Kurkistus Viikin kouluttajien arkeen

Viikin kampuskirjastossa meitä kouluttajia on viisi ja muutama päälle ja kaikki meistä tekevät koulutusten lisäksi muutakin. Olemme asiakaspalvelussa, asiasanoitamme, päivitämme sivuja, teemme RefWorksiin tyylejä, yritämme pysytellä mukana muuttuvan maailman kärryillä, haemme h-indeksejä, laitamme kirjoja perintään ja istumme kokouksissa ynnä muuta. Aika ei siis käy pitkäksi, tuntumaa käytännön kirjastotyöhön kyllä riittää livekurssien pohjaksi.

Lukuvuoden ensimmäiset viikot ovat täynnä uusien opiskelijoiden tutustuttamista kirjastonkäytön saloihin kirjastokierroksilla ja tiskillä. Mistä saa kirjastokortin (kyllä niitä ihan liukuhihnalla tehdäänkin), missä on tietokoneet ja kurssikirjat, miten lukea Helkan näyttöä, miten tulostaminen onnistuu ja niin edelleen. No ainakin se yksi touhottajakouluttaja pitää homman jännittävänä unohtamalla aina kertoa jonkin asian, mutta joka kerta häneltä sentään unohtuu eri asia. Opiskelijat sitten ehkä unohtavat ne loputkin tiedot, joita eivät heti tarvitse. Pääasia varmaankin on, että he saavat kuvan helposti lähestyttävästä kirjastosta ja sen henkilökunnasta.

Uudet innostuneet opiskelijat saavat meidät kouluttajatkin vireälle mielelle ja olemme optimismia ja uutta elämää täynnä ja valmiina aloittamaan syksyn urakkamme.

Ennen varsinaista opetusta käymme läpi vanhoja dioja ja mietimme, miten saisimme opetuksen sulavammaksi ja ehkä taiteellisemmaksikin ja miten markkinoimme uusia juttuja, joita on ilmestynyt kirjastoalan horisonttiin. Tarkistamme, toimivatko vanhojen diojen linkit ja voit olla varma, että jos jätät jonkin tarkistamatta, juuri se linkki on muuttanut toisille kulmille internetin syövereihin. Aiemmin oli haasteellista selittää, että jos haluat löytää YSAn, kirjoita kotisivulle Vesa; nyt selitämme että YSA onkin ontologisoitu ja asustelee Fintossa yhdessä meidän Agriforestimme kanssa, joka muutti tässä yhteydessä nimensä AFOksi. E-kirjoja etsivä suunnistakoon BookNavigatorilla – onneksi muuttolintu Viikistä kehitti meille e-kirjaoppaan, jonka neuvoilla saamme e-kirjan paljastamaan salaisuutensa eli avautumaan. Myös tieteenalaoppaat ovat tulleet piristämään päiväämme ja sieltä löytää kaikki kouluttajien suosikkihahmot. (Kerää koko sarja.)

Syyskuussa kun säät viilenevät ja Viikin lehmätkin palaavat sisätiloihin, koittaa kouluttajille varsinainen ruuhka-aika. Silloin alkavat vakiokurssimme Viikin tiedonlähteet ja RefWorks sekä kaikki opettajien tilaamat kurssit, jotka ovat osana jotain muuta kurssisuoritusta. Erilaisia TVT-, kandi- ja maisteritason kursseja aikataulutetaan sopimaan atk-luokkien, opiskelijoiden ja kouluttajien kalentereihin.

