostuksen spiraali –hanke toteutetaan vaiheittain työsuojelurahastojen rahoittamana. Helsingin yliopiston kirjasto on yksi hankkeen tutkimuskohteista.

Tutkimushankkeen tieteellinen vastuuhenkilö on VTT, dosentti Jari Hakanen (livenä YouTubessa). Työterveyslaitoksen sivustolla kerrotaan hänen tutkimuksistaan. Sivustolla voit myös testata oman työnimusi viidessä minuutissa.

Käytännössä tutkimus alkaa kokonaiskuvaa kartoittavalla kyselyllä, jonka useimmat HY-kirjaston työntekijät saavat sähköpostiinsa syyskuun aikana. Kysely on laajempi ja yksityiskohtaisempi kuin meille tuttu työolobarometri. Tänä vuonna emme tee omaa barokyselyä vaan kohdistamme innostuksemme INSPIin (JoRyn päätös 10.6.2011).

Helsingin Yliopisto toteuttaa oman, uusitun barokyselyn lokakuun alussa ja siihen toki osallistumme, jotta voimme vertailla kirjaston työoloja muiden yliopistomme yksiköiden tuloksiin.

Helsingin yliopiston kirjastossa  hankkeen yhdyshenkilönä toimii Kaija Sipilä (kaija.sipila(at)helsinki.fi).

Muuta INSPIin liittyvää:

Lisätietoa hankkeesta
Hankkeen tutkimuskohteita

Kirjoittaja

Kaija Sipilä
Johtava tietoasiantuntija
Kumpulan kampuskirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Tasa-arvoiltapäivän antia

Helsingin yliopiston tasa-arvotoimikunnan järjestämää tasa-arvoiltapäivää vietettiin 6.5.2011. Tilaisuudessa jaettiin Helsingin yliopiston Maikki Friberg- tasa-arvopalkinto, jonka sai Kielikeskuksen tasa-arvoista oppimista edistävä toiminta ja erityisesti sen Erilaiset oppijat -työryhmä (ERI). ERI-ryhmä panostaa tasa-arvoisiin ja esteettömiin ohjaus- ja oppimisympäristöihin ja ottaa huomioon yksilöllisen oppimishistorian ja elämäntilanteen.


Kuva: Kyösti Mutkala.

Tasa-arvovastaava Terhi Somerkallio puhui tasa-arvon ja työhyvinvoinnin suhteesta:

Kaikilla meillä on sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen ja jokin etninen tausta, kaikki me ikäännymme. Moninaisuuden kunnioittamisen kautta jokainen voi vapautua yhdenmukaisuuden pakosta ja olla avoimemmin oma itsensä myös työssä. Tämä edistää kaikkien hyvinvointia.

Kirjaston edustajat Eeva Laurila ja Johanna Lahikainen puhuivat ikätasa-arvon edistämisestä Helsingin yliopiston kirjastossa.

Elina Lahelma ja Liisa Tainio esittelivät käyttäytymistieteiden laitoksen ja Opettajankoulutuslaitoksen hyviä käytänteitä, mm. Tasa-arvo- ja sukupuolitietoisuus opettajankoulutuksessa -hanketta (TASUKO).

Laika Nevalainen ja Santtu Sundvall kertoivat valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden tekemästä tasa-arvotutkimuksesta. He suosittelivat tutkimuksen perusteella, että tasa-arvotyöstä tulisi osa ainejärjestöjen toimintasuunnitelmia ja perustettaisiin opiskelijoiden ja opetushenkilökunnan yhteinen työryhmä kehittämään opetusta.

Valokuvia ja esitykset Almassa (vain HY).

Teksti:

Johanna Lahikainen
tietoasiantuntija
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

Kyösti Mutkala

Vaarallista vapaa-aikaa

(DON’T) KEEP WATCHING THE SKIES!

Täysi-ikäiset ihmiset muistanevat kun mustavalkoisella kuusikymmenluvulla Yle lähetti ensimmäisen kerran tv:stä sci-fi -klassikon “Se” toisesta maailmasta. Sen verran vakavasta ulkoavaruuden puolelta tulevasta uhasta elokuva kertoi, että näihin päiviin asti olen noudattanut leffan loppujulistusta: ” Watch the skies everywhere, keep looking, keep watching the skies!

No. Kyllähän akateeminenkin lukija ymmärtää miten voi käydä, kun kulkiessaan liiaksi taivasta tiirailee. Nokallaan ollaan tuon tuosta.

