Vuoden tieteentekijä 2013: johtava tietoasiantuntija Maria Forsman

Kiinnostus tutkimukseen ja tieteisiin sekä monipuolinen kirjasto-osaaminen ovat Maria Forsmanissa kasvaneet niin tiiviisti yhteen, että niitä ei voi erottaa toisistaan. Yhteiskuntatieteilijän vuosikymmenien mittaisen, vaihtelevan uran saavutukset ovat omalta osaltaan antamassa kirjastoille ja niiden palveluille uudenlaista merkitystä etenkin yliopistojen tutkimusinfrastruktuurin osana.

Maria ei ole tyytynyt etenemään turvallisella ja yllätyksettömällä taipaleella. Hänen omien sanojensa mukaan ennakkoluulottomuus ja uteliaisuus ovat saaneet tarttumaan rohkeasti uusiin asioihin ja vieneet myös oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan. Haastattelijana ehdotin syinä myös erinomaista ihmisten kanssa toimeen tulemista, sosiaalista mielenlaatua ja kykyä verkostoitua. Tähän Maria lisäsi: ”Eikä mikään ole iästä kiinni!”.

Marian kirjastoura alkoi jo nuorena sosiologian opiskelijana osa-aikatyössä Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston tilapäisenä ylimääräisenä järjestelyapulaisena. Tällä hetkellä, Helsingin yliopiston kirjaston Keskustakampuksen kirjaston johtavana tietoasiantuntijana, hän on jälleen osa-aikatyössä ja keskittyy kirjaston tutkijapalvelujen kehittämiseen.

Vielä osittain suunnitteilla olevat tutkijapalvelut liittyvät bibliometriikkaan, tutkimusdataan ja avoimen julkaisemisen (Open Access) tukeen. Jo nyt avoin rinnakkaistallentaminen toteutuu Helsingin yliopiston TUHAT-tutkimustietojärjestelmän kautta Heldaan, yliopiston avoimeen julkaisuarkistoon.

TUHAT-järjestelmää hyödynnetään bibliometrisissä analyyseissä. Kirjaston tutkimusdataprojekti ja sen yhteydessä toteutettu ensimmäinen henkilöstön koulutusjakso tuottavat asiantuntijoita ja aikaa myöten myös palveluja yliopiston ja tutkijoiden käyttöön.

Bibliometriikasta

Maria on ansioitunut etenkin bibliometriikan asiantuntijana ja tutkijana. Bibliometriikalla tarkoitetaan tieteellisen julkaisutoiminnan mittaamista ja analysointia. Tämä tutkimusmenetelmä on Marian mukaan informaatiotutkimuksen ominta alaa. Menetelmän käyttämisessä tilastotieteen tuntemus auttaa, samoin oma koulutus sillä tieteenalalla, johon bibliometriikkaa sovelletaan.

Bibliometristen analyysien tuloksia on tulkittava ymmärtäen kohteena olevaa tieteenalaa. Vähintään on oltava käsitys tutkimuksen kohteena olevan tieteen luonteesta ja tieteenharjoittajien toiminnan ominaispiirteistä kyseisellä alalla. Esimerkiksi onko jollekin tieteenalalle ensisijaisen tärkeää käyttää verkosta löytyviä uusimpia tutkimustuloksia vai tarvitaanko merkittävässä määrin vanhoja, suurelta osin painettuja aineistoja? Tähän liittyy myös sen huomioon ottaminen, millä kielellä tutkimustuloksia eri tieteenaloilla julkaistaan.

Bibliometriikkaa voi hyödyntää kolmella tavalla: tieteen tutkimuksessa, tiedepolitiikkaan liittyen ja puhtaasti matemaattis-tilastollisesti. Tiedepoliittinen näkökulma on juuri se, missä Marian osuus viime aikoina on ollut vahva. Hän on tuonut esiin kirjastoissa työskentelevien asiantuntijoiden erityisosaamisen ja panoksen yliopistojen tutkimuksen arviointityössä. Helsingin yliopiston kirjastossa tehtiin bibliometrisiä analyysejä yliopiston vuonna 2011 tehtyä arviointia varten. Toiminta on näyttänyt esimerkkiä muille maamme yliopistoille. Kirjastojen asiantuntemusta tarvitaan yliopistojen tulostavoitteiden saavuttamisessa.

