Tohtori Tsehovin vastaanotto

 

Meilahden kampuskirjaston Lux Humana -työryhmä järjesti Biomedicumin Faculty Clubilla 23.11.2011 luento- ja keskustelutilaisuuden, jonka aiheena oli Anton Tsehov. Suomentaja ja esseisti Martti Anhava luennoi aiheesta ’Anton Tsehov ja lääketiede’. Anhava kertoi Tsehovin lääketieteen opinnoista ja lääkärintoimen harjoittamisesta. Samalla hän esitteli niitä tapoja, joilla lääkärinkoulutus ja -kokemukset heijastuvat tai eivät heijastu Tsehovin teoksissa.

 

”Vihitty vaimo ja rakastajatar”

Kirjallisuudenhistoriasta tunnemme lukuisia kirjailijoita, jotka ovat koulutukseltaan lääkäreitä: Francois Rabelais, Mihail Bulgakov, Louis-Ferdinand Céline, W. Somerset Maugham. Suomalaisista kirjailijoista voisi mainita Hj. Nortamon, Claes Anderssonin ja Joel Haahtelan.

Moni näistä kirjailijoista on jättänyt varsinaisen lääkärin praktiikan, jollei täysin niin ainakin pääasiallisesti omistautuen kirjalliselle uralleen. Anton Tsehov tasapainoili varsin pitkään molempia ammattejaan harjoittaen. Usein siteeratussa luonnehdinnassaan hän kuvaa lääketieteen olevan hänen ”vihitty vaimonsa ja kirjallisuuden rakastajattarensa. Kun toinen kyllästyttää, menen yöksi toisen luo.”

Anton Tsehov syntyi 1860 Taganrogissa. Hänen isänsä, maaorjan poika, oli tehnyt sosiaalisen nousun kauppiaaksi ja kannusti lastensakin opintoja. Valitettavasti isä ei kauppiaana pärjännyt kovinkaan hyvin vaan liike ajautui konkurssiin. Muun perheen paettua velkojia Moskovaan 16-vuotias Anton jäi yksin Taganrogiin käydäkseen koulunsa loppuun.

Lääkäriä tarvitaan aina

Vuonna 1879 Tsehov aloitti stipendin turvin opinnot Moskovan yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Jo kouluaikoina, Tsehovin sairastuttua vatsakalvotulehdukseen häntä hoitanut lääkäri kehotti lahjakasta oppilasta suuntautumaan lääketieteen opintoihin: ”Kauppiasta heiluttavat suhdanteet, mutta lääkäriä tarvitaan aina.”

Kauppiasisän konkurssin vuoksi nuori Anton Tsehov vastasi jo opiskeluaikoinaan muun perheen elannosta kirjoittaen pakinoita ja sketsejä pilalehtiin. Lääkäriksi valmistuminen ei tuonut Tsehoville merkittävää parannusta hänen taloudelliseen tilanteeseensa. Kerrotaan, ettei hän oppinut koskaan laskuttamaan potilaitaan käyvän hinnan mukaisesti, vaan köyhimmiltä asiakkailtaan hän peri vain muodollisen maksun, jos sitäkään. Lisäksi iso osa potilaista oli hänen boheemiystäviään tai veljensä ryyppykavereita.

”Hyvän ihmisen” -kultti

Anton Tsehovin persoonan ympärille onkin muodostunut eräänlainen ’hyvän ihmisen’ –kultti, joka näyttää juontuvan toisaalta hänen teoksissaan ilmenevästä vähäeleisestä myötämielestä heikkoja ja huono-osaisia kohtaan, toisaalta hänen lääkärintoiminnastaan. Hän lienee kokenut Hippokrateen valan varsin konkreettisesti velvoittavana ja pyrki sitä käytännön työssään myös aidosti noudattamaan. Ihmisystävälliset ja eettiset syyt, yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttuminen sekä yhteisvastuullisuus korostuvat hänen ammatti-identiteetissään.

Vuonna 1893 ilmestynyt Sahalin on matkakertomus Tsehovin tutkimusmatkalta Sahalinin saaren vankisiirtolaan. Teosta varten Tsehov keräsi ja kortistoi tarkasti saaren asukkaiden demografisia ja sosiaalisia tietoja. Teoksesta välittyy kriittinen kuva vankisiirtolan oloista: surkeat asuin- ja elinolosuhteet, nälkä ja sairaudet.

“En muista mitään, en yhtikäs mitään.”

Anton Tsehovin kaunokirjallisessa tuotannossa esiintyvät lääkärihahmot ovat usein työhönsä leipääntyneitä, väsyneitä, turhautuneita ja kyynisiäkin. Tosin sama pätee hänen tuotantonsa moniin muihinkin henkilöhahmoihin. Martti Anhava esitteli eräitä Tsehovin tuotannon keskeisiä lääkärihahmoja.

