Rehellisesti sanottuna kolmas luento meni lähinnä siihen, että yritin pysyä perässä kartan tekemisessä ja syy, miksi teimme mitäkin jäi hieman hämärän peittoon. Ymmärtääkseni kyse oli kuitenkin siitä, että toisin kuin aikaisemmilla kerroilla kaikki data ei löytynytkään samasta tietokannasta, vaan tiedot olivat hajautettuna eri ohjelmiin ja tietokantoihin. Näitä tiedostoja piti yhdistellä ja liittää eri ohjelmista erilaisilla toiminnoilla kuten kyselyillä niin, että ne saatiin samaan tietokantaan.
Yhdistelemällä eri tietokantoja pystyimme kasvattamaan Afrikkaan liittyvää tietokantaa. Tunnin alussa siinä oli vain maiden nimet, mutta lopussa tietoa mm. väestöstä, väestön internetin käytöstä ja sen muutoksesta, timantti- ja öljykenttäesiintymistä sekä konflikteista. Tässä kohtaa haluaisin liittää tähän myös kuvan valmiista kartasta. Valitettavasti juuri kun siinä oli kaikki tarvittavat elementit, siitä katosi jostain syystä koko taustakartta ja jäljelle jäi vain mm. timanttiesiintymät. Vapautan itseni kuitenkin tässä kohtaa vastuusta, sillä en ollut ainoa, jolle näin kävi tarkasta ohjeiden seuraamisesta huolimatta. Lisäksi edes rakas opettajamme herra Paarlahti ei osannut asiaa korjata, joten sorry not sorry.
Pohdin seuraavaksi hieman, mitä erialisilla Afrikkaan liittyvillä tiedoilla voi tehdä. Kun esim. kyseisessä Afrikkaan liittyvässä tietokannassa on tietoa konfliktien tapahtumavuosista sekä timantti- ja öljykenttien löytämisvuosista ja tuottavuusluokittelusta, voidaan tietoja vertailla ja tehdä päätelmiä niiden mahdollisista korrelaatioista. On ilmiselvää, että luonnonvarat ovat yksi pääsyy konflikteihin eri ihmisten ja valtioiden välillä. Tietojen avulla voitaisiin siis tarkastella, onko valtioissa, joilla on paljon timanttikaivoksia ja/tai öljykenttiä, myös enemmän konflikteja. Voidaan tarkastella, löytyykö öljykenttien löytämisvuosien ja konfliktien alkamisvuosien tai konfliktien ja öljykenttien/timanttikaivosten tuottavuuden välillä jotakin yhteyttä. Toisaalta kuten Sini Virtanen blogissaan muistuttaa: ”korrelaatio ei tarkoita kausaatiota – pelkkä alueellinen yhteys luonnonvarojen ja konfliktien välillä ei välttämättä tarkoita, että konfliktit johtuisivat luonnonvaroista.”
Ensimmäisen kartan jälkeen olimme taas omillamme. Tehtävänä oli jälleen valmistella tietokanta erilaisista aineistoista, joista oli taas Excelissä. Tällä kertaa tuloksena oli teemakartta. (Kuva 1) Kartassa näkyvät järvet ja joet, punaisella valuma-alueiden rajat sekä väriasteikkona tulvaindeksi. Lisäksi keltaisilla pylväillä kuvataan alueen järvisyysprosenttia. Kartalle on koottuna hyvin paljon eri tietoa ja siksi sen luettavuus ei ole parhaimmasta päästä. Etenkin järvisyyttä kuvaavia pylväitä on hieman vaikea tulkita. Ilman mitään vertailukohtaa on nimittäin vaikea sanoa, kuinka suurta järvisyysprosenttia kunkin pituinen pylväs kuvastaa. Toki pylväiden kokoa vertailemalla voi päätellä, missä järvisyysprosentti on suurempi tai pienempi, mutta sen tarkempia päätelmiä ei voi tehdä. Lisäksi osa paaluista on hyvin lyhyitä ja lähellä toisiaan, minkä vuoksi tulkittavuus kärsii. Ongelman voisi ratkaista kuvaamalla järvisyys täysin erillisessä kartassa tai laittaa jokaisen paalun viereen toinen, joka kuvaisi esim. järvisyyden keskiarvoa Suomessa. Se tosin huonontaisi entisestään lähekkäisten paalujen luettavuutta.
Kartan avulla voidaan arvioida Suomen erialueiden tulvaherkkyyttä ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Ensinnäkin voi havaita, että pahimmat tulvat ovat Pohjanmaalla ja Etelä- ja Lounais- Suomessa rannikoilla. Näillä alueilla on paljon mereen laskevia jokia, jotka voivat tulvia esim. talvella lumien sulaessa. Rannikolla on lisäksi alavampaa, mikä lisää tulvaherkkyyttä. Myös järvisyydellä näyttäisi olevan vaikutusta tulvaindeksiin. Alueilla, joilla järvisyysprosentti on suuri, tulvaherkkyys on pienempi. Tämä johtuu siitä, että vesi valuu ja varastoituu järviin, eivätkä joet siksi tulvi yhtä helposti tai voimakkaasti. Lisäksi voidaan havaita, että suuremmilla valuma-alueilla tulvaindeksi on pienempi. Tämä voi johtua siitä, että suurella valuma-alueella veden valuminen suurimpaan jokeen kestää kauemmin, jolloin se ei tulvi yhtä herkästi. Pienemmällä valuma-alueella vesi valuu jokiin nopeasti ja siksi virtaamakin kasvaa nopeammin.
Peace & Love! Älkää hukkuko pls!
LÄHTEET
Virtanen, Sini. Veritimantteja ja valuma-alueita. (30.1.2018) https://blogs.helsinki.fi/7k110738/ (luettu 31.1.2018)