The New Library – Design and Function

Osallistuin 10.-11.2.2011 Helsingissä järjestettyyn kirjastoarkkitehtuurikonferenssiin, The New Library  – Design and Function. Käynnissä tuntuu olevan varsinainen kirjastorakentamisen buumi.

Helsingin kaupunginkirjaston yhdessä pohjoismaisten kumppaneiden kanssa isännöimä asiantuntijaseminaari oli paisunut 180 osallistujan tapahtumaksi, ja keskustelulle ja kokemusten jakamiselle tuntui olevan palava tarve. En kuullut aivan kaikkia konferenssin esityksiä, mutta tämä on koosteeni mieleen jääneistä hankkeista.

Lukuisien kirjastoprojektien joukossa Helsingin yliopiston Kaisa-talon kirjasto puolusti ansiokkaasti paikkaansa ainoana yliopistokirjastona. Perusproblematiikka ja ratkaisut tuntuivat silti varsin samankaltaisilta useimmissa hankkeissa. Urbaani uudisrakentaminen on siirtänyt asiakasvirtojen reittejä, tilat ovat käyneet ahtaiksi tai muuten uusiin tarpeisiin riittämättömiksi, ja digitaalinen aineisto syrjäyttää vauhdilla painettua.

Kirjastot halutaan sinne, missä kansalaiset liikkuvat ja viettävät aikaa.  Samalla yleisten kirjastojen eetos on muuttunut sivistystehtävästä kulttuurin ja tiedon tavarataloiksi ja viihtymiskeskuksiksi. Lisää vetovoimaisuutta saadaan strategisilla partnerisuhteilla.

Suuret rakennushankkeet – uusi suunta

Suuria kirjastouudistuksia ja rakennushankkeita olivat Helsingin kaupunginkirjaston tuleva Keskustakirjasto, Oslon kaupunginkirjaston uusi pääkirjasto ja Kaisa-talon kirjasto. Kaikissa näissä hankkeissa oli haettu uutta konseptia palvelumuotoilun ja käyttäjien laajan osallistuttamisen avulla.

Oslon uuden kirjaston suunnittelu on ollut käynnissä jo neljännesvuosisadan, arkkitehtuurikilpailujakin on järjestetty jo useampia. Nyt hanke on lopulta konkretisoitumassa, ja uusi kirjasto rakennetaan merenrannalle, rautatieaseman ja uuden oopperatalon väliin. Kaikki muutkin keskeiset kulttuuri-instituutiot siirretään Oslon nykyisestä keskustasta Bjørvikan entiselle satama-alueelle, josta tavoitellaan kaupunkirakentamisen ja wau-arkkitehtuurin pohjoista menestystarinaa.

Maija Berndtson ja Liv Saeter, kirjastonjohtajat Helsingistä ja Oslosta esittelivät hankkeitaan, joissa oli yllättäen paljon samoja elementtejä. Kirjastokonsepteissa on siirrytty kirjoista ihmisiin, mikä näkyy tilajärjestelyissä. Kun kirjat ennen täyttivät valtaosan tiloista, pääosassa ovat nyt tapahtumat, kokoukset, oppiminen ja erilainen tekeminen. Suhdeluku kirjojen ja ihmisten välillä 70/30 on kääntynyt päälaelleen.

Kirjastosta halutaan kansalaisen toimisto ja tapahtumista valtaosa asiakkaiden itsensä järjestämiseksi. Monimuotoisuus ja muunneltavuus ovat valttia, eikä hiljaisesta kirjastostakaan ole kokonaan luovuttu. Helsingissä mietitään sitäkin, tarvittaisiinko kirjaston yhteyteen auditorion, elokuvateatterin ja tapahtumatorin lisäksi sauna.

Birminghamissa oli menty fuusiokonseptissa vieläkin pidemmälle, ja kirjaston yhteyteen oli liitetty lähes kaikki kansalaispalvelut, terveyskeskuksen rutiinipalveluja myöten.  Birminghamin ”Memory Mashine” hanketta esitteli kirjastonjohtaja Brian Gambles.

