Työtä tutkimusinfran parissa

Tutkimusinfrastruktuuri on vaikea sana. Opetus- ja kulttuuriministeriön määritelmän mukaan se tarkoittaa tutkimusvälineiden, laitteistojen, aineistojen ja palveluiden varantoa, joka mahdollistaa tutkimus- ja kehitystyön innovaatiotoiminnan eri vaiheissa, tukee organisoitunutta tutkimustyötä sekä ylläpitää ja kehittää tutkimuskapasiteettia.

Omaan korvaani tärkeimmältä kuulostavat aineistot ja palvelut. Täällä kirjastolla ylläpidämme yliopiston tutkijoiden ja opiskelijoiden näkökulmasta kriittistä tutkimus- tai palveluinfraa: painettuja ja sähköisiä aineistoja sekä näiden hakutoimintoja, joita ilman monen tutkijan työ olisi kutakuinkin mahdotonta ja opiskelijat joutuisivat hankkimaan kurssikirjat omalla kustannuksellaan.

Suomen hallitus leikkaa rajulla otteella yliopistojen rahoitusta. Säästöt kohdentuvat myös tutkimusinfraa ylläpitäviin yksiköihin. Toisaalla tavoitellaan opintotahdin tiivistämistä – ja toisaalla leikataan määrärahoja, joilla hankitaan oppimateriaalit noille potentiaalisille tiivistäjille. Oppiihan opiskelija varmasti yhteistyötaitoja neuvotellessaan kurssitovereidensa kanssa, kuka ja missä järjestyksessä tenttikirjan saa.

Säästöt voivat käydä kalliiksi

Lisäksi voi kysyä, saavutetaanko äkkisäästöillä hyötyä. Kun yliopiston kirjasto hankkii tutkijoiden ja opiskelijoiden käyttöön e-aineistoja, vaikkapa kurssikirjan tai tilaa tieteellisen aikakauslehden digitaalisena, yhdelle avaamiselle kertyy hintaa noin yksi euro.

Aineistovähennysten jälkeen jokainen on omillaan. Tutkija voi ostaa tarvitsemansa artikkelit itselleen ja maksaa jokaisesta keskimäärin 30 euroa. Tässä pelissä saattavat voittaa vain tieteelliset kustantajat, joiden pussiin kertamaksut kilahtavat.

Taloudellinen tulevaisuus ei juuri nyt näytä noususuuntaiselta, joten kannattaakin ryhtyä taltuttamaan ongelmaa muilla keinoin. Avoin julkaiseminen, Open Access, pelastaisi kirjaston aineistomäärärahojen vähenemisen aiheuttamasta kurimuksesta. Siksi meidän jokaisen kannattaa levittää avoimen julkaisemisen ilosanomaa kaikkialle yliopistomaailmaan.

Vuoteni Helsingin yliopiston kirjaston vt. viestintäpäällikkönä lähestyy loppuaan. Mielelläni olisin mielenkiintoisessa pestissä jatkanut tulevaan elokuuhun, jolloin vapaalla oleva viestintäpäällikkö palaa toimeensa. Säästösyistä mielipidettäni ei kysytty, vaan työstävapautukseni loppuu. Palaan takaisin yliopiston toiseen tutkimusinfraa ylläpitävään erillislaitokseen – Luonnontieteelliseen keskusmuseoon, jota nykyisin myös Luomukseksi kutsutaan. Kaikeksi ”onneksi” siellä painitaan hyvin samankaltaisten ongelmien parissa kuin täällä kirjastolla.

Toivotan siis kaikille kirjastolaisille ja muille lukijoille levollista joulun aikaa ja kaikkea ihanaa ensi vuoteen. Kuluneen vuoden jälkeen teillä on erityinen paikka sydämessäni.

Teksti

Laura Hiisivuori
viestintäpäällikkö

Leave a Reply

Your email address will not be published.