Mitä, mitä, mikä kansainvälisyys?

Mitä haasteita kansainvälisyys aiheuttaa? Blogiaiheeseen oli jotenkin vaikea tarttua. Onko kansainvälisyys haaste vai mahdollisuus? Mitä se kansainvälisyys oikeastaan edes tarkoittaa? Sitä, että tutkintoon tähtäävässä koulutuksessa on opiskelijoita muista maista? Että opiskelijoita on erilaisissa vaihto-ohjelmissa? Että koulutukset ja tutkinnot ovat kansainvälisesti mitoitettuja ja rakennettuja, eli siis kansainvälisesti yhdenmukaisia ja vertailukelpoisia? Että meillä on englanninkielisiä maisteriohjelmia ja muita opintoja? Että henkilökunta kansainvälistyy kun rekrytoidaan osaajia ulkomailta? Että opettajat ja muu henkilöstö osallistuvat vaihto-ohjelmiin ulkomailla? Onko kansainvälisyys sitä, että tutkimusta julkaistaan kansainvälisesti, lähinnä siis englanniksi? Onko kansainvälisyys yhtä kuin englanninkielisyys? Onko se tutkimus- ja muuta yhteistyötä eri (maiden) yliopistojen kanssa? Miten monikulttuurisuus nähdään osana kansainvälisyyttä, ja miten se otetaan huomioon (suomen tai ruotsinkielisessä) opetuksessa? Pitäisikö se jollain erityisellä tavalla ottaa huomioon? Miten kansainvälisyys ja monikulttuurisuus huomioidaan yliopiston toiminnassa? Vai onko kansainvälisyys kaikkea tätä, ja sitä, että osaisimme suhtautua asioihin avarakatseisesti ja avoimesti?

Etsin vastauksia Kotimaisten kielten keskuksen kielitoimiston sanakirjasta, joka määrittelee kansainvälisyyden eri kansojen tai valtioiden väliseksi, niitä koskevaksi tai niille yhteiseksi tai muunmaalaisiin verrattuna kilpailukelpoiseksi. Tältä pohjalta kansainvälisyyttä olisi mm. edellä mainittu tutkintojen yms. koulutusten yhdenvertaisuus ja kaikenlainen yhteinen toiminta. Osittainhan tähän on päästy Bolognan prosessin myötä, mutta yliopistossa on myös täydentäviä koulutusohjelmia, jotka eivät ole suoraan vertailtavissa muualla järjestettävän koulutuksen kanssa (esimerkiksi erikoislääkärikoulutuksessa).

Tarkastelin myös Helsingin yliopiston opetuksen ja opintojen kehittämisohjelmaa 2007-2009, jossa painopistealueena on ollut kansainvälinen oppimisympäristö. Kansainvälinen oppimisympäristö on tässä ohjelmassa määritelty monikielisyytenä ja monikulttuurisuutena, opiskelijoiden liikkuvuuden mahdollistamisena (niin täältä muualle kuin muualta tänne), suomen- ja ruotsinkielen opintojen tarjoamisena sekä opettajien ja muun henkilöstön tukemisena kansainvälisyyden haasteissa. Mutta onko tämä liian suppea näkemys, ja edustaako tämä jo hieman vanhentunutta näkemystä kansainvälisyydestä? Näissä esimerkeissä kansainvälisyys nähdään toimintoina.

Kunnes löysin Cimon ja Demos Helsingin julkaisun (2013) Piilotettu osaaminen: selvitys kansainvälisyyden merkityksestä työelämässä. Selvityksessä kansainvälisyyttä käsitellään osaamisena, jota perinteisesti on edustanut kielitaito, laajat verkostot omalla toimialalla, ymmärrys kansainvälisestä toiminnasta, kyky työskennellä monenlaisten ihmisten kanssa, ulkomailla opiskelu tai asuminen. Raportissa tämän rinnalle esitetään laajennettu näkemys kansainvälisyydestä, jonka mukaan kansainvälinen osaaminen pitää sisällään kyvyn ajatella omaa kokemuspiiriään laajemmin, laajat verkostot poikki toimialojen, taitojen oppimisen myös vapaa-ajalla, monenlaisissa yhteisöissä toimimisen sijainnista tai kielestä riippumatta sekä globaalin median seuraamisen. Ehkäpä tässä alkaisi näkyä jo kansainvälisyyden ymmärtäminen avoimuutena erilaisille toimintatavoille, osaamisena ja kenties jopa yksilön ominaisuutena. Tällainen avoimuus luo kuvaa kansainvälisyydestä mahdollisuutena, johon voi tarttua kun siihen on tilaisuus.

 

3 thoughts on “Mitä, mitä, mikä kansainvälisyys?”

  1. Tuo ajatus “kansainvälisyydestä” ikään kuin “avarakatseisuuden” synonyymina on mielenkiintoinen, ja tavallaan selkeyttää aika paljon sitä, miksi kansainvälisyyttä pidetään niin tavoiteltavana asiana. On nimittäin ollut vähän vaikea ymmärtää, mitä arvoa kansainvälisyydellä itsessään on, mutta kielitaidon ja laajojen verkostojen ym. arvoa ei ole vaikea nähdä. Tosin olen monesti kyllä ollut havaitsevinani, ettei esimerkiksi ulkomailla asuminen ole mikään avarakatseisuuden tae. Olisiko näin ollen paha, jos käsitteellisen sekaannuksen välttämiseksi kansainvälisyyden sijasta voisi puhua näistä tavoiteltavista asioista (laajat verkostot ym.) ihan suoraan niiden oikeilla nimillä?

  2. Mielenkiintoisaa että olet yrittänyt määritellä kansainvälisyyskäsitteen tarkoitusta. Se on paljon käytetty sana, mutta niin kuin usein on tilanne tällaisilla käsitteillä, ihmiset käyttävät sitä aivan eri tavoin. Kasainvälinen osaaminen, josta annat esimerkkimääritelmän kuulostaa sekä myönteiseltä että sammalla vaativalta. Ehkä siihen voisi myös lisätä solidaarisuutta ja toleranssia.

  3. Hyvä, että toit nämä eri merkitykset ja näkemykset esiin. Olen kanssasi samaa mieltä, että yliopiston näkemys saattaa olla vähän vanhahtava, mutta sehän kaiketi tulee OPMltä (kansainvälisyys korkeakoulujen ohjauksessa ja rahoituksessa ja strategia). Kun kyseessä lienee enemmänkin “henkinen pääoma”, tuntuu oudolta, että sitä mitataan ja käytetään yhtenä rahoituksen perusteena, etenkin, jos mittareilla arvotetaan mm. kansainvälisiä liittoumia, yhteistyötä nousevien talouksien kanssa, kansainvälistä rekrytointia, koulutusvientiä, henkilökunnan liikkuvuutta (millaista?). Löytämäsi julkaisu vaikuttaa mielenkiintoiselta, kiitos vinkistä.

Comments are closed.