Hei

Viimeinen kurssikerta on takana, joten tämä taitaa olla viimmeinen blogi postaus. Takana on nyt noin parin kuukauden verran Qgis taistelua ja fiilikset on hyvät. Paljon kehitystä on tapahtunut ensimmäisiin kurssikertoihin verrattuna ja olen tyytyväinen tämän hetkisseen taitotasooni. Viimeisen kurssikerran agenda oli tehdä kartta itse valitusta aiheesta ja alueesta. Tälläinen tehtävänanto sopii minulle täydellisesti, sillä milenkiinto tekemiseen säilyy paljon paremmin, kun itse aihekkin on mielenkiintoisa.

Aloitin tehtävän valmistelun etsimällä mielenkiintoista materiaalia. Lähes ensimmäisenä vastaan tuli Helsingin kaupungin tie kartta. Pidin kartan laajuudesta ja tarkuudesta, joten päätin valita Helsingin kaupungin alueen omaksi alueeksi. Seuraavaksi lähdin etsimään muuttujia, joita voisin tarkastella kartalla. Pienen etsinnän jälkeen vastaan tuli Helsingin liikenneturvallisuuskysely asukkaille vuodelta 2020. Tarkastelin tiedostoa, joka oli shapefile muodossa ja löysin sieltä kohdan nimeltään turvaton tienylityspaikka. Kysely on Helsingin kaupunkiympäristön toimialan tuottama. Samassa kyselyssä oli muitakin tieturvallisuuteen viittaavia kysymyksiä, mutta päätin tarkastella turvattomia tienylityspaikkoja. Hain vielä pohjakartan projektiini viikon 4. tiedostoista, jonka jälkeen sain kartan 1. valmiiksi. Kartassa 1. on siis vuoden 2020 tieliikenneturvallisuuskyselyn tuloksista koostettu kartta, jossa näkyvät turvattomiksi koetut tienylityspaikat Helsingissä.

Ensimmäinen muuttuja on siis kasassa, joten aika etsiä seuraava. Pienen etsimisen ja pohdinnan jälkeen löysin csv-tiedoston, jonka on niin ikää Helsingin kaupunkiympäristön toimialan tuottama. Csv-tiedostossa oli jokainen tieliikenneonnettomuus Helsingissä vuodesta 2000 lähtien ja niiden koordinaatit. Artun avustuksella sain muunnettua koordinaatit pisteiksi kartalle ja näin ollen vuoden 2021 tieliikenne onnettomuudet kartalle. Pintä hiomista ja toinen kartta olikin jo valmis. Karttassa 2. nähdään kaikki tieliikenne onnettomuudet vuonna 2022. Tässä kohtaa molemmat kartat ovat suhteellisen sekaisia, eikä ne yksinään tuota uutta tietoa.

Niimpä päätin tutkia, kuinka paljon tieliikenne onnettomuuksia tapahtui turvattomiksi koettujen tienylityspaikkojen lähistöllä. Aloitin bufferoimalla turvattomat tienylityspaikat. Kokeilin sopivia bufferietäisyyksiä ja päädyin 30 metriin. Tämän jälkeen selvitin, mitkä tieliikenneonnettomuudet ovat sattuneet turvattomien tienylityspaikkojen läheisyydessä. Lopputuloksen näkee kuvassa kolme, jossa on turvattomiksi koettujen tienylityspaikkojen (30 m) läheisyydessä sattuneet tieliikenne onnettomuudet vuonna 2021. Projektin lopuksi keräsin tietoja yhteen, joka sai minut yllättymäään täysin.

Tieliikenne onnettomuuksia sattui Helsingissä 802 kappaletta vuonna 2021. Näistä 268 sattui turvattomiksi koettujen tienylityspaikkojen läheisyydessä. Tämä vastaa 33% prosenttia kaikista tieliikenneonnettomuuksista. Eli joka kolmas tieliikenneonnettumuus vuonna 2021 on tapahtunut jo vuonna 2020 turvattomiksi koetuilla tienylityspaikoilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki onnettomuudet ovat sattuneet tien ylittäjille näissä paikoissa.

En ole ihan varma mitä kartalla ja tiedolilla voisi tehdä, mutta joka tapauksessa tehtävän tekeminen on ollut hyvin mielenkiintoista ja mukavaa. Tämä kurssi taitaa pikkuhiljaa jäädä tähän. Ehkä muutamia korjauksia aiempiin teksteihin, mutta muuten se on moi moi.  

Lähteet:

Tieliikenne onnettomuudet Helsingissä (2021), https://hri.fi/data/en_GB/dataset/liikenneonnettomuudet-helsingissa

Liikenneturvallisuuskysely Helsingin asukkaille (2020), https://hri.fi/data/en_GB/dataset/helsingin-liikenneturvallisuuskysely-asukkaille

Helsingin tiekartta, https://hri.fi/data/en_GB/dataset/helsingin-liikennevaylat/resource/a678f192-871d-486d-b45b-32a3a343f85a

Kuudes viikko lähti käyntiin keskiviikko aamuna, jolloin lähdimme pienelle aamu kävelylle. Kävelyn yhteydessä tutustuimme Epicollect5 -sovellukseen, jonka avulla pystyy keräämään dataa ja merkitä niite kartalle. Kiertelimme lähiympäristössä ja merkitsimme pisteitä kartalle, joihin liitimme sovelluksen avulla ominaisuustietoja. Näitä olivat esimerkiksi kohteiden visuaalinen houkuttelevuus ja kokemus kohteen turvallisuudesta. Aamureippailun jälkeen palasimme sorvin äären ja aloimme tutustumaan kerättyyn dataan.

Latasimme keräämämme aineiston ja rupesimme työstämään sitä Qgis – ohjelmalla. Harjoittelimme csv-tiedostojen tuontia, jonka jälkeen interpoloimme kartan aineistosta. Valitettavasti kartta on jäänyt matkan varrelle, enkä juuri nyt jaksa työstää karttaa uudelleen. Tästä huolimatta siirryin itsenäisten tehtvävien pariin.

Hasardit

Kurssikerran itsenäistehtävien tarkoituksena oli tuottaa kolme karttaa, joiden teemana ovat hasardit. Tavoitteena oli tuottaa materiaalia, jota voisi opettajana käyttää tuntiopetuksessa. Oli siis hypättävä opettajan saappaisiin ja ruvettava hommiin.

Kävin hakemassa inspiraatiota muiden blogipostauksista. Ei mennyt kauaa, kun törmäsin Joona Korhosen blogiin, josta bongasin mielenkiintoisen kartan. Kartta kuvasi aikavälillä 2000-2013 pudonneita tai löydettyjä meteoriittejä koko maailmassa. Tästä sain idean, jonka halusin toteuttaa. Tarkoituksena oli tuottaa kolme karttaa maahan osuneista tai löydetyistä meteoriiteistä eri aikaväleillä. Lähdin kokeilemaan miten kartat taittuu ja yllätyksekseni en edes tarvinut ohjeita. Kartat oli erittäin helppo tuottaa, mikä vahvisti tunnetta siitä, että olen oikeasti oppinut jotain.

Kuvassa 1. on ensimmäinen kartta mikä on käytännössä identtinen Joonan kartan kanssa. Kartasta näkee kaikki tiedossa olevat meteoriitit aikavälillä 2000-2013. Tietokanta rajoittui vuoteen 2013, joten siksi tämä aikaväli. Meteoriittitietokanta on NASA:n tuottama. Tarkastelen karttoja blogin loppuosassa, jotta blogi olisi hiemman selkeämpi. Toinen tekemäni kartta on tismalleen samanlainen, paitsi aikavälinä toimii 1900-2000. Kartan näkee kuvasta 2. Kolmas kartta jatkaa trendiä, mutta tällä kertaa aikaväli on 1800-1900. Kartan näkee kuvasta 3. Nyt valmiina on siis kolme karttaa, jotka kuvastavat tiedossa olevia meteoriittejä eri vuosisadoilla.

Aloitetaan tarkastelu kronologisessa järjestyksessä eli ensimmäisen kartta 3. Kartasta pistää silmään ensimmäisenä meteoriittien määrä Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Intiassa. Meteoriittien määrä on valtava verrattuna myöhempien aikavälien metoriitti määriin. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta arvelisin, että aikavälillä on osuutta asiaan. Toinen mielenkiintoinen seikka on Etelämanner, jossa ei ole yhtään tiedossa olevaa meteoriittiä 1800-luvulla. Syy tähän löytyikin wikipediasta, jonka mukaan ensimmäinen pysyvä tukikohta perustettiin Etelämantereelle vasta vuonna 1943. Se selittääkin, miksi meteoriittejä ei välttämättä ole löydetty.

1900-luvulla asiaan on kuitenkin tullut muutos kartan 2. mukaan. Etelämantereen meteoriitti määrä on räjähtänyt ja tiedossa olevia meteoriittejä onkin 1900-luvulla Etelämantereellä jo monia kymmeniä. Euroopan meteoriitti määräkin on romahtanut verrattaen 1800-lukuun. Nyt meteoriittäjä onkin osunut Pohjois-Afrikkaan erittäin paljon. Vaikka viimeisessä kartassa aikaväli on vain 13 vuotta, niin meteoriittien määrä ei ole paljoakaan pienempi, kuin edellisisä kartoissa.

Jos mieten hetken karttoja opettajan saappaissa, niin kartat saattaisivat sopia opetuskäyttöön. Ne eivät ole asioita mullistavia, mutta niiden kautta voisi mielestäni harjoitella näkemään totuutta esitetyn kartan läpi. Esimerkkinä Etelämanteren meteoriitit. Se, että 1800-luvulla ei ole yhtään tiedossa olevaa meteoriittä Etelemämantereella, ei tarkoita etteikö niitä olisi siellä. Niitä ei vain välttämättä ole löydetty. En tiedä miksi tälläistä pohtimista voisi kutsua, mutta ainakin omasta mielestä se on erittäin mielenkiintoista. Päätän nyt kuitenkin tähän tämän postauksen ja palaan asiaan ensiviikolla, jolloin onkin kurssinviimeiset tuunnit.

Moi moi.

Lähteet:

Korhonen, J (2023) Viikko 6. https://blogs.helsinki.fi/kojoona/2023/02/22/viikko-6/

Wikipedia, Etelämanner (Luettu 19.03.2023)  https://fi.wikipedia.org/wiki/Etel%C3%A4manner

Meteoriittitietokanta (NASA)                                                      https://data.nasa.gov/Space-Science/Meteorite-Landings/gh4g-9sfh

Taas on yksi viikko vierähtänyt ja uusia asioita on opittu. Tällä viikolla harjoittelimme bufferointia ja erilaisia analyysejä. Bufferointi sujui mielestäni hyvin, mutta sen analyysit tuottivat päänvaivaa. Tunnilla pohdin kurssikaverini Petran kanssa lentokentän melualueiden asukasmääriä ja lopulta selvisi, että olin valinnut väärän sarakkeen ja oma tulokseni moninkertainen oikeaan verrattuna. Lopputunti kului kuitenkin mutkitta ja tehtävät tuli tehtyä.

Tällä viikolla ei blogiin ilmesty uutta karttaa, vaan pohdin itsenäistehtävien suorittamiseen liittyviä ongelmia ja oivalluksia. Tällä hetkellä koen oman QGIS osaamisen olevan suhteellisen hyvällä tasolla. Osaan käyttää erilaisia työkaluja erilaisiin tarkoituksiin. Osaan tuota QGISiin tiedostoja, joita osaan käsitellä tarvittavilla tavoilla. On kuitenkin jatkettava uuden oppimista, jotta kehitys ei tyssäisi paikalleen.

Tällä hetkellä tarvisin harjoitusta absoluuttiseten numeroiden muuntamisessa prosentteihin. Tähän auttaisi tunnilla seuraaminen. Koen, että opin parhaiten vain seuraamalla jonkun työskentelyä QGIS -sovelluksessaa. Silloin saan paremman käsitteeen niin sanotusta ’’workflow:sta’’. Se on mielestäni kriiittisin harjoittelua kaipaava alue, joka parantaisi QGISin käyttöä huomattavasti.

