University of Helsinki
”QGIS, älä kaadu!”
Miten luento sujui?
Luennolla työskentelimme jälleen QGIS-ohjelman parissa. Kurssikerta sujui varsin nopeasti, koska jälleen kerran uusiin tehtäviin tutustuminen vei yllättävän paljon aikaa. Teimme luennolla kaksi eri karttatehtävää, joiden laatiminen onnistui suhteellisen samalla tavalla. Ensimmäisen kartan teimme Afrikan maanosasta opettajan johdolla (kuva 1). Toista karttaa (kuva 2) saimme aloittaa kurssikerran lopussa, mutta jäin loppujen lopuksi taas kerran kavereiden kanssa tekemään tehtävän loppuun luennon jälkeen.
Aluksi tehtävät tuntuivat hankalilta ja monimutkaisilta, mutta näppäimet ja tehtävänvaiheet alkoivat hahmottua selvemmin, kun niitä joutui toistamaan monta kertaa QGIS-ohjelman kaatuillessa uudestaan ja uudestaan. Sain lopulta molemmat harjoitukset onnistuneesti valmiiksi ja se on pääasia.
Tehtävä Afrikasta
Ensimmäinen kartta (kuva 1) tehtiin siis Afrikasta, jossa kuvataan maanosan öljykenttien, konfliktien ja timanttikaivoksien määrää. Kartan ulkoasu ei täysin miellytä silmääni, mutta ainakin se kuvaa onnistuneesti oikeita, tehtävässä haettuja asioita. Kartassa keltaisella on merkittynä öljykenttäalueet, punertavina pisteinä konfliktipaikat ja violetin sävyllä timanttikaivoksien sijainnit. Pisteet ja alueet erottuvat kartasta hyvin, mikä tekee sen tulkinnasta helpompaa. Kartassa valtionrajat helpottavat alueiden ja pisteiden sijainnin hahmottamisessa, ja ne ovatkin kartassa melkeinpä välttämättömät. Pienimmät saaret eivät kuitenkaan näy pienessä karttakuvassa kovin hyvin.
Kartasta huomaa, että öljykentät sijoittuvat selkeästi suurimmilta osin Pohjois-Afrikkaan. Muiden kurssilaisten blogeja lukiessa löysin tähän liittyvän vastauksen Salla Kärkkäiseltä blogissaan: ”Viikko 3: Toistojen kautta se avautuu!”:
”Maallikon silmin timanttien ja öljyn määrä on selkeästi yhteydessä konfliktien määrään. Mielenkiintoista on, että konflikteja on, vaikka timanttien ja öljyn ajattelisi tuovan varallisuutta alueelle. Syynä voisi olla se, että varallisuus jakautuu huonosti eri ihmisryhmien välille. Afrikan maat ovat vanhoja siirtolaismaita, ja se on jättänyt jälkensä niiden yhteiskuntiin.”
– Salla Kärkkäinen
Salla Kärkkäisen tulkinta on erittäin oivaltava ja mielenkiintoinen, mutta on myös hyvä muistaa, että kartan aineistolla ei välttämättä ole suoraa syy-yhteyttä. On paljon muita tekijöitä konfliktien syntymiselle kuin kartassa näkyvät timantit ja öljykentät, niin kuin Sallakin blogissaan mainitsee.
Toinen karttatehtävä Suomen tulvaindeksistä
Toinen kartta (kuva 2) kuvaa Suomen järvisyyttä ja valuma-alueita. Siinä valuma-alueet ovat merkittynä punaisen eri sävyillä vaaleimmasta tummimpaan, jossa vaalea tarkoittaa pienempää osuutta, kun taas tummempi suurempaa osuutta. Taustaväri on tummemman harmaa, jotta vaaleimmat alueet erottuisivat kartasta selvemmin. Karttaan on myös merkittynä joet sekä järvet, jotka liittyvät kartan teemaan ja joiden avulla voi vielä paremmin ymmärtää järvisyyden ja valuma-alueiden jakautumista Suomessa. Järvisyysprosenttia on kuvattu tummansinisillä pylväillä. Mitä korkeampi pylväs, sen suurempi järvisyysprosentti.
Kartasta voi huomata, että suurimmat valuma-alueet sijoittuvat Pohjanmaalle. Alueella ei ole myöskään paljon järviä, joka on isona syynä tulvien kohonneeseen riskiin. Pohjanmaalla joet virtaavat laakeammilla alueilla, ja kun järviä on niukasti, joista tulee tulvaherkempiä ja tulvivat helposti maa-alueelle. Ilmiö voimistuu keväällä, lumen ja jään sulamisvaiheessa, jolloin jokiin vapautuu entistä enemmän vettä.
Toinen suurempi valuma-alue sijoittuu Lappiin, jossa suurimmat tulvat aiheutuvat myös keväällä suuren lumi- ja jäämäärän sulaessa. Lapissa kuitenkin on enemmän järviä, jotka ”sitovat” tulvavettä hyvin. Järvet ovat myös voineet muodostua osittain sulamisvesien kerääntymisestä yhteen kohtaan. Järvisyysprosentti on korkealla myös Itä- ja Keski-Suomessa, jossa tulvia ei esiinny paljoakaan. Järvien ja valuma-alueiden välillä voikin nähdä selvän yhteyden: Siellä missä järvisyysprosentti on korkea, valuma-alueiden määrä on pienempi ja tulvariski pienenee. Puolestaan alueilla, jossa järviä ei ole niin paljon, valuma-alueita esiintyy enemmän ja tulvariski kasvaa.
Lisäksi voi vielä huomata yhden tekijän tulvariskin ilmaantuvuudessa. Tämän Lotta Sainio selittää hyvin blogissaan: ”Viikko 3: Afrikkaan ja Suomen valuma-alueille”. Tietoa on ilmeisesti lainattu myös netistä omien tulkintojen tueksi.
”Kartasta voidaan myös päätellä, että järvisillä alueilla tulvariski on pienempi kuin meren lähettyvillä. Meren lähettyvillä tulvat liittyvät yleensä myrskyihin, kun taas jokien ja järvien lähettyvillä tulvat ovat kevättulvia, jotka syntyvät lumien sulaessa” (SYKE, 2021)
– Lotta Sainio
Lopputunnelmat
Kurssikerran tehtävät olivat loppujen lopuksi ihan mielenkiintoisia. Opin tehdyistä työvaiheista paljon ja ainakin se tuli toistettua useampaan otteeseen… 😀 Vaikka aluksi oli vaikeuksia, niistä päästiin eteenpäin ja lopuksi asiat sujuivatkin jo kuin luistettu.
Näihin kuviin ja tunnelmiin 🙂
Käytetyt lähteet:
Kärkkäinen S. (2022) Viikko 3: Toistojen kautta se avautuu, (luettu 3.2.2022), saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/karkkais/
Sainio L. (2022) Viikko 3: Afrikkaan ja Suomen valuma-alueille, (luettu 3.2.2022), saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/salotta/
(Lotta Sainion käyttämä lähde: SYKE, 2021. Tulvariskialueet. Saatavilla: https://www.vesi.fi/vesitieto/tulvariskialueet/)