Alkusyksystä meitä kouluttajia ei juurikaan näe lainaustiskillä. Vaellamme luokasta toiseen ympäri kampusta ja toistelemme taikasanoja: katkaisumerkki, operaattorit nimeltä And, Or ja Not ja haun kohdistaminen ja vielä asiasanasto ja älkäämme unohtako sfx- linkkiä ja peer reviewtä! Puheissamme vilisee myös Scopus, Web of Science, Proquest, Cab, Pubmed ja Medline, Science Direct ja joku meistä saattaapi mainita jopa SciFinderin. Kerromme tuonnista ja viennistä ja eri tyyleistä ja miten kuin taikaiskusta Write’n’Cite on RefWorks, vaikka näkyykin Wordissa olevan ProQuest, ymmärrättehän. Onneksi kouluttaja ei vähästä hätkähdä; vaikka monet tietokannat yrittävät hämätä kokenutta kouluttajaa vaihtamalla olomuotoaan vähintään kerran vuodessa, varmaotteinen kouluttaja onnistuu kuitenkin löytämään sen hakulaatikon tuossa tuokiossa. Helkamme ei onneksi ole moisiin naamiointiyrityksiin ryhtynyt, vaikka sinnekin on ilmestynyt jossain vaiheessa PIN-koodi ennen kuin pääsee varaamaan sen suositun kurssikirjan.

Ja mitä kaikkea saammekaan itse oppia koulutuksissa: biokaasun tuotanto karjanlannasta, jugurtin viskositeettiin vaikuttavat tekijät, kasvisten hygieniaan vaikuttavat seikat niiden varastoinnissa, miten sen tykin saa näyttämään sitä mitä pitääkin vai tarvitseeko hakea viisaita miehiä paikalle. Tai edes empaattinen kollega, usein kun riittää, että tilaa toisen ihmisen paikalle laitetta toljottamaan. Tutustumme myös kulttuurienvälisiin eroihin esim. kurssin alkamisajan aikakäsityksessä. Opimme myös palaamaan nopeasti maan pinnalle silloin, kun on ihan sfääreissä monimutkaisen klikkailusetin jälkeen selittämässä tietokannan hienoja hakuominaisuuksia, ja opiskelijat haluaisivat vain tietää että ”mistä sä siis menit tolle sivulle”.

Joulukuuhun mennessä koulutukset vähenevät ja kouluttajat vetäytyvät lyhyelle talvilevolle vetämään henkeä. Alkuvuodesta palailemme lomilta miettimään, mitä tekisimme ehkä toisin ja mikä toisaalta toimii opetustarjonnassamme. Paranisiko opetus, jos pistäisimme hassun hatun tai nutturan päähämme ja pitelisimme sateenvarjoa vai miten saisimme opiskelijat aktivoitumaan kursseillamme. Opiskelijat osallistuvat ja kyselevät parhaiten silloin, kun on tosi kyseessä eli tutkielman valmiiksi saaminen.

Alkuvuonna kokoonnuimme tutkijoille suunnatun koulutuksen merkeissä ja teimme muutoksia edellisten kurssien saaman palautteen perusteella. Pois pitkät puheet tiedonhausta ja viitteidenhallinnasta, kuten oli toivottu, ja tilalle uutena juttuna datanhallinta. Tosin tämän muutoksen jälkeen saimme palautetta, että tiedonhakua voisi olla enemmänkin. Yritä tässä sitten kehittää opetusta… Eipä vaivuta epätoivoon! Tämä on vain sitä elämän kiertokulkua ja kouluttajan arkea.

Tietoaineistojen jatkuvan seurannan lisäksi piipahdamme silloin tällöin myös pedagogisilla kursseilla ja seminaareissa. Tutustumme uusiin opetusmenetelmiin – vaikkei niitä nyt tulisikaan omassa opetuksessa sovelletuksi – ja sosiaalisten taitojen, viestinnän ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen on toki terveellistä kaikille, etenkin kouluttajille. Näistä on varmaan jäänyt vaikutelmia alitajuntaamme, josta ne saattavat pulpahtaa mieleemme jossakin yllättävässä tilanteessa.

Kun linnuilla alkaa olla kevättä rinnassa enemmänkin ja pienet sammakot… no niin, me kouluttajat alamme siirtyä seuraavan syksyn suunnittelupuuhiin. Käymme läpi mennyttä lukuvuotta ja rakennamme hienoja uusia suunnitelmia ja opetusmateriaaleja seuraavaa lukuvuotta varten. Nyt meillä on ehkä aikaa tutustua erilaisiin teknisiin vempaimiin ja ohjelmiin, joiden sielunelämään kaivautuminen pitää kouluttajan sopivasti tässä hetkessä kiinni eikä pääse kangistumaan kaavoihin. Miksi tehdä juttuja Powerpointilla, kun voi opetella Prezin ja miksi kysellä opiskelijoilta suoraan kun sen voi tehdä Socrativen välityksellä?

Kokouksissamme on välillä villiäkin ideointia mutta onneksi porukkamme viilipytyt palauttavat innokkaat yksilöt maan pinnalle ja näin touhumme pysyy realistisena ja vakavasti otettavana ja meitä ei pidetä ihan huuhaa-tyyppeinä, vaikka oikeasti olemmekin fakiireja ja akrobaatteja ynnä muita ihmeidentekijöitä. Kaikki tekstimme olisivat myös täynnä kirjoitusvirheitä, jos joukossamme ei olisi niitä eräitä tarkkasilmäisiä kouluttajia, joilta ei onneksi jää mikään pilkkuvirhe huomaamatta (tästäkään alkuperäisversiosta…).

Kesällä kouluttajatkin lomailevat ja keräävät voimiaan seuraavan syksyn koitosta varten. Heidät voi nähdä haistelemassa uusia tuulia maailman turuilla ja toreilla, vapaana ja hassut hatut päässä. Ihan varmasti seuraavana vuonna opetus on taas hieman soljuvampaa ja kauniimpaa, kuten itse korkealla taivaalla liihottavat kouluttajatkin. Ja tietenkin kaikki tämä toiminta on vuoden loppuun mennessä hienosti laitettu tilastoihin, kun se yksikin touhottajakouluttaja viimeinkin toimitti tarvittavat paperit jostakin työpöytänsä uumenista.

Viikin kouluttajat haluavat kiittää kaikkia opiskelijoita innostavista kohtaamisista ja toivottavasti olemme saaneet aikaan myös jotain oivalluksia tiedonhausta!

Teksti:

TK²

eli

Tuija Korhonen
tietoasiantuntija

Taina Kettunen
tietoasiantuntija

Yliopistokirjastot ja tieteen näkyvyys – The 7th UNICA Scholarly Communication Seminar

The 7th UNICA Scholarly Communication Seminar: Visibility, Visibility, Visibility, Rooma 27.-28.11.2014

Lähes 70 informaatiotutkimuksen, oppimisen palveluiden ja tutkimuksen tuen palveluiden asiantuntijaa eri puolilta Eurooppaa kokoontui Roomaan pohtimaan tieteen, tutkimuksen ja tutkijoiden näkyvyyttä sekä yliopistokirjastojen roolia näkyvyyden lisäämisessä. Seminaaria isännöivät Università degli Studi di Roma La Sapienza sekä Università degli Studi di Roma Tor Vergata ja L’Università degli studi Roma Tre

Seminaarin teemoja olivat verkko-opetus ja oppiminen, kirjastonhoitajien uudet roolit ja osaamistarpeet, yhteiskunta- ja humanististen tieteiden digitaaliset haasteet, tutkijoiden näkyvyyden lisääminen sekä erilaiset strategiat, joiden avulla näkyvyyttä voisi lisätä.


Keskusteluissa nousi esiin tarve verkostoitua ja tehdä yhteistyötä muiden tutkimuksen parissa toimivien kanssa: tutkijoiden, tutkimushallinnon, IT-asiantuntijoiden.

Oli kiinnostavaa kuulla muissa yliopistokirjastoissa saaduista kokemuksista niissä asioissa, joissa meidänkin kirjastossamme on avattu uusia uria: Patron Driven Acquisition (PDA), tutkijoiden julkaisemisen tukeminen, avoimessa verkossa olevat kirjat ja e-kirjat kaiken kaikkiaan.


Kirjaston rooli tutkimusdataan liittyvissä kysymyksissä ja meidän kirjastomme tietoasiantuntijoille pidetty tutkimusdatakoulutus herättivät kiinnostusta ja keskustelua myös kahvi- ja lounastauoilla. Kysymykseen mitä tekee datalibrarian oli periaatteessa helppo vastata: Data librarian auttaa tutkijoita tutkimuksessa tarvittavan datan hallinnassa koko datan elinkaaren ajan. Mutta mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Sitä onkin jo vaikeampi selittää. Muutamissa kirjastoissa datapalveluista oli jo saatu kokemusta ja näiden kokemusten kuuleminen oli kiinnostavaa, muttei kovin rauhoittavaa. Paljon on meilläkin vielä opeteltavaa ja pulmia ratkottavana.


