Tupaantuliaiset ystävien ja sukulaisten kesken

Päivänä muutamana ylikirjastonhoitaja Kaisaniemenkadulla raitiovaunussa istuessaan sattui kuulemaan kahden nuorenmiehen ihastelevan uutta hienoa ”mummun kirjastoa”. Niinpä, Kaisa-kirjasto ei ole pelkästään yliopiston, vaan monien äitien, isien, mummujen, vaarien, kummien ja ystävien kirjasto. Varmaan monissa ruokapöydissä on jo kohta pari vuotta kuvailtu valmistuvaa komeutta. Tästä syntyi ajatus, että mitäs jos kutsuttaisiin meidän kaikkien Kaisassa työtätekevien läheiset katsastamaan taloa vielä hetkeä ennen kuin se avataan asiakkaiden työskentelytilaksi. Hieno idea toteutettiin viimeisellä sulkuviikolla ja talo vilisi pieniä tulevia kirjastonkäyttäjiä ja innokkaita ystäviä ja sukulaisia.


Vanhimpia ja nuorimpia vieraita. Turkka ja Ohto pääsivät lopultakin Seija-mummin hienoon kirjastoon.


Kolmannen polven kirjastolaiset Ukko ja Poika tulivat katsomaan Laura- äidin ja Hanna-mummin kirjastoa. Palvelumuotoiluhenkisesti he käyttävät tilaa parhaaksi katsomallaan tavalla, eli liukumäkenä.


Pikkuväkeä kiinnostivat pikkuikkunat, toisen polven kirjastolainen löysi mukavan istumapaikan.


Henkilökortin on oltava näkyvillä kaikilla talossa liikkujilla – tai ainakin alenevassa polvessa.


Palautusautomaatti oli kaikkien lasten suosikki.


Wau-efektiä täydentämässä Peltosen klaani


Kaikki vieraat eivät tyytyneet arkkitehtuurin ja maisemien katseluun, vaan kirjatkin kiinnostivat. Musiikkitieteen kokoelma todettiin korkeatasoiseksi.




Kun sääkin suosii, niin mikäs on nauttiessa virvokkeista ja maisemasta!


Fabianinkadulta sisään tullessa ensikertalaiset häikäistyvät näkymästä.

Kummityttöni Iida saapui äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa. Reilun tunnin katselmuksen jälkeen sisarukset luettelivat Kaisa-kirjaston neljä mieleen jääneintä asiaa paremmuusjärjestyksessä. Ylivoimaisen voiton vei palautuskone, koska lapsikin jo tajuaa miten hieno vehje se on. Aukko seinässä on vasta alkua vauhtiradalle, joka kuljettaa kirjoja vakaasti eteenpäin ja – vips – yllättäen pukkaa sen  johonkin lukemattomista kärryistä, joiden pohja vielä nousee ja laskee! Hopealle nousi mustana hevosena ”se iso kirja”: taidehistorian kokoelman teos nimeltä Ars Sacra, jonka 800 sivua tekivät siskoksiin suuren vaikutuksen. Pronssia sai ”puhuva hissi”- ei kaivanne selityksiä. Pelkille pistesijoille jäivät tällä kertaa talon design-tuolit. Tytöt koeistuivat ne kaikki, eikä huonoja ollut yhtäkään, mutta ne ovat kuitenkin vain tuoleja, joten eipä niistä sen enempää.




Hyllytys on raskasta puuhaa, ainakin jos hyllytettävänä on ”se hieno kirja”

Kaikki tämä nähty ja koettu erinomaisuus sai aikaan sen, että kummitädin arvo nousi asteikossa monta monituista pykälää. Osoituksena tästä arvonnoususta Iida myönsi minulle luvan tästä lähtien muovittaa kaikki hänen koulukirjansa.

Teksti

Leena Huovinen
Tietopalvelusihteeri
Keskustakampuksen kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat

Leena Huovinen

One thought on “Tupaantuliaiset ystävien ja sukulaisten kesken

  1. Olipa aurinkoinen juttu! Ihan pitää laittaa korvantaakse uusi vierailukohde isolla kirkolla!

Comments are closed.