PAK16 blogi – Seitsemäs kurssikerta 1.3.16

Viimeinen kurssikerta. Loppu on lähellä. Enää ei opetella vaan toimitaan. Kurssikertaa ennen oli ollut tehtävänä hankkia aineistoja viimeistä karttatyötä varten, jotta kurssikerralla pääsisi itse kartan teossa heti vauhtiin. Omalta kohdaltani tämä oli jäänyt vähän puolitiehen ja käytinkin lähes koko nelituntisen vielä aineistojen parissa. Saisinkin siis selviytyä karttojen teosta omin neuvoineni. Aineiston sai päättää viimeistä työtä varten itse ja päädyinkin valitsemaan aiheen, joka minua itseäni kiinnostaa äärimmäisen paljon, jääkiekon. Lähdin selvittämään, millaisia yhteyksiä erilaisilla muuttujilla on NHL-ammattilaisten määriin ja harrastajamäärin kullakin alueella. Käytin ensimmäisessä kartassa vuoden 2014 aineistoja, sillä kaikista ei ollut vielä vuoden 2015 tietoja saatavilla. Ensimmäinen karttani (kuva 1) koski Eurooppaa.

Kuva 1
Kuva 1

Käytin tässä kartassa vuoden 2014 aineistoja, sillä kaikista ei ollut vielä vuoden 2015 tietoja saatavilla. Halusin nähdä, millaisia yhteyksiä harrastajamäärilla ja jäähallien määrillä on NHL-ammattilaisten määrään ja voisiko niistä päätellä jotain. Koropleettikartalla näkyy rekisteröityjen pelaajien osuus väestöstä kaikissa Euroopan maissa. Pylväät esittävät jäähallien absoluuttista määrää ja mailasymboli NHL:ssa pelaavien määrää. Eniten jäähalleja on Venäjällä, Ruotsissa, Suomessa ja Saksassa. Suomessa, Ruotsissa ja Tshekissä sen sijaan on eniten harrastajia suhteessa väkilukuun. Jäähallien määrä noudattelee pitkälti harrastajamääriä. Maista, joissa pelataan eniten jääkiekkoa, tulee myös eniten ammattilaisia. Niiden joukosta erottuvat vielä niin kutsutut perinteiset jääkiekkomaat; Suomi, Ruotsi, Tshekki ja Venäjä.

Koropleettikartan värisävyt erottuvat toisistaan selkeästi, samoin kuin pylväät taustasta. Mailasymboli oli mielestäni hauska ja toimiva tapa esittää ammattilaisten määrää. Ulkonäöltään kartta onnistui melko hyvin. Minulla oli pieniä ongelmia pylväiden ja mailasymboleiden kanssa niiden asettuessa päällekkäin, molemmat kun tahtoivat keskelle valtiota. Kääntämällä mailojen asentoa sain ne kuitenkin melko hyvin näkyviin. Samasta syystä Venäjän tiedot singahtivat jonnekin keskelle Siperiaa, mutta Corelin avulla sain siirrettyä ne näkyviin kartalle siten, ettei siinä näkynyt myös koko Aasiaa.

Toinen karttani (kuva 2) oli Yhdysvalloista, josta visuaalisista syistä pudotin Alaskan ja Havaijin suosiolla pois.

Kuva 2
Kuva 2

Tarkastelin harrastajamäärien muutosta osavaltiotasolla ja sitä millainen yhteys osavaltioon tulleilla Stanley Cup voitoilla on niihin. Aikaväliksi valitsin 2004–2014 (legendassa väärin), johon mahtuu 10 viimeisintä Stanley Cupia (Vuonna 2005 kautta ei pelattu työsulun takia). Otin myös vuoden 2004 mukaan, koska silloin Stanley Cup meni Floridaan. Floridassa jääkiekkoa ei harrasteta paljoa ja siksi se kiinnosti minua. Oletin, että osavaltioissa joissa menestystä on tullut, harrastajamäärät olisivat kasvaneet selkeästi eniten voiton muodostaman huuman takia. Joitain yhtäläisyyksiä löytyi, muttei niin paljon kuin toivoin. Kalifornia ja Illinois tukevat olettamustani, mutta esimerkiksi Texas ja Minnesota, joissa menestystä ei ole ollut pitkään aikaan, kumoavat olettamuksen. Kaiken kukkuraksi Michiganissa harrastajamäärät ovat jopa laskeneet, vaikka siellä juhlittiin mestaruutta 2008. Näihin voi toki löytyä selityksiä aivan jostain muualtakin, kuten muuttoliikkeestä. Esimerkiksi autoteollisuudestaan tunnettu Detroit Michiganissa kärsii suuresta pois muutosta autoteollisuuden hiipumisen takia. Sen sijaan muistan lukeneeni uutisen, jossa kerrottiin monien kanadalaisten muuttaneen Texasiin työpaikkojen perässä, joka on voinut nostaa harrastajamääriä siellä. Asiaa olisi voinut tarkastella myös toisin päin, eli ovatko nousseet harrastajamäärät tuoneet mestaruuksia osavaltioihin. En usko sillä kuitenkaan olevan suurta vaikutusta, sillä pelaajat siirtyvät usein muualle pelaamaan pelipaikan ja palkan perässä.