Ja tarina alkaa
Tuoretta järvikalaa ja pientä evästä oli ajatuksena, kun tilipäivän kunniaksi poikkesin taannoin ruokatauolla Hakaniemen kauppahalliin. Jälkiviisaasti voin sanoa, että oikein oli hinnoiteltu kala, kun se tiskille jäi, ja tyydyin pelkkiin nauriisiin. Ruokatuntihan on vain puolet nimestään, joten kiirehdin takaisin Fabbarille. Säntäsin kohti pysäkille lipuvaa ratikkaa ja tarkistin pikaisesti josko taivaalta olisi ”Se” tulossa. Uhka olikin tällä kertaa siinä toisessa suunnassa: massani ponkaistessa eteenpäin, kadulle tursutettu tunnistamaton tahma-aine (triffidit?) pysäytti liikkeen äkisti, ja kova kiveys kohtasi polviparkani. Siinä sitä oltiin horisontaalisesti Hakaniemessä, katuvaisena kun taas tuli rikottua friidujen juoksuklausuulia nro 1 (sporan eikä miesten perään..). Silminnäkijöitä oli vasemmalta oikealle ja keskustasta persuihin, olihan eduskuntavaalien aaton aatto.

Vaalityöstä ei kukaan irronnut minua auttamaan, mutta paikalle osunut samarialainen herrasmies punnersi minut pystyyn. Tähtisateen tauottua otin suunnaksi Ympyrätalon terveysaseman, jossa statukseni päivitettiin murtumaksi sekä polvilumpiossa että silmälaseissa. Yhden jalan poistuminen kävelyprosessista merkitsee yllättävän suurta muutosta mainittuun harrastukseen yksilötasolla. Jos vielä sattuu olemaan kyynärsauvojen suhteen toistaitoinen, niin siinähän sitten ollaan – tai minä ainakin olin – nauriineni täysin lähimmäisten liikuteltavana.

Ruokatauko on omaa aikaa
Tähän asti tarinassani ei liene mitään uutta kenellekään, kukapa meistä ei olisi kuunaan kompastunut elämän kumpuista tietä kirmaillessa. Mutta se, että äkkipysähdykseni tapahtui vapaa-ajalla, valkeni itsellenikin vasta päivien päästä. Työpäivän aikana, ja jopa työmatkalla (joka ei edes ole työaikaa) me kaikki olemme työnantajan armollisen huolenpidon alaisia: mikä onnettomuus meitä tuolloin kohtaakin, työnantaja vaivojaan säästämättä huolehtii ja hoivaa meidät kuntoon! Mutta annas olla, jos olet virallisesti tai epävirallisesti ruokatauolla, niin silloin oletkin vapaalla ja aivan oman onnesi – eli oman vapaa-ajan vakuutuksesi nojassa! Ja arvatkaapa vaan onko minulla moista? Onneksi tässä kohtaa avuksi rientää ammattijärjestö, joka antaa vapaa-ajan suojaa jäsenilleen.

Aika on rahaa ts. kausi on arvoa
Yllättävä pidempi poissaolo töistä saa julkisia liikennevälineitä käyttävän manaamaan käyttämättä jääviä maksettuja matkoja. Mutta eipä hätiä: laita puoliso (tai kuka siinä lähettyvillä niin sanotuilla ”varmoilla puheilla” sattuu olemaankin) asialle HSL:n palvelupisteeseen. Anna mukaan valtakirja, ratikkalippu ja lekurintodistus, niin virkailija muuttaa maksetun ajan rahaksi (HSL:n kielellä ilmaistuna kausi muutetaan arvoksi). Aika reilua!

Ja lopuksi
Sain kaupungin apuvälinekeskuksesta lainaksi pyörätuolin. Fysioterapeutti väitti sen passivoivan minua liikaa, mutta hän ei varmaankaan tiennyt miten voimia ja tarkkaavaisuutta vaativaa taivaan vahtiminen voi olla. Kevät kuluikin siinä istuskellessa –  puolison lykkiessä –  ja saatoin huoletta keskittyä varomaan taivaalta tulevia jytkyjä.

Kirjoittaja

Leena Huovinen
Tietopalvelusihteeri
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kirjastoergonomian 10 käskyä

1. Vältä samoina toistuvia liikkeitä

2. Vältä staattisia työasentoja

3. Vältä poikkeavia asentoja, ns. kuormittavia otteita

4. Pidä taukoja; nouse ylös ja verryttele

5. Suunnittele ja säädä työpisteesi omia tarpeitasi vastaavaksi ja muista hyvä työasento myös istuessasi

6. Kiireessä ”ajatus” saattaa hukkua. Pyri työskentelemään hallitusti ja ajatuksella, hyvät asennot huomioon ottaen.

7. Muista mahdollisuutesi ergonomisiin apuvälineisiin, kuten selkätukeen, hiiriohjaimiin jne.

8. Muista riittävä valaistus työpisteelläsi

9. Syö terveellisesti ja huolehdi kunnostasi

10. Pyydä apua, jos et yksin jaksa

Muutamia apuvälineitä esiteltiin perjantaina 18.2 järjästetyssä ergonomiatilaisuudessa.


Työtuolia valittaessa on hyvä huomioida mukavuus ja tukiominaisuudet.


Rannetuki auttaa pitämään ranteet keskiasennossa.


Satulaistuin auttaa löytämään oikean istumisasennon.

Lisää kirjastotyöläisen ergonomia-asiaa keväämmällä asiantuntija-haastattelun muodossa!

Kirjoittaja

Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Helena Hiltunen