Akateemisen tiedon paikka nyky-yhteiskunnassa

Suurin osa ihmisten päätöksistä perustuu uskomukseen siitä, että heillä on käytettävissään tietoa, joka auttaa arvioimaan tekojen todennäköisiä seurauksia. Ihmisten päätöksenteossa käyttämä tieto voi olla tuotettu erilaisissa tiedonmuodostukseen erikoistuneissa instituutioissa tai se voi pohjautua heidän henkilökohtaisiin kokemuksiinsa. Akateemisella tiedolla on pitkään ollut erityisasema ylimpänä ja objektiivisimmin tuotettuna tiedon tuottamisen tapana yhteiskunnassa. Akateeminen tiedontuotto eroaa muista tiedontuotontavoista erityisesti siinä, että se pohjautuu vahvasti logiikkaan ja argumentaatioon sekä tiedon koettelemiseen ja kriittiseen arviointiin. Perinteisesti akateeminen tieto ja puhetapa ovat olleet kohtalaisen pienen akateemisen eliitin käytössä, vaikkakin tieto on poliittisen päätöksenteon kautta vaikuttanut kaikkien yhteiskunnan jäsenten elämään. Nykyään akateemisen puhetavan kaltainen argumentaatio näyttää kuitenkin informaatiotekniikan kehityksen myötä levittäytyneen yhä laajenevassa määrin kansalaisten käyttöön.
Amerikkalainen historian professori Sheldon Rothblatt kuvaa vuonna 1997 julkaistussa kirjoituksessaan The ”place” of knowledge in the American academic profession tiedon ”paikan” jakaantumista kahtaalle akateemisessa maailmassa. Perinteisimmin akateemisen tiedon paikka on ollut yliopistoilla, eri tieteenalojen omilla laitoksilla, jossa tutkimusta on tehty pääasiassa julkisin varoin. Tutkimus on ollut pääasiassa perustutkimusta. Sittemmin perinteisen mallin haastajaksi ovat muodostuneet loputtomat erilliset tutkimusprojektit, jotka eivät enää ole samalla tavoin sidottuja tiettyyn instituutioon ja henkilöön vaan tiimeihin, jonka jäsenet teknologisen kehityksen ansiosta voivat sijaita kuka missäkin. Tutkimusta rahoittavilla tahoilla on intressejä tiedon käytettävyyden suhteen ja soveltavan tutkimuksen merkitystä korostetaan yhä enemmän.
Rothblattin kuvaaman kahden tiedon ”paikan” lisäksi nyky-yhteiskunnassa näyttää syntyneen myös kolmas tiedontuotannon tapa, joka tuottaa akateemisen tiedon kaltaista tietoa, ja jota käytetään osin perinteisen akateemisen tiedon rinnalla. Tämä kolmas tapa tuottaa tietoa ei lähtökohtaisesti ole sidoksissa yliopistoon tai mihinkään muuhunkaan instituutioon vaan tiedon tuottaja on viimekädessä yksilö, joka tuottaa tietoa omien kiinnostustensa mukaan viimekädessä omiin tarpeisiinsa. Wikipedian kaltaiset kollektiivisesti tuotetut tietomuodot voidaan laskea kuuluvaksi tällaiseen tiedontuotannon tapaan, mutta puhtaimmillaan tällainen tieto on tietyn yksityisen henkilön tuottama blogikirjoitus tai sosiaalisen median julkaisu, joka jäljittelee akateemista puhetapaa. Usein tällaiset kirjoitukset pohjautuvat loogiseen argumentaatioon ja tilastotietojen käyttöön, mutta tuotettua tietoa ei alisteta vertaisarvioinnille eikä akateemisia viittauskäytäntöjä tyypillisesti noudateta. Kuitenkin tällainen tieto saattaa saavuttaa nopeasti suuriakin ihmisjoukkoja ja saada lähes akateemisen tiedon veroisen uskottavuuden joissakin yhteyksissä ja tietyissä ihmisryhmissä. Malliesimerkkeinä voidaan mainita Jussi Halla-Ahon ja Henry Laasosen blogit, joissa molemmissa kyseiset kirjoittajat käyttävät paljon omia tilastollisia ja meta-analyysejä argumentointinsa tukena omien päämääriensä ajamiseen. Myös vihreän liikkeen toiminnassa tällainen tiedontuotanto on ollut jo pidemmän aikaa keskeisessä asemassa.
Toisaalta on tietysti hyvin positiivista, että tieteellinen logiikkaan ja argumentaatioon perustuva tiedontuottamisen tapa on saavuttanut akateemisia piirejä laajemman aseman yhteiskunnassa. Logiikan ja argumentaation lisäksi akateemiseen tiedontuottamiseen on kuitenkin erottamattomasti kuulunut kriittinen suhtautuminen niin omaan kuin muiden tuottamaan tietoon sekä tuotetun tiedon asettaminen vertaisarvioitavaksi. Tällainen systemaattisesti kriittinen ajattelutapa ja vertaisarviointi vaikuttavat puuttuvan uudesta tiedontuotannon tavasta. Samalla akateeminen tiedontuotanto saattaa näyttäytyä tällaisen uudenlaisen tiedon levityksen rinnalla hitaana ja jäykkänä. Vaikka uusi tiedontuotannon tapa ei välttämättä pääse suoraan vaikuttamaan päätöksentekoon yhteiskunnan asiantuntijaelimissä (ainakaan samoin kuin akateeminen tieto), ruohonjuuritasolla se leviää nopeasti ja vaikuttaa haastavan akateemisen tiedon ainoana ”objektiivisena” tiedonmuodostuksen tapana yhteiskunnassa.