Tässäkin kartassa luokille asettamani värisävyt toimivat hyvin. Erityisen tyytyväinen olen kuitenkin pokaalisymboleihin, jotka sain varjostuksella näyttämään yllättävänkin hehkuvilta. Jälkeenpäin tosin tajusin, että hopeinen pokaali olisi ollut kuvaavampi, sillä sen värinen on myös oikea Stanley Cup pokaali. Jiri Liljan blogia selatessani tajusin kuitenkin, että osavaltioiden nimeäminen unohtui minulta kokonaan. Se olisi varmasti ollut hyödyllistä, sillä en usko monen suomalaisen tuntevan Yhdysvaltain osavaltioita kovinkaan hyvin.

 

Lähteet

IIHF <http://www.iihf.com/iihf-home/the-iihf/survey-of-players/> Luettu 1.3.16

NHL <http://www.nhl.com/> Luettu 1.3.16

Quanthockey.com <http://www.quanthockey.com/nhl/state-totals/active-nhl-players-2014-15-stats.html> Luettu 1.3.16

USA Hockey <http://www.usahockey.com/page/show/839306-membership-statistics> Luettu 1.3.16

Lilja, J (2016). Brasilia – opiskelijoita turvavöissä. <https://blogs.helsinki.fi/jiri/2016/03/02/68/> Luettu 15.3.16

PAK16 blogi – Kuudes kurssikerta 23.2.16

Kuudes kurssikerta pyörähti käyntiin pikaisella ulkoilulla, kun kävimme merkitsemässä pisteitä lähiympäristöstä gepsin avulla. Ryhmämme valitsi pisteiksi lähialueen vihreät roskapöntöt. Tuomas Tavi asetteli asian hienosti blogissaan (2016) kirjoittaessaan, kuinka harjoitus ”hälvensi mystisyyden verhoa sen tieltä, kuinka paikkatietoa käytännössä luodaan ja siirretään digitaaliseen muotoon.” Gislabraan palattuamme siirsimme keräämämme tiedot manuaalisesti koneelle joko excelin kautta tai suoraan MapInfoon. Myöhemmin siirsimme tiedot myös suoraan gepsiltä koneelle piuhan välityksellä. Harjoittelimme pisteiden luomista kartalle tämän aineiston pohjalta. Tutkimme merkitsemiämme pisteitä MapInfossa ja seurasimme kävelemäämme reittiä. Ensimmäiset pisteet olivat hieman väärissä kohdissa, koska gepsin tarkkuus ei ollut heti käynnistämisen jälkeen vielä tarkimmillaan. Loput osuivatkin hienosti kohdilleen. Seuraavaksi tutustuimme geokoodaus-työkaluun jonka avulla yhdistimme osoitetietoja pisteiksi kartalle.

Kurssikerran itsenäistehtävänä oli luoda kolme karttaa, joita voisi kuvitella opettajan käyttävän opetuksessaan. Karttojen teemana olivat hasardit, joista päädyin itse valitsemaan maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset. Valittavana olisi ollut myös aineistoa meteoriittien putoamispaikoista.

Ensimmäisessä kartassa (kuva 1)

Kuva 1
Kuva 1

on kuvattu tulivuoria Tyynenmeren alueella ja Kaakkois-Aasiassa, jotka ovat purkautuneet vuoden 1964 alun jälkeen. Tällaisella kartalla opettaja voisi näyttää oppilaille, kuinka tiheästi alueella tulivuoria on. Seuraavassa kartassa (kuva 2)Kuva 2 on tulivuorten lisäksi vuoden 1964 alun jälkeen tapahtuneet maanjäristykset, joiden magnitudi oli 8,0 tai enemmän. Suuret järistykset sijoittuvat pääosin samoille alueille, kuin tiheät tulivuorialueet. Tällä kartalla opettaja voisi osoittaa yhteyden prosessien välillä niiden samanlaisella sijoittumisella. Kolmanteen karttaan (kuva 3)Kuva 3 on edellisten lisäksi lisätty kaikki vuoden 2010 alun jälkeen rekisteröidyt yli 7,0 magnitudin maanjäristykset, joista valtaosan voi huomata sijoittuvan jälleen samalle Tyynenmeren tulirenkaan alueelle. Kolmannella kartalla opettaja voisi osoittaa, kuinka aktiivinen kyseinen alue edelleen on ja kuinka suhteellisen suuret järistykset todella pääosin sijoittuvat edelleen samoille alueille.

