Loppu.

Kurssi ohi ja blogi valmis. Tällainen vielä syntyi iltatapuuhasteluna.

 

Turun paluu

Seitsemäs kerta. Viimeinen koitos. Kurssi on edennyt siihen pisteeseen, että tehtävänanto kuului kätännössä näin: etsi itse aineistot ja tee jotain hauskaa niillä. Aika laaja tehtävänanto siis. Aluksi ajatus tuntui aika mahdottomalta.

Loputtoman tiedon suosta, eli internetistä valinnanavaraa ei puuttunut. Lopulta päätin rajata kiinnostustani johonkin alueeseen ja katsoa mitä löytyy. Halusin tehdä kartan Suomen alkuperäisestä pääkaupungista. Homma meinasi tyssätä alkuunsa, kun oikeassa muodossa olevaa dataa ei löytynytkään kovin helposti Turun seudulta.  Opettelin käyttämään rajapintoja, jotka osoittautuivat kovin käteviksi. Kuitenkin kyseinen WFS rajapinta ei toiminutkaan toivotulla tavalla (errorit tulivat taas tutuksi), joten keskityin luomaan uutta strategiaa.

Suunnitelmani oli seuraava: nappaan Maanmittauslaitokselta palan maastotietokantaa ja suodatan itse tarvittavat palaset Turun karttaani varten. Sitten voisin keskittyä itse olennaiseen eli teemakarttojen luontiin.

Tehtävä oli hauska. Kerrankin latasin jotain, jossa oli kaikki mitä QGIS näpertelijä saattaisi toivoa ja vielä samassa paketissa. Paketti sisälsi hurjasti shapefileja ja kummia koodeja. Nopean googlettelun ansiosta löysin kuitenkin tiedoston, jossa nämä riimut oli kirjoitettu auki suomen kielelle. Hetken kuvittelin olevani salapoliisi, joka selvittää laajaa mysteeriä. Irrottelin omiksi tasoikseen esimerkiksi asuinrakennuksia, puistoja, pyöräteitä ja muuta, jota kuvittelin tarvitsevani myöhemmin. Nyt myös muut löytämäni erilliset tiedostot tulivat käyttöön, kun saatoin sitoa ne järkevästi kartalle.

Lopulta sain puristettua kaksi karttaa liittyen kestäviin kulkumuotoihin ja asumiseen. Luovuus loppui kesken ja oli vaan pakko saada jotain aikaiseksi. Kuitenkin nämä kartat kertovat aika vähän siitä, mitä kaikkea kokeilin erilaisilla aineistoilla.

Ensimmäinen kartta on teemakartta Turun joukkoliikenteen ja kaupunkipyörien asemista, sekä pyöräteistä ja bussireiteistä. Turku sai omat kaupunkipyöränsä viime keväänä ja ne ovat helpottaneet lyhyiden matkojen taittamista keskusta-alueella. Toisessa kartassa on selvitetty asuinalueita, joissa bussipysäkit jäävät hieman kauemmas. Kartoista voi todeta, että Turun seudun joukkoliikenneverkko on melko hyvällä mallilla ja bussipysäkkejä on Turun keskusta-alueella kattavasti.  Nämäkin ovat pääasiassa omakotitaloalueita, joten väestö ei ole niissä kovin tiivistä. Toisaalta karttaan ei mahdu esim. Kaarinan ja Raision alueet, joissa varmasti olisi pidemmät matkat pysäkeille. Toisaalta, vaikka pysäkkejä on kattavasti, linjat kulkevat aina keskustan kautta viuhkamaisesti. Tähän on tulossa muutos, kun Turkuun  saadaan runkolinjauudistus vuonna 2021. Suunnitteilla on kehämäinen reitti, jonka on tarkoitus helpottaa poikittaisia yhteyksiä ja lisätä vuoroja. Kuulostaa lupaavalta!


Kuva 1 Kestävien kulkumuotojen verkosto Turussa. Turku sai kaupunkipyöränsä viime keväänä.


Kuva 2 Asuinalueet, joissa lähin  bussipysäkki on kauempana. Turkuun on tulossa uusi kehämäinen runkolinja, joka helpottaisi poikittaista bussimatkustamista.

Viimeisiä karttoja tehdessä olen tutustunut QGIS:in toimintoihin yhä paremmin. Olen oppinut valtavasti tiedonhausta, muuntanut tiedostoja, käyttänyt rajapintoja ja uusia plugineja. Eniten olen oppinut googlaamaan. Olen myös oppinut, että kaikkiin ongelmiin on looginen tai vähemmän looginen ratkaisu, kunhan vaan jaksaa kaivella. Yhden kartan taustalla on myös monta yritystä ja erehdystä ja hirveästi työtä,  mikä ei välttämättä näy valmiissa kartassa mitenkään. Vaikeinta kuitenkin kaikesta huolimatta oli päättää mistä lopulta kartat tekisin. Tietoa oli ihan liikaakin, vaikka aluksi homma näytti vähän haastavalta. Pisteväestötietoja en löytänyt vieläkään Turusta, vaikka yritin. Niillä olisi ollut hauska tehdä jotain.

Kurssi antoi paljon. Ohjelman opetteluun liittyy paljon palkitsevia hetkiä, kun huomaa pystyvänsä vaikka mihin, ja osaa auttaa kaveriakin hädässä. Blogimuotoinen suoritus oli yllättävänkin hauskaa. Seurailin innolla muiden aikaansaannoksia, ja ihailin monien luovuutta. Kuten Susanna ilmaisi blogissaan, joskus muiden työn seuraaminen aiheutti jopa paineita, joka on tietenkin ihan luonnollista, kun alkaa verrata omia töitä muiden töihin. Minusta paine oli kuitenkin pääosin positiivista kurssin suoritusta ajatellen. Julkaistessa omia töitä tulee vielä viimeistelleeksi kartat huolellisemmin. Seuratessa muiden blogeja, saattoi myös oppia muiden oivalluksista eikä vain omistaan.

Mielenkiintoisimmat jutut, joita harjoittelimme olivat usein väestöön liittyviä teemoja, esimerkiski bufferit ja ruutumatriisit. Kaikkein hyödyllisin taito, jonka opin kurssin aikana liittyy tiedostojen hakuun ja hallintaan. Kun osaa hakea oikeita asioita ja tuoda niitä QGIS:siin, sen jälkeen vain taivas on rajana!!

Kiitos hyvästä kurssista!

Fölin runkolinjauudistus https://www.foli.fi/runkolinjasto

Susanna Kukkavuoren blogiteksti https://blogs.helsinki.fi/kukkasus/

Maastotietokanta, Maanmittauslaitos https://avaa.tdata.fi/web/paituli/latauspalvelu

Fölin avointa paikkatietodataa http://data.foli.fi/doc/index

Tie maantieteilijän sydämeen?

Tietenkin kartta!

Karttoja on joka puolella. Niitä ei ole turhaan livautettu oppikirjojen väliin. Kartta paitsi antaa hurjasti informaatiota sitoo sen aina alueisiin ja kokonaisuuksiin. Kartat ovat myös aivan oivallinen opetusväline tällaisellekin puupäälle kuin minä. Visuaalisena oppijana ilmiöiden suhdetta ja laajutta on vaikea ymmärtää pelkästään tekstimuodossa. Kartat ovat myös kauniita. Oodi kartoille.

Siispä tervetuloa rakkaat lukijat jälleen kerran ihmettelemään paikkaan sidotun tiedon magiaa. Itse kurssikerrastani onkin jo vierähtänyt tovi, mutta aiheena oli tiedon tuottamista itse Epicollect5-sovelluksen kanssa, sekä tämän tiedon esittämistä kartalla interpoloinnin avulla. Interpoloinnilla voidaan yleistää mitattu asia, tässä tapuksessa esimerkiski paikan koettu turvallisuus tai miellyttävyys, laajemmalle alueelle pisteiden sijaan. Kuten Amanda totesi blogissaan, näin pienellä aineistolla esityksestä voi tulla vähän harhaanjohtava, kun pisteet heijastavat liian laajoille alueille.

Vaikka olenkin sukulaisille monesti kertonut, että minusta ei opettajaa tule, niin tässä nyt kuitenkin varmuuden vuoksi muutama opetuskartta maanjäristyksistä ja tulivuorista yläaste- tai lukioikäisille. Opetuskartan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat  varmasti  selkeys ja ymmärrettävyys. Lisäksi olisi hyvä keskittyä vain yhteen asiaan, tai sellasisiin asoihin, jotka liittyvät kiinteästi toisiinsa. Ensimmäisessä kartassa on  vuodesta 2000 lähtien kaikki yli 6 magnitudin maanjäristykset, mannerlaatat, ja poimuttuvat alueet. Toisessa kartassa on kuvattu kaikki tulivuoret ja vuoden 1964 jälkeen purkautuneet tulivuoret. Kolmas kartta on yhdistelmä edellisiä ja siihen on lisätty urbaanit alueet Väli-Amerikan alueelta, sekä vähän bufferia maanjäristysten ympärille. Hasardihan on riski nimenomaan ihmisen toiminnan näkökulmasta.

Sen verran arviointia tämän työn tuloksesta, että tehtävä vaikutti yksinkertaiselta ja sitä se olikin. Silti näinkin yksinkertaisten asioiden kuvaaminen ei olekaan niin helppoa. Kulutin hirveästi aikaa oikeanlaisten tiedostojen hakuun ja kokeilin kaikenlaista väentiehys rasterista pinnankorkeuksiin. Sellainen perustavan muutoksen tekisin karttoihin, että ne olisivat alunperinkin keskitetty Tyynenmeren alueelle, jolloin tulirengas vaikutelma olisi selkeämpi. Näin on tehnyt kartoissaan esimerkiksi Oula. Tulivuoritiedostoa olisi myös voinut karsia jotenkin, ja selvittää esim mitä tekee tuo tulivuori keskellä Ruotsia! Toivottavasti siellä ei oikeasti ole tulivuorta…

Onneksi tämän blogin suola onkin juuri se, että saa saattaa kartat loppuun asti esittämiskelpoisiksi ja vielä päälle miettiä mitä olisi voinut tehdä toisin. Itse en ainakaan ole vielä tehnyt yhtään täydellistä karttaa. Näitä voisi hioa loputtomiin.


Kuva 1 Maanjäristyksiä vuodesta 2000.


Kuva 2 Tulivuoria


Kuva 3 Väli-Amerikan tulivuoret ja maanjäristykset sekä urbaanit asutusalueet.

 

https://blogs.helsinki.fi/amandaoj/

https://blogs.helsinki.fi/inkeroul/

https://earthquake.usgs.gov/earthquakes/search/

https://www.ngdc.noaa.gov/nndc/struts/form?t=102557&s=5&d=5

https://nordpil.com/resources/world-database-of-large-cities/

Talojen suuret ikäluokat lähestyvät putkiremontti-ikää

Rakas GIS-päiväkirjani

Viidennellä kerralla meidät heitettiin armotta leijonan kitaan ja määränä oli käyttää oppimiamme työkaluja itsenäisesti ja tutustua myös bufferointiin. Bufferointi, eli puskurointi on työkalu, jolla voidaan selvittää esimerkiksi kuinka paljon asukkaita asuu tietyllä säteellä jostain kohteesta. Harjoituksissa laskimme muun muassa terveyskeskuksen saavutettavuutta Pornaislaisille, Vantaalla lentokenttien melualueiden vaikutusten laajutta ja bussi ja metropysäkkien läheisyydessä asuvien ihmisten määriä. Puskurointi oli hauskaa ja mielenkiintoista, kunhan sai ensin tekniikan kesytettyä. Tässä muutamia esimerkkejä Vantaalle sijoittuvan piste- ja polygoniaineistojen pohjalta lasketuista  asioista:

Alueen asukkaista:
asukkaita yhteensä 490 173
heistä taajamassa asuu 97,6 %
kouluikäisiä (7-16 v) taajaman ulkopuolella 1404
asukkaista asemien lähellä (500m) asuu 21,8 %
Alueet, joissa ulkomaalaisten osuus on…
yli 10 % 26
yli 20 % 21
yli 30 % 17

Tällä viikolla moni asia jäi vielä tunnilta epäselväksi ja jouduin omalla ajalla tekemään enemmän työtä asioiden oppimisen eteen. Harjoitus ja toisto tekivät tehtävänsä ja ongelma toisensa jälkeen selättyi. Amelia Cardwell totesi ihanan positiivisesti blogissaan, että “ei olisi paremmin oppimisen kannalta voinut käydä.” Lopulta Spatial Query, Count Points in polygon, erilaiset valinta- ja laskutyökalut sekä monet muut, alkoivat jo tuntua tutulta. Turhautuminen iski kun sama toiminto ei enää toiminutkaan kuten ennen. Vanhemmat opiskelijat riensivät lopulta apuun ja kyseessä oli ongelma joka oli ennenkin käynyt jollekkin. Join Attributes by location-toiminnon valintaikkuna vaatikin yhteen kohtaan jotain sisältöä, vaikka ennen se oli mennyt läpi mukisematta. Eräs toinen tärkeä asia, jonka opin oli, että ennen laskutoimituksia tai oikeastaan mitään toimituksia, taulukot on karsittava minimiin. Dataa on todella paljon, joten kaikki turha vaan veks.

Viimeisessä tehtävässä haastoin itseni, ja päätin tarkastella Pääkaupunkiseudun putkiremonttiasuntoja.  1960- ja 1970-luvuilla Helsinkiin rakennettiin paljon kerrostaloja ja ihmiset muuttivat lähiöihin. Tuona aikana Helsinkiin syntyi lähiöitä, kuten Siltamäki Jakomäki ja Mellunmäki. Taloja rakennettiin nopeasti ja vuonna 1965 rakennettiin ennätysmäärä asuinpinta-alaa.  Nuo talot ovat kuin suuret ikäluokat. Ne ovat nyt saavuttaneet putkiremontti-iän ja jos remonttia ei ole vielä tehty, se on auttamatta edessä.

Suodatin aineistosta 65-70 vuosina rakennetut kerrostalot ja aloin hommiin.  Noina viitenä vuotena rakennetuista aineiston taloista 19 % oli kerrostaloja ja joko putkiremontin jo tehneet tai sitä odottavia asuntoja on 39002 kappaletta. Onnea vaan niille, joita putkiremppa vaanii vielä edessä.

Kartassa (kuva 1) on esitetty niin kutsutun putkiremppa-indeksin mukaan sellaisia alueita, jossa 65-70 vuosina rakennettuja kerrostaloja on osuudeltaan eniten. Yli 16 % osuus on kolmessa paikassa: Keski-Vuosaaressa, Jakomäessä ja Kontulassa. Seuraavaksi korkeimman osuuden alueita ovat esimerkiksi Lauttasaari, Lehtisaari ja Myyrmäki.  Kantakaupungissa indeksi on korkeimmillaan 8 %. Kartassa nimet näkyvät ehkä huonosti ja legendassa on klassinen luokitteluvirhe, värit olisivat voineet olla myös selkeämmät. Muuten olen karttaan tyytyväinen.

Kuva 1 Pääkaupunkiseudun 1965-1970 vuosina rakennettujen kerrostalojen osuus alueittain

Tässä vielä lähiökauneutta Myyrmäestä.

Kuva 2 Douronen maalaama muraali Vantaan Myyrmäessä

Lähteet: 

Amelia Cardwellin blogikirjoitus -Viikko 4: väestötietoja sekä korkeuskäyriä https://blogs.helsinki.fi/amca/

http://www.kulttuuriymparistomme.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Artikkelit/Kaupunkiymparistot/Asuinrakentaminen_Suomessa_1900luvulla(37707)

https://fi.wikibooks.org/wiki/Helsingin_kaupunginosat

http://streetartvantaa.com/taiteilijat-2017/

Risuja ja ruutuja

Neljäs tunti vierähti ohi jo aikoja sitten. Saan postauksen aikaan nyt, ei se mitään. Näiden juttujen väsäily auttoi jo hieman enemmän hahmottamaan eri työkaluja ja toimintoja, kun niitä joutui useasti käyttämään itsenäisesti.

Tunnilla käsiteltiin jälleen tietokantojen liitoksia, nyt ruudukon muodossa, sekä rasteriaineiston liittämistä ja yhdistämistä. Lopuksi vielä asetettiin aivot putkimoodiin ja tuotettiin omaa aineista, toisin sanoen klikkailtiin taloja kartalle.

Ruutumatriisi on tietokanta, johon on mahdollista liittää tietoa esimerkiksi asukkaista. Ruutumatriisin avulla voidaan tarkastella absoluutisia arvoja vertailukelpoisesti jollain tietyllä alueella. Toisin sanoen lukuja ei tarvitse suhteuttaa pinta-alaan, kuten esimerkiksi silloin kun tarkastellaan kuntatasojen eroja. Mutta kuitenkin. Jos tarkastellaan jotain sellaista muuttujaa kuin vaikka ruotsinkieliset alueella, on hyvä ottaa huomioon, että väkeä asuu tiehämmin esimerkiksi keskustan seudulla. Osuuksien vertaileminen voi olla silloin järkevämpää. Näin onkin tehnyt esimerkiksi Vesa Eskelinen blogissaan.

Kuva 1 Rakennetut asuintalot  pääkaupunkiseudulla vuonna 2000 tai sen jälkeen ruututietokannassa. (SeutuCD’13 HSY)

Koulussa pyöriteltiin väestötiheyksiä, mutta kotona otin mikroskoopin alle jotain aivan muuta, rakennukset! Oheisessa kartassa on kuvattu vuonna 2000 tai sen jälkeen rakennettuja taloja ruutumatriisin avulla.  (kuva 1) Eniten taloja on kartan mukaan rakennettu Vantaalle, Koillis-Helsinkiin ja Espooseen esimerkiksi Espoonlahden läheisyyteen. Ylipäätään rakkennuksia on syntynyt paljon kehämäisesti Helsingin kaupungin reunoille. Kantakaupungin alueella voidaan erotta esimerkiksi arabian alueen rakentaminen. Karttaa lukiessa tulee ottaa huomioon, että esimerkiksi Espoossa rakentaminen on enemmän pientalo- ja omakotitalo valtaista, kun taas lähempänä keskusta rakennettu kerrostalo näkyy kartalla vain yhtenä talona.

Helsingin osuus asuinrakentamisessa (asuinkerrosala) koko pääkaupunkiseutuun nähden on Helsingin kaupungin tietokeskuksen mukaan hieman laskenut. Osuus oli 1980- ja 90-luvuilla 46 prosenttia, mutta 2000-luvulla (2000-2006) osuus on laskenut  42 prosenttiin.  Tämä voi selittyä Espoon ja Vantaan houkuttelemilla alueilla, jotka sijoittuvat myös palvelujen läheisyyteen ja ovat hieman matalampaa hintaluokkaa.

Kartta olisi voinut olla vielä kuvaavampi pienemmällä kuin 1 km ruudukolla. Myös paikannimet olisivat auttaneet asiaa, mutta löysin sen toiminnon vasta seuraavaa karttaa tehdessäni. Opin työskentelystä valtavasti, mitä tulee tietokantojen yhdistämisiin ja laskuoperaatioihin. Opin myös karsimaan taulukoita ja alan pikkuhiljaa hahmottaa, mikä tekee tällaisilla aineistoilla työskenyelyn vaikeaksi. Tietoa on valtavasti.

Leikimme tunnilla vielä rasteriainoistojen kanssa ja opettelimme tekemään korkuprofiilin perusteella korkeuskäyriä ja esittämään korkeuserot rinnevarjosuksena. Tästä ei jäänyt käteen mitään kovin esittämiskelpoista valitettavasti.

Blogikirjoitus Vesa Eskelinen viitattu 11.2. https://blogs.helsinki.fi/veesvees/

Lähteet: Rakentaminen Helsingissä 1970-2007 ; Helsingin kaupungin tietokeskus https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/07_08_30_tilast20_vihavainen.pdf

Seutu CD 13 tilastot; Helsingin seudun ympäristöpalvelut

Siellä konflikti missä timanttikaivos. Sattumaako? -Enpä usko

Hei taas!

Kurssikerta 3. Tunnin teknisenä teemana oli yhdistellä eri tietokantoja, muokata aineistoa sopivaan muotoon ja poistaa päällekkäisyykisä. Harjoituksessa käytettiin Afrikan karttaa, sekä paikkatietoa konflikteista, timanttikaivoksista ja öljykentistä.

Afrikka on luonnonvaroiltaan uskomattoman rikas maanosa. Kuitenkin niin moni haluaisi haltuunsa Afrikan tähden, ynnä muut timantit. Timanttikaivokset eivät siis tarkoita maalle välttämättä rikkauksia vaan myös ongelmia.

Clionadh Raleigh ja Håvard Hegre esittävät konferessijulkaisussaan (Ralegh & Hegre 2005) , miten Afrikan konfliktit ovat hyvin paikallisia, ja niitä tulisi tarkastella ennemminkin tarkan paikkatiedon kautta, kuin perinteisillä valtiotason tiedostoilla. Konflikteihin vaikuttavat usein paikalliset tekijät, kuten luonnonvarat ja etninen sirpaleisuus.  Tuottamalla tarkempaa, avointa paikkatietoa konflikteista voitaisiin vähentää epäjohdonmukaisia päätelmiä konfliktien synnystä ja saada uusia parempia näkökulmia niiden ehkäisyyn

Tunnilla tehdyssä kartassa (Kuva 1) on hyödynnetty tarkkoja koordinaatteja konflikteista, timanttikaivoksista ja öljykentistä. Uutta tietoa voidaan  suodattaa tietokannasta ja tarkastella esimerkiksi missä konfliktialueet  leikkaavat timanttikaivosalueita.

Käytössä oli hurja määrä dataa, joilla olisi voinut tehdä paljonkin erilaisia teemakarttoja liittyen Afrikan maiden kehittyneisyyseroihin, luonnonvaraesiintymiin ja konflikteihin. Kehitystä oltaisiin voitu kuvata esimerkiksi Internetin käyttöasteesta, jonka monet ovatkin kuvanneet kartoissaan. Kuitenkin kun etsitään tällaisista yksittäisistä asioista korrelaatiosuhteita, täytyy olla aina kriittinen. Tässä tapauksessa kuitenkin esimerkiski konfliktien pitkäkestoisuus saattaisi johtua matalasta elintasosta ja luonnonvarojen aiheuttamasta kiistasta.


Kuva 1 Öljykentät ja timanttikaivokset kuvattuna Afrikan kartalla yhdessä konfliktien kanssa.

Sitten kotimaahan.

Tunnilla opittuja tietoja hyödyntäen väkersin teemakartan Suomen tulva-alueista. Kartasta tuli hieno ja koin onnistumisen tunteita matkalla kohti täydellisyyttä kunnes QGIS muistutti taas nukkumaanmenoajasta.

Tässä lopputulos:

Kuva 2 Suomen suurimmat valuma-alueet ja niiden tulvaindeksit, sekä järvisyys.

Kartassa on pyritty tuomaan esiin valuma-alueiden tulvaherkkyyttä ja järvisyyttä ympäri Suomea. Järvisyys näyttää olevan yhteydessä pienempään tulvariskiin. Kuten Jaisa Nykänen osasi asian hyvin selittää, järvet toimivat hyvin varastoina ylivirtaamalle toisin kuin Itä-Suomen alavilla mailla sijaitsevat joet. Pinnanmuodot vaikuttavat myös varmasti virtaamaan ja tulvariskiin.

Kartassa järvisyys on kuvattu palkkeina, josta saa jotain käsitystä. Tarkat prosentit oli kuitenkin vaikeita esittää. Laura Ahola esittää mielestäni järvisyyden täsmällisesti kartassaan  erikokoisina palloina, jotka paremmin tunnetaan väestöpistekartoista.

Kiitos rakkaat lukijat, ensi viikkoon!

Lähteet:

Clionadh Raleigh &Håvard Hegre – Introducing ACLED: An Armed Conflict Location and Event Dataset (Konferenssijulkaisu 7.3.2005)

Jaisa Nykäsen blogiteksti “Kolmas kerta ei sano mitään”  https://blogs.helsinki.fi/jaisa/ (viitattu 30.1..2019)

Laura Aholan blogiteksti “Hermot koetuksella”  https://blogs.helsinki.fi/lauahola/ (viitattu 1.2.2019)

Uskomattomia pinta-ala vääristymiä

Kurssikerta 2. Tervetuloa takaisin seuraani QGIS-päiväkirjani pariin. Tällä kertaa tarkastelun kohteena ovat eri projektioiden aiheuttamat pinta-ala vääristymät, joita tarkastelimme viikko sitten tunnilla.  Blogitekstin hienoinen viivästyminen ei valitettavassti kerro tällä kertaa superhuolitellusta lopputuloksesta.

Eri projektiot ja niiden pinta-alat saadaan selvitettyä suorittamalla attribuuttitaulukossa laskuja. Alla esitetyssä esimerkissä ollaan vertailtu Natura-alueiden suhteellista osuutta kunnista kahden eri projektiotyypin avulla.  Eniten Natura-alueita näyttää olevan pohjoisessa ja idässä kuntien pinta-alaan nähden. TM35-projektion ja Mercatorin projektion esityksissä on joitakin eroja, sillä Mercator vääristää pinta-aloja, mitä pohjoisemmaksi siirrytään.

Kuitenkin tämä esitystapa, jonka itse väsäsin, ei ole ehkä paras mahdollinen visualisointi tästä ilmiöstä. Käytin molempiin karttoihin lopulta samaa projektiotyyppiä (TM35), jotta lopputulos olisi yhtenäinen. Lisäksi olisin voinut vertailla muitakin projektioita.

 
Kuva 1 Natura alueiden osuus suhteessa kuntien pinta-alaan laskettuna kahden eri karttaprojektion antamilla pinta-aloilla

Ehkä suurin puute tässä esitystavassa kuitenkin on, että teemakartta antaa molemmista esityksistä samankaltaisen kuvan, vaikka luokat ovat aivan erilaiset keskenään.  Tähän ongelmaan törmäsi myös Ilona Tuovinen blogissaan.  Toisin sanoen siis Mercator vääristää pinta-aloja aivan hulluna, mutta se ei näy kun näitä karttoja vilkaisee nopeasti. Kartanlukijan on siis tihrustettava luokkia ja osata niistä ymmärtää erojen suuruus.

Kartan tekijän pitäisi osata esittää mahdollisimman helposti luettava kartta ja kartan lukijan pitäisi lukea karttaa kriittisesti. Siinä päivän opetus suoraan paikkatieteilijöiden aapisesta, olkaa hyvät.

Lähteet: Ilona Tuovinen – Matka geoinformatiikan ihmeelliseen maailmaan (viitattu 29.1.2019) – https://blogs.helsinki.fi/tuoilona/

Ensiaskelia geoinformatiikan menetelmäkurssilla

Nyt se alkaa. Kauan odotettu ja pelätty GIS. Tai onhan tässä ollut jo vaikka mitä siihen liittyvää, mutta nyt sukelletaan sinne GIS-ohjelmien pariin. Valmiina ollaan.

Kurssikerralla totuus alkoi valjeta: ohjelma oli monimutkainen ja tiedostojen koot aiheuttivat niskurointia käytettävyydessä. Hengitin syvään ja höristin korviani ohjeille. Ja kyllä se alkoikin sujua.

Opin paljon uutta. Ohjelma oli minulle tuntematon QGIS, joka perustuu avoimeen lähdekoodiin.  Oli hyvä, että lähdimme liikkeelle perusasioista, sillä  ohjelma vaikutti ensiksi sekavalta käyttää. Kuten Elina Huhtinen totesi blogissaan, edellisen jakson Corel-harjoitukset antoivat pohjaa QGIS:n käyttämiseen. Myös kaikki muu teemakartoilla leikkiminen johdantokursseilla ja lukiossa on tietenkin valmistanut minua tähän tärkeään hetkeen. Tunnin lopuksi osasin jo muokata kartassa perusasioita attribuuttitaulukosta ja säädellä esimerkiki teemakartan värejä ja luokkia.

Kuvan kartta oli tunnin pääasia. Se tehtiin meille valmiiksi annetuista tiedostoista itämeren alueen valtioista ja typpipäästöistä.  Kartassa on esitettynä Itämeren valtioiden prosentuaaliset typpipäästöt, jotka aiheuttavat Itämeren rehevöitymistä. Aihe tuntui kiinnostavalta ja kartan tekeminen toi onnistumisen tunteita. Tutuksi tuli teemakarttojen esittäminen ja olennaisten asioiden lisääminen tulosteeseen. Näitä tietoja tulee varmasti tarvittua usein muissakin tehtävissä.

Lopputuloksessa olin tyytyväinen varsinkin ulkoasuun värimaailmaan, josta eroittui tärkeimmät asiat. Kuten Oula Inkeröinen blogissaan sanoi tarkastellessaan omaa karttaansa, olisi luokat voineet olla hieman tasaisemmat, jotta typen osuuden hajonta ei olisi niin laaja suurimmassa luokassa.

QGIS ei ollut pelkkää tanssahtelua alusta loppuun, vaan kellon lähestyessä kahdeksaa se alkoi lähettää valomerkin omaisesti vinkkiä, että olisi aika lopettaa. Ohjelma ei kuitenkaan kokonaan kaatunut vaan sain kaiken tarpeellisen tiedon ulos ajoissa.


Kuva 1 Kartta Itämeren valtioiden typpipäästöistä vuonna 2016.

Toisena haasteena oli tehdä teemakartta Suomesta kuntatason tiedoista itsenäisesti. Tehtävä tuntui helpolta ja sitä se olikin. Kartassani esitän palvelusektorin osuutta prosentteina kunnittain. Kartassa erottuu tiiviimmin asutut kaupunkiseudut, mutta myös monet matkailusta hyötyvät Lapin kunnat.


Kuva 2 Suomen kuntien palvelusektorin osuus prosentteina.

Harjoitus sujui melko mutkattomasti, kunnes oli tarkoitus siirtyä seuraavaan vaikeustasoon. Etsinkin jo sopivia tilastoja liitettäväksi attribuuttitaulukkoon, mutta into loppui siihen. Palaan asiaan ehkä myöhemmin.

Kiitos jos luit tekstin ja ole hyvä jos nautit näistä ihanan vihreän sävymaailman omaavista karttateoksista.

Jatkuu seuraavassa numerossa…

Lähteet:

https://blogs.helsinki.fi/huhelina/ (luettu 17.1.2019)

https://blogs.helsinki.fi/inkeroul/ (luettu 17.1.2019)