Kuten edeltä käy ilmi, kirjasto tarjoaa bibliometrisiä palveluja yliopiston tutkimushallinnolle. Kirjaston tutkija-asiakkaille ja muille bibliometristä tietoa ja osaamista etsiville järjestetään koulutuksia ja neuvontaa. Analyysejä tehdään myös tarpeen mukaan tilaustyönä, esimerkiksi akateemisten tehtävien täyttämisen yhteydessä.

Kirjastoalan kehityksestä

Vuoden tieteentekijäksi on kerran aikaisemmin, kymmenen vuotta sitten, valittu kirjastolainen: Turun kauppakorkeakoulussa vielä 2000-luvun alkuvuosina työskennellyt kirjastonhoitaja, informaatikko Marjatta Jokinen. Hän on  Acatiimi-lehden 9/2004 -numeron kolumnissaan esittänyt huolensa tieteellisten kirjastojen ja tietopalvelun arvostuksen puutteesta. Hän kirjoittaa myös: ”Nyt on ajankohtainen kysymys, mistä saadaan suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyessä hyvin koulutettuja, motivoituneita ammattilaisia tieteellisiin kirjastoihin.”

Keskustelussamme Maria totesi, että kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon ja eteenpäin on menty. Viime vuosina Marjatta Jokisenkin kaipaama arvostus on saavutettu. Tässä yhteydessä Maria viittasi juuri siihen toimintaan, miten yliopistot arvostavat kirjastojensa osaamista ja niiltä saamiaan palveluja arviointien yhteydessä. Vaativa kirjastotyö tunnustetaan.

Ajan muuttumisen huomaa siitä, että Jokinen painottaa kirjastoissa tehtyjen tiedonhakujen merkitystä: ”Tutkijat käyttävät aikaa ja vaivaa tietojen kaivamiseen tai uusimpien artikkeleiden etsimiseen, joka meidän kanssamme yhdessä sujuisi yhdessä hujauksessa.” Marian kanssa totesimme, että huikea tekninen kehitys on tuonut tiedonhaun välineet tutkijoiden itsensä ulottuville ja laadukas, vuosien varrella tehty informaatiolukutaidon koulutus on tehnyt tehtävänsä. Opiskelija- ja tutkijasukupolvet ovat jo ottaneet tiedonhaun ja -hallinnan välineet osaavasti haltuun.

Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastosta Kaisa-taloon

Marian työuran nelivuotiskausi Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastonjohtajana (joulukuusta 2005 vuoden 2010 loppuun) osui Helsingin yliopiston kirjastotoimen perinpohjaiseen muutosvaiheeseen. Tuona aikana käytiin neuvotteluja ja keskusteluja siitä, miten yliopiston hallinnollisesti hajallaan olleet kirjastopalvelut koottaisiin yhtenäisesti kehitettäviksi.  Yhteiskunnallinen, taloudellinen ja tekninen kehitys lisääntyvine e-aineistoineen ym. muutoksineen oli ollut nähtävissä jo pitkään. Myös tulossa oleva yliopistolain muutos oli tiedossa.  Yliopiston kirjastopalvelujen koordinointiyksikkö oli perustettu yliopiston hallintovirastoon jo vuonna 2002.

Kirjastopalvelujen rakenteellisen kehittämisen vaiheissa Maria ja valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston n. 20-jäseninen henkilökunta olivat vahvasti mukana. Vuoden 2010 alussa he siirtyivät osaksi Helsingin yliopiston kirjaston Keskustakampuksen kirjastoa ja kahden ja puolen vuoden kuluttua Kaisa-talon uusiin tiloihin yli sadan uuden työtoverin kanssa.