’Kolme sisarta’ –näytelmän sotilaslääkäri Tsebutykin kokee jonkinlaisen eksistentiaalisen kriisin: ”Luulevat että kun olen lääkäri, niin osaan parantaa mitä tauteja vain, enkä minä tiedä yhtikäs mitään, kaiken olen unohtanut mitä olen tiennyt, en muista mitään, en yhtikäs mitään.”

’Vanja-eno’-näytelmän Astrov on kyllästynyt työhönsä maalaislääkärinä: ”Niin… kymmenessä vuodessa minusta on tullut toinen mies. Ja mistä syystä? Olen tehnyt liikaa töitä, tiedätkös. Aamusta iltaan liikkeellä yhtä mittaan, ei tietoakaan levosta, öisin sitä makaa vällyjen alla peläten että retuutetaan jonnekin sairasta katsomaan.”

”Olette erinomainen, kiinnostava ihminen.”

’Ikävä tarina’ –novellissa kuvataan kuuluisan lääketieteen professorin vanhenemista: ”Surkeassa olemuksessani ei ole mitään vaikuttavaa: vain silloin, kun kärsin hermosärystä, kasvoilleni saattaa tulla ilme , joka kaiketenkin herättää ankaran vaikuttavan ajatuksen: ’Tuolla miehellä ei taida olla enää paljon elonaikaa’.”

Novellissa ’Eräs tapaus lääkärin elämästä’ nuori apulaislääkäri Koroljov käy ahdistuneen potilaansa kanssa pitkän keskustelun yöllä, vaikka mitään erityistä lääketieteellistä sairautta hän ei potilaastaan löytänytkään. Tämä lääkärin ja potilaan suhde on yksi lämpimimpiä Tsehovin kuvauksia kahden ihmisen kohtaamisesta: ”Aurinko on jo noussut, sanoi hän. -Teidän on aika ruveta nukkumaan. Nukkukaa itsenne terveeksi. Olen iloinen, että sain tutustua teihin, jatkoi hän puristaen tytön kättä. -Te olette erinomainen, kiinnostava ihminen.”

Myös laajassa kertomuksessa ’Sali N:o 6’ käsitellään lääkärin ja potilaan suhdetta. Mielisairaalan lääkäri Ragin on ammattiinsa väsynyt ja kokee kärsimykset ihmiseloon kuuluvina ilman, että niitä voisi lievittää. Hän käy kuitenkin keskusteluja erään potilaansa, Gromovin kanssa. Näissä keskusteluissa Gromov kyseenalaistaa  lääkärin ja potilaan roolin: kyse on vain sattumasta kummalla puolen hoitosuhdetta olet. Lopulta ympäristö alkaa pitää lääkäri Raginia mielenvikaisena, ja hän joutuu potilaaksi samalle osastolle, jossa hän pian kuolee vartijan pahoinpitelyn seurauksena.

”Halpahintaista, jollei suorastaan edesvastuutonta”

”Lääketieteen harjoittamisella on epäilemättä ollut vakava vaikutus kirjalliseen toimintaani. Se on huomattavasti avartanut havaintomaailmaani ja rikastuttanut minua tiedoilla, joiden todellisen arvon voi tajuta vain sellainen henkilö, joka itse on lääkäri”, on Anton Tsehov sanonut. Huomionarvoista kuitenkin on, että hän ei käyttänyt lääketieteellistä tietämystään tehokeinona teksteissään. Sitä Tsehov olisi pitänyt halpahintaisena, jollei suorastaan edesvastuuttomana, arveli Martti Anhava.

Anton Tsehov kuoli vuonna 1904 sairastettuaan useita vuosia keuhkotuberkuloosia. Ensimmäiset veriysköskohtauksensa hän sai jo parikymmentä vuotta aiemmin, mutta Tsehov kielsi sairautensa itseltään ja läheisiltään. Miksi lääketieteellisen koulutuksen saaneelle Tsehoville olin niin vaikea myöntää oman sairautensa vakavuus? Kysymys jää avoimeksi.

 Martti Anhava on perehtynyt Tsehovin henkilöhistoriaan suomennettuaan paitsi Tsehovin kaunokirjallista tuotantoa myös kolmiosaisen valikoiman Tsehovin kirjeitä. Anhava piti luentonsa klassiseen tapaan paperista lukien, ilman PowerPoint-esitystä, ilman ylimääräisiä tehokeinoja, kirjoitettuun tekstiin luottaen, ”tsehovilaiseen” tapaan.

Taidanpa itsekin kysyä askarruttamaan jääneitä yksityiskohtia perinteisen kirjeeen muodossa: ”Parahista parahin Anton Pavlovitsh, kuinka on vointinne laita?”

Teksti

Lassi Pohjanpää
Meilahden kampuskirjasto Terkko

Leave a Reply

Your email address will not be published.