Kandidaatin koulutusohjelmien opettamisesta

Palaan vielä lukemaamme Sheldon Rothblattin artikkeliin ”The ’Place’ of Knowledge in the American Academic Profession” vuodelta 1997. Rothblatt kuvaa artikkelissa yliopistojen ja erilaisten tutkimusinstituuttien kiristynyttä kilpailua tutkimusrahoituksesta mutta myös lahjakkaimmista tohtorikoulutettavista. Artikkelissa pienenä sivuasiana nousee kysymys kandidaatin tason koulutuksesta. Muuttui tutkimusinstituutioiden kenttä kuinka monimuotoiseksi tahansa jää kandidaattien koulutus pohjoisamerikkalaisessa systeemissä yliopistoille ja erityisesti collegeille. Lukijalle jää vaikutelma, että kandidaattien kouluttaminen on peruskoulutuksen antamista, joka ei varsinaisesti ”hyödytä” mitään instituutiota, koska painopiste on tutkimuksen tuottamisessa (ja tutkimusrahoituksen hankkimisessa). Massa on saatava koulutettua, jotta sieltä löytyvät lahjakkaimmat eteenpäin koulutettaviksi.

Helsingin yliopiston Iso Pyörä -uudistus pyrkii kohti laaja-alaisia kandidaatin tutkintoja. Yliopiston ohjeistuksen mukaan työelämärelevanssi ja opinnoissa saatavat taidot määritellään tarkasti uusia kokonaisuuksia suunniteltaessa. Ammattiin suuntaavilla alaoilla tämä ei tietenkään ole mitään uutta, mutta monella teoreettisemmalla alalla tavoitteiden muotoilussa on miettimistä. Laaja-alaiset kandidaatin tutkinnot takaavat Bolognan prosessin paremman toteutumisen. Suomalainen opiskelija voi jatkossa toivottavasti siirtyä kandidaatin ohjelmista sujuvammin myös toisen alan maisteriohjelmaan. Toivottavasti myös suomalainen työnantaja oppii arvostamaan uusia kandidaatin tutkintoja jo sellaisinaan sekä erilaisia kandidaatin ja maisterin tutkinnon yhdistelmiä.

Kandidaattien koulutusohjelmia on tietysti tarpeen päivittää aika ajoin. Nyt uudistus palaa niiden tiedekuntien osalta, joissa kandidaatin ohjelmia on useita, osittain parinkymmenen vuoden taakse, jolloin opintoihin kuului laajoja kaikille tiedekunnan opiskelijoille yhteisiä opintoja, joiden sisällä ehkä saattoi valita jotain yksittäisiä opintoja. Aaltoliike laaja-alaisuuden ja varhaisemman erikoistumisen välillä siirtyy taas laaja-alaisuuteen. Opettajan näkökulmasta mieleen hiipii hieman samanlainen kyynisyys, mikä Rothblattin artikkelissa oli luettavissa koskien kandidaatin koulutusohjelmia. Opiskelijan kannalta kokonaisuuksista tulee toivottavasti relevantteja ja kiinnostavia, mutta opettajan kannalta ensimmäisenä tulee mieleen jonkinlainen yleissivistävä lukion jatke, johon tuodaan mukaan tutkimuksellinen näkökulma.

One thought on “Kandidaatin koulutusohjelmien opettamisesta”

  1. Nostat esiin mielenkiintoisen huomion Rohtblattin artikkelista kandikoulutuksen osalta: se on peruskoulutusta, joka ei “hyödytä” tutkimuksen ja tutkimusrahoituksen hankinnan näkökulmasta. Omassa tiedekunnassani on ollut esillä tähän näkökohtaan tietyllä tavalla liittyvä ajatus siitä, että vähennettäisiin kandikoulutusta (vähennettäisiin kandiohjelmiin sisäänotettavien opiskelijoiden määrää) ja panostettaisiin maisterien koulutukseen (lisättäisiin opsikelijamääriä). Näin siksi, että tiedekunnalle olisi HY:n rahanjakomallin mukaan taloudellisesti kannattavampaa tuottaa maistereita kuin kandeja. Maisteriohjelmiin otettaisiin aikaisempaa enemmän muista (Suomen) yliopistoista valmistuvia kandeja. Tämä merkitsisi, että maisteriohjelmien opiskelijat olisivat aikaisempaa heterogeenisempää joukkoa. Tietääkseni tätä muutosta ei juuri ole otettu huomioon tiedekuntamme uuden (Iso Pyörä -uudistukseen liittyvän) maisteriohjelman suunnittelussa.

Comments are closed.