Kulttuuri määrittää edustajaansa ja tukee identiteettiämme. Samaa kulttuuria edustavat, jakavat saman yhteisen historian, jolloin kulttuuri toimii eräänlaisena yhdyssiteenä myötävaikuttaen kanssakäymiseemme. Ihmisellä on halu tulla ymmärretyksi ja kuulua ryhmään – samaa kulttuuria edustavien parissa se toteutuu todennäköisemmin. Suomalaisuutta pidetään yhtenä kulttuurina, mikä lyhyen tarkastelun jälkeen osoittautuu virheelliseksi ajatukseksi. Suomennimeä ovat alkuperäiskansana asuttaneet saamelaiset, joiden kulttuuri on nipin napin säilynyt poliittisista sulattamisyrityksistä. Oma kulttuurinsa on romaneilla, jotka ovat asuneet Suomessa vähintään viiden sadan vuoden ajan. Muita kulttuureita ovat mm. suomen-ruotsalaiset ja karjalaiset eli monimuotoisuutta löytyy, jos sitä haluttaan nähdä.
Pyrkimys monikulttuurisuuteen, jossa eri kulttuureita arvostetaan ja vaalitaan on Suomessa verrattain tuoretta. Suomalaisuus nähdään tässä asettelussa monikulttuurisuuden vastinparina (Riitaoja 2013). Varsinkin kansallismieliset korostavassa propagandassaan yhtenäistä suomalaisuutta ja kansallisvaltion sisäisistä eroista vaietaan. Näitä piirteitä on tunnistettavissa tämänhetkisessä maanmuuttokeskusteluissa: me vastaa muukalaiset. Pelkään, että valtakulttuurin, jota edustavat valkoiset, suomenkieliset, keskiluokan, heteroseksuaalit, ydinperheelliset, luterilaiset miehet (Riitaoja 2013), näkemys monikulttuurisuudesta on itsekeskeistä ja varsin suvaitsematonta. Ei ymmärretä tai ollaan haluttomia näkemään, mitä hyötyä monikulttuurisuudesta on. Oma maailmankatsomus, arvomaailma ja tavat toimia on opettavaista kyseenalaistaa silloin tällöin ja miettiä voisimmeko oppia toisesta kulttuurista jotain. Tähän tarvitaan kulttuurien välistä kanssakäymistä ja aitoa kiinnostumista.
Ja mikä olennaisinta, asioista on mahdollista olla erimieltä ja silti kunnioittaa toista. Tätä kutsutaan suvaitsevaisuudeksi. Itse pyrin opettamaan ja iskoistamaan tämän lapsilleni sekä lähiympäristööni. Itsensä altistaminen vähemmistöasemaan opettaa miksi ja mihin suvaitsevaisuutta tarvitaan. Suvaitsevien ihmisten eli suvakkien herjaus somessa on tätä päivää. Minusta tämä kuvastaa, että kansallinen itsetuntomme ponnistaa melko kapealla pohjalta ja monet ovat epävarmoja omasta identiteetistään. Suvaitsevaisuus on rakentava voima, joka mahdollistaa integroitumisen yhteiskuntaan. Tästä on näyttöä menneiltä ajoilta ja toivottavasti myös tulevilta.