Lukuvinkkejä jouluksi

Lagerkvist, Pär
Mariamne
Otava, Helsinki 1969

Oikeastaan Mariamne on kertomus Herodeksesta. Se on kertomus karussa ympäristössä elävästä karuluontoisesta hallitsijasta ja pääasiassa myös hänen julmuuksistaan. Sota on taustalla suurimman osan aikaa.  Lagerkvistin maalaama ihmisluonteen psykologinen kuvaus ja sen samanlaisuus ympäröivän maiseman kanssa tuodaan kauniilla tavalla esiin. Kuitenkin Mariamne on rakkauskertomus. Julma hallitsija rakastuu erilaiseen ihmiseen.

Rakastumista seuraava avioliitto ei lopulta ole onnellinen. Jos  haluaa lukea onnellisen  rakkaustarinan, kirjaa ei kannata lukea. Jos sen sijaan haluaa ennemmin keskittyä kauniisiin kielellisiin ilmaisuihin, kirja kannattaa ottaa joululomalla käteen.

Huovinen, Eero
Pitkä ilo. Joulun evankeliumi
WSOY, Helsinki 2002

Kirjassa on 120 sivun verran Helsingin piispan avaamia uusia näkökulmia vanhaan tuttuun Luukkaan evankeliumin toisessa luvussa olevaan jouluevankeliumiin.

Tekijä itse sanoo kirjan alkupuheessa näin: ”Usein löydän samasta kohdasta uusia vivahteita, rikkauksia, joiden ohi olen aiemmin kulkenut. Jouluevankeliumi on pitkä ilo.” Hän kertoo tässä kauniisti kuvitetussa teoksessa myös joulun syntyajan tapahtumien taustoista rakentaen siltoja tähän päivään. Kerronta etenee rauhallisesti, monissa Jeesuksen syntymäkertomukseen liittyvissä pienissäkin yksityiskohdissa viipyillen. Teos on sopiva joulunajan hartauskirjaksi yhtäjaksoisesti tai sopivanmittaisina päivittäisinä jaksoina luettavaksi.

Vinkit:
Marja-Sirkku Holma
Kirjastosihteeri
Teologisen tiedekunnan kirjasto

Jussi Omaheimo sai viime jouluna joululahjaksi puoli metriä kirjoja. Tässä viime vuoden joululomalla parhaaksi joululukemistoksi osoittuneet lukuvinkit:

Graham Chapman, John Cleese, Terry Gilliam, Eric Idle, Terry Jones, Michael Palin ja Bob McCabe
Monty Pythonin maailma – Monty Pythonin mukaan
Like, Helsinki 2008. Alkup. 2003.

Melko legendaarisen lähes brittiläisen huumoriryhmän autobiograafinen teos on oikeastaan moniääninen haastattelukirja. Asiatyylisyydestä huolimatta tyräni rytkyi kirjaa lukiessa nauruntyrskähdyksistä tauotta. Lukemisen jälkeen piti luonnollisestikin katsoa Monty Pythonin Lentävän sirkuksen kaikki jaksot läpi. Oli erittäin hauska joulu. Monty Pythonillahan on myös Meaning of Life -elokuvassaan hieno joululaulelmaparodia “It’s Christmas in Heaven” [osa siitä, Youtube].

Charles de Lint
Someplace to be Flying
Tor Books, 1998.

Urbaania voimaannuttavaa fantasiaa. Charles De Lintillä on lukemisen helppouden ja kirjasta saatavan elämyksellisyyden suhde maksimoitu. Kirjan henkilöhahmot ovat kuin lohduttavia maagisia valoja pimeyttä hohkaavassa hohdottomassa maailmankaikkeudessa. De Lintin kirjojen kokonaisuudestakin muodostuu outo kudelma tapahtumia, tilanteita ja henkilöitä. Paljon henkilökuvauksessa ja useita alateemoja. Vähän kuin televisiosarjaa katselisi, mutta saa kuitekin lukea kirjaa.

Cecilia Brooks Brown
Kasvisherkkuja juhlaan
Karisto Oy. 2005.

Vaikka en perinteisestä joulupöydästä niin pidäkään, tulee jouluna aina tehdä ruokaa perinpohjaisella otteella. Jouluruoaksi käy esimerkiksi “Tryffelin tuoksuiset täytetyt portobello-sienet”, joissa on muun muassa sherryä, metsäsieniä, siitaketta, tryffeliä, timjamia, muskottia ja parmesaania… Cecilia Brooks Brownin kirjasta löytyy yllättävän paljon hyvinkin taagia skruudattavaa.

Risto ja Ritva Lehmusoksa
Urho Kekkosen pöydässä
Ajatus 2005.

Kala-kasvissyöjänäkin rakastan lukea liharuokia sisältäviä keitto- ja ruokakirjoja – kuola suupielestä valuen. Viime jouluna sain Risto ja Ritva Lehmusoksan “Urho Kekkosen pöydässä”-kirjan joululahjaksi. Matka gastronomisesta hienostelusta konstailemattomaan herkkusuisuuteen ei aina ole oletetun pitkä. Ainakin ruoan puolesta olen selvästi vahvasti UKK:n linjalla. Kirjassa on yksi ohje joka on jäänyt kummittelemaan mieleeni haasteellisena. Se on “Hirventulpasyltty”, joka epäilemättä sopisi hyvin suomalaiseen joulupöytäänkin. UKK piti sylttysankoa keittiönsä eteisvälikössä ja sipaisi aina ämpäristä iltaleipiensä päällysteeksi. Ohje lyhennettynä:

1. turvista poistetaan karvat kalttaamalla
2. turvat keitetään runsaassa vedessä kunnes vaahtoa ei enää synny
3. lisätään mausteet ja keitetään neljässä tunnissa aivan pehmeiksi
4. turvista poistetaan loput karvat ja leikellään peukalonpään kokoisiksi paloiksi
5. pannaan hyytymään viileään paikkaan ja syltty hyytyy ilman liivakkoa

Vinkit:
Jussi Omaheimo
Verkkotoimittaja
Kirjastopalveluiden koordinointiyksikkö