Kirjastosihteeri Heini Viitamäki haluaa Himalajalle niin usein kuin mahdollista

Hankita- ja metadatapalveluiden kirjastosihteeri Heini Viitamäki kuvitteli opintojensa aikana ryhtyvänsä tutkijaksi.  Kirjastomaailma vei kuitenkin pirteän naisen mukanaan – tosin muutaman mutkan kautta. Haastattelussa Viitamäki paljastaa  kuuntelevansa hindin- ja nepalinkielisiä radiokanavia ja karkaavansa silloin tällöin Intiaan.

Heini

Kuva: Heini Viitamäki


Miten päädyit kirjastoon töihin?

Päädyin alun perin kirjastoon korkeakouluharjoittelun kautta. En ollut juurikaan pohtinut sopivaa harjoittelupaikkaa ja soitin SKS:n kirjastoon aivan viime tingassa: hakemus harjoittelun rahoituksesta piti jättää muistaakseni jo seuraavana päivänä. Onneksi SKS:n silloinen kirjastonjohtaja Henni Ilomäki otti minut haastatteluun siltä seisomalta ja sain paikan vielä samana päivänä. Harjoittelun jälkeen jatkoin SKS:n kirjaston etnologisella osastolla osa-aikaisena pari vuotta. Tässä vaiheessa ajattelin kuitenkin suuntaavani tutkijaksi ja kirjastotyö jäi, kun aloin tehdä graduani. Gradun kanssa painitun ajan jälkeen väitöskirjan teko ei kuitenkaan houkuttanut ja sinniteltyäni muutaman vuoden akateemisena sekatyöläisenä päätin tarvitsevani jonkin pätevyyden. SKS:n kokemusten perusteella kirjastoala tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Sain heti opintojen alettua kirjastohoitajan sijaisuuden Tikkurilan kirjastosta ja pääsin näin takaisin kirjastotyöhön käsiksi.

Mikä on koulutus- ja työskentelyhistoriasi?

Minulla on maisterin tutkinto Etelä-Aasian tutkimuksesta, sivuaineina luin mm. antropologiaa, filosofiaa ja kehitysmaatutkimusta. Tämän lisäksi olen suorittanut informaatiotutkimuksesta perus- ja aineopinnot. Vaikka pidinkin työstä yleisessä kirjastossa, halusin takaisin tieteelliseen kirjastoon ja niinpä hakeuduin suorittamaan aineopintoihin liittyvän työharjoittelun Topelian kirjastoon. Harjoittelun loputtua pääsin sitten tänne hankinta- ja metadata-puolelle. Kirjastotyön lisäksi olen mm. opettanut opisto- ja yliopistotasolla sekä toiminut kehitysyhteistyön parissa.

Mitä nykyiseen työnkuvaasi kirjastosihteerinä kuuluu?

Työhöni kuuluu varsin monipuolinen kirjo e-aineistoihin ja kausijulkaisuihin liittyviä tehtäviä. Teen e-aineiston hankintaa ja kuvailua, osallistun e-aineistosta saatavan asiakaspalautteen käsittelyyn ja selvittelen ongelmatapauksia. Osallistun myös käyttötilastojen kokoamiseen ja e-aineistoihin liittyvään tiedottamiseen. Kausijulkaisuihin liittyen teen erilaisia taustaselvityksiä, hoidan lehtien tilauksia ja reklamoin tarvittaessa ongelmista kustantajalle.

Mikä on parasta työssäsi?

En ole aiemmin ollut mitenkään syvällisesti tekemisissä e-aineistojen kanssa, joten on ollut mielenkiintoista päästä tutustumaan täysin uudentyyppisiin työtehtäviin. Monipuoliset työtehtävät takaavat, että uutta opittavaa riittää eikä kyllästymään pääse.  Työ on myös mukavan itsenäistä, vaikka samalla työskentelenkin kiinteästi ryhmän jäsenenä.

Mitä harrastat  vapaa-aikanasi?

Meillä on 1,5-vuotias länsigöötanmaanpystykorva, Papu, ja suuri osa vapaa-ajastani kuluu koiran kanssa ulkoillessa ja puuhaillessa. Tärkein harrastuksemme on agility; satunnaisesti teemme myös jälkeä ja sisäetsintää. Toimin myös agilityseuramme hallituksessa. Koiraharrastuksen lisäksi joogaan ja kesäisin käyn melomassa. Intialaisia elokuvia tulee myös katsottua paljon.

Haluaisitko vielä kertoa jonkin kiintoisan asian itsestäsi?

Aiemmin olen tavannut karata vähintään parin vuoden välein milloin minkäkin tekosyyn varjolla Intian suunnalle useammaksi kuukaudeksi. Enää ei elämäntilanne oikein anna mahdollisuutta kovin pitkiin matkoihin, mutta toivon kuitenkin pääseväni taas lähivuosina tapaamaan ystäviäni Intiassa ja Nepalissa. Samalla pitäisi tietysti ehtiä myös Himalajalle trekkaamaan… Tätä ja muita tulevia reissuja silmällä pitäen koetan ylläpitää kielitaitoani kuuntelemalla töiden lomassa hindin- ja nepalinkielisiä radiokanavia.

Teksti

Aino-Leena Juutinen

Heini Viitamäki

Kuva

Heini Viitamäki