Kurssin viimeisellä työskentelykerralla pääsimme tekemään täysin itsenäisesti karttoja valitsemistamme aiheista. Muistin hiukan liian myöhään, että edellisellä kurssikerralla kehotettiin jo valmiiksi keräämään joitain aineistoja ja datanlähteitä tätä viimeistä kurssikertaa varten. Pieni tovi kuluikin tyhjää QGIS:iä ja täysin vapaita käsiä ihmetellessä, kunnes löysin sopivaa materiaalia karttoja varten.
Ensimmäisen kartan kimppuun…
Sain Annalta vinkkiä datanlähteistä ja käytin Natural Earth Datan sivuilta löytyvää materiaalia ensimmäiseen karttaani. Silmäilin saatavilla olevan vektoridatan valikoimaa ja päätin esittää kartallani liikenneaiheisia muuttujia – lentokenttiä ja rautateitä. Taustalle löysin vektorimuotoisena datana myös maailmankartan ja valtameret. Datan tuominen QGIS:iin sujui ongelmitta. Kartan ulkomuotoa ja muuttujien visuaalista ilmettä jouduin pohtimaan hetken, sillä halusin muuttujien erottuvan toisistaan ja taustastaan riittävän selkeästi. Lopputulos on kuvassa 1.
Olen melko tyytyväinen lopputulokseen. Vaikka Euroopan tiheä rautatieverkosto näkyykin kartalla melko sotkuisena kasana punaisia viivoja, erottuu kartalta selkeästi se, missä päin maailmaa rautatieverkosto on tiheintä ja missä puolestaan rautateitä on hyvin vähän. Euroopan lisäksi rautateitä on runsaasti myös esimerkiksi Etelä-Afrikassa, Japanissa, Intiassa ja paikoin Etelä-Amerikassa. Rautatieverkosto on harvinta tai suorastaan olematonta esimerkiksi Amazonin sademetsässä ja monilla aavikoilla. Afrikassa rautatieverkosto on ihmisten kulkemista ajatellen hyvin epäkäytännöllinen, sillä sen reitit suunniteltiin siirtomaa-aikoina kulkemaan kaivoksilta satamiin.
Lentokenttiä on runsaimmin Euroopassa, Yhdysvalloissa, Väli-Amerikassa, Kaakkois-Aasiassa ja Intiassa. Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Australiassa lentokentät sijaitsevat suurilta osin rannikoiden tuntumassa. Yhdysvalloissa lentokenttiä on paljon, ja maan rautatieverkko on melko harva verrattuna lentokenttien runsaaseen määrään.
Kartta Suomen taajama-alueista
Sain ensimmäisen kartan valmiiksi melko äkkiä, mutta toisen kartan väsäämiseen upposikin enemmän aikaa. Vietin hyvän tovin etsiessäni mahdollisia datanlähteitä ja materiaaleja. Päädyin lopulta hyödyntämään aiemmalla kurssikerralla käytettyjä materiaaleja, joista valitsin Väyläviraston pääväylätietokannan ja taajamatietokannan sekä Tilastokeskuksen kuntarajatietokannan. Kaikki kolme datanlähdettä ovat wfs-tietokantoja, joiden hyödyntäminen oli tullut tutuksi kurssilla jo aiemmin. Tilastokeskuksen kuntarajatietokanta toimi pohjakarttana pääväylien ja taajama-alueiden esittämiselle. Halusin kartalleni jotain vähän erityisempää, joten päätin kokeilla buffer-analyysin tekemistä. Bufferoin pääväylät 10 km säteellä ja käytin valintatyökaluja korostaakseni kaikki puskurivyöhykkeelle osuvat taajama-alueet. Valmis kartta on kuvassa 2.
Kartta erottelee pääväylien lähellä sijaitsevat taajama-alueet pääväylistä kauempana sijaitsevista taajama-alueista. Tarkemmin ajateltuna en tiedä, mihin käyttötarkoitukseen ajattelin kartan tarkalleen soveltuvan, mutta jollain tasolla se havainnollistaa pääväylien saavutettavuutta. Itsessään toisen kartan valmiiksi saaminen tuntui voitolta, ja niinpä kartan tarkemman käyttötarkoituksen miettiminen unohtui. Kartalta voi ainakin tehdä havainnon siitä, että pääväyliä sekä taajama-alueita on tiheimmin Etelä-Suomessa. Eniten punaisena hohtavia taajama-alueita on Suomen länsiosissa.
Vilkaisin Sinin blogia ja huomasin hänen tehneen kartat melko pieneltä alueelta, jolloin kartalla voidaan esittää asioita yksityiskohtaisemmin. Itse valitsin ensimmäisen karttani alueeksi vaatimattomasti koko maailmankartan. Toisella tekemälläni kartalla pohjana on ainoastaan Suomi, joten kartat eivät ole aluerajaustensa puolesta kovin helposti vertailtavissa toisiinsa. Kumpikin kartta käsittelee kuitenkin jollain tapaa liikennettä, joten sentään karttojen teemoissa on jotain yhteistä.
Pohdintaa kurssista
Koen oppineeni kurssin aikana hyvin paljon QGIS:in käytöstä. Monen työkalun käyttö on tullut ainakin pintapuolisesti tutuksi, ja useiden QGIS:in ominaisuuksien käytöstä on tullut jo rutiinia. Muuttujien ominaisuuksiin ja niiden visualisointiin liittyvät asiat sujuivat melko rutiininomaisesti, ja viimeisen kurssikerran suurimmat haasteet liittyivätkin sopivien materiaalien löytämiseen ja niiden tuomiseen QGIS:iin. Kurssi tarjosi sopivasti haastetta. Pidin siitä, että pääsimme itse tekemään karttoja ja tutustumaan QGIS:in toimintaan käytännönläheisesti. En voi vielä kutsua itseäni gis-velhoksi, mutta ehkä joku kaunis päivä sekin hetki koittaa.
(Ja suurimmat onnittelut/kiitokset jokaiselle, joka tätä blogia on eksynyt lukemaan, sillä jokainen postaus on ilmestynyt tänne enemmän tai vähemmän myöhässä <3 hups)
Lähteet:
Häkkinen, S. (2024). Viikko 7: Viimeistä viedään ja muita höpinöitä. Hitaasti mutta varmasti – Sinin GIS-blogi. https://blogs.helsinki.fi/hasini/2024/03/09/viikko-7-viimeista-viedaan-ja-muita-hopinoita/