Toinen kurssikerta: yksinkertaisia laskutoimituksia ja projektiovertailua

Toinen kurssikerta lähti hyvin käyntiin edelliskertaa parempien yöunien saattelemana: pysyin tahdissa mukana ja kaikki tuntui etenevän loogisesti ja selkeästi. Aivan lopussa putosin kuitenkin hieman kyydistä, ja päätin taas jatkaa kartat loppuun harjoituskerran jälkeen. Tallensin myös tekemäni karttatasot, jotta ne eivät katoaisi sulkiessani ohjelman. Palatessani viimeistelemään karttoja luulin kuitenkin kadottaneeni karttatasot ja ehdin jo säikähtää, että joudun tekemään kaiken alusta. Loppujen lopuksi tajusin onneksi tarkistaa lataamani karttatason attribuuttitiedot, joista löysin jo aiemmin tekemiäni laskelmia. Tallentamani karttatason avulla oli helppo luoda loput karttatasot, joita käytin harjoitellessani.

Tämä kurssikerta innosti minua erityisen paljon, sillä karttojen tekemiseen vaadittiin jo hieman matematiikkaa. Toki kyseessä oli yksinkertainen jakolasku, jonka tietokone suoritti alle sekunnissa, mutta sisäinen matikkaintoilijani heräsi silti tällaisen teknologian hyödyntämisestä. Aineistona käytimme kurssikertaa varten jaettua Suomen kunnat -paikkatietoaineistoa.

Kirjoittaessa tuntuu vaikealta selittää, mitä oikeastaan teimme, vaikka itse tekemisvaihe sujui melko yksinkertaisesti ja selkeästi. Alexander oli omassa blogitekstissään selittänyt selkeästi auki kaikki työvaiheet, ja pääsin sen avulla kätevästi alkuun omassa selostuksessani.

Kurssikerralla harjoittelimme yhdessä uusien karttatasojen luomista ja eri karttaprojektoiden vertailua ensin Robinsonin projektion avulla. Tarkoitus oli ilmeisesti käyttää myös Mercatorin projektiota, mutta jostain syystä Mercatorin projektio ei koskaan suostunut avautumaan omassa ohjelmassani, ja näkyviin tuli vain jokin virheilmoitus. Niinpä pysyttelin Robinsonissa ja muissa toimivissa projektioissa.


Kuva 1. Virheilmoitus yritettäessä vaihtaa projektionäkymäksi Mercatorin projektiota.

Aluksi harjoittelimme mittaustyökalun käyttöä sekä pituuksilla että pinta-aloilla. Vertailimme projektioiden eroja vaihtelemalla projektiota QGIS:n näkymän oikeasta alanurkasta.


Kuva 2. QGIS:n projektionäkymää voi vaihtaa kuvaan ympyröidystä kohdasta.

Karttaan luotujen pituusjanojen ja pinta-alojen avulla voitiin huomata eroja siinä, miten eri projektiot vääristävät oikeita pituuksia ja pinta-aloja. Tästä yksinkertaisesta tarkastelusta siirryttiin luomaan kokonaan uusia karttatasoja, joiden attribuuttitietoihin kerättiin “kerrostamalla” uusia pinta-alatietoja eri projektioista.


Kuva 3. Suomen kunnat -karttatason attribuuttitietoihin lisättyjä tietoja pinta-aloista ja pituuksista eri projektioissa.

Näiden eri projektioiden pinta-alojen vääristymiä suhteessa ETRS-TM35FIN -oletusprojektion pinta-aloihin voitiin vertailla jakamalla halutun projektion pinta-alatiedot TM35:n pinta-alatiedoilla. Tähän laskutoimitukseen käytettiin QGIS:n laskentatyökalua, joka laski sekunnin sadasosissa attribuuttitaulukkoon uuden sarakkeen, joka esitti vertailuarvot halutun projektion ja TM35:n välille. Nämä vertailutiedot voitiin esittää koropleettikarttana, jonka avulla on helppo tarkastella tietojen vääristymistä TM35-näkymään nähden.


Kuva 4. Robinsonin kokosuhde verrattuna TM35 -pinta-aloihin.

Tehtävänä oli jatkaa vertailuiden tekemistä itsenäisesti erilaisilla projektioilla. Kokeilin hieman arpomalla montaa erilaista projektiota, jotka näyttivät vääristävän Suomea eri tavoilla.

Alla olevassa kuvassa on Craster Parabolic -projektiosta luotu kartta, joka poikkeaa muista tekemistäni kartoista aika lailla. Myös itse projektio (alla) poikkeaa usein käytetyistä projektioista, joten ihmeelliset vääristymät eivät sinänsä yllätä. Vertailukartassa alueet näyttävät vääristyvän hieman epämääräisesti, kuitenkin jossain määrin pohjois-eteläsuuntaisina kaistoina.


Kuva 5. Craster Parabolic -projektion kokosuhde verrattuna TM35 -pinta-aloihin.


Kuva 6. Maapallo esitettynä Craster Parabolic -projektion avulla. (lähde: desktop.arcgis.com)

Seuraavaksi otin tarkasteluun Winkel Tripel -projektion, jossa vääristymä kasvaa selkeästi pohjoiseen mentäessä:


Kuva 7. Winkel Tripel -projektion kokosuhde verrattuna TM35 -pinta-aloihin.

Myös Liisa oli verranut Winkel Tripeliä TM35-projektioon, ja karttojemme legendat täsmäsivät toisiinsa, tosin Liisalla vaihteluvälejä oli hieman vähemmän kuin minulla.

Viimeinen tarkastelemistani projektioista oli ESRI:n The world from space -projektio, joka näyttää vertautuvan TM35 -pinta-aloihin siten, että vääristymä kasvaa luoteeseen siirryttäessä.


Kuva 8. The world from space -projektion kokosuhde verrattuna TM35-pinta-aloihin.


Kuva 9. The world from space -projektio näyttää jokseenkin tältä. (lähde: deviantart.com)

Pidin tästä kurssikerrasta erityisesti, ja tehtävät ovat tähän mennessä tuntuneet sopivan haastavilta: ei liian helpoilta eikä liian vaikeilta. Ensi kertaan! 🙂

-Sarianna

Lähteet ja viitteet

Alexander Engelhardt: Lesson 2. When a sacrifice pays off
Liisa Ahokas: Kurssikerta 2

Author: Sarianna Waldén

20-vuotias maantieteen 1. vuoden opiskelija Helsingin yliopistossa.

2 thoughts on “Toinen kurssikerta: yksinkertaisia laskutoimituksia ja projektiovertailua”

  1. Todella mielenkiintoisia projektioita olet löytänyt! Kartat ovat oikein siistin ja onnistuneen näköisiä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *