Tarinoilla on väliä!

Äskettäin julkistettiin maailmanlaajuinen raportti planeettamme monimuotoisuuden tilasta. Myös Suomen luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä julkaistiin tietoa aiemmin tänä vuonna Punaisen listan muodossa. Jopa miljoonaa lajia uhkaa sukupuutto seuraavien vuosikymmenten aikana, jos emme ryhdy toimiin heti. IPBESn raportissa tuodaan esille monta tärkeää näkökulmaa, mutta yksi keskeisimmistä on se, että ongelmamme vaativat systeemistä ratkaisua. Siinä missä monimuotoisuuden heikkeneminen linkittyy ilmastonmuutokseen, linkittyvät nämä haasteet myös sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Toisin sanoen, ekologista kestävyyttä ei voida enää erottaa muista yhteiskunnan ja yksilöiden toimista. Ja vielä yksinkertaisemmin – luonnon – ja sen kaikkien eliöiden, pienten ja suurten – hyvinvointi vaikuttaa suoraan ihmisen hyvinvointiin.

Yhdeksi ratkaisukeinoksi raportti esittää, että kasvatuksella ja koulutuksella pyritään entistä vahvemmin jakamaan tietoa ja näin lisäämään ymmärrystä luonnon monimuotoisuudesta ja sen uhista. Mutta yksin tieto harvoin vaikuttaa, saati saa meidät vaikuttumaan niin, että tahtoisimme ryhtyä toimiin.

Digitaalisuuden ja sosiaalisen median nousun kautta tarinankerronta on noussut merkittäväksi tavaksi vaikuttaa ihmisiin. Tätä keinoa käytetään menestyksekkäästi niin politiikassa kuin yritysten markkinoinnissakin. Sillä on väliä, millaisia tarinoita kerromme saadaksemme oman agendamme läpi.

Tutkin eläintarinoita sosiaalisessa mediassa. Tavoitteeni on ymmärtää, millaisia tarinoita eläimistä kerrotaan ja millaisina eläimet tarinoissa nähdään. Minun agendani on löytää tarinoista niitä vaikuttamisen ja vaikuttumisen keinoja, joiden avulla voidaan luoda kestävämpää ympäristösuhdetta.

Tarinankerronta on vaikuttava oppimisen edistämisen työkalu. Sen uudet, visuaaliset muodot on nyt syytä valjastaa yhteisen hyvän edistämiseen. Planeettamme hyväksi.

Siksi tarinoita sietää tutkia, juuri nyt.

 

 

 

Kumppanuusmanuaali

Vikin lähtö loppuelämän kotiin on ehkä kiinni enää päivistä. Pakokauhu iskee. Tuo välillä niin ärsyttävä teinijätkä, saa sydämen itkemään. En mä siitä halua eroon! Ei se saa lähteä! Miten mä pärjään ilman sitä! Ja miten Viki pärjää ilman minua!

Olen aivan vakuuttunut, ettei yksikään muu koti, eikä toinen ihminen voi olla Vikin arvoinen. Kukaan muu ei voi aistia Vikin tunteita, haluja ja toiveita niin kuin minä. Kukaan muu ei kykene antamaan Vikille sitä responssia, mihin minä pystyn. Kamalan itsekästä mutta..niin minä ajattelen.

Tärkein tehtäväni tässä kohtaa on ymmärtää, että en ole hakemassa itselleni ystävää vaan Vikille loppuelämän kotia. Ihmiset, jotka läpäisevät seulan ja tulevat katsomaan Vikiä meille kotiin, voivat olla ihmismielestäni ärsyttävän hiljaisia, kovaäänisiä, tuoksua väärältä tai näyttää epämiellyttävältä. Se, miten Viki reagoi ihmiseen, kertoo kaiken olennaisen.

Näitä kohtaamisia varten laadin KUMPPANUUSMANUAALIN. Annan tämän uuteen kotiin mukaan. Jos kehtaan.

Ulkoilusta

Viki on teinijätkä ja kaikki maailman narttuhajut ovat sille tärkeintä ikinä. Vikin pitää päästä ulos usein. Hänen pitää antaa haistella ja näin keskustella muiden koirien kanssa. Fyysiset kontaktit toisiin pikkukoiriin ovat myös tärkeitä. Isot koirat voivat talloa tämän kolmijalkaisen jo ihan leikilläänkin, joten niiden kanssa pitää olla varovainen.

Syömisestä

Pikku prinssi on aika nirso. Välillä maistuu raakaruoka, välillä jotkut tietyt raksut, namipalat (nihkeät) aina ja valmiit koiranruoat ei koskaan. Välillä syödään puolen yön aikaan, välillä aamulla, välillä ei syödä koko päivänä. Good Luck!

Nukkumisesta

Viki nukkuu kyllä päikkäreitä mutta lähinnä silloin, kun sillä on tylsää. Viki nukkuu öisin tosi hyvin, jos saa olla ihmisen välittömässä läheisyydessä. Jos hänet jätetään sängyn ulkopuolelle, hän kyllä keksii tekemistä (pissailua, pureskelua, äänille tuhahtelua).

Leikkimisestä

Kolmijalkaisuutensa vuoksi ihmisellä pitää olla kontrolli leikeissä. Tämä UROS – TERRIERI – TEINI- kombo on sellainen, että itse hän ei juurikaan kontrolliin kykene.

Läheisyydestä

Ihmisen tehtävä on rapsuttaa, silittää, pussailla, katsoa silmiin, kirputtaa, kyhnyttää, leperrellä, pussailla lisää, hieroa ja höpistä pehmoisia kumppanilleen. Ja katso – Viki antaa sinulle kaiken saamansa mielihyvän takaisin, korkojen kanssa.

Ihan vaan olemisesta

Vikiä ei saa koskaan ohitaa ilman huomiota. Pieni katse, lempeä kosketus ja lämmin sana ovat meille kaikille mielenterveyden peruspilareita. Viki tietää kyllä itse, milloin se on tehnyt jotain ihmiskumppanille epämieluisaa. Se ei tarvitse enää lisärangaistusta. Ennakointi on tärkeää. Kumppanin  kehonkieli kyllä kertoo, mitä hän tarvitsee. Tietäähän hänkin mitä sinä tarvitset. Avaat vain mielesi ja sydämesi niin siinä se on. Aitoon läsnäoloon perustuva, maailman hienoin kumppanuussuhde!

Tilapäiskoti vaihtumassa loppuelämän kotiin

Kerrotko sinäkin tarinasi?

”Niin se maailma muuttuu, Eskoseni” lausahti jo aikoinaan Aleksis Kivi Nummisuutarit- teoksessaan. Jospa Kivi olisi silloin arvannut, kuinka maailma muuttuukaan seuraavan sadan vuoden aikana, niin mitä olisi hän maailmanmenosta mahtanut kirjoittaa.

Tarinoita kerrotaan yhä enemmän, yhä moninaisimmin keinoin ja yhä suuremmille yleisöille. Aleksis Kiven ajoista on kuljettu pitkä matka ja vauhti sen kun kiihtyy.

Tarinoilla on usein –  informaation jakamisen lisäksi – pyritty vaikuttamaan kohderyhmiin. Tarinoita kerrotaan digitaalisten työkalujen avulla yhä kiihtyvään tahtiin. Tarinat leviävät ennen kuulumattomalla nopeudella ja niillä tavoitetaan nopeasti hurjat määrät ihmisiä. Tarinoilla pyritään vaikuttamaan kohderyhmiin sanan, kuvan, videon, äänen ja lukemattomien efektien avulla.

Digitaalista tarinankerrontaa (Digital Storytelling) voidaan käyttää myös tutkimusmenetelmänä. Väitöskirjatutkimukseni tavoitteena on tutkia, millaisia digitaalisia tarinoita tuotetaan ihmisen ja toislajisten kohtaamisista. Toislajeilla tarkoitetaan kaikkia toisia lajeja, joita maapallolla elää ihmisten lisäksi. Lisäksi olen kiinnostununut siitä, millaisina toislajiset kuvataan tarinoissa suhteessa ihmisiin, suhteessa muihin lajeihin ja suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan.

Havainnoin tarinoita kolmesta eri ”tilasta” käsin. Tuotan tutkimuksessani globaalia tarinaa toislajeista ja sen tarinan aineistona havainnoin WWF Suomen  facebookissa ja instagramissa kerrottuja ja julkisesti jaettuja tarinoita.

Toiseksi havainnoin tutkimukseeni vapaaehtoisesti osallistuvien tarinoita tätä varten perustetussa, suljetussa facebook-ryhmässä. Tästä tarinoiden virrasta tuotan tutkimukseeni paikallista / lokaalia tarinaa.

Kolmas tarinatila on tämä blogi. Kirjoitan tätä blogia, jossa kerron matkastani tutkimuksen kanssa, pyrkien yleistajuistamaan sen esiin nostamia ajatuksia ja tunteita. Kirjoitan myös omista kohtaamisistani eläinten tai eläintarinoiden kanssa. Blogin tarinat tuottavat henkilökohtaista tarinaa.

Nämä kolme, eri tasolla kerrottua ”meta”tarinaa linkittyvät toisiinsa ja tuottavat tutkimukseeni moniulotteista kuvaa suhteestamme toisiin lajeihin ja auttavat ymmärtämään inhimillisen ja ei-inhimillisen välisiä suhteita. Tutkimukseni tarkoitus on löytää tarinoista säikeitä ja kehkeytyviä merkityksiä kestävämmän ympäristösuhteen luomiseksi.

Tervetuloa mukaan tuottamaan tarinoita suljettuun facebook-ryhmään!