Arkinen energiankäyttömme ja siihen vaikuttavat normit

Kulutamme energiaa kaikissa arjen toiminnoissamme: kun pesemme pyykkiä, käymme suihkussa, teemme ruokaa, lämmitämme kotia tai kuljemme töihin. Toistaiseksi ”kestävyys” energiankäytössä on viitannut ennen kaikkea energiatehokkuuteen ja teknologisiin ratkaisuihin, joilla kulutuksemme on voinut jatkua entiseen tapaansa [1].

Jotta energiatarpeemme on mahdollista tyydyttää jo lähitulevaisuudessa uusiutuvilla energianlähteillä, on entistä tärkeämpää ymmärtää ja kyseenalaistaa kasvavan energiankulutuksen  taustalla vaikuttavia tekijöitä: mihin energiaa käytetään sekä millaisia tarpeita ja toimintoja sillä tyydytetään [2, 3]. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa sosiaaliset normit, jotka määrittävät sitä, millaisia meidän ja kotiemme tulisi olla, ja miten ymmärrämme esimerkiksi puhtauden ja mukavuuden.

Normien tunnistamisessa ja ymmärtämisessä hyödyllistä on ajatella arkemme muodostuvan erilaisista käytännöistä. Esimerkiksi pyykinpesu on käytäntö, jota me jokainen toteutamme omalla tavallamme, mutta joka muodostuu toisiinsa kytkeytyneistä, jaetuista elementeistä kuten ymmärryksestä siihen liittyen, mitä pyykinpesu on ja miksi sitä tehdään, puhtauteen liittyvistä odotuksista, pyykinpesuun liittyvistä taidoista ja osaamisesta sekä materiaaleista, kuten pesukoneesta, tilasta jossa pyykkiä pestään ja pesuaineista – sekä tietysti energiasta [4, 5, 6].

Olemme oppineet pyykinpesuun liittyvät käytännöt osallistumalla niihin jo lapsuuden kodeissamme, mainonta mediassa on saattanut vaikuttaa siihen millaisia pesuaineita ja -lämpötiloja käytämme, ja esimerkiksi töiden ja päiväkotien tarpeet ja odotukset määrittävät pukeutumistamme ja siten sitä, koska pyykkiä pestään. Muiden käytäntöjen tavoin pyykinpesu on hyvin vakiintunutta toimintaa, mutta myös muovautunut ajan kuluessa. Muutokset pyykinpesussa heijastavat muun muassa kasvavaan energiankäyttöön kytkeytyviä teknologisia muutoksia, puhtauteen ja hygieniaan liittyvien normien muutoksia sekä esimerkiksi vaatteiden käyttöön liittyvien kulttuuristen tekijöiden muutoksia.

Vielä muutama vuosikymmen sitten ei ollut lainkaan tavallista, että jokaisessa kodissa oli pyykinpesukone (kuivausrummusta puhumattakaan).

Vaatteita pestiin harvemmin, vaikka samaan aikaan vaatteita oli vähemmän ja niitä käytettiin pidempään [7]. Vaikka pyykkäämistämme ohjaavat nämä moninaiset ja jatkuvasti muuttuvat opit, säännöt ja teknologiat, emme arjessa kovin paljon mieti miten itse asiassa pesemme pyykkiä – pyykinpesu on siis rutinoitunutta ja ”automaattista” [8]. Jotta tällaisia rutiineja ja niiden taustalla vaikuttavia normeja voidaan haastaa, on ensin ymmärrettävä, mistä pyykinpesu koostuu ja miksi pyykkiä pestään.

Miten voimme pysähtyä miettimään rutinoituneita arjen käytäntöjämme?

On vaikeaa reflektoida jotain, mitä emme huomaa ja mitä pidämme normaalina. Usein arkinen tekemisemme tulee näkyväksi, kun jokin on pielessä, menee rikki tai vaikkapa sairastumme. Jos esimerkiksi pyykinpesukone menee rikki, joudumme mukautumaan uuteen tilanteeseen ja muuttamaan pyykinpesuun liittyviä tapojamme. Se tuo myös näkyväksi sen, kuinka paljon ja kuinka herkästi saatamme pestä pyykkiä, vaikka vaate ei olisi oikeasti likainen.