Opiskelijat suunnittelijoina – ideoita ja inspiraatiota

Helsingin kaupunginkirjaston suunnittelua konkretisoi Aalto yliopiston arkkitehtuurin professori Teemu Kurkela. Hänen viisi opiskelijaansa olivat laatineet harjoitustyönä kukin oman ehdotuksensa tulevaksi Keskustakirjastoksi pitkänomaiselle Töölönlahden tontille. Suunnitelmista löytyi virtaviivainen, kulmikas, pyöristetty ja kierteinen vaihtoehto, kaikki persoonallisia ja kiinnostavia. Maija Berndtson kiittelikin harjoitustöiden todistaneen, että kirjasto voi onnistua hankkeessaan pienestä ja haasteellisesta tontista huolimatta.

Hollantilainen Almeren kirjasto on rakennettu lähelle Amsterdamia uudiskaupunkiin, joka on konstruoitu mereltä vallatulle maalle. Kirjasto on osa elävää palvelukeskustaa ja sijaitsee katutason yläpuolella ostoskeskuksessa. Erityisesti sisustukseen ja designiin on panostettu ylivertaisen asiakaskokemuksen aikaansaamiseksi. Koko kalustus on suunniteltu kirjastoa varten, ja sen kustannukset ovat lähes kolminkertaiset itse rakennukseen verrattuna. Kirjastonjohtaja Chris Wiersma oli tyytyväinen heidän ratkaisuihinsa, hanke oli onnistunut, ja kirjasto valittu Hollannin parhaaksi vuonna 2010.

Paljon uutta pikakelauksella

Konferenssin kohokohtana oli Pecha Kucha esittely. Siinä käytiin nopeassa tempossa läpi kuusi kirjastoesittelyä, joista kuhunkin sai käyttää 20 kuvaa ja aikaa vajaat 7 minuttia. Kavalkadissa kuultiin Bercelonan, Umeån, Århusin, Tukholman ja Verian (Kreikka) kaupunginkirjastojen ja meidän oman Kaisa-talon kirjaston hankkeista. Hektinen esittelykonsepti toimi ja poimittavissa oli suuri määrä kokemuksia ja visuaalisia havaintoja. Esittelyä seuranneessa keskustelussa oli vielä mahdollisuus kysellä lisää kiinnostavista kohteista.

Kaisa-talon kirjastohanketta esittelivät ylikirjastonhoitaja Kaisa Sinikara ja talon pääarkkitehti Vesa Oiva. Tuloksena oli kompakti tarina uuden kirjastotalon unelmasta ja sen täyttymyksestä arkkitehtuurin keinoin käyttäjien panosta unohtamatta. Århusin kaupunginkirjaston hankkeessa oli tehty laaja suunnittelutyö eri asiakasryhmiä osallistuttamalla. Kirjastonjohtaja Knud Schultz ja projektipäällikkö Marie Östergård esittelivät kiinnostavia tekniikoita, joita voidaan menestyksellisesti hyödyntää kirjastosuunnittelussa, kuten knowledge hub, mindspotting, village square, interactive table ja prototyping. Kaikissa esitellyissä hankkeissa käyttäjien tarpeet olivat olleet etusijalla. Käyttäjäkeskeinen suunnittelu- ja palvelukulttuuri tuntuivatkin olevan valtavirtaa yleisten kirjastojen kehittämisessä.  Myös palvelumuotoilun käyttö on yleistynyt.

