Valikoima tietokirjallisuuden merkkipaaluja

Joel Kuortti ja Jukka-Pekka Pietiäinen: 100 merkittävää suomalaista tietokirjaa Abckiriasta Mustaan orkideaan.
Paasilinna, 2014

Tietokirjailijat Joel Kuortti ja Jukka-Pekka Pietiäinen ovat yhteistyössä kirjoittaneet teoksen 100 merkittävää suomalaista tietokirjaa Abckiriasta Mustaan orkideaan (2014). Teos sisältää pienoisesseiden muodossa esittelyä sadasta kotimaisesta tietokirjasta alkaen Mikael Agricolan Abckiriasta (1543) ja päättyen Elina Grundströmin Mustaan orkideaan (2013). Jokaisesta teoksesta on mukana myös tekstinäyte ja kansikuva sekä lyhyt esittely tekijöistä.

Teoksen nimi on hieman hämäävä, sillä mukaan on valittu myös ulkomailla kirjoitettuja ja kustannettuja teoksia. Suomalaisuus tarkoittaakin tässä yhteydessä lähinnä esiteltyjen teosten kirjoittajien syntyperää. Sadan kirjan joukkoon mahtuu useilla eri kielillä julkaistuja teoksia; suomen lisäksi alkuteosten kielinä on käytetty ruotsia, englantia ja latinaa.

Tekijät eivät tarkemmin kerro sadan kirjan valintaprosessista, mutta saatesanoissaan he mainitsevat että kyse oli intellektuaalisesta haasteesta, ei halusta luoda tietokirjallisuuden kaanonia. Valinnan perusteluina tekijät käyttävät usein teoksen merkittävyyttä julkiselle keskustelulle tai jonkin tieteenalan kehitykselle, toisaalta esimerkiksi lukukokemuksen elämyksellisyys tai teoksen myyntimenestys ovat voineet vaikuttaa valintaan.

Tietokirjallisuuden lajityypit hyvin edustettuina

Kuortti ja Pietiäinen ovat tietoisesti valinneet teoksia, jotka edustavat tietokirjallisuuden eri lajityyppejä ja aihealueita. Näin sadan kirjan valikoimasta muodostuu varsin monipuolinen otos kotimaisen tietokirjallisuuden koko kirjosta. Eri lajityypeistä mukana ovat muun muassa tieteelliset tutkimukset, pamfletit, oppikirjat, luontokirjat, muistelmat, historiikit, hakuteokset sekä vuosikirjat. Myös lasten ja nuorten tietokirjat ovat edustettuna, sillä mukana on esimerkiksi Yrjö Karilaan Pikku jättiläinen (1924) sekä Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatun ja Patun Suomi (2007).

100 merkittävää suomalaista tietokirjaa muodostaa kiehtovan historiallisen kavalkadin. Teokset esitellään kronologisesti julkaisuvuoden mukaisessa järjestyksessä. Noin puolet valituista teoksista on julkaistu vuoden 1960 jälkeen ja kolmasosa vuoden 1990 jälkeen. Mukana on useita jonkin tieteenalan klassikkoteoksia, kuten Eino Jutikkalan Suomen talonpojan historia (1942) sekä Erik Allardtin ja Yrjö Littusen Sosiologia (1958). Toisaalta monet teoksista ovat merkittävyydestään huolimatta jo pitkälti unhoon jääneitä, kuten Max Jacobsonin Diplomaattien talvisota (1955) tai Vilhelm Helanderin ja Mikael Sundmanin kaupunkisuunnittelua käsittelevä pamfletti Kenen Helsinki – raportti kantakaupungista (1970).

Sadan merkittävän kirjan valikoimaan sisältyvistä suuren yleisön suosikeista mainittakoon Toivo Rautavaaran Kuinka luonto parantaa (1980) sekä Liisa Keltikangas-Järvisen Hyvä itsetunto (1994). Edellisestä on otettu tähän mennessä 14 ja jälkimmäisestä 20 painosta.

Kuortin ja Pietiäisen teokseen sisältyy myös muutamia melko tuoreita, mutta vähälle huomiolle jääneitä teoksia. Esimerkiksi Pekka Ervastin journalistista tietokirjallisuutta edustava Irakgate – pääministerin nousu ja ero (2004) sekä Jyrki Siukosen Mies palavassa hatussa – professori Johan Welinin maailma (2006) olivat itselleni piristäviä yllätyksiä. Ervasti raportoi tuoreeltaan pääministeriin eroon vuonna 2003 johtaneista tapahtumista, Siukonen puolestaan kuvaa ansiokkaasti Johan Welinin (1705-1744) henkilöhistoriallisia vaiheita ja samalla laajasti 1700-luvun oppineiden elämäntapoja ja kulttuuria.

Kuortti ja Pietiäinen kiteyttävät taitavasti esittelemiensä teosten merkittävyyttä oman tietokirjallisen lajityyppinsä merkkipaaluina. Esittelyt herättävät niin nostalgiaa vanhoista lukukokemuksista kuin innostuksen tarttua moniin lukematta jääneisiin teoksiin. Toisaalta vain sivun pituiset esittelyt teoksista tuntuvat pääosin liian suppeilta. Valintojen perusteluista ja itse teoksista ja niiden tekijöistä olisi lukenut mieluusti hieman laajemmankin esseen.

Tekijät haastavat lukijat keskusteluun

Eri alojen ja aikakausien teosten esittelyt ja valintaperusteet herättävät lukijassa pohdintoja, kenties vastustustakin. Miksi juuri tämä teos on valittu sadan joukkoon? Miksi tuokin suhteellisen tuore teos on valittu, vaikka sitä ei kukaan enää muista eikä sen historiallista arvoa vielä voi tietää? Vaikka tekijät esittävät lyhyesti perusteluita valinnoille ja mainitsevat myös muita yhtä merkittäviä teoksia, eivät perustelut välttämättä vakuuta lukijaa. Tätä ongelmaa ennakoiden Kuortti ja Pietiäinen haastavat teoksensa saatesanoissa lukijat mukaan keskusteluun ja ehdottamaan omia suosikkejaan – ja lähettämään ehdotukset sähköpostitse. Kiinnostavaa ja toivottavaa olisi saada jatkossa myös lukijoiden ehdotukset perusteluineen luettavaksi erillisenä julkaisuna.

Merkittävät tietokirjat Helkassa

Yliopistokirjastoissa hankinnan fokus on tiedejulkaisuissa, mutta myös yleisempää tietokirjallisuutta hankitaan melko laajasti. Mutta kuinka laajasti? Kuortin ja Pietiäisen valitseman sadan teoksen otos tarjoaa yhden vertailukohdan. Tarkistin nimeketasolla teosten saatavuutta Helkasta ja erityisesti Helsingin yliopiston kirjaston (HULib) kokoelmista.

HULib:n eri kokoelmista löytyy sadasta merkittävästä tietoteoksesta 82 teoksen osalta 1. painos tai moniosaisten teosten ja sarjojen kaikki osat. Näistä 12 teoksen osalta käyttö on rajoitettu vain kirjastoon. Jos huomioon otetaan monografioiden ja hakuteosten osalta kaikki painokset, jää HULib:n kokoelmista puuttumaan vain viisi teosta.

Kuortin ja Pietiäisen listalla on mukana myös vuosikirjoja, joiden kattavuus HULib:n ja muiden Helka-kirjastojen kokoelmissa vaihtelee. Esimerkiksi Mitä Missä Milloin -vuosikirjaa on kattavasti (1951-2013) saatavilla Kansalliskirjaston lisäksi vain SKS:n kirjastosta.

Kiinnostava havainto oli myös se, että sadan merkittävän teoksen listalla esiintyi yhdeksän teosta, joita käytetään Helsingin yliopistossa kurssimateriaalina. Näistä alkuperältään selvästi vanhin on Mathias Caloniuksen vuosina 1780-1810 pitämistä luennoista koostettu teos Matthiae Calonii praelectiones in jurisprudentiam civilem (1908), joka myöhemmin julkaistiin Edwin Linkomiehen suomentamana nimellä Siviilioikeuden luennot (1946).

Teksti:

Mika Holopainen
Tietoasiantuntija