Tutkimuksen näkyvyyden ja vaikuttavuuden arvioinnissa humanistit ja yhteiskuntatieteilijät jäävät usein lapsipuolen asemaan, jos mittarina käytetään vain viittausanalyysejä, joita tehdään Web of Science- tai Scopus -tietokannoista. Avoin verkkojulkaiseminen ja e-kirjat antavat uusia mahdollisuuksia tulla huomatuksi ja arvostetuksi.

Tutkijoiden verkostot sosiaalisessa mediassa laajenevat sitä mukaa, kun niiden hyödyllisyys oivalletaan. Mendeley ja vastaavat järjestelmät voivat tukea tutkijoiden näkyvyyden lisäämistä ja yhteistyön luomista toisten tutkijoiden kanssa. Myös altmetriikka nousi esiin useissakin esityksissä yhtenä tapana seurata ja arvioida tutkimuksen näkyvyyttä.

Seminaarin lopuksi esiteltiin erilaisia hankkeita tutkimuksen näkyvyyden lisäämiseksi. Näitä ovat mm. Horizon 2020, ja OPENAIRE. Lisäksi Helsingin yliopiston ja Sapienza-yliopiston tutkimustietojärjestelmät herättivät kiinnostusta.

Esityksissä tuli esille palvelujen ja tietojärjestelmien kehittämisen kaksi linjaa. Toisaalta yksittäiset toimijat toteuttavat innovaatioita pienillä resursseilla ja toisaalta kehitystyötä tehdään laajoissa projekteissa, yhteistyöverkostoissa ja konsortioissa. Molempia tarvitaan jatkossakin ja molemmissa keskeinen kysymys palvelun jatkuvuuden varmistaminen.

Kirjaston roolin muutokseen liittyvistä yksittäisistä ajatuksista mieleen jäi professori Francesco Avallonen ”from good services to good dissemination and communication strategy”.

Meidän esityksemme olivat:

Pauli Assinen: Institutional Repository and CRIS
Maria Forsman:Assessment in SSH – Making Social Sciences and Humanities Visible
Mari Elisa Kuusniemi: Data Librarian: Helping Researchers with Data

Seminaarin ohjelma on verkkosivulla, jonne tulevat myös esitykset

UNICA on Euroopan pääkaupunkien yliopistojen verkosto, johon kuuluu 46 yliopistoa 35 Euroopan pääkaupungista.

Teksti ja kuvat:

Pauli Assinen
kehittämispäällikkö

Maria Forsman
johtava tietoasiantuntija

Mari Elisa Kuusniemi
informaatikko

Tutkijoiden julkaisutoimintaa arvioiva CWTS-raportti on ilmestynyt

Research performance analysis for the University of Helsinki 2005-2013/13 on juuri valmistunut. Raportissa tarkastellaan Web of Science –tietokannan aineistoon perustuen Helsingin yliopiston tutkijoiden julkaisutoimintaa ja sen saamaa näkyvyyttä suhteutettuna eri tieteenalojen kansainväliseen tasoon. Raportin on laatinut Centre for Science and Technology Studies (CWTS), joka on Leidenin yliopiston yhteydessä toimiva tieteentutkimukseen erikoistunut laitos. Raporttia työstettäessä Helsingin yliopiston kirjaston asiantuntijoilla on ollut merkittävä rooli. Etenkin TUHAT-asiantuntijoiden osuus datan tarkistamisessa ja varmistamisessa on ollut korvaamaton.

Tuloksia tarkasteltaessa on tärkeää muistaa, että Web of Science on viittaustietokanta, johon valittu aineisto on englanninkielistä. Tässä analyysissä tarkasteltiin aikakauslehtiartikkeleita, jotka ovat tyyppiä article, review tai letter.

