The most disadvantaged living areas in the Greater Helsinki Region have better spatial accessibility to swimming halls

When considering dwellers in cities and sub-urbans, healthy lifestyles are noticed to be important factors to prevent exlusion. Therefore, opportunity to live with active life styles is an important thing to consider in cities and sub-urbans. It has been shown earlier that the proximity to sport facilties and other physical activity (PA) environments increase the amount of physical activity . MSc Ekku Keurulainen (Master’s Programme in Urban Studies and Planning, University of Helsinki) studied in his thesis titled ”Spatial accessibility of swimming facilities in the Greater Helsinki region: a comparison about socioeconomic differences and segregation” how communally organized built sport facilities are spatially accessible in the region – speficially swimming halls. Swimming halls are general, communally provided, non-profit, and easy-to-access sport facilties. In addition, swimming halls are important, suitable, and useful for a broad variety of dwellers – elderly people, children, families, disabled people etc. Water sports are suitable for many people and in the swimming hall one can do various kind of sports on same place.

Authors of this blog post: Petteri Muukkonen & Ekku Keurulainen, University of Helsinki

In his thesis, Keurulainen calculated for his study area the Greater Helsinki Region (~ Helsinki Capital region) a disadvantage sum index based on three variables in the population statistics: unemployment rate, proportion of low-income households, and finally proportion of people with no university level degree of the labour forceanalyzed spatial accessibility. The index value of 100 units represents an area average. This sum index was then compared with travel time calculations for different transportation mode (~spatial accessibility). For each 250 m x 250 m grid cell in the population data set a minimum travel time to the closests swimming hall was calculated. Then the most and least disadvantaged quintiles in the population data grid were compared by the Student’s t-test. The aim was to compare if the most and least disadvantaged living areas have inequal spatial opportunities to access (i.e. travel times by walking, cycling, private car, and public transportation) swimming halls.

Results show that in the Greater Helsinki Region the service network of swimming halls and spatial accessibility to those are rather good; approximately 80% of the people are living within 13 minutes driving (by car or bicycle) to their closest swimming hall (see Figure 1). Almost all people in the Greater Helsinki Region can reach their closest swimming hall in 30 minute by private car. But unfortunately, when using public transportation not everyone can reach the facility in less than 60 minutes. Typically, there are some remote living areas with poor public transportation, but the majority of people living in the Greater Helsinki Region have good spatial accessibility to the swimming hall. But of course there might occur in reality other obstacles or passivity why dwellers can’t use or access the swimming hall, but Keurulainen’s study consentrated only to spatial accessibility, which tells about the potential situation.

Cumulative share of population reached in various distances (travel times) from the closest swimming hall by different travel modes: walking, cycling, private care, and public tranposrtation.
Figure 1. Cumulative share of population reached in various distances (travel times) from the closest swimming hall by different travel modes (Original figure: Ekku Keurulainen 2022, page 25).

In addition, one can see from the Keurulainen’s result map (Figure 2) – and which is also proved by Student’s t-test Keurulainen calculated (see Keurulainen’s result table in his thesis on page 40) – that in the City of Espoo (western part in the map in the Figure 2) wealthy and disadvantaged living areas are located almost evenly. This is indicated by the Keurulainen’s result that there does not occur any statistically significant difference between the most disadvantaged and the wealthiest living areas in travel times by walking and cycling (p-values 0.922 and 0.505, respectivelly). But, in the City of Vantaa and the City of Helsinki (eastern part and the centre part, respectivelly, in the map in the Figure 2), there occur statistically significant differences. In these two cities, many swimming halls are located near the most disadvantaged living areas (red areas in the map). These are mainly 40-50 year old sub-urbans with apartment houses from that era. Typically, disadvantage is concentrated in these areas due the segregation. The map of disadvantage sum index in the Figure 2 indicates that there occur segregation in the Greater Helsinki Region.

Figure 2. Most advantaged (wealthiest) and most disadvantaged quintile cells (from a totally of 4963 grid cells) and location of swimming halls in the Greater Helsinki Region (Original figure: Ekku Keurulainen 2022, page 34).

Luckily, these sub-urbans with concentrated disadvantage have better spatial accessibility to swimming halls (see Figure 3). To be precise, there occur statistically significant differences in average travel times to the closest swimming hall when comparing the most disadvantaged living areas and the wealthiest ones, but the most disadvantaged living areas have the lowest travel times.

It can be concluded that the spatial accesibility to swimming halls does not create injustice when considering dwellers’ rights and opportunitis for active and healthy life. Therefore, this not either strengthen the segregation in the area. Actually, people living in the most disadvantaged living areas had better spatial accessibility (i.e. shorter travel times) in average to their nearest swimming hall than people in the wealthiest living areas (see Figure 3). One can for example argue that remote wealthy living areas where people must own a private car and housing prices are higher have longer travel times to the nearest swimming hall.

