Changing climate conditions and land use shape northern landscapes. Freshwater ecosystems hosting valued migrating fish are not an exception. The Atlantic salmon, brown trout, European whitefish, and Arctic char are not only threatened by in-water building and exploitation but the pressure is added from increasing temperature and nutrient influx, further altering the environment.
Muuttuvat ilmasto-olosuhteet ja maanmuokkaus jättävät jälkensä pohjoisiin maisemiin. Vaelluskalojen vuoksi arvostetut makean veden ekosysteemit eivät tee tähän poikkeusta. Atlantin lohta, taimenia, eurooppalaista siikaa ja rautua uhkaavat vesirakentamisen lisäksi kohoavat lämpötilat ja vesistön rikastuminen, jotka osaltaan muokkaavat niiden ympäristöä.
Viime vuosisatojen Lapin matkakertomuksia värittävät edellä mainitun kaltaiset kuvaukset satumaisista kalasaaliista. 1900-luvun alussa suurin osa lohikaloista, erityisesti Atlantin lohi, uivat elinvoimaisina melkein kaikissa Itämereen ja Jäämereen laskevissa joissa. Tämä on kuitenkin muuttunut, kun elinalueet ovat pilkkoutuneet pienempiin osiin voimaloiden ja patojen rakentamisen seurauksena. Myös lohikalojen elinolot muuttuvat ilmastonmuutoksen, kalastuksen ja maankäytön myötä.
Lohikantoja on yritetty elvyttää muun muassa kalaistutuksin. Tämän vuoksi luonnollisia lohikantoja on Suomessa enää vain muutamassa joessa. Pohjoisessa alkuperäisiä lohikantoja löytyy enää Tenojoesta, Simojoesta, Tornionjoesta ja Näätämöjoesta. Lohikalakannat ovat vaihdelleet kautta aikojen, mutta erityisesti 1900-luvun alusta tähän päivään muutokset ovat olleet nopeita ja rajujakin. Kannat romahtivat viimeistään 1940–1950-luvuilla isojen vesivoimaloiden rakentamisen yhteydessä. Esimerkiksi Kemijoen lohen katoaminen vesivoimarakentamisen yhteydessä on varoittava esimerkki siitä, miten käy, kun kalakantojen säilymistä ei oteta huomioon.
Vesistöjen muokkaaminen rakentamalla vesivoiman tarpeisiin on yksi suurimmista syistä kalakantojen romahtamiseen. Kalastuksen vaikutuksesta yhä pieneneviin populaatioihin käydään jatkuvasti kiivastakin keskustelua eri sidosryhmien kesken. Mutta mitkä muut asiat vaikuttavat pohjoisten kalakantojen tilaan? Millaiselta näyttää tulevaisuus lohikalojen silmin?
Lohikalat lämpenevissä vesistöissä
Ilmaston lämpeneminen ja maankäytön muutokset muuttavat maapalloa kaikkialla. Arktinen alue on yksi nopeimmin muuttuvista alueista maapallolla: se lämpenee kaksinkertaisella nopeudella globaaliin keskiarvoon verrattuna. Lämpenemisellä on dramaattisia seurauksia pohjoisille, kylmään ilmastoon kehittyneille ekosysteemeille. Lisäksi maankäytön muutokset, kuten maa- ja metsätalous, muovaavat maisemaa kiihtyvällä tahdilla yhä pohjoisempana. Näistä myllerryksistä saavat osansa kaikki ekosysteemit, mukaan lukien vaelluskalojen kutujoet ja järvielinympäristöt.
Kuten kaikki muukin arktisella alueella, myös vedet lämpenevät. Tämä aiheuttaa lohikalojen tapaisille kylmään veteen sopeutuneille kaloille stressiä. Lämpimät, perustuotannoltaan suuremmat vedet, eivät ole kaikille kaloille hyväksi. Ylirasittuneina kalat toimivat samoin kuin ihmiset: ne syövät enemmän ja tulevat helposti sairaaksi. Jokainen kalalaji reagoi muutoksiin kuitenkin omalla tavallaan. Jotkin lisääntyvät aikaisemmin ja suuremmissa määrin, jotkin kasvavat vauhdikkaammin ja isommiksi. Vaikka tämä kuulostaakin aluksi hyvältä, täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki nämä kalat tarvitsevat myös ruokaa. Jos kaloja on enemmän ja kilpailu ravinnosta kasvaa, ei lopputulos voi olla muuta kuin huono, ainakaan kookkaita saaliskaloja kaipaavan kannalta.