Raportin mukaan Helsingin yliopiston tutkijoiden TUHAT-tietokantaan vuosina 2005-2012 sisältyvistä julkaisuista 84% sisältyy myös Web of Science -tietokantaan. Parhain kattavuus on lääketieteessä (89%) ja luonnontieteissä (80%) sekä luokassa ”monitieteiset lehdet” (91%), johon kuuluvat mm. Science ja Nature. Yhteiskunta- ja käyttäytymistieteissä kattavuus on 56% ja humanistisissa tieteissä ja oikeustieteessä alle 30%. Tieteenalakokonaisuuksien sisällä on toki vaihtelua.

Eniten viittauksia ovat saaneet sellaiset julkaisut, jotka ovat syntyneet kansainvälisen yhteistyön tuloksena. Usein mukana on ollut tutkijoita maailman huippuyliopistoista. Raportin mukaan Helsingin yliopisto on yliopisto, jolla on selkeä profiili, johon kuuluu vahva kansainvälisten kumppaneiden verkosto. On onnistuttu julkaisemaan lehdissä, joilla on korkea vaikuttavuuskerroin (Impact Factor). Samalla vaikuttavuus on reilusti yli maailman keskiarvon erityisesti silloin, kun ollaan mukana kansainvälisessä yhteistyössä. Yliopistomme tutkijat julkaisevat myös varsin aktiivisesti Open Access –lehdissä, mikä kertoo pyrkimyksestä välittää tietoa laajemmalle yhteisölle.

Vuoden 2015 alkupuolella järjestetään raportin tiimoilta seminaari, jossa tuloksia käsitellään tarkemmin eri tieteenalojen osalta.

Bibliometriikkaa tutkimuksen tueksi

Helsingin yliopistolla on monissa yliopistorankingeissa erityinen vahvuus: tieteellinen julkaiseminen. Yliopistomme tutkijoihin lukeutuu todellisia huippuja, mutta muidenkin julkaisuilla on merkittävä osa menestyksessä. Julkaisutuotannon esittäessä yhä tärkeämpää osaa OKM:n rahoitusmallissa on kannattavaa panostaa julkaisutuotantoa ja viittauksia analysoivaan bibliometriikkaan.

Pitkäjänteistä työtä

Bibliometriikkaa on tehty monilla laitoksilla jo kauan, sillä valveutuneet tutkijat ja kirjastolaiset ovat vuosien mittaan seuranneet trendejä ja pohtineet missä voisimme parantaa – ei ainoastaan julkaisemisessa, vaan myös tutkijoille ja opiskelijoille tarjottavissa tiedonlähteissä. Mutta vasta 2010-luvulla bibliometrisiin menetelmiin on panostettu näkyvämmin.

Vuonna 2011 tehty Helsingin yliopiston tutkimuksen arviointi, joka käsitti vuodet 2005-2010, oli ensimmäinen arvioinneistamme jossa painotettiin bibliometriikkaa laajemmin.  Kirjasto oli prosessissa mukana hyvin keskeisesti. Paitsi että hoidimme TUHATiin talletettujen julkaisujen tarkistukset ja laadunvarmistuksen, kirjasto myös laati analyyseja niille lähinnä yhteiskuntatieteitä ja humanistisia tieteitä edustaville tieteenaloille, joille Leidenin yliopiston CWTS:ltä tilattu bibliometrinen analyysi ei soveltunut.  Saimme tästä ponnistuksesta ansaitut kiitokset.

Kampusten monimuotoiset käytännöt

Tutkimushallinnon johdolla tehtäviä arviointeja tulee eteen harvakseen, mutta bibliometriikkaa tehdään käytännössä jatkuvasti sekä tiedekunnille että yksittäisille tutkijoille. Eri kampuksilla on kuitenkin hiukan erilaiset käytännöt. Meilahdessa bibliometriikkaa on kehitetty pisimmälle. Siellä kirjastosta tilataan paljon virantäyttöihin ym. liittyviä analyyseja, joiden tekeminen sujuu tarkan rutiinin mukaan. Viikissäkin laitokset käyttävät bibliometriikkaa virantäytöissä, mutta analyyseja ei ole osattu pyytää kirjastolta. Kumpulassa kirjastolta toivotaan analyysien sijasta tietoa ja koulutusta bibliometriikkaan liittyen. Koulutuksia pidetään nykyään kaikilla kampuksilla ja niiden painotus vaihtelee paikallisten tarpeiden mukaan.  Keskustakampuksella bibliometriikkaa on viime aikoina vauhdittanut siellä käynnistetty markkinointi, jonka avulla on tavoitettu uusia kiinnostuneita asiakkaita. Bibliometristen palveluiden kysyntä on lisääntymässä, mutta markkinointia voisi olla enemmänkin.
Terkko on ansioitunut myös verkkopalveluiden tuottajana, kuten Suomen yliopistokirjastojen neuvoston 2013 tutkimuspalveluinnovaatiokilpailun kunniakirja osoittaa.  Terkon bibliometriikkasivuilta tutkija löytää ohjeita ja tietoja, altmetriikkaprosessilla kirjasto pyrkii aktiivisesti parantamaan hänen näkyvyyttään. Koko kirjaston tasolla tulossa on kaikille tutkijoille suunnattuja ohjeita osana kirjaston tuottamaa tutkijapalvelujen verkkopalvelukokonaisuutta.

Osaajia kouluttamassa

Bibliometrinen työ vaatii osaamista. Tutkimuksen arvioinnin yhteydessä saimme koulutusta sekä 2010 järjestetyltä valtakunnalliselta kurssilta että Leidenin yliopiston valmennuksesta.  Lisäksi kirjaston bibliometriikkatyötä johtaa Maria Forsman, ansioitunut bibliometriikan asiantuntija. Hänen johdollaan on syksyn 2013 ja kevään 2014 mittaan vedetty kirjastolaisille suunnattuja koulutustilaisuuksia ja koko yliopistoyhteisölle tarkoitettuja, bibliometriikan eri puolia esitteleviä alustuksia.

Mitä nämä koulutetut kirjastolaiset sitten jatkossa tekevät? Bibliometriikkaosaamista tarvitaan hyvin monimuotoisissa työtehtävissä. Asiakaspalveluun tulee kysymyksiä palveluista – jopa alansa maailmanlistan ykkönen saattaa tiedustella asiakaspalvelustamme, mikä eteen kun  Web of Science tai Scopus ei tänään toimikaan kotikoneelta.  Kokoelmien hankinnassa ja kehittämisessä tarvitaan perehtymistä aineiston käyttötapoihin ja viittausmääriin. Kirjaston asiantuntijoilta kysytään varsin kiperiä bibliometriikkaan liittyviä kysymyksiä. Julkaisuala elää ja muuttuu, joten sekä tutkimushallinnon, kirjaston että tutkijoiden on jatkuvasti omaksuttava uusia käsitteitä.

Välineitä meille ja muillekin

Olennainen osa bibliometriikan palvelukokonaisuutta ovat toimivat työkalut. Laajimmassa käytössä lienee Thomson & Reutersin Web of Science, jossa Science Citation Indexiä  on täydennetty  Book sekä Conference Proceedings Citation Index -lisäosilla.  Elsevierin Scopus on joillakin tieteenaloilla kattavampi, mikäli käyttäjää ei haittaa että sen viitetiedot ulottuvat vain 20 vuoden päähän. Lisäksi kirjasto on ollut mukana hankkimassa T&R:n InCites-analyysityökalua, jolla saadaan tulevaisuudessa tarkempaa ja ajantasaisempaa tietoa julkaisujen ja tutkimuksen vaikuttavuudesta.

Välineistämme ei pidä unohtaa TUHAT-tietokantaa. Kirjasto on julkaisutarkistusten ja Web of Sciencestä tehtyjen importointien lisäksi ottamassa vastuuta myös TUHATista löytyvien julkaisutietojen analysoinnista ja analyysien tuottamisesta yliopiston sisäiseen vuosiraporttiin. Tämä raportointityö käynnistyy keväällä 2014 heti kirjaston suorittamien TUHAT-tarkistusten valmistuttua.

Teksti:

Eva Isaksson
Kirjastonhoitaja
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuva:

ip-science.thomsonreuters.com