Toinen esimerkki joka haastaa arjen käytännöt on sähkökatkos, joista on viime vuosina kirjoitettu runsaasti [9]. Kun joutuu selviytymään talven pimeydessä ja kylmyydessä turvautuen vanhoihin keinoihin, kuten takan käyttöön ja lämpimiin vaatteisiin, normaalin arjen käytännöt muuttuvat arvokkaiksi. Epäjatkuvuus arjessa tekee käytännöt näkyviksi ja pystymme pääsemään niihin käsiksi.

Tällaisia epäjatkuvuuksia kuitenkin koetaan arjessa harvoin. On siis keksittävä muita keinoja reflektoida arkisia rutiinejamme. Näin olemme koettaneet tehdä Euroopan laajuisessa ENERGISE-tutkimushankkeessa, jossa pyrimme avaamaan kotitalouksien arjen energiakäytäntöjä, sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden vaikutuksia niihin sekä mahdollisuuksia muuttaa ja haastaa totuttuja rutiineja. Euroopan laajuisessa hankkeessa on mukana kymmenen yliopistoa ja tutkimuslaitosta ympäri Eurooppaa ja siinä työskennellään aktiivisesti myös kotitalouksien sekä energia-asiantuntijoiden kanssa. Vuonna 2017 toteutimme laajan katselmuksen sekä koostimme tietopankin eurooppalaisista energiakokeiluista. Näiden pohjalta suunnittelimme ja toteutimme ENERGISE Living Lab -kokeilut viime syksynä.

ENERGISE Living Labien tavoitteena oli testata yhdessä kotitalouksien kanssa erilaisia keinoja vähentää arkista energiankulutusta, saada lisätietoa kotitalouksien kokemusten kautta erilaisista energiakulttuureista Euroopassa, sekä ymmärtää ja haastaa sosiaalisia normeja energiankäytön taustalla. Living Labien kohteeksi valikoitui kaksi arjen energiakäytäntöä: pyykinpesu ja lämmitys. Lämmitys siksi, että se vastaa suurimmasta osasta kotitalouksien energiankäyttöä, vaikka lämmityksen tavat vaihtelevat suuresti Euroopan eri maissa. Pyykinpesu ja pesemisen tavat taas ovat muuttuneet huimasti vuosikymmenien aikana, kun sekä teknologia että puhtausnormit ovat muuttuneet. Living Labit toteutettiin samanaikaisesti kahdeksassa Euroopan maassa syksyllä 2018 ja niissä oli mukana 308 kotitaloutta. Suomesta mukana oli 18 kotitaloutta Helsingin Merihaasta ja 19 kotitaloutta Porvoosta.

Kokeilujen aikana osallistujat haastoivat itsensä pyrkimään yhdessä sovittuihin tavoitteisiin: vähentämään pyykinpesukerrat puoleen noin neljän viikon ajan ja laskemaan kodin lämpötilan 18 asteeseen noin neljän viikon ajan. Osallistujilla oli kuitenkin mahdollisuus määritellä myös oma haasteensa elämäntilanteensa mukaan. Suurin osa kuitenkin sitoutui yhteisiin haasteisiin. Ennen kahdeksan viikon kokeilua veimme koteihin muun muassa mittarit, joilla kotitaloudet pystyivät mittaamaan huonelämpötilaa ja pyykinpesun sähkönkulutusta, ja siten kartoittamaan lähtötilanteensa niin sanotulla seurantajaksolla. Annoimme osallistujille myös tarvikepaketit, joissa oli haasteiden saavuttamista tukevia tarvikkeita ja vinkkejä. Varsinainen haastejakso alkoi tapaamisella, jossa keskustelimme lämmityksen ja pyykinpesun tavoista. Kokeilun aikana, heti sen jälkeen sekä pari kuukautta myöhemmin pyysimme kotitalouksia vastaamaan muutamaan kyselyyn. Lisäksi tapasimme kotitalouksia heti haasteiden jälkeen ja keskustelimme heidän kokemuksistaan. Keskeistä kokeiluissa ei ollut niinkään tavoitteiden saavuttaminen, vaan kokemukset omien rutiinien havainnoinnista ja kyseenalaistamisesta.