Osa muutoksista on epäsuorempia. Maaperän lämmetessä siinä elävät mikrobit alkavat toimia aiempaa aktiivisemmin ja hajottaa orgaanista ainesta ravinteiksi. Ilmastonmuutoksen myötä myös sateet lisääntyvät. Yhdessä nämä prosessit aiheuttavat suurenevia ravinnevirtoja pohjoisiin vesistöihin. Tätä kehitystä kiihdyttää entisestään maatalouden levittäytyminen yhä pohjoisemmaksi ja lisääntyvä lannoitteiden huuhtoutuminen vesistöihin.
Pohjoiset kalavedet ovat luontaisesti erittäin vähäravinteisia ja siksi kirkasvetisiä. Lisääntyvä ravinnemäärä voi muuttaa karua ekosysteemiä rajustikin: perustuotanto kasvaa ja levät sekä muut yhteyttäjät menestyvät aiempaa paremmin. Selkärangattomien lajien yhteisössä tapahtuu muutoksia, joiden vaikutukset kumuloituvat koko ekosysteemiin. Vesi muuttuu sameammaksi. Lohikalojen ruokalistassa tapahtuu niille epämieluisia muutoksia, eikä muuttunut ympäristö houkuta kutupuuhiin. Ahven- ja särkikalat sen sijaan viihtyvät rehevässä ympäristössä. Kalastajien näkökulmasta muutos ei ole toivottu. Kuinka moni jaksaisi lähteä Lappiin kalastuslomalle ahventen ja särkien perässä? Tai miltä tuntuisi lähteä taloudellisesti heikkoarvoisemman särjen pyyntiin, jos elinkeinona ja jopa oman identiteetin perustana on ollut lohen kalastus?
Pohjoiset kalat monimutkaisten muutosten keskellä
Pohjoiset joet ovat esimerkkitapaus siitä, miten maailmanlaajuiset ja paikalliset ympäristömuutokset kietoutuvat yhteen ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Toisaalta laaja-alaiset muutokset, joiden alkusyyt ovat kaukana, aiheuttavat painetta pohjoisten kalakantojen populaatioille. Tällaisia ilmiöitä ovat esimerkiksi ilmastonmuutos ja Itämeren rehevöityminen, jonka alkuperä ulottuu aina valuma-alueen eteläosiin Keski-Eurooppaan saakka. Toisaalta paikallisilla populaatioilla ja tiettyjen jokien elinvoimaisuudella voi puolestaan olla suuri merkitys lohikannoille paljon laajemmin kuin vain kyseisen joen varrella asuvat ihmiset.: Esimerkiksi Tenojoki on Pohjois-Atlantin lohen tärkein kutujoki ja Tornionjoki puolestaan keskeinen Itämeren lohelle. Noin kolmasosa Itämereen saapuvasta lohesta on peräisin Tornionjoesta. Näätämöjoki puolestaan on äärimmäisen tärkeä kalastusjoki lohikantansa ansiosta, niin alueen kolttasaamelaisen alkuperäiskansan paikalliselinkeinoille kuin kalastuksen harrastajillekin.
Suomalaisista noin 40 % kalastaa vähintään kerran vuodessa. Kalastuksella onkin itsessään suuri merkitys niin taloudelle kuin ruokaturvalle, sekä paikallisella että globaalilla tasolla. Tenojoessa syntyneet kalat päätyvät ravinnoksi moneen paikkaan, ja kalakannoissa tapahtunut romahdus näkyy ruokapöydissä. Myös kalastuksesta saatava taloudellinen hyötyvähenee.
Tulevaisuus lohikalojen silmin
Vaikka kalojen tilanne pohjoisessa onkin parempi kuin joitakin vuosikymmeniä sitten, ei kuitenkaan kannata vielä huokaista helpotuksesta. Niin Tornion-, Teno-, Simo-, kuin Näätämönjoenkin kannat kasvoivat2000-luvulle tultaessa, mutta ovat alkaneet jälleen laskea. Mitkä kaikki asiat vaikuttavat pohjoisten kalakantojen tilaan? On helppo osoittaa erilaisia syitä: maatalous, metsätalous, ilmastonmuutos, kalastaminen, vesivoimalat ja niin edelleen. Vaikka muutosten aiheuttajia on suhteellisen helppo löytää, ei niiden yhteisvaikutusta välttämättä pysty arvioimaan tai muuttamaan. Pohjoisten vesien muutokset ovat osa isompaa globaalia muutosta.