 

Näyttämällä aiempien karttojen ohella kartan (kuva 4),

Kuva 4
Kuva 4

jossa näkyy asukastiheys Kaakkois-Aasiassa, saataisiin aikaan hyvä esitys siitä millaisia vaikutuksia tulivuoritoiminnalla ja maanjäristyksillä on ihmisiin. Oppilaat voisivat esimerkiksi pohtia syitä alueella asumiseen, vaikka luonnonkatastrofin riski on suurempi kuin vaikkapa Euroopassa. Esimerkiksi Kaakkois- ja Itä-Aasia ovat todella aktiivista aluetta, mutta alueilla asuu silti valtava määrä ihmisiä.

Kartat ovat visuaalisesti ihan kohtalaisen hyvin tulkittavissa. Kolmannessa kartassa pisteitä rupeaa olemaan niin tiheään, että ne menevät päällekkäin eivätkä enää erotu niin hyvin. Tulivuoria olisi ollut syytä kuvata alueelta enemmän. Tulivuoriainestoista kartalle ilmestyi myös hämäävä piste origoon, jota en onnistunut poistamaan. Koska suurin osa karttojen pisteistä ovat Tyynen meren alueella, olisi tämän aineiston kuvaamiseen sopinut paremmin kartta, jossa Tyynimeri olisi keskellä eikä reunoissa niin ettei se katkeaisi keskeltä.

 

Lähteet

Human Geography of South East Asia, <http://www.roebuckclasses.com/105/regions/seasiaspac/seasia/seasiahuman/humanseasia.htm> Luettu 29.2.2016

Tavi, T (2016). 6. kurssikerta ja kolmen kartan yritys yhtenäiseen esitykseen <https://blogs.helsinki.fi/tugtavi/2016/02/27/kolmen-kartan-yritys-yhtenaiseen-esitykseen/> Luettu 29.2.2016

PAK16 blogi – Viides kurssikerta 16.2.16

Viidennellä kurssikerralla harjoittelimme puskuroimista eli bufferointia. Bufferoimalla voi helposti laskea esimerkiksi kuinka monta kohdetta sattuu tietyn säteen sisälle jostakin kohteesta, oli se sitten piste, viiva tai alue. Harjoittelimme yhdessä puskurointityökalun käyttöä edellisellä kurssikerralla valmistelemiemme aineistojen avulla. Loimme puskurivyöhykkeen Pornaisten katujen ympärille ja tutkimme niiden läheisyyteen sijoittuvien asuinrakennusten määrää. Tämän jälkeen tarkastelimme, millaiset vaikutusalueet Pornaisten terveyskeskuksella ja koululla ovat, luomalla kullekin oman puskurin.

Harjoitus 1 Vastaus
Malmin lentokenttä
2 km säteellä 55 000
1 km säteellä 8300
Helsinki-Vantaan lentokenttä
2 km säteellä 9 800
65 db melualueella 39
2 km sisällä asuvista 65 db melualueella 0,40 %
Vähintään 55 db melualueella 11 300
60 db melualueella, jos laskeutuminen Tikkurilan yltä 12 300
Juna-asemat
Alle 500m juna-asemasta 82 860
Koko alueen asukkaat 478 458
Alle 500m päässä asuvien osuus kaikista 17,30 %
Työikäisten osuus alle 500m asemasta 71,30 %
Harjoitus 2
Taajamat
Taajamissa asuvat koko aineistosta 86 %
Kouluikäiset kaikista asukkaista 49 981
Kouluikäiset taajamissa 42 271
Taajamissa asuvien kouluikäisten osuus kaikista 84,60 %
Taajamia, joissa ulkomaalaisia yli 10 % 19
Taajamia, joissa ulkomaalaisia yli 20 % 6
Taajamia, joissa ulkomaalaisia yli 30 % 4

Taulukko 1 Vastaukset harjoituksiin 1 ja 2

Tämä kurssikerta oli ylivoimaisesti vaikein ja turhauttavain tähänastisista. Ärräpäät tahtoivat lennellä, kuin myös välillä näyttö ja näppäimistökin. Kaikkien toimintojen löytämisessä tuntui kestävän ikuisuus ja pienetkin asiat tuntuivat vaikeilta. Yrityksen ja erehdyksen kautta sain kuin sainkin kaksi ensimmäistä tehtävää tehtyä, mutta kolmatta en ehtinyt edes aloittaa. Aika oli kulunut pohtiessa ihan huomaamatta. Useita kertoja luulin jo onnistuneeni aineistojen yhdistämisessä tai tuomisessa toisesta tietokannasta, mutta taulukoiden päivittyessä tulos ei ollutkaan halutun lainen. En käsitä miten on voinut unohtua noin pahasti. Monet asiat olisi varmasti saanut tehtyä helpomminkin kuin miten itse ne lopulta tein.

Teemakartan luominen vaikuttaisi olevan tähän mennessä jo aika hanskassa. Aiemmissa vaiheissa tein huolimattomuusvirheitä, kun yritin saada kartat nopeasti valmiiksi, mutta pikkuhiljaa niistäkin pääsee eroon. Muutamaa yskäystä lukuun ottamatta bufferointityökalunkin käyttö tuntui luonnistuvan. Myös erilaiset tallentamisen vaihtoehdot tuntuvat selkeiltä. Suurimpia vaikeuksia koen aineistojen yhdistämisen ja uusien sarakkeiden päivittämisen kanssa. Niiden kanssa tuli taisteltua tälläkin kurssikerralla reilusti. Sattuupa eteen välillä niitäkin tilanteita, kun ei vain yksinkertaisesti keksi miten pitäisi edetä ja joutuu kutsumaan korkeampia voimia auttamaan. Kaikkien toimintojen kertaamiselle olisi valtavasti käyttöä. Liikaa joutuu vielä pähkäilemään ja kaivelemaan muistin perukoilta, että ”mites se nyt tehtiinkään taas?” Jasmiina Myllys (2016) epäilee blogissaan suurimman rajoittavan tekijän MapInfon käytössä olevan käyttäjä itse. Enpä voi väittää vastaan. Toki voi olla, ettei paikkatietoaineisto sisällä juuri haluamaasi tietoa, mutta niitä voi luoda ja tuoda muualta. Voi olla, että ohjelma ei sisällä jotain toimintoa, joka tuntuisi luontevalta tai paremmalta tavalta tehdä joku asia, mutta saa senkin tehtyä. Kaikki on itsestä ja omasta kärsivällisyydestä kiinni. Hengitä syvään.

 

Lähteet

Myllys, J (2016). 5. kurssikerta: bufferointia ja panikointia <https://blogs.helsinki.fi/myllyjas/2016/02/18/5-kurssikerta-bufferointia-ja-panikointia/> Luettu 22.2.16

PAK16 blogi – Neljäs kurssikerta 9.2.16

Neljännen kurssikerran aiheina olivat ruutukarttojen tekeminen, rasterikarttojen kiinnittäminen koordinaatistoon MapInfon avulla ja uuden tiedon tuottaminen tietokantaan maantieteellisiä kohteita hyväksikäyttämällä sekä piirtäminen MapInfossa rasterikartan avulla. Aloitimme luomalla ruudukon Open Street Mapin tarjoaman pääkaupunkiseudun kartan päälle. Ruutukooksi laitettiin 500m x 500m, jonka tekemisessä piti olla hereillä, koska OSM-tiedostojen kanssa toimimiseen MapInfolla oli oma mielipide ja ruutukoko piti syöttää kaksinkertaisena, jotta siitä tulisi oikean kokoinen. Gridin tietokantaan lisättiin sarake väestöä varten, sillä harjoituksessa teimme väestöntiheyskartan 20–24-vuotiaiden sijoittumisesta pääkaupunkiseudulla. Valmiissa väestötietokannassa oli rakennuskohtaista tietoa väestöstä, joka mahdollisti näin tarkan kartan tekemisen. Kurssikerran jälkimmäisellä puoliskolla piirsimme Pornaisten keskustan alueelle, peruskarttalehteä noudattaen, muutaman tienpätkän sekä asuinrakennukset. Jotta tämä kaikki olisi mahdollista, piti karttalehti ensin rekisteröidä MapInfoon. Tämä tapahtui kertomalla sille lehden nurkkakoordinaatit, jolloin sitä saattoi käyttää yhdessä saman alueen vektoriaineiston kanssa.

Itsenäisharjoituksessa piti tehdä uusi ruutukartta eri ruutukoolla ja eri muuttujilla. Valitsin 30–34-vuotiaiden asukastiheyden pääkaupunkiseudulla ja ruutukooksi 1km x 1km. Halusin vertailla tämän ikäluokan sijoittumista aiemmassa kartassa olleen ikäluokan kanssa. Kartalta (kuva 1) on havaittavissa trendi, jossa kauemmas Helsingin keskustasta siirryttäessä myös 30–34-vuotiaiden määrä vähenee.

Kuva 1
Kuva 1

Joitain poikkeuksia löytyy, kuten pohjoiseen vievän radan varrelta, sekä muutama keskittymä Espoosta, Espoon keskuksen ja länsiväylän lähettyviltä. Kaikkein tiheimmin 30–34-vuotiaita asuu Kallion, Alppilan ja Sörnäisten muodostamalla alueella, sekä Töölössä. Samat alueet erottuivat myös 20–24-vuotiaita kuvaavassa kartassa kaikkein tiheimpinä. Tästä voi päätellä, että näiltä alueilta löytyy kohtuuhintaisia asuntoja ja vuokria sekä miellyttävää urbaania elämää ja palveluita Y-sukupolvea edustaville kaupunkilaisille. Lisäksi yhteydet muihin kaupunginosiin ovat näiltä alueilta melko vaivattomat. Uskon, että jos tekisi kartan vielä väliin jäävästä 25–29-vuotiaiden edustamasta ikäluokasta, olisivat tulokset hyvin samanlaiset. Toisaalta, absoluuttisia arvoja esitettäessä on otettava huomioon, että näillä alueilla asuu muutenkin enemmän ihmisiä kuin muilla alueilla.

Valitsin alun perin ruutujen väritykseksi keltaisen ja ruskean eri sävyjä. Pohjakartta ei kuitenkaan näkynyt ruutujen takaa ja siksi ruutujen sijoittumista oli mielestäni hieman hankalaa tulkita, varsinkin jos pääkaupunkiseutu ei ole erityisen tuttu. Päätin siis muuttaa ruutujen läpinäkyvyyttä, jotta pohjakartta ja alueiden nimistöä tulisi näkyviin. Läpinäkyvyyttä muuttaessa värit myös haalistuivat ja jouduin muuttamaan ruutujen väritystä, jotta ne erottuisivat toisistaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut nostaa kaupunkien nimet ruudukon päälle, mutta pidän siitä, että myös rautatiet ja isommat tiet erottuvat ruudukon läpi, sillä ihmisten sijoittuminen seurailee niitä.

Pidän ruututeemakartassa siitä, ettei se noudata mitään hallinnollisia rajoja, joiden koko ja sijoittuminen voisivat vaikuttaa joihinkin aineistoihin. Esimerkiksi keskiarvo kaupunginosan asukkaiden iästä voi olla samanlainen koko kaupungin keskiarvon kanssa, mutta todellisuudessa erot kaupunginosan sisällä voivat vaihdella laidasta laitaan. Ruutukartta saattaa poistaa tämän vääristymän, jos ruutukoko on valittu sopivaksi. Ruutumatriisi antaa nopealla vilkasulla yleiskuvan pienestä alueesta, mutta koropleettikartta soveltuu paremmin laajempia alueita kuvaamaan, niin kuin Elisa Hanhirova (2016) kurssikerran blogissaan kirjoittaa. Koropleettikarttaa ja pisteteemakarttaa on mielestäni vähän ruututeemakarttaa helpompi tulkita, sillä ruudut rikkovat muotoja ja häiritsevät luettavuutta.

 

Lähteet

Hanhirova, E (2016). 4. Kurssikerta: Joko sitä osais keskustella MapInfon kanssa? <https://blogs.helsinki.fi/elihanhi/2016/02/19/4-kurssikerta-joko-sita-osais-keskustella-mapinfon-kanssa/> Luettu 22.2.2016

PAK16 blogi – Kolmas kurssikerta 2.2.16 + Afrikkapohdintoja

Kolmannella kurssikerralla tutustuimme aineistoihin ja tietokantoihin karttojen taustalla. Opettelimme yhdistelemään tietokantoja ja liikuttelemaan aineistoja niiden välillä. Lisäksi loimme uutta dataa laskemalla tulvaindeksin annettujen aineistojen perusteella. Kurssikerran yhteisessä osuudessa loimme Afrikan kartan, jossa esitettiin timanttikaivosten, öljynporausalueiden ja konfliktitapahtumien sijainnit. Kurssikertaan liittyvässä lisätehtävässä piti pohtia, mitä muuta kartan tiedoilla voisi tehdä yhdessä muiden tietokantoihin tallennettujen muuttujien kanssa. Kiinnostavaa olisi tutkia esimerkiksi sitä, onko timanttikaivosten tai öljykenttien hyödyntämisen aloittaminen kehittänyt aluetta arvioimalla onko aloittamisen jälkeen tapahtunut muutoksia internetkäyttäjien lukumäärissä. Muita kiinnostavia asioita, joita voisi miettiä, ovat kuinka kauan timanttien tai öljyn löytämisestä kuluu aikaa ennen kuin konflikti alkaa alueella, onko timantti- tai öljyhavaintoja tehty konfliktin aikana, mutta hyödyntäminen aloitettu vasta konfliktin loputtua tai ovatko löydöt kenties saattaneet lopettaa konflikteja.

Kurssikerran itsenäistehtävänä oli laatia teemakartta, jossa tulvaindeksi kuvattaisiin koropleettikarttana ja järvisyys yksittäisenä pylväsdiagrammina. Tulvaindeksi piti ensin laskea ja yhdistää toiseen tietokantaan, jotta kartan teko onnistuisi.

Kuva 1
Kuva 1

Kartalla (kuva 1) tummat alueet kuvaavat valuma-alueita, joilla on korkea tulvaindeksi. Valitsin koropleettikartan väreiksi sinisen eri sävyjä, sillä sen yhdistää helposti veteen. Pylväsdiagrammien väriksi valikoitui vaalea violetti, joka erottuu selkeästi taustastaan ollessa kuitenkin vielä vähän sinertävä. Valuma-alueita on rannikolla todella tiheään ja pylväsdiagrammit peittävät koroplettikarttaa ikävästi. Olisi voinut yrittää muuttaa pylväiden läpinäkyvyyttä, se olisi saattanut edesauttaa kartan luettavuutta. Päätin jättää myös naapurimaat näkyviin, koska osa valuma-alueista ulottuu Suomen rajojen ulkopuolelle. Totesin edellisessä blogissani, että värit tulee usein valittua vähän sinnepäin niitä sen enempää miettimättä. Nyt huomaan, että tohinassa unohtuu muitakin asioita. En muistanut näköjään ollenkaan ajatella luokkajakoa koropleettikarttaa tehdessäni ja tajusinkin sen vasta muiden blogeja lukiessani. Niin kuin Eero Perola (2016) blogissaan kirjoittaa, on aineisto selvästi vino, jonka vuoksi hän valitsi luokkajaoksi luonnolliset välit. Olisi ollut aika paljon parempi. Lisää kehitettävää.

Vaikka Itä-Suomen valuma-alueilla järvisyysprosentti on selkeästi korkeampi kuin rannikkoalueilla, ovat ne alueita, joilla tulvaindeksi on pieni. Korkean tulvaindeksin alueet sijoittuvat kaikki rannikoille, paikkoihin joissa kaiketi on jokia, jotka laskevat Itämereen. Jokia, jotka keväisin sulamisvesien aikaan saattavat tulvia. Suomenselän vedenjakaja erottuu kartalla hienosti. Pohjanmaan puolelle jäävillä lukuisilla valuma-alueilla järvisyysprosentti on pieni, mutta tulvaindeksi selvästi korkeampi kuin vedenjakajan toisella puolen. Mitä tästä nyt päällimmäisenä herää mieleen on se, että mitä enemmän on järviä, sitä pienempi näyttäisi tulvaindeksi olevan. Tämä johtunee siitä, että järvet keräävät vettä eivätkä virtaamat kasva kovin suuriksi. Sen sijaan alueilla joilla ei ole paljoa järviä, pakkautuu kaikki vesi jokiin, jotka sitten herkemmin tulvivat. Sen suurempia ongelmia tulviminen ei kuitenkaan aiheuta, ovathan ne vuosittaisia tapahtumia jo pitkältä ajalta ja niihin osataan varautua.

 

Lähteet

Perola, E (2016). Kurssikerta 3. – Afrikkaa ja valuma-alueita <https://blogs.helsinki.fi/eeropero/2016/02/18/kurssikerta-3-afrikkaa-ja-valuma-alueita/> Luettu 22.2.2016

PAK16 blogi – Toinen kurssikerta 26.1.16

Toisella kurssikerralla jatkettiin MapInfoon tutustumista. Pohjana käyttämästämme Suomen kuntajaon sisältävästä kartasta saattoi valintatyökalulla erottaa haluamansa kunnat ja tehdä niistä erillisen kartan, mikä oli hieno juttu. Lisäsimme uutta ensimmäisellä kurssikerralla opittuun tuomalla kartalle erilaisia diagrammeja ja symboleja ilmiöitä kuvaamaan. Kuten Reetu Jormakka blogissaan (Jormakka 2016) muistuttaa, on suomalaisia kuntia vertailtaessa syytä muistaa, etteivät absoluuttiset erot ole yleensä kovin suuret. Symbolien koko voi siksi luoda väärän vaikutelman ilmiön todellisuudesta. Lisäksi loimme grid-kartan ja sen pohjalta 3D-kartan, jonka pyörittely haluamaani katselukulmaan osoittautui haasteelliseksi. Jos en muuta, niin opin ainakin sen ettei NASA tule olemaan seuraava työnantajani.

Tämän kurssikerran tehtävänä oli laatia teemakartta, jossa yhdistyisi kaksi paikkatietoaineistoa. Katselin viikonloppuna Haluatko Miljonääriksi ohjelmaa, jossa kisailemassa oli Puumalan kaupunginjohtaja ja muistelin hänen sanoneen, että Puumalassa olisi enemmän kesämökkejä kuin ympäri vuoden asuttuja asuntoja. Tästä innoittuneena päätin tarkastaa oliko asia tosiaan näin ja millainen yhteys sillä olisi kunnan väestöntiheyteen. Siispä päädyin yhdistämään koropleettikartan ja pylväsdiagrammit. Napsin karttaani Etelä-Savosta muutaman muunkin kunnan, joissa tiesin olevan paljon kesämökkejä. Josko niissä olisi sama tilanne. Pohjalle valitsin valmiista tietokannasta väestöntiheyden ja pylväsdiagrammiin muuttujiksi asuntojen määrän ja kesämökkien määrän (kuva 1).

eteläsavomökki2
Kuva 1

Päätin laittaa kuntien nimet karttaan näkyville, jotta katsoja ymmärtäisi missä liikutaan. En vain muistanut miten se ohjelmalla tehdään ja Artulla näytti olevan kiire muita auttaessa, siispä tein sen manuaalisesti. Tässä tapauksessa ei mikään suuri vaiva, mutta isomman kartan kanssa veisi tuhottomasti aikaa nimetä jokainen paikka erikseen. Sain onneksi asian selvitettyä Artulta vielä hetki ennen tunnin päättymistä. Sijaintikartta olisi toki ollut hyvä lisä tallaisen kartan vierelle. Siinä missä edellisellä kerralla olin tyytyväinen värivalintoihini, menivät ne tällä kertaa vähän pieleen. Keltainen ei näytä hyvältä harmaan eri sävyjen seurassa, vaikka valmiista paletista olikin. Yhden värin eri tummuusasteet olisivat toimineet tässä yhteydessä huomattavasti paremmin, varsinkin kun luokkia on vain neljä. Pylväsdiagrammien värit ovat kyllä selkeät, mutta pistävät silmään liian kirkkaina. Omasta työskentelystä voi tehdä tässä vaiheessa sellaisen huomion, että usein värit tulee valittua vähän sinne päin ja niiden todellista soveltuvuutta arvioitua vasta jälkikäteen. Vaatii kehittämistä.

Niinhän se näyttäisi olevan. Puumalassa on kuin onkin enemmän kesämökkejä. Samoin samaan luokkaan väestöntiheytensä suhteen sijoittuvalla Sulkavalla. Muihin kuntiin vertailtaessa voi tehdä johtopäätöksen, että edellytyksenä tämän toteutumiseen asukastiheyden on oltava matala. Mikä Puumalassa sitten saa aikaan sen, että siellä on kiva olla kesäisin, mutta ei koko vuotta? Ilmiö on kummallinen, sillä kauppojen myynninkin täytyy olla kovin alhainen talvisin, kun mökkeilijät ovat poissa. Ehkä kesän myynti on niin vilkasta, että silloin tehdyllä tuotolla pärjää. Pitäisi tutkia muita muuttujia ja aineistoja, jos tilanteesta haluaisi tarkemman käsityksen. Kattellaan.

 

Lähteet:

Jormakka, Reetu (2016), 2. Kurssikerta 27.1.2016 <https://blogs.helsinki.fi/jore/2016/01/27/2-kurssikerta/>

PAK16 blogi – Ensimmäinen kurssikerta 19.1.16.

Ensimmäinen kurssikerta polkaistiin käyntiin käymällä läpi kurssin perustiedot, jotka sisälsivät informaatiota kurssin rakenteesta, tehtävistä ja arvosteluperusteista. Heti tämän jälkeen siirryimmekin jo itse asiaan, ensin lyhyehkön teoriaosuuden kautta. Johdanto koostui osuuksista, jotka sisälsivät tietoa paikkatiedon rakenteesta, vektoreista ja rastereista sekä paikkatiedon kerroksellisuudesta.

Seuraavana oli vuorossa tutustuminen MapInfoon, joka on kurssilla käytettävä paikkatieto-ohjelma. Ohjelma ei ollut minulle, eikä varmaan suurimmalle osalle muistakaan, ennestään tuttu. Onneksi Arttu kävi kaikki työvaiheet askel askeleelta läpi. Vauhtikin oli sopiva, vaikka meinasin pudota hetkeksi kärryiltä kun Miikan piti lainata verkkopiuhaani läppäriinsä enkä saanut kaikkia tiedostoja heti auki. Tutkimme alkuun maailmankarttaa ja testailimme erilaisia ohjelmasta löytyviä työkaluja. Seuraavaksi laadimme yhdessä koropleettikartan ruotsinkielisten osuuksista Suomen kunnissa (Kuva 1).

kartta1 ruots
Kuva 1

Värit sai valita itse. Valitsin väripaletin, jossa värit vaihtuivat tummanpunaisesta vaaleanpunaisen kautta sinertävän harmaaseen, pitkälti sen takia, että se oli yksi ensimmäisistä joka tielleni osui, mutta sävyt olivat myös selkeästi
toisistaan erotettavissa ja punaisen tummemmat sävyt vetivät mukavasti katseen puoleensa Pohjanmaan ja Etelä-Suomen keskittymiin. Yllätyin siitä, miten selkeät erot kuntien välillä on. Esimerkiksi Pohjanmaalla useammassa kunnassa ruotsinkielisten osuus on suurimmassa luokassa eli yli 82 %, mutta viereisessä kunnassa ollaankin alimassa luokassa eli alle 1,6 %, eikä välissä ole yhtään luokkaa. Punainen väri, jonka usein voi liittää johonkin vaaraan tai varoitukseen, korosti eroja ikään kuin hälyttävästi ja oli siksi mielestäni onnistunut valinta. Legenda jäi vähän kömpelön näköiseksi, koska emme olleet vielä vaihtaneet asetuksia siten että laatikot olisivat pienemmät.

Harjoittelun päätyttyä oli aika tehdä ensimmäinen oma tuotos MapInfolla. Tarkoitus oli valita jokin tilastoaineisto ja laatia sen pohjalta koropleettikartta käyttäen kurssikerralla opittuja työkaluja. Valitsin eläkeläisten osuuden väestöstä (Kuva 2), sillä uskoin sen sisältävän kaikkia luokkia, toisin kuin ruotsinkielisten osuuksia kuvannut kartta.

Kuva 2
Kuva 2

Väritykseksi valitsin paletin, joka sisälsi violetin eri sävyjä, jotka olivat selkeät ja miellyttävän väriset. Värin voisi valita siten, että se kuvaisi ilmiötä, mutten kokenut minkään värin edustavan eläkeläisiä sen paremmin kuin violetinkaan. Aavistukseni osui oikeaan, sillä kaikkia luokkia löytyy kartalta. Suuremmista kaupungeista Rovaniemi, Jyväskylä, Joensuu ja Kuopio erottuvat selvästi muita lähellä olevia kuntia vaaleampina. Sen sijaan esimerkiksi Helsingin ja Tampereen ympäristössä erot eivät ole yhtä suuria. Kartta kuvaa hyvin sen, että Itä-Suomen kunnissa eläkeläisten osuus on selvästi suurempi kuin Länsi-Suomessa, mitä en olisi arvannut. Kartta itsessään onnistui mielestäni ihan hyvin ja esitettävä tieto kyllä välittyy. Paljon parannettavaa kuitenkin vielä löytyy, etenkin muun informaation osalta. Mittakaava jäi vähän kauas kartasta ja näyttää hölmöltä. Legendan teksti on huono ja suluissa oleva prosenttimerkki hämäävä. Nyt näyttää siltä kuin suluissa olevien lukujen pitäisi olla prosentteja, vaikka ne todellisuudessa ovat absoluuttia lukuarvoja.

Ensimmäisen kurssikerran asiat eivät tuntuneet liian vaikeilta tai monimutkaisilta ja MapInfo tuntui yllättävänkin helppokäyttöiseltä. Työkalujen paikat oppi tuntemaan nopeasti ja yhdessä tehdyn kartan jälkeen sain tehtyä itsenäisen version ilman suurempia vaikeuksia. Kritiikkiä ohjelma saa hieman kömpelöstä zoomaus ominaisuudestaan ja kuten Marisofia Nurmi (Nurmi 2016) blogissaan hyvin toteaa, “hyvin rajallinen virheiden kumoamismahdollisuus nostikin pintaan tuskanhikeä”. Nyt jännitetään muistuuko opitut asiat seuraavalla kurssikerralla mieleen.

 

Lähteet:

Nurmi, Marisofia (2016). Ensimmäinen kurssikerta: MapInfo ja Paikkatiedon peruskäsitteet. 26.1.2016. <https://blogs.helsinki.fi/nurmaris/2016/01/26/ensimmainen-kurssikerta-mapinfo-ja-paikkatiedon-peruskasitteet/>