Viestintäpäällikkö ei ole museokamaa

Tuore viestintäpäällikkö päätyy toisinaan myös poniratsastajaksi.

Oppiessani lukemaan hieman sujuvammin lempikirjani oli Sesse Koiviston Eläintarha olohuoneessamme. Ihastuin Korkeasaaren johtajan kotielämään siinä määrin, että luin kirjan saman tien viisi kertaa alusta loppuun. Vannoutunut kirjastofani olin kuitenkin tuossa iässä ollut jo hyvän aikaa. Ennen kuin olin ehtinyt edes vuoden ikään, olin asioinut kirjastossa ja nauttinut sen tarjoamista ”lukuelämyksistä”.

Nyt sitten pääsin kirjastoon töihin. Toimin viestintäpäällikkö Suvi Katajan sijaisena hänen äitiyslomansa ajan.

Kirjastojen lisäksi olen pienestä pitäen rakastanut eläimiä. Kiinnostukseni laajeni vähitellen evoluutioon, ekologiaan ja ympäristöasioihin, eikä lapsuuden haave lampaiden kasvatuksesta toteutunut, vaan opiskelin itseni biologiksi.

Opiskelin perusteellisesti – ja pitkään – mukaan tarttui biologian ja maantiedon opettajan pätevyys, sivuaine viestinnästä ja parista muusta aineesta, kolme vuotta ainejärjestölehden päätoimittamista ja opiskelijaedustus konsistoria lukuun ottamatta kaikilla yliopiston hallintotasoilla.

Ennen tänne kirjastoon siirtymistä ehdin työskennellä Luonnontieteellisessä keskusmuseossa Luomuksessa yli kahdeksan vuotta. Luomus on kirjaston tapaan Helsingin yliopiston erillislaitos.

Noiden vuosien aikana Luonnontieteellinen museo – monille vielä eläinmuseo – avattiin kolmivuotisen peruskorjauksen jäljiltä ja kävijämäärä hyppäsi 70 000 vuosikävijästä 150 000:een, lisäksi Kumpulaan avattiin toinen kasvitieteellinen puutarha. Kaksihenkinen viestintä- ja markkinointitiimimme myös veti muun muassa identiteetti- ja ilmeprosessin, jonka myötä keskusmuseosta tuli Luomus.

Tein antoisaa yhteistyötä niin Luomuksen tutkijoiden kuin median kanssa. Tutuksi tuli myös suuri yleisö monimuotoisine kysymyksineen. Eniten ilmeenhallintaa vaati kenties äkäisehkö mummo, joka toi museolle näytteen sänkyynsä ilmaantuneista ”otuksista, jotka yöllä purevat kipeästi” – kyseessä kun olivat näkkileivän muruset.

Vapaa-ajalla muun muassa ratsastan, katselen toisinaan lintuja ja yritän pitää kuntoani yllä – ja luen tietenkin kirjoja.

Kirjastolta minut tavoittaa Kaisa-talon 7. kerroksesta, numerosta 050-318 5116 ja sähköpostista laura.hiisivuori(a)helsinki.fi

Teksti:

Laura Hiisivuori
Viestintäpäällikkö

Kuva:

Hannu Holmström

Esittelyssä verkkotoimittaja Samu Kytöjoki

Verkkotoimittaja Samu Kytöjoki aloitti kirjaston viestinnässä 10.9., Veera Ristikartanon jäätyä syyskuussa opintovapaalle.

Samu paikkaa Veeran lähdön kirjaston viestintään jättämää aukkoa ja tuo viestintätiimiin kokemusta kirjaston asiakaspalvelusta.

Kuinka päädyit kirjastoon?

Suoritin vuosina 2004-2005 siviilipalvelukseni tuolloisessa Humanistisen tiedekunnan kirjastossa, Metsätalon toimipaikassa. Vuoden 2007 syksyllä minuun otettiin yhteyttä Topelia-kirjastosta ja kysyttiin halukkuuttani työskennellä kirjastossa iltapäivystäjänä. Olen työskennellyt siitä saakka opintojeni ohessa Helsingin yliopiston kirjastossa. Olen koulutukseltani luonnontieteiden kandidaatti ja pääaineeni on tietojenkäsittelytiede. Maisteriopintoni ovat toistaiseksi tauolla.

