Rehellisesti sanottuna odotan kauhulla, mitä tämä kurssi tuo tullessaan. En ole ikinä ollut mikään haka teknologian kanssa eikä erilaisilla tietokoneohjelmilla työskentely suju minulta luontevasti. Toivon kuitenkin, että pääsen kurssin aikana kokemaan myös joitain onnistumisen tunteita enkä ainoastaan tuskaa ja epätoivoa. Ehkä kaikista ennakkoasetelmista huolimatta jopa minusta voi joskus kaukaisessa tulevaisuudessa tulla GISvelho – tai sitten ei. Se jääköön nähtäväksi.
Ensimmäisellä luentokerralla pääsimme tutustumaan meille uuteen paikkatieto-ohjelmaan QGIS:iin. Seurasin täsmällisesti opettajan mallia ja yritin raksia ruutuja ja painella eri toimintoja samaa tahtia. Itse ohjelmasta on vaikea sano juuri mitään, koska en ole koskaan kokeillut mitään muita paikkatieto-ohjelmia. Aikaisemmalla kurssilla käytetty Corel oli oman (erittäin rajallisen) käistykseni mukaan pikemminkin maantieteilijän Paint, kuin nimenomaan paikkatietoaineistojen kuvaamiseen tarkoitettu ohjelma. Joka tapauksessa QGIS tuntui aluksi sekavalta, sillä toimintoja oli niin paljon. Toisaalta, kun seurasi ohjeita tarkasti alkoi näytölle ilmestyä yllättävän helposti jotain, mikä näytti aivan vakavasti otettavalta kartalta.
Luennon tuotoksena oli kartta, joka kuvaa Itämerta ympäröivien valtioiden osuutta Itämereen valuvista tyyppipäästöitä. (Kuva 1) Kartasta erottuu selvästi suurimpana päästöjen tuottajana Puola. Seuraavina ovat Ruotsi ja Venäjä, joiden osuus on suunnilleen sama, vaikka kuten Maiju Karhu omassa blogissaan mainitsi, Ruotsilla on huomattavasti enemmän rantaviivaa Itämerellä kuin Venäjällä. (Karhu, 2018) Suomen osuus saasteista on keskitasolla muihin valtioihin verrattuna ja pienin osuus on Virolla, jonka osuus on vain n. 3%. Puolan osuuteen vaikuttaa todennäköisesti suuri asutustiheys sekä teollisuuden merkitys maan taloudelle. Puolan BKT:sta jopa 30% tulee teollisuudesta, kun sen osuus esim. Suomen BKT:sta on vain n. 16%. Itämerellä on ongelmana myös päästöjen liikkuminen vesialueilla. Vaikka suurimmat kuormittajat ovat Puola ja Venäjä, päätyy iso osa päästöistä saastuttamaan Suomen ja Ruotsin vesialueita. Tästä syystä suuret kuormittajat eivät välttämättä koe rehevöitymistä yhtä akuuttina ongelmana kuin esim. Suomi, jossa Itämeren suojeluun suhtaudutaan hyvin vakavasti. Suomessa mm. päästöihin liittyvät lait ja säädökset ovat tiukemmat.
Kartta itsessään on mielestäni kohtuullisen selkeä ja eri värisävyt erottuvat selvästi toisistaan. Siinä on toisaalta myös paljon ongelmia. Valkoiseksi jäänyt Viro näyttää hieman kummalliselta muiden joukossa ja olisi ollut parempi, jos silläkin olisi jokin oma vaaleampi vaaleanpunaisen sävy. Myös merialueet erottuvat hieman liian korostuneena. Lisäksi typen osuudet voisivat legendassa olla ennen syvyyskäyriä, sillä kartalla halutaan kuvata nimenomaan typpipäästöjä. Otsikointi olisi parempi, jos siinä puhuttaisiin esim. typpipäästöitä eikä vain typestä. Roope Heinonen tuo ilmi omassa blogitekstissään, että hänen kartassaan Puolan osuus päästöistä on hieman epäselvä, sillä skaala 13,30-34% on niin suuri. Sama ongelma on myös omassa kartassani. Aineistosta johtuva ongelma on, että kartassa näkyy vain valtioiden päästöjen määrä kokonaispäästöistä. Se ei siis ota huomioon esim. eri maiden pinta-alaa tai asukaslukua. Ensimmäiseksi kartakseni se on kuitenkin mielestäni ihan hyvä ja ainakin opin käyttämään QGIS:n perustoimintoja sekä huomasin, mitä asioita voisin parantaa seuraavalla yrityksellä.
Nyt särkee päätä, joten aika lopettaa tältä kertaa!
Lähteet:
Karhu, Maiju. Kurssikerta 1. (17.1.2018) https://blogs.helsinki.fi/maikarhu/ (luettu 22.1.2018)
Heinonen, Roope Ensimmäinen kerta.(22.1.2018) https://blogs.helsinki.fi/hcroope/ (luettu 22.1.2018)
Itämeren oppimispolku. http://itamerenoppimispolku.fi/ (luettu 22.1.2018)
Wikipedia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Economy_of_Poland (luettu 22.1.2018)
https://en.wikipedia.org/wiki/Economy_of_Finland (luettu 22.1.2018)