Pitääkö ”kansainvälisyydestä” vouhottaa vai riittäisikö opiskelijoiden tasavertainen kohtelu?

Jos yliopistolla pitää syystä tai toisesta englanninkielistä kurssia, niin on varsin todennäköistä, että sille osallistuu myös opiskelijoita, jotka eivät koe tarkoituksenmukaiseksi tai edes mahdolliseksi työskennellä ja opiskella suomen kielellä. Muussa tapauksessahan kurssin työkieleksi tai ainakin suullisen kommunikoinnin välineeksi kannattaa vaihtaa suomi. Mielestäni kielikysymys on vähintäänkin tutkijakoulutuksen tasolla varsin helppo, kun tällä hetkellä tieteen tekemisen kieli on miltei aina englanti ja sillä kielellä siis kaikkien tutkijoiden on taustasta riippumatta pystyttävä toimimaan.

Useammalla yliopistopedagogiikan kurssilla, jolle olen osallistunut, on käyty keskustelua ”kansainvälisten” opiskelijoiden muunkinlaisesta huomioonottamisesta opetuksessa. Minun on pakko myöntää, että noiden keskustelujen sävy on saanut ajoittain aikaan jopa ärsyyntymisen tunteita, koska se vaikuttaisi perustuvan erilaisuuden korostamiseen sen sijaan, että lähdettäisiin liikkeelle opiskelijoiden tasavertaisesta kohtelusta ihmisinä.

Jokaisen kurssin alkajaisiksi on tietysti hyvä kerrata ne pelisäännöt ja käytännöt, joita kurssille osallistujien odotetaan noudattavan. Tämähän on hyvä käytäntö riippumatta siitä keitä kurssille on osallistumassa. Moisen raamin sisällä jokaisen opiskelijan yksilöllisyys on luonnollinen ja välttämätön vaihtelun lähde, mutta ei kai tämän monimuotoisuuden huomioonottamisen tarvitse olla eroja korostavaa paapovaa ”ymmärtämistä” jos sen pystyy hoitamaan normaalilla mukautumisella vallitsevaan tilanteeseen?

4 thoughts on “Pitääkö ”kansainvälisyydestä” vouhottaa vai riittäisikö opiskelijoiden tasavertainen kohtelu?”

  1. Mukava huomata, että joku sanoo tämän asian ääneen (tai siis kirjoittaa sen näkyviin).

    Minustakin opiskelijoiden niin kuin muidenkin ihmisten tasa-arvoinen kohtelu edellyttää sitä, että kaikkiin sovelletaan samoja pelisääntöjä eikä ruveta katsomaan asioita sormien läpi vain siksi, että joku tulee jostakin toisesta kulttuurista. Erottelevaa luokittelua parempi vaihtoehto on se, että yritetään pikemminkin löytää samankaltaisia lähtökohtia opiskelijoiden(kin) kohtelulle kuin että “ymmärretään” jotakuta loputtomiin.

    Tämä kanta näyttää vähitellen voittavan alaa myös viranomaisten keskuudessa. Vielä vajaa kymmenen vuotta sitten meillä oli Ulkomaalaisvirasto, joka käsitteli Suomeen muualta pyrkivien ihmisten asiat. Tällä hetkellä meillä on kuitenkin ollut jo joitakin vuosia Maahanmuuttovirasto, mikä nimi antaa kyseisen viranomaisen toiminnasta aivan toisenlaisen signaalin kuin vanha nimi. Edellinen nimi korostaa meidän suomalaisten ja “noiden muiden” välisiä eroja, kun taas uusi nimi pyrkii selvästikin ilmentämään halua integroida muualta tulevat osaksi kantasuomalaisten yhteiskuntaa.

  2. Kaikkien opiskelijoiden pitäisi kaiketikin olla tasavertaisia. Maisteriohjelmamme opiskelijat osallistuvat ensitöikseen kurssille, jossa heitä opastetaan yliopisto-opintoihin. Tämän jälkeen he ovat osa opiskelijoiden muodostamaa ryhmää. He tekevät tekevät samat suoritukset kuin muutkin ja osallistuvat samaan opetukseen kuin muutkin. Yhteisesti sovituista pelisäännöistä on toisinaan muistuteltava erityisesti ryhmätöiden kohdalla, mutta tämäkin koskee kaikkia tasapuolisesti.

  3. Olen samaa mieltä. Oleellista on avata etukäteen vaatimustaso ja arviointikriteerit. Toisaalta opiskelukulttuuritaustasta johtuvat erot ovat todellisia ja niihin ainakin varautumalla etukäteen voi välttyä suuremmilta ongelmilta.

  4. Kurssillamme Koulutus kansainvälisessä toimintaympäristössä olemme pohtineet lähinnä opettajan ja opiskelijan välistä suhdetta. Useimmat vaikuttavat olevan samaa mieltä Reijon blogimerkinnän kanssa. Jäin kuitenkin miettimään, onko totta että eri etnisistä taustoista olevia kohdellaan tasavertaisesti – vai olemmeko kuplassa, jonka ulkopuolelle emme näe? Saatamme olla tasavertaisia ja korrekteja puheessamme, mutta olemmeko sitä aina teoissamme? Onko kv-opiskelijoiden kokemuksia tutkittu?

    Olen myös miettinyt, miten kansainväliset opiskelijat ja suomalaiset opiskelijat kokevat eri etnisistä kulttuureista tulevat. Onko kv-opiskelijoiden helppo päästä mukaan suomalaisten opiskelijapiireihin? Onko suomalaiselle helppoa ja luontevaa ottaa kontaktia kv-opiskelijaan?

    Käsitykseni mukaan kv-opiskelijat liikkuvat aika lailla keskenään. Mitä yksittäinen opettaja voisi asialle tehdä? Olet(te)ko huomanneet kv-kursseillanne jännitteitä suomalaisten ja kv-opiskelijoiden välillä?

    Entä vuorovaikutus eri kulttuuritaustaisten opiskelijoiden välillä? Keskustelin lounaalla erään opettajan kanssa ja hän kertoi, että suomalaisen muslimiopiskelijan (kantasuomalainen, joka on kääntynyt muslimiksi ja pitää huntua) seuraa vältellään.

    Mitä opettaja voi tehdä edistääkseen kulttuurien välistä vuorovaikutusta, jos opiskelijat eivät ole tähän halukkaita?

Comments are closed.