Geoinformatiikan menetelmät 2 – Ensimmäinen kurssikerta

 

Helsingin väylien päällekkäisanalyysit ja niiden analysoiminen

Overlay- eli päällekkäisanalyysissä yhdistellään ja vertaillaan päällekkäisten karttatasojen kohteita. Tuloksena syntyy karttakohteita, joissa keskeistä on aiheeseen liittyvien ominaisuustietojen liittäminen. Operaation tarkoituksena on kerätä uutta alueinformaatiota uusilta karttatasoilta.

 

Lahdenväylän ja Vihdintien bufferointi

Tehtävässä oli tarkoituksena kartoittaa Helsingin sisääntuloväylien maanpeite 250 metrin halkaisijalla. Toin tehtävälle määrätyt aineistot ArcGis-ohjelmaan ja loin väylille bufferialueet (kuva 1), selvittäen, mitä taustakartan aluetiedoista jää bufferin sisäpuolelle, lähelle tietä.

Kuva 1 – Vihdintien ja Lahdenväylän bufferoidut alueet

 

Kuvassa Vihdintietä on kuvattu pinkillä värillä, kun taas Lahdenväylää punaisella värillä. Kartasta näkyy, mihin alueille tiet ovat tarkalleen sijoittuneet Helsingissä. Itse bufferialueen sisällöistä saa selkeämmän kuvan, jos zoomaa hieman lähemmäs tutkimaan karttaa. Ensimmäisessä tehtävässä käytettiin clip-toimintoa, jonka tarkoitus on luoda uusi layer leikkaamalla piste-, viiva-, tai aluetyyppistä layeria aluetyyppisen layerin ulkorajoilla. Clip-toiminnon avulla saimme siis tehtävässä aikaan bufferialueet sekä niiden sisältävän tiedon.

 

Kun olin saanut haluamani kartan valmiiksi, aloin laskemaan bufferialueen sisälle jääneiden maankäyttömuotojen pinta-aloja. Keräsin ArcGis-ohjelman avulla tiedot pinta-aloista hehtaareina Add Geometry Attributes-työkalun avulla ja siirsin saadun aineiston Excel-sovellukseen. Muutin aineiston muodon prosenttiosuuksiksi ja tein sen jälkeen molemmista väylistä erilliset piirakkadiagrammit (kuva 2 ja kuva 3).

Kuva 2 – Vihdintien bufferialueen maanpeitemuotojen prosenttiosuudet.

 

Kuva 3 – Lahdenväylän bufferialueen maanpeitemuotojen prosenttiosuudet.

 

Vihdintien diagrammissa (kuva 2) selkeimpänä enemmistö maanpeitemuotona tien reunamilla on puusto ja toiseksi yleisin vettä läpäisemätön pinta. Vihdintien bufferialueella puolestaan prosentuaalisesti vähiten löytyy avokallioita ja vesistöjä, joita on yhteensä ainoastaan kolme prosenttia. Peltoja ei löytynyt merkittävästi kummastakaan bufferialueesta, joten päätin jättää ne diagrammeista kokonaan pois.

 

Lahdenväylän diagrammissa (kuva 3) suurimpien prosenttiosuuksien edustajat ovat puolestaan matala kasvillisuus sekä muut tiet. Vesistöt ja avokalliot ovat myös prosentuaalisesti vähäisiä Lahdenväylän alueella niin kuin Vihdintien alueellakin huomattiin olevan.

 

Maankäyttö Helsingin eri kaupunginosissa

Tehtävässä valitsimme Helsingistä kolme eri kaupunginosaa tarkastelun kohteeksi: Kumpulan, Käpylän ja Toukolan. Käytin tehtävässä samaa pohjakarttaa kuin aikaisemmassa tehtävässä, mutta toin ArcGis-ohjelmaan maanpeiteaineiston, jonka sain valitsemilleni kaupunginosille sopivaksi intersect-työkalulla. Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksen julkaisuissa ”Geoinformatiikka luonnonvarojen hallinnassa” (julkaisut 7, 2015) kerrotaan tarkemmin tehtävässä käytettyjen työkalujen toiminnasta. Intersectin eli kaksoisleikkauksen tarkoituksena on leikata pois kaikki piirteet, jotka eivät osu alueelle, jotka valitut karttatasot peittävät. Toisin sanoen kaksoisleikkauksen avulla saadaan rajattua halutuista aineistoista alueet ja tiedot, joita tarvitaan tehtävässä. Aiemmin käytettyä clip-toimintoa voidaan puolestaan kuvailla ”piparkakkumuotiksi”, jonka muodostama uusi karttataso sisältää pelkästään lähtötason ominaisuustietotaulun kentät.

 

Tehtävän tavoitteena oli siis tarkastella Kumpulan, Käpylän ja Toukolan rakennettuja alueita verrattuna alueisiin, joissa esiintyy enemmän luontoa. Muutimme alkuperäisestä aineistosta koodin avulla tiedot muotoon ”rakennettu” sekä ”luonto”. Kaksoisleikkauksen ja aineiston muokkaamisen jälkeen syntyi haluamani näköinen kartta (kuva 4) ja sitä havainnollistava diagrammi (kuva 5).

Kuva 4 – Helsingin kaupunginosien, Kumpulan, Käpylän ja Toukolan maankäyttömuodot.

 

Kuva 5 – Pylväsdiagrammi Helsingin kaupunginosien maankäyttömuodoista (%).

 

Karttakuvasta ja diagrammista voidaan huomata alueiden maankäyttömuotojen olevan suhteellisen samankaltaisia. Jokaisessa valitsemassani kaupunginosassa luontoa on hieman suurempi prosentuaalinen osuus kuin rakennettua ympäristöä. Luontoa on eniten kuitenkin Toukolassa, joka oli mielestäni hyvin oletettavaa, kun taas vähiten Käpylässä. Karttakuva puolestaan havainnollistaa rakennetun alueen ja luonnon sijoittumista alueille. Aineistossa voidaan nähdä myös ongelmakohtia, kuten ”muu paljas maa”-luokan luokittelu ”rakennetuksi ympäristöksi”. Käsitteeseen ”muu paljas maa” voi muun muassa kuulua alueita, jotka silmämääräisesti voitaisiin luokitella luonnonmukaisiksi eikä niinkään rakennetuiksi ympäristöiksi. Voi siis olla mahdollista, että luokkaan kuuluu alueita niin rakennetusta kuin luonnonmukaisesta ympäristöstä.

 

 

Käytetyt lähteet:

Helsingin seudun maanpeiteainesto 2020 (HSY), saatavilla: https://kartta.hsy.fi/

HSY, saatavilla: https://kartta.hsy.fi/

Holopainen et al. (2015). Geoinformatiikka luonnonvarojen hallinnassa. Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksen julkaisuja 7, saatavilla: http://hdl.handle.net/10138/166765