Tiedonhakua ja tuutorointia YLEn Kirjasto-tietopalvelussa

Helsingin yliopiston kirjaston tiedonhankinnan kouluttajien ryhmä vieraili Pasilassa YLE:n Kirjasto- tietopalvelussa keskiviikkona 3.2.2010.  Vierailun tarkoituksena oli vaihtaa kokemuksia kiireisten asiantuntijoiden – toimittajien ja muiden ohjelmantekijöiden – tavoittamisesta tiedonhankinnan opetuksen ja ohjauksen piiriin. Samalla tutustuimme myös Kirjasto-tietopalvelun kokoelmiin ja muihin palveluihin. Vierailuun osallistuivat Päivi Helminen keskitetyistä palveluista, Tuula Huuskonen Viikin kampuskirjastosta, Anne Kakkonen Kumpulan kampuskirjastosta sekä  Kirsi Luukkanen, Leena Koivula, Niina Tiainen, Eija Nevalainen ja Kati Syvälahti  Keskustakampuksen kirjastosta
Armi-juliste, Kuva: Jussi Vainiola ja Anne Mäittälä
Kirjasto-tietopalvelu – osa YLE ARMIa

YLE Kirjasto-tietopalvelu on osa YLE Armia eli Arkisto-, medianhallinta- ja informaatiopalveluita.  Armiin kuuluvat lisäksi Nuotisto, Radioarkisto, Valokuva-arkisto, Äänilevystö sekä TV-arkistot Pasilassa ja Tohlopissa.

Kirjasto-tietopalvelussa ja Nuotistossa työskentelee 12 henkilöä, joista meillä oli ilo tavata useita: Vierailun järjesti informaatikko Aki Kangas ja kirjaston esittelyyn osallistuivat myös informaatikot Pia Virtanen, Saija Sievistö ja Leena Korsumäki. Nuotistoa esitteli musiikki-informaatikko Kristiina Hako ja Riitta-Liisa Leinonen kertoi työstään Radion sinfoniaorkesterin nuotiston hoitajana.  Pääsimme myös kurkistamaan ”legendaariseen” YLE:n Äänilevystöön musiikki-informaatikko Heini Vaajan johdolla.

Kirjasto-tietopalvelu palvelee pääasiallisesti YLE:n henkilökuntaa niin Pasilan YLE-keskuksessa kuin aluetoimituksissa ympäri Suomea. Ulkopuoliset asiakkaat ovat lähinnä media-alan tutkijoita ja opiskelijoita. YLE:n ulkopuolisilta asiakkailta edellytetään käyttösopimuksen solmimista, ennen kuin he voivat käyttää palveluita.

Kirjasto-tietopalvelun kokoelmissa on n. 70 000 kirjaa,  400 kausijulkaisua  sekä monipuolinen valikoima ulkomaisia ja kotimaisia tietokantoja.  Mitä kirjaston omista kokoelmista ei löydy, se ostetaan tai lainataan muiden kirjastojen kokoelmista.  Kirjasto-tietopalvelu ylläpitää myös omaa viitetietokantaa sellaisten lehtien artikkeleista, joita ei muista tietokannoista löydy.

Informaatiolukutaito erikoiskirjastossa

Meitä kouluttajia kiinnosti erityisesti tietopalveluun ja tiedonhankinnan koulutukseen liittyvät kysymykset.  YLEllä painotus on ollut ns. perinteisessä tietopalvelussa muun muassa toimittajien hektisen työn vuoksi. Rinnalle on kuitenkin tulossa myös asiakkaiden itsenäiskäytön tukeminen.

Kirjasto-tietopalvelun tärkein tehtävä on ohjelmatyössä tarvittavan taustatiedon hankkiminen. Informaatikot etsivät asiakkaiden tarvitsemat tietoaineistot, kuten kirjat, artikkelit ja verkkoaineistot, selvittävät ja tarkistavat faktat ja myös etsivät asiantuntijoita ja haastateltavia. Asiakkaille räätälöidään heille tarpeisiin sopiva tietopaketti tilanteen ja tarpeen mukaan.

Tietopalvelutoiminta onkin mittavaa:  toimeksiantoja on noin 4600 vuosittain. Syksyllä 2009 toteutetun asiakaskyselyn perusteella toiminta on nopeaa ja laadukasta. Se näkyy myös tavassa, jolla tietopalvelua on organisoitu. Toimeksiannot luokitellaan kiireellisyysasteen perusteella ja ne tallennetaan tiedonhallintajärjestelmään, jossa toimeksiannon etenemistä voi seurata. Järjestelmän avulla tilastoidaan mm. toimeksiantoihin käytetty työaika.

Koska kiireisiä toimittajia ei ole helppo koota koulutukseen, Kirjasto-tietopalvelu on kehitellyt henkilökohtaista “Tilaa tuutori” –palvelua, joka muistuttaa hieman esim. Viikin “Kutsu tietoasiantuntija” tai Käyttäytymistieteiden “Parihakupalvelua”. Palvelua on käynnistelty vaiheittain. Viime syksyn  pilottiprojektin myönteisten kokemusten perusteella palvelu on nyt vakinaistettu. Toiveena on, että palvelua käyttäneet yleläiset kertoisivat siitä myös kollegoilleen ja mahdollisesti myös opastaisivat heitä.