Miten pyykinpesu- ja lämmityskäytännöt muuttuivat?

Kotitaloudet Suomessa vähensivät pyykinpesukertoja noin kolmanneksella. Keskeisiä keinoja tässä olivat täydempien koneellisten peseminen sekä pesuvälien pidentäminen. Vaatteita yksinkertaisesti käytettiin hieman pidempään, ja käyttöaikaa pidennettiin muun muassa tuulettamalla vaatteita ja poistamalla tahroja. Käyttöön otettiin aiempaa laajempi keinovalikoima, jotta ylimääräistä pesemistä voitiin välttää.

Taulukko pyykinpesukerroista viikossa

Sisälämpötilat laskivat noin yhdellä asteella. Porvoossa lämpötila laski 20,6 asteesta 19,7 asteeseen ja Merihaassa 22,5 asteesta 21,6 asteeseen. Todellisten lämpötilojen lisäksi myös sopivaksi koettu sisälämpötila laski kyselyjen perusteella noin asteella haastejakson aikana. Isoja muutoksia esimerkiksi huoneiden käyttötavoissa, tuulettamisessa tai lämpötilojen säätämisessä esimerkiksi yöksi ei tapahtunut, vaan matalampaan sisälämpötilaan yksinkertaisesti totuttiin, lämpöpatterin säädettiin pienemmälle ja pukeuduttiin hieman lämpimämmin.

Diagrammi sopivaksi koetusta lämpötilasta

ENERGISE Living Labeista Merihaassa mukana oli lisäksi yhteisöllinen elementti, sillä osallistujat kokoontuivat yhteen keskustelemaan energiankäytöstä sekä arjen rutiineista sekä ennen että jälkeen kokeilujen. Lisäksi osallistujien käytössä oli yhteinen Facebook-ryhmä. Osallistujat kokivat, että oli tärkeää tuntea ettei ollut hankkeessa yksin, vaan mukana oli myös muita. Tämä sekä kannusti että haastoi jatkamaan Living Labien loppuun saakka. Lisäksi kokemusten jakaminen oli arvokasta – kuten yksi osallistujista kertoi, oli silmiä avaavaa kuulla, että kaikki eivät teekään asioita samalla tavoin kuin hän itse, vaan oikeastaan samoja rutiineja voi toteuttaa hyvin eri tavoin.

Miten normien haastamisessa onnistuttiin?

Rutinoitunutta toimintaa onnistuttiin siis haastamaan, mutta samaan aikaan osallistujat kaipasivat lisää tietoa ja keinoja tottumusten kyseenalaistamiseen: miksi lakanat pitää pestä 60 asteessa, ja jääkö vaatteisiin pesuainejäämiä jos pesulämpötilaa laskee? Mikä on sopiva ja terveellinen sisälämpötila, erityisesti jos kotona asuu myös pieniä lapsia? Lisäksi osallistujien kokemuksista havaittiin, että lämmityksestä oli huomattavasti helpompaa puhua kuin pyykinpesusta. Puhtauteen ja hygieniaan liittyvät asiat, vaikkakin laajasti jaettuja ja sellaisia, että niistä pääsääntöisesti ajatellaan hyvin samoin, ovat samaan aikaan hyvin henkilökohtaisia ja yksityisiä. Kuten yksi osallistujista kuvaili, oli hänen työpaikassaan kirjoittamaton sääntö jonka mukaan samoissa vaatteissa ei ollut sopivaa tulla töihin kahtena peräkkäisenä päivänä. Tällaisten sosiaalisten sääntöjen rikkominen on usein haastavaa – useimmiten on helpointa toimia ”normaaliksi” koetulla tavalla, sen sijaan että erottautuisi joukosta haastamalla tavanmukaisuuksia [10]. Ja jos ylimääräistä pyykinpesua haluaa välttää, on siis nähtävä vaivaa jotta ”puolipitoisia” vaatteita osasi kierrättää niin, että sama paita oli päällä vaikkapa joka kolmas päivä. Jotkut osallistujat kertoivatkin ottaneensa käyttöön esimerkiksi rekkejä joihin ripustivat käytössä olleita vaatteita, jotta ne eivät menisi sekaisi puhtaiden ja likaisten kanssa.