– Maria on alaisiaan tukeva ja puolustava esimies, kertoo johtava tietoasiantuntija Johanna Lahikainen Keskustakampuksen kirjastosta. Mariasta pidetään ja hänen harkittuja mielipiteitään arvostetaan.

– Maria on kärsivällinen ja diplomaattinen vaikeissakin keskusteluissa. Hänellä on laajasti kokemusta, näkemystä ja verkostoja kirjasto- ja tiedemaailmasta, mikä hyödyttää kirjastoa suuresti. Olen perinyt tänä syksynä Marialta esimiestehtäviä ja saanut häneltä mentorointia uuteen tehtävääni. Mentorina Maria näkee nopeasti mitä tekijöitä käsiteltävän aiheen taustalla on ja mentoroitava saa oivalluksen kokemuksia.

Huolta ja ilonaiheita

Kirjaston asiantuntijuuden arvostus on noussut ja tieto tarjolla olevista palveluista on entistä laajempaa. Yliopiston taloudellinen tilanne sen sijaan huolestuttaa Mariaa. Koska se on huono, kirjaston avoimia tehtäviä ei voida täyttää ja uusia työntekijöitä näin ollen vaikea saada esimerkiksi eläkkeelle siirtyneiden tilalle. Missä määrin ehditään pysyä kehityksessä mukana ja miten voimavarat saadaan riittämään? Miten pystytään paneutumaan eteen tuleviin haasteisiin ja miten kaikkien töiden tasapaino löytyy?

Ilahduttavaa Marian mielestä on, että omastakin kirjastosta niin monet haluavat oppia lisää ja ovat mukana uusissa palveluissa. Varsinaista opiskeluhalukkuuttakin on paljon. Kirjastolaisten joukosta löytyy myös eri tieteenalojen jatko-opintojen suorittajia.

Haastattelun lopuksi puhuimme Marian harrastuksista, joista tärkeimpänä hän mainitsi matkustelun. Ulkomaat tulivat tutuiksi jo uran varhaisvaiheissa, jolloin työnantaja mm. lähetti venäjän kielen taitoisen kirjastonhoitajan Moskovaan. Hän teki siellä myös lisensiaatintutkielmaansa Suomen Akatemian stipendillä.

Liikkeellä olo monenlaisissa muodoissaan miellyttää Mariaa. Parasta vapaa-ajan viettoa on uusiin paikkoihin tutustuminen, matkojen suunnittelu ja matkustaminen, usein omatoimisena reppureissaamisena. Viime kesänä hän kulki miehensä kanssa pari viikkoa junilla ja busseilla Liettuassa. Hyvää oloa tuottavaa on kaikenlainen luonnossa, metsissä ja vesillä liikkuminen. Kaunokirjallisuuden lukeminen ja kuvataiteen seuraaminen ovat Marialle vakituisia harrastuksia, viimeksi mainittu myös siksi, että hänen läheistensä joukossa on kuvataiteilijoita.

Suuri ilon aihe juuri tällä hetkellä on Vuoden tieteentekijä -tunnustuspalkinto. Siitä Maria totesi, että se on hieno arvostuksen- ja kunnianosoitus koko kirjastoalalle ja hänelle itselleen.

Palmun alla

Aloitin kirjoitukseni Maria Forsmanista luonnehtimalla häntä henkilönä, jossa tieteentekijää ja kirjastoammattilaisuutta ei voi erottaa toisistaan. Asiantuntijuuden eri puolet ovat vuosikymmenien aikana kutoutuneet yhteen, kehittyneet, muuttuneet ja kasvaneet merkittäväksi elämäntyöksi tieteellisen tutkimuksen ja tieteellisten kirjastojen piirissä.

Kun tulee Marian työhuoneeseen, huomio kiinnittyy elinvoimaiseen ja hyvin hoidettuun ihmisen korkuiseen palmuun. Maria kertoi sen olevan kahdeksan vuoden takainen lahja työtovereilta onnitteluksi tohtorintutkinnosta. Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastossa oli sen jälkeen pidetty monet kokoukset ja neuvonpidot palmun katveessa, jonka alla sanottiin syntyvän hyviä ajatuksia. Joskus palmun lehdenkärki hipaisi neuvottelupöydän ääressä istujaa niskaan tai olkapäähän, rohkaisevasti, voisi ajatella.