Mitä työtehtäviä sinulla on ollut kirjastossa?

Olen toiminut aloittamisestani saakka säännöllisesti Topelia-kirjaston asiakaspalvelussa iltapäivystäjänä. Vuosina 2008-2009 päivitin myös Humanistisen tiedekunnan kirjaston verkkosivuja, kunnes keskustakampuksen kirjasto aloitti toimintansa ja tehtävä siirtyi pääasiassa Johanna Lahikaiselle. Olen toiminut myös Minerva-kirjaston atk-neuvonnassa 2011-2012. Minulla on siis monipuolisesti kokemusta kirjaston asiakaspalvelusta, mistä on varmasti hyötyä kirjaston viestintätiimille.

Mitä työtehtäviä sinulla on nyt?

Olen toiminut Kaisa-talon info-tv:n toisena ylläpitäjänä tämän vuoden kesäkuusta saakka. Info-tv on edelleen yksi keskeisistä työtehtävistäni. Tämän lisäksi olen mukana ainakin kirjaston verkkosivujen ylläpidossa ja kirjaston arkisessa viestinnässä. Työnkuvani tarkentuu varmasti vielä ajan kuluessa. Työaikani on vuoden loppuun saakka 30 tuntia viikossa, josta 10 tuntia vietän kirjaston asiakaspalvelussa. Ensi vuoden alusta työaikani on 20 tuntia viikossa.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Rakkain harrastukseni on tietokonepelit, joita olen pelannut päiväkoti-ikäisestä saakka. Toinen harrastukseni on elokuvien katselu. Olen myös ollut joskus melko aktiivinen roolipelaaja, mutta tämä harrastus on nykyään jäänyt varsin vähälle ajalle.

Kirjoittaja

Samu Kytöjoki
Verkkotoimittaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva

Helena Hiltunen

Tavoittiko tieto koekäytöstä? – Hyviä käytäntöjä haussa uutuustiedotukseen

Sesonkiaikoina, syksyisin ja alkuvuodesta Hankinta- ja metadatyksikössä saatetaan tuottaa kolmekin e-kirjastouutista päivässä. Kirjaston verkkosivustolla yksittäinen uutinen voi joskus ehtiä olla näkyvissä vain muutaman tunnin, koska uutisfeediin tuottuu uutisia kaikilta kampuksilta. Kampuskirjastojen omilla uutissivuilla elektronisiin aineistoihin liittyvät uutiset saattavat viivähtää vähän pidempään. NELLIn etusivun uutisosiossa yksittäiset uutiset on onneksi saatu säädettyä näkymään (vähintään) kaksi viikkoa.

E-kirjastouutiset leviävät uutissyötteinä monissa kanavissa, ja potentiaalisia lukijoita on toki paljon, jopa ALMA-intranetissa. Silti välillä epäilyttää. Mahtavatko uutiset uusista hankinnoista tai koekäytöistä tavoittaa juuri ne asiakkaamme, jotka erityisesti juuri kyseisiä aineistoja tarvitsisivat.

Hankinta- ja metadata-asiantuntijat suoltavat uutisia asiantuntijoille tyypilliseen tapaan, pikaisesti, vähän vasemmalla kädellä monen muun homman ohella. Uutistekstien hiomiseen asiakkaita puhutteleviksi ei ole arjessa aina riittävästi aikaa. Siitä, että tekstiä on oltava sekä suomeksi että englanniksi, on kuitenkin pidetty tiukasti kiinni.

Kovin kiireisiä ovat myös kampuskirjastojen tieteenalavastaavat, joilta hankinta- ja metadata-asiantuntijat saavat joskus taustatekstiä heidän erityisalansa aineistoja koskeviin uutisiin. Tieteenala-asiantuntijoiden erityisalojensa aineistouutuuksista ja koekäytöistä erikseen sähköpostitse tai muuten kyseisen alan tutkijoille mahdollisesti tuottamasta tiedoteviestinnästä ei alkuunkaan aina tihku tietoa keskitetymmin aineistotiedotuksen hyviä käytäntöjä miettiville. Koordinoimalla työnjakoa voisi viestien tavoittavuutta tehostaa.

Keskeisimpiä uutisia hankinta- ja metadataväki toimittaa myös kirjaston henkilöstön uutiskirjeisiin. Toiveena on, että asiakkaiden parissa käyskelevä kirjastovirkailija tulisi niitä sieltä lukeneeksi ja viestineeksi oppimastaan myös asiakkaille, jotka kohtaa.

Mitä voisimme tehdä paremmin?

Uutisfeediin hukkuvien tiedotteiden toistaminen ei liene tarkoituksenmukaista, paitsi poikkeustapauksessa. Koekäytöistä voisi toki muistuttaa esimerkiksi tieteenaloittain vaikkapa oppiaineiden sähköpostilistojen kautta.

E-lehtiin liittyvistä palveluista voisi luoda myös kokoavan tiedotteen, joka olisi (ainakin sähköisenä) tarjolla pysyvästi, määrätyissä kanavissa. Myös tiedotteen dynaamisuuteen voi satsata nykyistä RSS-feediä tehokkaammin.

E-kirjojen koekäyttöjä voi muistuttaa muutenkin  kuin vain muistutusuutisella. Yksittäisen kaupallisen kustantajan koekäytöstä on ehkä eettisesti hankalaa tehdä komeaa journalistista artikkelia, mutta aineistouutistiedotteille voisi olla oma syötteensä, josta esimerkiksi päättyneet koekäytöt voidaan määrättynä päivänä poistaa.

Blogien uutissyötteillä toteutettuun tiedotukseen voi vaikuttaa esimerkiksi uutisten kategorisoinneilla, joilla jo vaikutetaan esimerkiksi siihen, etteivät vain joillekin keskustakampuksen rajatuille tutkijaryhmille kiinnostavia e-aineistoja koskevat uutiset ilmesty näkyviin Terkon sivuilla. Vastaavasti voisi harkita, tarvitseeko kampuskirjastojen joskus hyvin paikallisesti kiinnostavista uutisista jokaisen tulla kirjaston etusivun uutisvirtaan. Eihän tähän ylivuolaaseen virtaan tarvitsisi ohjata ihan kaikkia e-kirjastouutsiakaan, onhan esimerkiksi koekäyttöjä, jotka saattavat kiinnostaa vain hyvin rajattuja kohderyhmiä.

E-kirjastouutisointimme on parantunut blogipohjaisen uutisoinnin aloittamisen myötä monessa suhteessa. Nyt uutiset taitavat kuitenkin ohjautua entistä harvemmin tiedekuntien ja laitosten sivuille kuin aiemmin. Ellei uutisia jaella ALMAn julkaisuvälineen kautta, jolloin julkaisupyynnön saaneilla tiedekunta- ja laitostiedottajilla on periaatteessa mahdollisuus ottaa uutinen, niin halutessaan, myös webbisivujen uutisiin. Periaatteessa blogiuutisia voisi jaella tägitysten avulla vähän vastaavalla tavalla myös suoraan tiedekunta- ja laitosteidottajille, kunhan toimintatavasta sovitaan. Tarjoaisikohan Flamman julkaisuväline entistä toimivampia työkaluja uutisten jakeluun?

Toimivassa uutuustiedotuksessa toimii hyvän asiantuntijaorganisaation viestintäperiaatteet; jokainen viestii omista töistään, mutta organisaatio tarjoaa mahdollisimman tehokkaat viestintäkanavat ja viestinnän toteutuksen hyvän. Asiantuntijan ei ollenkaan aina ole tarkoituksenmukaista toimittaa tekstistään eri versioita eri kanaviin eri yleisölle. Hyvä viestintäkäytäntö skaalautuu tieteenalasta toiseen, vaikka aineisto ja itse viesti vaihtuisikin.

Tekijöiden ohella hankinta- ja metadaväki kaipaa myös uusia ideoita ja toimiviksi todettuja käytäntöjä e-kirjaston sisältöuutisten levittämiseen. Kommenttiosastossa on sana vapaa.

Miten asia on hoidettu muissa tieteellisissä kirjastoissa, olisi myös kiinnostavaa kuulla?

Teksti

Eeva Peltonen
kirjastonhoitaja
Hankinta- ja metadatapalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto