Toisella kurssikerralla pääsimme jatkamaan matkaamme QGIS:in maailmassa. Tällä kertaa tutustuimme eri projektioihin, pinta-alojen laskemiseen ja ikuisen viha-rakkaussuhteeni kohteeseen eli prosenttilaskuihin. Kurssikerran tarkoituksena oli havainnollistaa eri projektioiden pinta-alojen vääristymää koropleettikartan muodossa. Tämä teemakarttatyyppi olikin meille tuttu jo edelliseltä tunnilta.
Lähdimme ensimmäisenä harjoittelemaan yhdessä kuntien pinta-alojen laskemista TM35FIN -projektiossa esitettävästä Suomen kartasta. Laskeminen oli helppoa, koska lähes yhdellä napin painalluksena ohjelma laski jokaisen kunnan pinta-alan automaattisesti. Tämän jälkeen vaihdoimme kartan Robinsonin projektioon ja laskimme kuntien pinta-alat samalla tavalla tässä projektiossa. Kun molempien projektioiden laskut olivat valmiina, siirryimme laskemaan vertailuprosenttia. Tarkoituksena oli siis tarkastella kuinka paljon pinta-alat muuttuvat projektiota vaihtaessa.
Tässä vaiheessa kohtasinkin ensimmäisen isomman haasteen kurssikerran aikana. Vaikka lukiosta onkin kulunut vasta pari vuotta, sain pohtia pääni puhki vertailuprosenttien laskukaavoja. Hävettää myöntää, mutta jouduin tukeutumaan googlen korvaamattomaan apuun taas vaihteeksi. Onneksi googlen ja auttavaisten opiskelutovereideni avulla sain ainakin jonkinlaisia tuloksia laskettua.
Lopputuloksen perusteella voidaan päätellä, että suurimmat vääristymät pinta-aloissa ovat Pohjois-Suomessa. Robinsonin projektio saakin Suomen huomattavasti normaalia paksummalta pohjoisesta. Ihan kuin Suomineidon naama ja kaula olisi turvonnut jonkinlaisen allergisen reaktion seurauksena. Tissot’n indikaattorin mukaan Robinsonin projektiossa napa-alueet litistyy pituussuunnassa ja venyy leveyssuunnassa.
Vertaillessani omaa versiotani Flaminia Purasen tekemään versioon samaisten projektioiden pinta-alojen vääristymistä huomasin, että olisin hyvin voinut ottaa luokkajakooni vähemmän luokkia ja kartta olisi silti pysynyt tarpeeksi informatiivisena. Oma legendani näyttää aikamoiselta numerohirviöltä eikä varmaan kukaan täysjärkinen ihminen lukisi tuollaista läpi tarkasti. Näin monen ryhmän käyttäminen myös pienentää luokkien välisten värien eroja. Seuraavalla kurssikerralla yritän keskittyä vielä paremmin ryhmien järkevään jakamiseen.
Omassa versiossani vertailin TM35FIN -projektiota Winkel Tripel -projektioon. Kyseessä on niin sanottu kompromissiprojektio, jossa kolme karttaprojektioissa esiintyvää virhettä on pyritty kompromissin keinoin minimoimaan. Tämä selittääkin todella pienet muutokset kuntien pinta-aloissa verrattuna TM35FIN -projektioon.
Kun Winkel Tripel -projektiota vertaa yllä näkyvään Robinsonin projektioon, voidaan huomata kartan suhteiden näyttävän selkeästi luonnollisemmilta tässä kompromissiprojektiossa. Vääristymät ovat huomattavasti pienempiä kuin Robinsonissa karttojen legendojen vertailun perusteella.
Tässä tehtävässä suurimpana haasteena minulla oli löytää vertailuun sopiva projektio. Kokeilin useita eri projektioita, mutta jostain syystä pinta-alojen laskemisen tulokset olivat useamman yrityksen jälkeen edelleen identtiset aikaisempien laskutulosten kanssa… Päättelin Matti Katajiston blogitekstin perusteella, että ongelma saattaa liittyä jotenkin tasojen tallentamiseen. Seuraavalla kurssikerralla yritän selvittää oikeat tallennustavat projektille ja tasoille. Kahden ensimmäisen kurssikerran aikana on tullut niin paljon uutta tietoa, ettei ihmekkään jos osa asioista on päässyt jo unohtumaan.
Yritän pitää nämä kehityskohteet siis mielessä seuraavaan kurssikertaan! Tavoitteena olisi myös pitää hermot ja kestävyys kasassa koko neljän tunnin ajan. Toivottavasti ensi viikolla pääsemme taas tutustumaan QGIS:in uusiin mielenkiintoisiin toimintoihin.
Lähteet:
Puranen, F. Datan käsittelyä ja projektioita. Blogikirjoitus kurssikerralta 2. Luettu 25.1.2020.
https://blogs.helsinki.fi/flaminia/
Katajisto, M. Mies vastaan kone. Blogikirjoitus kurssikerralta 2. Luettu 25.1.2020.
https://blogs.helsinki.fi/mattikat/