Mean travel timesfrom the most advantaged (wealthiest) and most disadvantaged
Figure 3. Mean travel times from the most advantaged (wealthiest) and the most disadvantaged living areas to their closest swimming hall by each transportation mode (Original figure: Ekku Keurulainen 2022, page 35).

Keurulainen’s thesis has been conducted in the research project “Yhdenvertainen liikunnallinen lähiö (YLLI)”. The YLLI project is funded by the Lähiöohjelma 2020-2022 coordinated by the Ministry of Environment. Permalink to the thesis: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202201211072.


Mistä apua liikuntapaikkojen suunnitteluun ja saavutettavuus-vertailuihin? Juttusarjan osa 1/4: Lipas-analyysityökalun tausta

Tämä on ensimmäinen kirjoitus neliosaisesta blogikirjoitusten sarjasta, jonka teemana on ”LIPAS-projekti ja YLLI-hanke yhteistyössä – Analyysityökalu liikuntapaikkojen saavutettavuuden arviointiin”. Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa avaamme Lipas-analyysityökalun taustaa.

Kirjoittaja: Tapani Laakso (Jyväskylän yliopisto, Lipas-projekti)

LIPAS-projekti ja YLLI-hanke yhteistyössä -juttusarja

Tulevissa kirjoituksissa tutustutaan analyysityökalun käyttöön, arvioidaan sen antamien tulosten luotettavuutta sekä pohditaan palvelun jatkokehittämistä. Kirjoituksia julkaistaan noin kuukauden välein.

Kirjoitusten aiheet:

  1. Analyysityökalun tausta
  2. Analyysityökalun toiminta ja käyttö
  3. Analyysityökalun luotettavuus ja vertailu kaupallisiin saavutettavuusanalyyseihin
  4. Analyysityökalun jatkokehitys

Mikä analyysityökalu?

Analyysityökalu on Lipas.fi -palvelun työkalu liikuntaolosuhteiden tarjonnan ja saavutettavuuden arviointiin. Työkalun avulla on mahdollista vertailla olemassa olevien liikuntapaikkojen etäisyyttä ja matkustusaikoja suhteessa halutun alueen väestöön, muihin liikuntapaikkoihin sekä oppilaitoksiin. 

Analyysityökalua on mahdollista käyttää rekisteröitymällä Lipas-palveluun.
Lipas-palvelun ja analyysityökalun käyttöohjeet on koottu omalle sivulleen: lipasinfo.fi

  • Video Lipas-analyysityökalun käyttöönotosta
  • Video liikuntapaikkojen saavutettavuustiedoista Lipas-palvelussa

Lipas-analyysityökalun tausta

Liikuntapaikkasuunnittelu on usein tunteita herättävää työtä. Mille alueelle seuraavan vuoden liikuntapaikkainvestointi kohdentuu ja millaisia tarpeita liikuntapaikalla täytetään? Suunnittelua tehdään eri lähtökohdista käsin riippuen muun muassa siitä, millainen liikuntapaikka on kyseessä tai millaisia palveluita liikuntapaikalla tarjotaan. Alueelliset tai seudulliset liikuntapaikat ovat kokoluokkaa suurempia ja edellyttävät usein pidempää hankesuunnittelua kuin esimerkiksi lähiliikunta-alueet tai vastaavat pienemmät, jopa vuosittain toteutettavat liikuntapaikkahankkeet. Tästä huolimatta pienintäkään liikuntapaikkaa ei sijoiteta sattumanvaraisesti. Liikuntapaikan tarvetta voidaan arvioida esimerkiksi opetustoimen päiväkäytön tai lähialueilta tavoiteltavien iltakäyttäjien tarpeet huomioiden.

Näistä lähtökohdista Lipas-projekti toteutti yhdessä YLLI-tutkimushankkeen kanssa keväällä 2021 kehittämistyöpajojen sarjan Helsingin ja Jyväskylän kaupunkien, Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen sekä Lipas-tietokannan hallinnoijatiimin kanssa. Työpajoissa ratkaistava kehittämisongelma tiivistettiin muotoon:

”Miten ja millä perusteilla valitaan tarjolla olevista liikuntapaikan rakentamispaikoista (tonteista) paras mahdollinen?”

Valintapäätöksen ja eri paikkojen vertailussa kunnat arvioivat tarvittavan tietoa esimerkiksi alueella olevan väestön määrästä ja ikärakenteesta, valittujen paikkojen saavutettavuudesta autolla, kävellen ja polkupyörällä (matka-aika ja kulkuetäisyys), koulujen ja päiväkotien läheisyys sekä muut alueella olevat liikuntapaikat (tyypit ja etäisyydet). Nämä tekijät otettiin mukaan analyysimalliin, josta alkoi rakentua Lipas-analyysityökalu.