Ensimmäisessä blogipostauksessa (Vainio, R. Ensimmäinen kurssikerta 17.1) kerroin siitä, kuinka en saanut millään Join-toimintoa toimimaan. Nyt jos mietin toiminon käyttämistä, niin luulisin, että 10 kerrastta jokaisella saisin toiminnon toimimaan. Eli toisin sanoen, kehitystä on tapahtunut ja paljon. Odotan mielenkiinnolla kurssin jatkumista ja uusia haaasteita.

Ensi kertaan!

Lähteet:

Vainio, R. Ensimmäinen kurssikerta 17.1 (2023)

Ensimmäinen kurssikerta 17.1

Neljäs viikko lähti käyntiin suhteellisen hyvin, mutta heti tuntien jälkeen alkoikin takkuila. En enää tarkalleen muista mikä itsenäistetehtävien teossa mättäsi. Joka tapauksessa en saanut karttaa millään onnistumaan, vaan joka yrityksen jälkeen tuli vastaan vaan aina uusi ongelma. Nyt tätä neljättä viikkoa kirjottaessani, aikaa on kulunut lähemmäs kolme viikkoa kun olen viimeksi yrittänyt painia kartan kanssa.

Nyt muutama päivä sitten palattuani kartan pariin asiat olivatkin muuttuneet. Avasin tarvittavat tiedostot ja tadaa! Kartta valmistui käden käänteessä. Ruudukon tekeminen ja siihen tarvittavien tietojen liittäminen olikin suhteellisen helppoa. Olin positiivisesti yllättynyt. Kurssin ensimmäisiin tehtäviin saattoi kulua aikaa monia monia tunteja, mutta nyt tehtävät tuntuu sujuvan paljon paremmin.

Tekemässäni kartassa näkyy vierakielisten / muunkielisten absoluuttinen määrä neliökilometrin alueilla pääkaupunkiseudulla. Tilastokeskuksen mukaan ’’Vieraskieliseksi määritellään Suomessa henkilö, joka puhuu äidinkielenään muuta kieltä kuin suomea, ruotsia tai saamea.’’ Saame olisi saattanut unohtua, ellen olisi tarkastanut mikä virallinen määritelmä on. Kuitenkin, kartassa 1. näkyy neliökilometreittäin, missä asuu eniten vieraskielisiä. Väriltään punaisimman alueet sijoittuvat Espoon keskuksen, Myyrmäen, Otaniemen ja Itäkeskuksen alueille. Tulos on mielenkiintoinen, sillä Pieti Raunion kartta, joka näyttää ulkomaiden kansalaisten absoluuttisen määrän samalla ruudukolla, poikkeaa huomatavasti omasta. Se luultavasti tarkoittaa sitä, että ulkomaiden kansalaiset osaavat mahdollisesti Suomea tai Ruotsia, joten heitä ei lasketa vieraskielisiksi.

Tämän viikon tehtävät on edistänyt paljon oppimista ja osaamista. Jatkamme kuitenkin seuraavalla viikolla eli viikolla viisi, joten heippa!

Lähteet:

Raunio, P. Viikko 4 (2023)  https://blogs.helsinki.fi/piraunio/2023/03/07/viikko-4/

Tilastokeskus, Vieraskielinen on yhä monessa kunnassa harvinaisuus (2011) https://www.stat.fi/tup/vl2010/art_2011-06-21_001.html

Hei

Tähdet alkavat osumaan kohdalleen, kun karttojen luominen on pikkuhiljaa olemaan helpompaa. Tämän viikon tehtävät etenivät lähes mutkitta ja paljon sujuvemmin verrattuna viime viikkojen tehtäviin. Olen huomannut, että oppiminen on huomattavasti mukavempaa ja helpompaa kun on paikanpäällä seuraamassa opetusta.

Tällä viikolla harjoiteltiin muun muassa tiedon liittämistä muista ohjelmista ja tietokantojen yhdistämistä. Vihdoin myös sain ratkaisun ensimmäisessä blogissa törmäämääni ongelmaan Join-toiminnon kanssa. Ongelmana oli ollut tietokantojen yhteisien nimittäijin puuttuminen ja ääkkösten ongelmallisuus. Nyt kuitenkin sain toiminnot toimimaan ja lopputulokseski sain kartan, joka näkyy kuvassa 1.

Kartasta on havaittavissa Suomen valuma-alueiden tulvaindeksi ja järvisyysaste. Valuma-alueet hahmottuvat Suomen rajojen päälle ja legendasta on nähtävissä, mitä värit kartassa tarkoittavat. Tulvariskialueet sijoittuvat pääosin rannikoille, mutta muutamia paikkoja sisämaassakin on, jotka ovat tulva-alttiita. Kartta on rajattu valuma-alueisiin, joten tulva-alueet saattavat sijaita syvemmällä sisämaassa. Vesi.fi sivuston tulvariskialueet artikkelissa kerrotaan, että merkittävistä tulvariskialueista 18 sijaitsee sisämaan vesistöjen varrella ja 5 rannikolla. Kartan perusteella päättelisi enemmänkin, että riskialueet sijaitsevat rannikolla. Kartasta kuitenkin voi havannoida valuma-alueiden järvisyysasteen. Mitä korkeampi pylväs on, sitä järvisempi valuma-alue on. On huomattavissa siis jonkinlainen korrelaatio tulvaindeksin ja järvisyyden kanssa.

Tämä kurssi kerta oli mielestäni hyvin onnistunut. Karttani on suhteellisen hyvä, pidän erityisesti sen väreistä. Aluksi värien valinta tuntui vaikealta, mutta kokeilemalla oikeat värit sattuivat kohdalleen. Järvisyysasteen pylväisiin sain inspiraatiota Luukaksen blogista (L. Mickelsson, 2023). Muutenkin hänen karttansa värit mielyttivät silmää.

Siinä kuitenkin kaikki tältä kertaa. Nähdään ensiviikolla!

Suomen ympäristökeskus (2021), Tulvariskialueet, 04.06.2021,

Tulvariskialueet

L. Mickelsson (2023). Viikko 3, 05.02.2023,

Viikko 3

 

Hei

Toinen viikko lähti kankeasti alkuun. Odotin innolla pääseväni taas geoinformatiikan pariin, mutta valitettavasti en kerennyt ja tunnit jäivät välistä. Ei siis auttanut muuta kuin käydä tunnin materiaaleja läpi ja yrittää tehdä tehtävät ohjeiden avulla. Se osottautuikin yllättävän haastavaksi ja aikaa vieväksi.

Aloitin ohjeiden tarkistelun ja sain jonkinlaisen käsityksen mikä on tämän viikon tehtävän tarkoitus. Niimpä rupesin käymään ohjeita kohta kohdalta läpi ja lopulta sainkin aikaan ensimmäisen kartan joka näkyy kuvassa 1. Kuva esittää vääristymän määrän TM35FIN- ja Mercatorin-projektion välillä. Kartta osoittaa, miten vääristymä kasvaa aina mitä pohjoisemmaksi mennään. Etelä-Suomessa vääristymäkerroin on yli puolet pienempi kuin Pohjois-Suomessa. Vääristymä johtuu Mercatorin projektiosta, jossa mittakaava kasvaa kun siirrytään kohti napoja. Tällöin nimenomaan Suomen kohdalla pohjoisemmat alueet näyttäytyvät kartalla huomattavasti suurempina.

Kun olin saanut kartan valmiiksi niin päätin katsoa kurssitovereiden karttoja varmistaakseni, että oma karttani on edes jokseenkin samankaltainen. Karttani oli samankaltainen, mutta huomioni kiinnittyi Lucas Yonin blogiin, jossa hän oli pistänyt merkille, miten skaala ja vyöhykejako vaikuttavat siihen miten väristymät näyttäytyvät lopputuloksessa. Selasin muutaman muun blogin ja totesin itsekkin, miten kartan skaala ja vyöhykejako vaikuttavat. On hyvin mielenkiintoista miten noinkin ’’pieni’’ asia voi vaikuttaa erittäin merkittävällä tavalla kartan luonteeseen.

Siinäpä kaikki tältä kertaa! Palataan astioille.

Lähteet:

Yoni, L. (2023). Viikko 2: Hieman ärsytti, mutta ei se haitannut, 30.01.2023, https://blogs.helsinki.fi/luberger/