Millaiselta tulevaisuus näyttää lohikalojen silmin? Pääsemmekö koskaan takaisin samalla tasolle kuin ’vanhoina hyvinä aikoina’ vai onko muutos jo liian pitkällä? Vaikka paljon vastauksia voidaan antaa, on kysymyksiä myös yhtä paljon ellei enemmänkin. Tulevaisuutta on hankala ennustaa, mutta joitain tulevaisuusskenaarioita pystytään kuitenkin esittämään. Jos muutosten tahti kiihtyy, eivät herkät kalat välttämättä ennätä sopeutumaan uusiin oloihin. Pahimmassa tapauksessa tästä seuraa alueellisia sukupuuttoja. Herääkin ajatus, että jotainon tehtävä. Valoisamman tulevaisuuden takaaminen lohikaloille ja niistä riippuvaisille ihmisille edellyttää yhteistyötä, ymmärrystä muuttuvasta ympäristöstä sekä tahtoa taata kaloille elinkelpoinen ympäristö.
Kirjoittajat
Henni Korhonen ja Olivia Kuuri-Riutta ovat viimeisen vuoden ympäristötieteiden opiskelijoita Ympäristönmuutos ja Globaali Kestävyys -maisteriohjelmassa.
Kirjallisuutta
AMAP (2017). Snow, Water, Ice and Permafrost in the Arctic (SWIPA) 2017. Arctic Monitoring and Assessment Programme (AMAP). Oslo, Norway. xiv + 269 pp.
Elliott, J.M. and Elliott, J.A. (2010). Temperature requirements of Atlantic salmon Salmo salar, brown trout Salmo trutta and Arctic charr Salvelinus alpinus: Predicting the effects of climate change. Journal of Fish Biology, 77: 1793-1817. https://doi.org/10.1111/j.1095-8649.2010.02762.x
Finstad, A.G., Armstrong, J.D. and Nislow, K.H. (2010). Freshwater Habitat Requirements of Atlantic Salmon. In Atlantic Salmon Ecology (eds Ø. Aas, S. Einum, A. Klemetsen and J. Skurdal). https://doi-org.libproxy.helsinki.fi/10.1002/9781444327755.ch3
Heino, J., Virkkala, R., & Toivonen, H. (2009). Climate change and freshwater biodiversity: detected patterns, future trends and adaptations in northern regions. Biological Reviews of the Cambridge Philosophical Society, 84(1), 39–54. https://doi.org/10.1111/j.1469-185X.2008.00060.x
Ilmasto-opas. Kalastus ja kalatalous. Available at https://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/vaikutukset/-/artikkeli/8436492e-b840-4c56-8ef9-dd623cb7e4cb/kalastus-ja-kalatalous.html Accessed 5.4.2021
Jonsson, B., & Jonsson, N. 2016. Fennoscandian freshwater fishes: diversity, use, threats and management. Freshwater fisheries ecology, 101-119.
Lehtonen, H. (1996). Potential effects of global warming on northern European freshwater fish and fisheries. Fisheries management and ecology. [online] 3 (1), 59–71.
Luke. Lohi. Available at https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/kalat-ja-kalatalous/kalavarat/lohi/ Accessed 5.4.2021
Nieminen, M. 2014. Lapin luonto luo outoa taikaa. BoD – Books on Demand. Helsinki.
Otero, J. et al. 2014. Basin‐scale phenology and effects of climate variability on global timing of initial seaward migration of Atlantic salmon (Salmo salar). Global change biology. [Online] 20 (1), 61–75.
Overland, J., Dunlea, E., Box, J.E., Corell, R., Forsius, M., Kattsov, V., Olsen, M.S., Pawlak,
J., Reiersen, L. & Wang, M. 2019, “The urgency of Arctic change”, Polar science, vol. 21, pp. 6-13.
Reist J. D. et al. 2006. An Overview of Effects of Climate Change on Selected Arctic Freshwater and Anadromous Fishes. AMBIO. [Online] 35 (7), 381–387.
Säisä, M. et al. 2003. Genetic changes in Atlantic salmon stocks since historical times and the effective population size of a long-term captive breeding programme. Conservation genetics. [Online] 4 (5), 613–627.
Todd, C.D., Friedland, K.D., MacLean, J.C., Hazon, N. and Jensen, A.J. (2010). Getting into Hot Water? Atlantic Salmon Responses to Climate Change in Freshwater and Marine Environments. In Atlantic Salmon Ecology (eds Ø. Aas, S. Einum, A. Klemetsen and J. Skurdal). https://doi-org.libproxy.helsinki.fi/10.1002/9781444327755.ch16