Ulla Neuvonen eläkkeelle 1.4.2010 lähtien

Miten elämäsi on muuttunut eläkkeelle jäämisen jälkeen?
Mentaalisesti erkaantuminen työstä on ollut nopeaa. Elämä järjestää niin että tyhjän tilan täyttävät yleensä uudet haasteet. Vaikkapa lumityöt nyt uutena liikuntamuotona.

Miten päädyit kirjastoon töihin? Oliko kyseessä määrätietoinen valinta vai ajauduitko alalle sattumien kautta kuten monelle on käynyt?
Kesken kemistin pätkätöitä ystäväni Helena Ranta soitti ja kysyi kiinnostaisiko minua informaatikon osa-aikainen virka hammaslääketieteen laitoksella. Menin tapaamaan kirjastonhoitaja Eeva Kihlbergiä ja professori Inkeri Rytömaata. He pestasivat minut, vaikka minulla ei ollut minkäänlaista kirjastokokemusta, koulutuksesta puhumattakaan. Kirjastonhoitaja otti koulutuksen vastuulleen. Onneksi hänellä oli rautainen ammattitaito, Helsingin yliopiston hyvä tuntemus ja alan kirjastojen kotimainen ja kansainvälinen verkosto hallussaan. Kouluttauduin työssä ja työn ohessa.

Työurasi on osunut ajanjaksoon jolloin kirjastoala on kehittynyt voimakkaasti ja varsinkin tietotekninen kehitys on muuttanut työnkuvaa paljon. Kokemuksesi tästä?
Tulin alalle juuri sopivassa vaiheessa. Hammaslääketieteen kirjastossa oli jo 1980-luvulla atk-pääte ja sillä voitiin tehdä tiedonhakuja Karolinskan MIC-palvelimelta. Alan bibliografiaa tallennettiin eräajoina Valtion tietokonekeskuksen koneelle. Heti työt aloitettuani lähdimme ostamaan kirjastolle ensimmäistä mikrotietokonetta, pian hankittiin CD-ROM lukija ja Medline-tietokanta levyillä. Asiakkaiden neuvonta koneellisessa tiedonhaussa alkoi. Siitä lähtien olemme tosiaan kokeneet tietotekniikan valtavia harppauksia, joihin on täytynyt ottaa kantaa ja toki myös kritisoida huonosti toimivia ratkaisuja. Olen yrittänyt pysytellä kehityksen kannoilla, mutta pakko on lopulta priorisoida keskeiset tehtävät ja jättää paljon asioita muiden huoleksi.

Entä kokemuksesi kirjastojen rakennemuutokseen liittyen?
Vaikea sanoa olisiko pitkä vääntö vai äkkirysäys parempi tapa organisaatiomuutosta tehtäessä. Ilmeistä on että kummassakin tapauksessa ennakkovalmistelut ovat alkutekijöissään silloin, kun uuden organisaation pitäisi käynnistyä. Runsaasti henkilötyövuosia on kulunut kaavioita piirrellen ja tilastoja tulkiten, mutta kirjastojen toiminta on organisaatiomallista riippumatta kiinni siitä, että henkilökunta tulee joka aamu töihin ja osaa työnsä. Muutosvaiheen ristiriitaiset määräykset ja tiedotuksen sekoilut vaativat henkilöstöltä lujaa itsetuntoa ja sitoutumista kirjastojen perustehtävään, tiedon välittämiseen ja asiakkaiden palveluun.

Urasi huippuhetkiä ja mieleenpainuvimpia muistoja?

Pohjoismaiset ja eurooppalaiset lääketieteellisten kirjastojen konferenssit ovat turvanneet ajan tasalla pysymisen silloinkin, kun aikaa liikeni huonosti alan kirjallisuuden seurantaan. Onnistuneet konferenssijärjestelyt Suomessa vuosina 1991 ja 2008 tiivistivät kauniisti kollegiaalista kotimaista yhteistyötä. Mutta oman tietopalvelutiimini dynaaminen kehittyminen viime vuosina on ehkä sittenkin ollut parasta. Vaikka he ovat vastuuta ottavia huippuammattilaisia, silti kaikki ovat huumorintajuisia ihmisiä jotka jakavat iloisesti tietonsa ja osaamisensa.

Olet ollut työssäsi kollegoiden arvostama ammattilainen. Mitkä ominaisuudet tai luonteenpiirteet ovat auttaneet olemaan työssäsi hyvä?
Olin vuosien kuluessa mukana erilaisissa työryhmissä ja huomasin niissä aina ottavani työntekijöiden edustajan roolin. Usein tietotekniikan mahdollisuudet ja kirjaston henkilöstön ahkeruus ovat olleet vastakkain. Käsityönä tehtäviä työtunteja ei ole välitetty laskea, jos koneellinen ratkaisu on vaikuttanut hankalalta. Minua on aina suututtanut ajatus kirjastoista ”halvan naistyövoiman” tyyssijana.

Mitä neuvoja antaisit alalle aikoville?
Kirjastotyö perustuu yhteistyöhön, siinä on myös sen palkitsevuus. Alalla vaaditaan paljon sosiaalisia taitoja ja toisten ihmisten aitoa kunnioittamista. Jos tuntuu siltä että työtovereista ei löydä mitään hyvää sanottavaa ja asiakkaat ovat vain vaivaksi, oma jaksaminen on jo alkanut rakoilla.

Mitä luit viimeksi?
Meneillään on Salman Rushdien Firenzen lumoojatar. Kumpulan lukupiirissä keskustelimme juuri yliopiston historian laitoksella työskentelevän Mirkka Lappalaisen tuotannosta

Tulevaisuudensuunnitelmiasi?
Tässä vaiheessa 4-vuotiaalla Tuulialla ja 2-vuotiaalla Oulalla on niihin paljonkin sanottavaa.
Ulla Neuvosen läksiäiskahvit juotiin Terkossa 11.12.2009, Kuva:Kristiina Ilvesviita

 

Kirjoittaja

Tiina Heino
Informaatikko
Meilahden kampuskirjasto Terkko

Leave a Reply

Your email address will not be published.