Tällä luentokerralla pääsimme väsäämään kahta hyvinkin eri asioita esittävää karttaa. Ensimmäiseksi analysoimme Afrikan timanttiesiintymien, öljykenttien ja konfliktien esiintymistä. Työskentelykerran loppupuolella pääsimme näyttämään kykymme yhdistämällä tietokantoja itsenäisesti ja tekemällä kartan tulvaindekseistä ja järvisyysprosenteista.
Luonnonvaroja ja konflikteja Afrikassa
Analysoidaksemme Afrikassa olevia timanttiesiintymiä ja öljykenttiä sekä siellä tapahtuneita konflikteja, oli kartan kohteita yhdistettävä ja siistittävä. Käsittelemättömänä tietokanta oli turhan yksityiskohtainen kartalla esitettyjen luonnonvarojen ja konfliktien sijoittumisen analysointiin. Yhdistelimme tietokannan kohteita siten, että kunkin valtion kohteet yhdistyivät yhdeksi kohteeksi. Lisäksi laskimme ominaisuustaulukkoon sarakkeen, joka yhdisti valtiossa saman vuoden aikana tapahtuneet useammat konfliktit yhdeksi konfliktiksi. Näin pystyimme näkemään, kuinka monena vuonna kussakin valtiossa on ollut konflikteja. Valmis kartta on kuvassa 1.
Kartan mukaan öljykentistä suurin osa sijoittuu Afrikan pohjoisosiin, kuten Algeriaan ja Libyaan. Timantteja puolestaan esiintyy etenkin Afrikan eteläisissä ja läntisissä osissa. Silmämääräisesti konflikteja tarkasteltaessa huomataan, että eniten konflikteja on maanosan keskiosissa. Kun tarkastellaan konfliktien sijoittumista tarkemmin attribuuttitaulukon avulla, huomataan, että lukumääräisesti eniten konflikteja (104 kpl) on tapahtunut Etiopiassa. Myös Angolassa, Tsadissa, Algeriassa ja Ugandassa konflikteja on ollut yli 50. Vuosissa mitattuna kaikkein pisimpään konflikteista on kärsinyt Angola, jossa konflikteja on tapahtunut jopa 42 vuotena.
Luonnonvarojen ja konfliktien attribuuttitaulukot mahdollistavat luonnonvarojen ja konfliktien yksityiskohtaisemman tarkastelun. Attribuuttitaulukoista voi nähdä muun muassa timanttien löytövuodet ja konfliktien tapahtuma-ajankohdat. Koska luonnonvarat, kuten öljy ja timantit, ovat arvokasta tavaraa, voivat ne rahallisen arvonsa vuoksi aiheuttaa kitkaa ja jopa konflikteja niistä hyötymään pyrkivien kesken. Karttaa ja attribuuttitaulukkoja tarkasteltuani oli vaikeaa ainakin äkkiseltään löytää yhteyttä luonnonvarojen ja konfliktien välillä. Tutkin tarkemmin attribuuttitaulukoista tietoja Algerian öljykentistä ja konflikteista. Äkkiseltään voisi luulla, että Algerian tapauksessa alueelta löytynyt öljy olisi syynä myös alueella tapahtuneisiin konflikteihin. Attribuuttitaulukosta kuitenkin paljastuu, että alueelta löytyneen öljyn ja tapahtuneiden konfliktien välillä ei ole suoraa yhteyttä, sillä suurin osa konflikteista sijoittuu 90-luvulta 2000-luvun alkuun, kun taas öljykentät ovat löytyneet jo ennen 70-lukua. Myöskään Libyasta ei ole löydettävissä yhteyttä luonnonvarojen ja konfliktien välillä, sillä vaikka öljykenttiä sieltä runsaasti löytyykin, on tapahtuneiden konfliktien määrä nolla. Burundissa puolestaan konflikteja on ollut useita, mutta timantteja tai öljyä ei sieltä löydy.
Taika kirjoittaa blogissaan osuvasti luonnonvarojen ja konfliktien välisten yhteyksien tarkastelusta. Blogipostauksessaan Taika pohtii sitä, että tekemämme kartan analysointi ei yksinään riitä selittämään niinkin laajaoja ja monimutkaisia asioita kuin luonnonvarojen ja konfliktien välisiä yhteyksiä. Olen Taikan kanssa samaa mieltä siitä, että jotta ilmiötä voitaisiin tutkia tarkemmin, olisi mielekkäämpää ottaa huomioon myös muut luonnonvarat kuin vain timantit ja öljy.
Valuma-alueet, tulvaindeksit, virtaamat, järvisyysprosentit…
Työskentelykerran loppupuolella meidät heitettiin altaan syvään päätyyn, kun saimme kokeilla tietokantaliitoksien tekemistä itse. Aluksi annettu tehtävä tuntui vaikealta ja altaan syvään päätyyn vajoaminen vääjäämättömältä lopputulemalta. Löimme Lotan kanssa viisaat päämme yhteen ja saimme yllätykseksemme yhdistettyä tietokannat niin, että kykenimme laskemaan tulvaindeksin keskiylivirtaaman ja keskialivirtaaman avulla. Järvisyyttä koskevan tiedon vieminen kartalle sujui ilman suurempia ongelmia, mutta diagrammit osoittautuivat pahimmiksi vastustajiksemme. Selvisin kuitenkin taistelusta voittajana ja sain kartan valmiiksi. Lopputulos on kuvassa 2.
Olen melko tyytyväinen karttaan, vaikkakin diagrammien puolesta Suomen etelärannikko on melko ruuhkaisen näköinen. Karttaa tarkasteltaessa voidaan huomata, että Suomen tulvaherkimmät alueet löytyvät etelä- ja länsirannikoilta. Tulvaindeksiltään matalimmat alueet puolestaan löytyvät Keski-Suomesta, Etelä- ja Pohjois-Savosta sekä Pohjois-Karjalasta. Matalan tulvaindeksin alueita näyttää kartan mukaan yhdistävän se, että niissä järvisyysprosentit ovat melko korkeita verrattuna etelä- ja länsirannikon tulvaherkkiin alueisiin. Länsirannikon tulvaherkkyyttä todennäköisesti selittävät länsirannikon suuret joet ja näiden alueiden tasaisuus ja pienet korkeusvaihtelut. Myös etelärannikon tulvaherkkyyttä selittänee alueen maltilliset korkeusvaihtelut. Etelä-Suomi on ainakin muuhun maahan verrattuna tiiviisti asuttua ja paljon rakennettua seutua, mikä mahtaa myös kasvattaa alueen herkkyyttä tulville ja lisätä tulvien aiheuttamia vahinkoja.
Taika nostaa blogissaan esille myös ilmastonmuutoksen aiheuttaman merenpinnan nousun ja varsinkin länsirannikolla vaikuttavan maankohoamisen vaikutukset alueiden tulvaherkkyyteen. Lisäksi Taika mainitsee myös mahdollisten ilmastonmuutoksen aiheuttamien rankkasateiden vaikutukset tulviin. Alueen tulvaherkkyyteen vaikuttavatkin monet eri tekijät, kuten ilmastonmuutos, jotka voivat tulevaisuudessa vaikuttaa arvaamattomillakin tavoilla tulvien esiintymiseen.
Lähteet:
Jaakkola, T. (2024) Tietokantojen tunnelmissa – Konflikteja Afrikassa ja tulvia Suomessa. Viitattu 8.2.2024. https://blogs.helsinki.fi/jztaika/2024/02/01/tietokantojen-tunnelmissa-konflikteja-afrikassa-ja-tulvia-suomessa/