Keskustelimme tapaamisessa meille yhteisestä ongelmasta, kuinka saada toimittajat tai tutkijat kiinnostumaan kirjaston palveluista ja opettelemaan niiden käyttöä. Vastaus tuntuisi löytyvän mahdollisimman valmiista tuotetarjottimista, joita esim. Viikin Solmu-hankkeessakin on kehitelty. Aki totesikin, että hakeutuvan toiminnan suurin haaste ja kiinnostavuus piilee siinä, kuinka integroitua toimittajien tai tutkijoiden pariin niin, että todellisista palvelutarpeista muodostuu oikea käsitys.

Saimme vierailulla hienon katsauksen YLE Armin ja Kirjasto- tietopalvelun toimintaan. Oli mielenkiintoista vertailla tiedonhakukulttuurejamme – kun meillä ehkä koulutus ja ohjaus on jo pidemmälle vietyä, voisimme me puolestamme oppia paljon tietopalvelun järjestämisestä.

Teksti:
Kati Syvälahti
informaatikko
Helsingin yliopiston kirjasto
Keskustakampuksen kirjastoEija Nevalainen
informaatikko
Helsingin yliopiston kirjasto
Keskustakampuksen kirjasto

Kuva:
ARMI-juliste Jussi Vainiola ja Anne Mäittälä

Tiedeviestinnän taitoa opiskelemassa

Opiskelijakirjaston ja koordinointiyksikön verkkotoimittaja Jussi Omaheimo osallistui tiedeviestinnän opintokokonaisuuteen lukuvuonna 2008-2009.

Tiedeviestinnän essee ruudulla, Kuva: Jussi Omaheimo

Viestinnän laitos järjestää vuosittain tiedeviestinnän 22 opintopisteen opintokokonaisuuden. Lukuvuonna 2008-2009 opintokokonaisuutta suorittamaan valittiin 15 opiskelijaa. Suurin osa valituista oli Helsingin yliopiston jatko-opiskelijoita, mutta mukana oli myös muiden korkeakoulujen tutkijoita sekä kaltaisiani viestintää työkseen tekeviä henkilöitä.

Opintokokonaisuutta suorittamaan valitaan tarkoituksella hyvin erilaiset taustat omaavia henkilöitä. Pelkästään Helsingin yliopistosta osallistujia oli lähes kaikista tiedekunnista. Oppijoiden oman tutkimusaiheen ja tieteenalan tieteellisyyden vaatimusten ollessa erilaiset, nousee esiin hyvin erilaisia tiedeviestinnän ongelmia.

Matemaattiseen fysiikkaan perustuvan kovan tieteen lisäksi tieteelliseksi ajatteluksi kurssilla laskettiin myös ainakin osa humanistis-yhteiskuntatieteellisistä aloista. Kursseilla ei myöskään unohdettu tieteen filosofisia näkökulmia: tiedon luonne, tieteen julkisuus ja sen ymmärrettävyyden vaatimukset nousivat keskusteluissa usein esille.

Tiedeviestinnän essee ruudulla, Kuva: Jussi Omaheimo

Luentokursseilla sivuttiin kirjastojakin. Usein ajatellaan kirjastojen ja tieteen yhteisen intressin kietoutuvan tiedon vapaan saatavuuden kriteerin ympärille. Yhteiskunnallisena instituutiona tieteelle merkityksellisiä asioita ovat yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tai tiedetulosten tunnettuuden kaltaiset seikat. Kirjastot nähtiin tärkeäksi tiedeinstituutioksi demokratian ja kansalaisen itsekehittämisen toteutumiseksi.

Opintokokonaisuuden luento-opetuksesta vastasivat kurssin johtaja professori Esa Väliverronen ja koordinaattori VTT Tuomo Mörä. Luentokursseilla oli myös runsaasti vierailijoita: tiedettä aktiivisesti popularisoineita tiedemiehiä sekä tiedemedian edustajia. Luennotkin painottuivat tieteen ja viestinnän instituutioiden toiminnan ymmärtämiseen. Opintokokonaisuuden keskeisin painotus oli vahva käytäntölähtöisyys.

Suurin osa opinnoista oli tiedeviestinnän käytännön harjoittelua. Helsingin Sanomien toimituksessa osallistuttiin lehden tiede-osuuden tekemiseen. Yleisradiossa seurattiin television tiedeohjelman viikkorytmiä ja osallistuttiin radion tiedeohjelman tekemiseen. Tiedekeskus Heurekassa osallistuttiin tulevan näyttelytoiminnan suunnitteluun.

Heurekan näyttelytoimintaa suunniteltaessa satuin saamaan niin kiinnostavan aiheen, että huomasin vääntäväni yötä myöten taustaprujuja pelien käytön mahdollisuuksista tulevaisuus-aiheisessa näyttelytoiminnassa. Myös Ylessä suoritettu radio-osuus toimi erittäin mielenkiintoisena pikakurssina äänihaastattelun tekemiseen. Oli piinaavan opettavaa olla itse haastateltavana sekä haastattelijana. Tuskin mikään antaa parempaa oppituntia siitä kuinka haastatteluissa ei kannata itseään ilmaista, kuin oman sönkötyksensä editoimisen seuraaminen vierestä.

Opintokokonaisuus yhdisti vaivattomasti tiedeviestinnän puhdistettua teoriaa ja likaantunutta käytäntöä. Toivottavasti viestinnän laitos pystyy jatkossakin tarjoamaan opiskelijoille näin hienoja mahdollisuuksia oppia.

Kirjoittaja
Jussi Omaheimo
Verkkotoimittaja
Kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö
jussi.omaheimo[at]helsinki.fi
puh. 09- 191 24040
Kuvat

Tiedeviestinnän luentokurssimateriaali