Mariassa näin samanlaista elämisen ja kasvamisen voimaa kuin hänen palmussaan. Hänen puheensa ja eleensä ovat samalla tavalla rauhalliset kuin puun herkkäpiirteiset lehväoksat.  Niiden takaa huoneen lasiseinä avautuu kirjaston asiakastilaan. Lehtevä kasvi saa työhuoneen ikkunoiden lisäksi sieltäkin valoa ja ajattelin, että työhuoneen käyttäjälle asiakkaat ovat paitsi henkisesti lähellä, myös fyysisesti läsnäolollaan tähdentämässä työn merkitystä. Sen eräänä tulevaisuudennäkymänä on yliopiston perustehtävän, tieteellisen tutkimuksen ja sen tuen, kirjastopalvelujen yhteen kasvaminen eläväksi ja yhteistyön osapuolia innostavaksi kokonaisuudeksi. Tätä kasvua Maria ja hänen palmunsa edustavat kauniilla tavalla.

Lämpimät onnittelut Marialle, Vuoden 2013 tieteentekijälle!

Kiitokset haastattelusta, palmu antoi jälleen ajatuksille ja vuorovaikutukselle siivet!

Maria Forsmanin kolme tuoretta kirjoitusta:

Kirjastot mukana tutkimuksen arvioinnissa. – Acatiimi 3/12

Bibliometric Analyses by the Helsinki University Library – HULib. – Julkaisussa: International Evaluation of Research and Doctoral Training at the University of Helsinki 2005-2010. Ed. by Seppo Saari & Antti Moilanen. S.261-288

Kohtaavatko kirjaston kokoelmat, palvelut ja tutkijoiden julkaisukulttuuri?

 

Tieteentekijöiden liitto on valinnut Vuoden tieteentekijän vuodesta 1997 lähtien.

Tieteentekijöiden liitto on yliopistojen ja tutkimuslaitosten opettajien, tutkijoiden, tietopalveluhenkilöstön ja muiden akateemisten asiantuntijoiden ammattijärjestö. Se kuuluu keskusjärjestö Akavaan.

Maria Forsman (s. 1950)

  • johtava tietoasiantuntija 2010-
  • valtiotieteen tohtori (informaatiotutkimus), Åbo Akademi 2005
  • yhteiskuntatieteiden lisensiaatti (kirjastotiede ja informatiikka), Tampereen yliopisto 1982
  • valtiotieteen maisteri (sosiologia), Helsingin yliopisto 1975
  • työskennellyt kirjasto- ja tietopalvelualalla tutkijana, opettajana ja käytännön kirjastotyössä vuodesta 1972 mm. Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastossa, Suomen Akatemiassa, Tampereen yliopistossa, Åbo Akademissa ja Helsingin yliopiston kirjastossa
  • useita artikkeleita tieteellisissä ja ammatillisissa lehdissä ja kirjoissa
  • esitelmiä ja opetustehtäviä mm. tieteellisiin kirjastoihin, bibliometriikkaan, tutkimuksen arviointiin, tiedepolitiikkaan ja tieteelliseen julkaisutoimintaan liittyen
  • vuosien varrella useita luottamustehtäviä mm. kirjastoalan järjestöissä
  • Eduskunnan kirjaston hallituksen jäsen (2007-), Suomen tieteellisen kirjastoseuran tutkijapalveluiden työryhmän puheenjohtaja (2010-), Suomen yliopistokirjastojen neuvoston tutkimuksen tuen ohjausryhmän jäsen (2011-)
  • väitöskirja “Development of Research Networks – the Case of Social Capital”
Teksti:

Eeva-Liisa Viitala
tiedottaja
Hallintopalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto

Kuvat:

Helena Hiltunen ja Samu Kytöjoki

Leave a Reply

Your email address will not be published.