Muutama osallistujista kertoi pelänneensä, että joku huomaa heidän pitävän samoja vaatteita kuin edellisenä päivänä.

Osallistujien kokemukset osoittavat, että vaikka hankkeen ja muiden osallistujien tuoma tuki auttoi purkamaan omia tottumuksia ja haastamaan rutiineja kotona, sosiaalisten normien laajempi kyseenalaistaminen edellyttää että mukana on erilaisia yhteisöjä: työpaikkoja, kouluja ja päiväkoteja. Mediassa saisi joskus näkyä myös sotkuisen arjen keskellä eläviä perheitä, ja vaatekaupat voisivat kannustaa vaatteiden monipuoliseen huoltamiseen. Vaikka vaatteen heittäminen pesukoneeseen voisi tuntua helpoimmalta vaihtoehdolta, lopulta Living Labien osallistujat kokivat säästäneensä aikaa, kun pyykkikone pyöri harvemmin ja vaatteita pidettiin puhtaina muilla keinoin.

Osana ENERGISE-hanketta olemme perustaneet Facebook-ryhmän kestävästä energiankäytöstä ja energiakäytännöistä kiinnostuneille. Tervetuloa keskustelemaan!


Senja Laakso ja Eeva-Lotta Apajalahti

Kirjoittajat työskentelevät tutkijatohtoreina Kuluttajatutkimuskeskuksella.


Routines and habits guide our everyday life. We arrive home, turn on the lights, prepare food, charge our phones, do laundry, watch screens, shower and go to sauna. Our everyday energy use is a result of these daily habits. We don’t think about spending energy but rather we do things that we are accustomed to doing so that everyday life would run smoothly. Simultaneously, solving climate change requires that these habits and routines are challenged. In this text, we examine our daily energy use, the norms that rule behind them and how to change them. We present results of our ongoing research which examines everyday energy consumption practices and possibilities for change.

Kirjallisuus:

[1] Shove, E. (2018). What is wrong with energy efficiency? Building Research and Information, 46(7), 779–789. https://doi.org/10.1080/09613218.2017.1361746

[2] Shove, E., & Walker, G. (2010). Governing transitions in the sustainability of everyday life. Research Policy, 39(4), 471–476. http://doi.org/10.1016/j.respol.2010.01.019

[3] Shove, E., & Walker, G. (2014). What Is Energy For? Social Practice and Energy Demand. Theory, Culture & Society, 31(5), 41–58. http://doi.org/10.1177/0263276414536746

[4] Jack, T. (2018). Negotiating Conventions: cleanliness, sustainability and everyday life. Doctoral Dissertation, Lund University, Faculty of Social Sciences.

[5] Mylan, J. (2017). The Business of “Behaviour Change”: Analysing the Consumer-Oriented Corporate Sustainability Journey of Low-Temperature Laundry. Organization & Environment, 30(4), 283-303. http://doi.org/10.1177/1086026616677169

[6] Mylan, J., & Southerton, D. (2017). The Social Ordering of an Everyday Practice: The Case of Laundry. Sociology, 52(6), 1134-1151. http://doi.org/10.1177/0038038517722932

[7] Varmola, M. (2014). Kun pesee ja parsii paikkaa, niin kestää vielä monta aikaa. Tekstiilien paikkaus ja parsinta arkielämän murroksissa 1920-1960-lukujen Suomessa. Pro Gradu, Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/144182

[8] Heinonen, V. (2013). Arkielämän tutkimusperinteet, kulutus ja rutiinit. Kulutustustkimus.Nyt 1/2012, 60-74. Saatavissa: http://www.kulutustutkimus.net/nyt/wp-content/uploads/2012/05/Heinonen__KTS_1_2012.pdf

[9] Rinkinen, J. (2015). Demanding energy in everyday life: Insights from wood heating into theories of social practice. Doctoral Dissertation. Aalto University, Department of Management Studies. Saatavissa: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/19002

[10] Laakso, S. (2017). A practice approach to experimental governance. Experiences from the intersection of everyday life and local experimentation. Doctoral Dissertation, University of Helsinki, Department of Environmental Sciences. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/185419

Photo: Michael Treu from Pixabay

Join the Conversation

1 Comment

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *