[Julkaistu helmik. 2014] [In English]

Perustavan tason haaste

Maailmamme ei ole oikeudenmukainen.

Tämä nopeasti muuttuva maailmamme ei tosin ole täysin epäoikeudenmukainenkaan. Kullakin aikakaudella ja kussakin kontekstissa tarvitsemme käsityksiä siitä, miten voisimme muuttaa maailmaamme oikeudenmukaisemmaksi.

Luonnehdin seuraavassa omaa lähestymistapaani oikeudenmukaisuuskeskusteluun. Kutsun konstruoimaani viitekehystä nimellä Oikeudenmukaisuutta kohti. Teen siinä eron perusteita, periaatteita, päämääriä ja konteksteja koskevien ohjenuorien välillä. Mainitsen alla kaksitoista ohjenuoraa, mutta perusteellisemmassa ja käytännönläheisemmässä analyysissa niitä on tyypillisesti tarpeen lisätä, täydentää ja täsmentää.

Viitekehys

Oikeudenmukaisuuskäsitykset liittyvät vääjäämättä niitä itseään laajempiin ja kenties syvempiinkin aatesuuntauksiin suurine kertomuksineen. Samalla jokseenkin kaikista aatteista ja oikeudenmukaisuusperinteistä on löydettävissä usein runsaastikin yleismaailmallisia totuuksia.

Seuraavanlaiset perustavat lähtökohdat mahdollistavat oikeudenmukaisuuskysymysten tarkastelun sekä yleismaailmallisista että kontekstuaalisista (asiayhteyssidonnaisista) näkökulmista.

(1) Perustavat lähtökohdat

• Ihmisarvo
• Lähimmäisyys
• Kertomustietoinen arviointi
• Elämää edistävä yhteistyö

Sen lisäksi että ihmiset tarvitsevat oikeudenmukaisuutta(ihmisten toteuttamaa oikeudenmukaisuutta), katson myös eläinten oikeuksista ja hyvinvoinnista välittämisen sisältyvän elämää edistävään yhteistyöhön. 

Oikeudenmukaisuusajattelun perustavat lähtökohdat eivät kerro vielä sellaisinaan kovin paljoa oikeudenmukaisuuden sisällöstä. Tätä pyritään usein kuvailemaan oikeudenmukaisuusperiaatteiden avulla. Näin teen seuraavassa varsin pelkistetysti itsekin. 

(2) Periaatteet

• Demokraattinen legitimiteetti
• Vapaus ja vastuullisuus
• Reiluus (vrt. John Rawlsin ‘tietämättömyyden verho’)
• Ansionmukaisuus (aristoteelista traditiota mukaillen)

Oikeudenmukaisuusperiaatteiden luonteenomainen rooli – tai funktio – on ohjata joidenkin käsillä olevien hyvien asioiden tai välttämättömien taakkojen jakamista. Moniarvoisten yhteiskuntien kansalaisilla ei tosin ole läheskään aina yhtenäistä käsitystä siitä, mikä on milloinkin ‘hyvää’ tai ‘taakka’ (tai kenties ‘pahaa’ tai ‘rangaistus’). Silti pidän ainakin seuraavia esimerkkejä oikeudenmukaisuuden päämääristä varteenotettavina:

(3) Päämäärät

• Inhimilliset kyvykkyydet
• Terveys ja onnellisuus
• Hyvä yhteiselämä
• Tarkoituksellinen ja luova elämä

Oikeudenmukaisuusperiaatteissa ja päämäärissä näyttäisi olevan vääjäämättä päällekkäisyyttä. Esimerkiksi vapauden kunnioittaminen on yksi tärkeimpiä oikeudenmukaisuusperiaatteita ja samalla todellinen vapaus on oleellinen oikeudenmukaisen kehityksen päämäärä. Oikeudenmukaisuuden päämäärät ovat myös osittain kontekstuaalisia.

Oikeudenmukaisuuden kontekstuaalisuuden yksipuolinen korostaminen  voi kuitenkin johtaa vallitsevien käytäntöjen tai asiaintilan (status quo) kritiikittömään hyväksymiseen. Oma lähestymistapani sisältää yllä mainittujen ohjenuorien lisäksi seuraavat erityisesti oikeudenmukaisuuden kontekstuaalista soveltamista tai edistämistä koskevat ohjenuorat.

(4) Kontekstitasolla huomioitavaa

• Totuudellisuus ja järkevyys
• Omantunnonmukaisuus
• Dialogisuus
• Moniulotteinen kestävyys

Käytän tässä käsitettä ‘omatunto’  olettaen sen viittaavan pohjimmiltaan luonnolliseen ja samalla yleisinhimilliseen moraalituntoon kaikkien ihmisten sydämissä. Koska omatunnon ohjeet ovat kuitenkin osittain myös kontekstisidonnaisia, on niistä keskusteltava ahkerasti ja monipuolisesti kohtuullisen järkevyyden hengessä.

Oikeudenmukaisuuden moniulotteisen kestävyyden on merkittävä vähintään yhteiskunnallista, taloudellista ja ekologista kestävyyttä. Valitettavasti on erittäin vaikeaa saavuttaa kestävää edistystä näissä kaikissa suhteissa.

Sitä tärkeämpää on kuitenkin pyrkiä ottamaan oikeanlaisia askeleita eteenpäin, oikeaan suuntaan, kestävyydenkin saralla.

Taustaa ja askeleita eteenpäin

Esitin ensimmäiset versioni tässä kuvaamastani viitekehyksestä lisensiaatintutkimuksessani Justice with Understanding [Ymmärtävä oikeudenmukaisuus] (2003) ja sittemmin väitöskirjassani Balances of Reasonable Justice (2005). Näissä sekä kirjassani Balancing Reasonable Justice (Ashgate 2007) metodinani oli ensin analysoida yhdysvaltalaisen filosofin John Rawlsin (1921-2002) oikeudenmukaisuuskäsitystä kriittisesti ja sitten kehittää sitä. Maallinen oikeudenmukaisuus (STKS 2011) -kirjassani otin huomioon vielä aiempaa enemmän erilaisia näkökulmia ja konteksteja ja kehittelin samalla omia ideoitani aiempaa pitemmälle.

 Tutkimus-osastolla mainitsemistani julkaisuista, joihin sopii  toki tarvittaessa asianmukaisesti viitata, löytyy lisänäkökohtia aihepiiriin. Toisinaan myös  linkitän kirjoituksiani osastoon Tapahtumia ja kommentteja tai kommentoin kiinnostavina pitämiäni aiheita siellä suoraan.

Olisitko ystävällinen ja ottaisit yhteyttä (ville.paivansalo@helsinki.fi, Facebook), jos olet kokenut tämän viitekehyksen jollain tavalla hyödylliseksi tai ongelmalliseksi tai jos sinulla on ideoita yhteistyöstä tällä kiinnostavalla alalla?

En tiedä, miten paljon maailmallamme lopulta on toivoa. Mutta ellemme me, sinä ja minä monin tavoin vajavaisina ihmisinä, pyri ottamaan askeleita kohti parempaa ja oikeudenmukaisempaa maailmaa, kuka sitten pyrkii?

 

(Sateliittikuva: The Blue Marble: Land Surface, Ocean Color, etc., NASA Visible Earth, yksityiskohta. Muut kuvat, VP: Chennai ja Chidambaram [Intia], Suomen rannikko, Oxford, Maasai-alue ja Lutindi [Tansania], Toscana sekä Heidelberg)