University of Helsinki
Hyvät innovaatiot syntyvät vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Hyvä innovaatio ratkaisee ongelmia, jotka nykyisissä ratkaisuissa ovat tai niitä haasteita, joihin ei vielä ole edes tarjottu ratkaisuja. Parhaimmillaan visionäärinen innovaattori luokin jotakin, jota käyttäjät eivät tienneet haluavansa, mutta jota ilman eivät osaisi kuvitella elävänsä, kun saavat innovaation käyttöönsä (Tim Cook/Apple).
Paikallinen ekosysteemi on toimijoidensa summa
Paitsi, että innovaatio tarvitsee käyttäjät, ympäristöllä on ratkaiseva rooli idean kehittymisessä innovaatioksi. Ympäristö, jossa idea syntyy, määrittää mahdollisuuksia uskoa idean potentiaaliin tai ryhtyä käyttämään aikaa idean realisoimiseen. Yhteiskunnan tuki- ja turvallisuusrakenteet, poliittinen ympäristö ja suhtautuminen luovuuteen luovat pohjaa radikaaleille ideoille.
Paikalliset innovaatioympäristöt, joista puhutaan klustereina, verkostoina tai ekosysteemeinä, taas luovat edellytyksiä tuottaa ideoista innovaatioita eli luovaa luokkaa tutkineen Richard Floridan sanoin tukea luovuutta, kanavoida sitä innovaatioiksi, edelleen uusiksi yrityksiksi ja lopulta talouskasvuksi ja elintason nousuksi. Parhaimmillaan paikalliset ekosysteemit muodostavat toimintaympäristöjä, joissa ratkaisuihin tarvittava tieto, ymmärrys kaupallistamisesta ja resursseista, luovuus ja ajattelun vapaus keskustelevat keskenään. Olennaista toimivissa ekosysteemeissä on ideoiden ja ihmisten jatkuva liike ja yhteistyö.
Ekosysteemeihin liitetään kiinteästi paitsi ideoita toimeenpanevat yritykset ja yksilöt, myös julkisen sektorin ylläpitämät instituutiot, joiden välillä on keskinäinen vuorovaikutus ja toisaalta vuorovaikutus maailmassa tapahtuviin muutoksiin. Ekosysteemissä toimivat siis niin suuryritysten tuotekehitysyksiköt, pienet ja keskisuuret yritykset, startupit, yliopistot ja tutkimusinstituutit, sekä rahoittajat ja palvelutkin. Palveluilla tarkoitetaan esimerkiksi yrityspalveluja, kiihdyttämöitä ja hautomoita. Ideaalisti innovaatioekosysteemiin kuuluvat myös innovatiiviset markkinat eli edelläkävijäkuluttajia ja -asiakkaita, joiden kanssa tuotetta ja liiketoimintaa pystytään kehittämään yhdessä.
Paikallisen ekosyysteemin kannattaa erikoistua
Innovaatioekosysteemien elinehto on, että niissä on omaa kumuloitunutta osaamista, eli hiljaista ja julkista tietoa sekä kokemukseen perustuvaa viisautta. Tähän liittyy se, että alueen kannattaa erikoistua tiettyyn alaan ja näin kerryttää kokemusta alan erityisratkaisuista ja -haasteista yhdistettynä kaupallistamisen ja yrittämisen lainalaisuuksiin. Tiedon keskittymillä on tärkeä rooli myös osaajien ja rahoittajien houkuttelijoina, mikä onkin olennaista, sillä globaalit aidot ja elävät yhteydet ovat edellytys ekosysteemin elinvoimaisuudelle. Tieto samasta aiheesta syntyy usein eri puolilla maailmaa ja pysyttely tietyn osaamisen kärjessä vaatii paikallisen tiedon lisäksi pääsyn globaaliin osaamiseen.
Tärkeä osa toimivaa innovaatioekosysteemiä on, että ne paitsi houkuttelevat, myös kouluttavat osaajia. European Startup Monitor (2020) mukaan startup-yrittäjät arvostavat alaspesifistä yrittäjyyden koulutusta yhtenä tärkeimmistä startupien menestystä edistävistä ympäristötekijöistä.
Menestyvissä innovaatioekosysteemeissä tapahtuu sekoittumista. Kun erilaiset ihmiset, erilainen kokemus, maailmakatsomus ja tieto kohtaavat, saattaa syntyä ainutlaatuisia ideoita. Innovaatioekosysteemit hyötyvätkin suvaitsevasta ilmapiiristä, sillä avarakatseiset alueet houkuttelevat luovia yksilöitä, jotka sopeutuvat nopeasti uusiin prosesseihin ja teknologioihin ja muokkaavat maailmaa nopeammin kuin poliittiset tai muut järjestelmät. Suvaitsevat alueet myös yleensä panostavat aktiiviseen maahanmuuttoon, jonka eurooppalaiset yrittäjät lukevat yhdeksi tärkeimmistä seikoista innovaatio- ja startuptoiminnassa (European Startup Monitor, 2020).
Tutkimusten mukaan paikallinen ekosysteemi hyödyttää sekä uusia alkuja, että vakiintuneita yrityksiä. Alueellinen innovaatioympäristö on kuitenkin startupille vielä kriittisempi tekijä kuin vakiintuneelle yritykselle, sillä isot yritykset levittävät ympäristöönsä osaavaa työvoimaa, uusia teknologioita ja markkinaymmärrystä. Kiinteä side yliopistoihin ja tutkimusinstituutteihin taas tuo yrityksille mahdollisuuden löytää koulutettua henkistä pääomaa sekä yhteistyössä kehitettyjä ratkaisuja (European Startup Monitor, 2020). Yliopistokampukset toimivat parhaimmillaan paitsi tieteellisen tiedon, myös kulttuurien sulattamona vaihto-ohjelmien ansiosta.
Ruokaekosysteemit ovat rakentumassa
Ruokaekosysteemit ovat Suomessa pitkään olleet heikkoja. Nyt on kuitenkin ilahduttavasti nähtävissä paikallisten erikokoisten yritysten ja tutkimusinstituuttien yhteistyöverkostojen syntymistä sekä innovaatiopolun vahvistamista. Ilahduttavaa on myös havaita yksityisen rahoituksen määrän ruokastartupien ja -innovaatioiden kasvun edistämiseksi lisääntyneen huimasti sekä kotimaisista että ulkomaisista lähteistä; onhan Suomeen syntynyt pelkästään ruokaan keskittyvä pääomasijoitusyhtiökin! Myös innovaatioihin kohdistuvat valtiolliset tukitoimet ovat lisääntyneet Suomessa ja Euroopassa viime vuosina. Esimerkiksi Business Finlandin jakamat suorat tuet elintarvikealan startupeihin lisääntyivät kymmenessä vuodessa 2,4 miljoonasta eurosta kahdeksaan miljoonaan euroon (2009-2019, Business Finland).
Yhteiskunnalla on myös motiivi tukea innovaatiotoimintaa, sillä innovaatiot ovat yhteiskunnallisesti välttämättömiä terveen kilpailun ylläpitämiseen ja globaalien haasteiden ratkaisuiksi haasteisiin. Suomen kunnianhimoinen tavoite on nostaa Suomen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopanostukset (T&K&I) 4 %:iin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä, kun ne vuonna 2019 olivat 2,7 prosenttia, johon ne laskivat vuoden 2012 3,5 prosentista (Tilastokeskus, 2019).
Ruokaekosysteemi, jota synnytetään Viikkiin edustaa alakohtaista paikallista innovaatioekosysteemiä ja sillä on muodostumassa selkeä rooli suomalaisessa ruokainnovaatiopolussa. Viikki Food Design Factory nojaa ruokaketjuun kumuloituneeseen tietoon paitsi Viikin tuhansien tutkijoiden kautta, myös yritys- ja rahoituskumppaneiden kautta. Opiskelijat luovat innostuneen ”talent-poolin” ja Helsingin yliopiston koulutusosaaminen mahdollistaa monialaisen yhteistyön ja osaamisten törmäilyn. Visioissamme Viikkiin syntyy dynaaminen yhteisö, jossa on ymmärrys ruoka-alan lainalaisuuksista, jossa testataan ja onnistutaan/epäonnistutaan ja joka houkuttelee yhä laajemmin tekijöitä osallistumaan ruokainnovointiin. Minusta kannattaa lähteä tälle matkalle mukaan!
Reetta Kivelä, Työelämäprofessori
Twitter @ReettaKivela