Kirjastokonseptit puntarissa

Mielenkiintoista kuultavaa oli myös Turun kaupunginkirjaston ja Oulunkylän kirjaston uudistusten arviointi. Kokenut arvioija oli Taarnbyn kirjastonjohtaja Jens Lauridsen. Arviot Turun kaupunginkirjastosta olivat melko kriittisiä. Ulkoarkkitehtuuria pidettiin kauniina, mutta rakennus ei viestinyt riittävästi käyttötarkoituksestaan, ja katedraali tulkittiin sen pääviestiksi. Uudisosan sisätiloja pidettiin esteettisinä, mutta liian eksklusiivisina. Tilajärjestelyt koettiin kokoelmalähtöisiksi ja kirjamäärä liian suureksi asiakastilojen kustannuksella. Vanhaa osaa pidettiin liian vanhanaikaisena ja siellä korostui säilyttäminen ja ylläpito dynaamisen uuden etsimisen sijaan. Elektronisten aineistojen parempaa esillepanoa toivottiin. Vanhentuneen kirjastokonseptin (kirjat/ihmiset) katsottiin dominoivan liiaksi koko kirjaston toimintaa.

Kirjaston vahvuutena oli yhteys ympäröivään vanhaan kaupunkiin lasiseinän ja ulkotilan avulla. Talon parhaaksi paikaksi arvioitiin kahvila, jossa oli elämää, mutkattomuutta, hyvät tarjoilut ja laadukas sisustus. Sieltä löytyi arvioijan toivomaa ”human designia” ja Marimekkomaista värimaailmaa. Turun kirjastotoimenjohtaja Inkeri Näätsaari pahoitteli arvioinnin ajankohtaa, joka oli sattunut juuri Turun kulttuurikaupungin avajaisten lauantaiseksi aamupäiväksi. Tämä kun ei ollut tyypillinen kirjastopäivä.

Toisen arviointikohteen, Oulunkylän sivukirjaston kokonaisuudistuksen esitteli

sisustusarkkitehti Pablo Riquem suunnittelutoimisto Kuudennesta Kerroksesta. 100-neliöinen kirjastotila ja palvelukulttuuri oli uudistettu kokonaan palvelumuotoilua hyödyntäen. Kirjasto oli avattu 2010, ja se sijaitsee ostoskeskuksen yhteydessä.

Jens Lauridsenin piti kirjaston käyttäjäkeskeistä konseptia onnistuneena. Kirjasto oli pienestä koostaan huolimatta näkyvä ja kommunikoiva. Muita vahvuuksia olivat yhden kerroksen ratkaisu, hyvä lastenosasto, modernien tilojen joukossa hieno klassisen kirjaston representaatio, vetoavuus uusiin käyttäjäryhmiin sekä vilkkaus ja eloisuus. Miinuspuolena oli liian pieni tila, jolloin asiakkaita, kirjoja ja toimintoja tuntui olevan liikaa. Kirjaston monitoimitila arvioitiin myös liian sekavaksi, eikä se toiminut enempää lukusalina, koulutustilana kuin näyttelytilanakaan. Käytännöllisyydestään huolimatta kirjaston hiljaiset työpisteet arvioitiin liian pieniksi ja niissä käytetty väritys levottomaksi.

Jens Lauridsenin palaute osoittautui varsin reippaaksi. Tällainen avoin kansainvälinen keskustelu ja asiantuntija-arvioinnit olisivat laajemminkin tervetulleita ja hyödyllisiä kotimaisten kirjastohankkeiden suunnitteluun ja toteutusten hienosäätöön.

Lounaskeskusteluja

Uusia kotimaisia rakennushankkeita, jotka tulivat esiin lounaspöydässä, olivat Savonlinnan kaupunginkirjaston uudisrakennus ja Töölön sivukirjaston saneeraus. Savonlinnasta on lupa odottaa kiinnostavaa uutta konseptia ja yllätyksellistä rakennusta, kun suunnittelijana on tunnettu ja tunnustettu arkkitehtitoimisto Heikkinen – Komonen. Hankkeesta kertoi kirjastotoimenjohtaja Tapani Boman. Töölön konseptiuudistukselta taas toivotaan Aarne Ervin ajattoman arkkitehtuurin kunnioitusta.

Lisää aiheesta:

The New Library  – Design and Function

Kirjoittaja

Inkeri Salonharju
Projektipäällikkö
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Leave a Reply

Your email address will not be published.