Lipas-projekti ja Ylli-hanke yleisesti:

Tutkimushanke ”Yhdenvertainen liikunnallinen lähiö (YLLI)” on Helsingin yliopiston maantieteilijöiden ja Jyväskylän yliopiston liikunnan yhteiskuntatieteilijöiden yhteinen hanke, joka on osa ympäristöministeriön koordinoimaa Lähiöohjelmaa 2020-2022.

Lipas.fi on valtakunnallinen ja julkinen liikunnan paikkatietojärjestelmä, jota hallinnoi Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta ja rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.

Geography of sustainable and healthy lifestyles: Highlights from the Annual Meeting of Finnish Geographers 2021

The Annual Meeting of Finnish Geographers organized by the University of Oulu took place (remotely) on 4.-5.11.2021.The “Geography days 2021” provided an opportunity to learn what others are doing and hopefully also to find new contacts and future collaborators despite the remote setting. Here are some highlights from the meeting!

Authors: Vuokko Heikinheimo, Elias Willberg & Petteri Muukkonen

There are several ongoing research projects related to sustainable and healthy lifestyles at various universities and research institutes in Finland. So, we decided to call together a session regarding the topic. As a good basis for the discussions, prof. Tuuli Toivonen gave an insightful keynote on the role of mobile Big Data in geographical research and showcased findings from ongoing and past projects at the Digital Geography Lab, University of Helsinki.

Discussion about big data sources continued in parallel sessions about geographies of health and well-being and sustainable and active mobility.

University lecturer Petteri Muukkonen (DGL, University of Helsinki) presented ongoing work in the YLLI project   (financed by the Lähiöohjelma 2020-2022) from the perspective of equality in suburban physical activity environments.

Vuokko Heikinheimo (Digital Geography Lab alumni, now Senior researcher at SYKE), and Linda Karjalainen (researcher at SYKE & University of Helsinki) presented ongoing work in the STYLE project: a collaboration with the Digital Geography Lab regarding the attractiveness of green spaces for physical activity, as well as findings from a recent publication about household car ownership and carless lifestyles.

In addition, researcher Anna Kajosaari (Aalto University) presented recent results from a PPGIS-based study regarding perceived restorative benefits of green spaces

PhD student Elias Willberg (DGL, University of Helsinki) presented a work from the HOPE-project regarding environmental exposures during travel. One take-home message was that route planning (e.g. using the green-paths.web.app!) can reduce harmful exposures such as noise and air pollution for cyclists and pedestrians, but should not be seen as a replacement to the need to improve the quality of urban travel environments by planning and design.

Researcher Carlos Lamuela Orta (University of Helsinki) concluded the session from an interdisciplinary point of view by introducing the idea of using tactical urbanism (e.g. occupying urban space for pedestrians and cyclist) and micro-natural experiments (e.g. closed routes due to road constructions) to better understand & promote shift towards sustainable modes of transport.

In addition, our colleagues in the University of Oulu organized a  parallel session about how geoinformatics can be used when studying a healthy society and the environment. These two sessions highlighted the increasing interest in the research community towards studying healthy and sustainable lifestyles. 

To summarize these presentations, we can conclude that there is a lot of interesting research being carried out by geographers and other disciplines on healthy and sustainable lifestyles and about opportunities and possibilities to lead a healthy and active life. The session brought forward multiple projects, theses and people working with these themes at the moment. So stay tuned for updates on new research and feel free to contact us if you are interested in finding collaboration possibilities around these topics.

Links and references: 

This blog post has been published earlier in the Digital Geography Lab Blog in 25.11.2021.

YLLI-hanke osallistui karttahaasteeseen

Tänään marraskuun viimeisenä päivänä päättyy kuukauden kestänyt karttahaaste #30daymapchallenge 2021.

Haaste sai alkunsa muutamia vuosia sitten Topi Tjukanovin tviitistä, jossa hän haastaa karttojen ja geoinformatiikan ystäviä tekemään ja julkaisemaan omia karttatuotoksiaan Twitterissä (tai muualla sosiaalisessa mediassa) #30daymapchallenge hashtagin kera joka päivä marraskuun ajan. Jokaiselle kuukauden päivälle on ennalta annettu teema, jonka voi tulkita haluamallaan tavalla. Siitä päivästä haaste on levinnyt hyvin laajalle, keräten mukaansa satoja osallistujia ympäri maailmaa.

Tänä vuonna myös YLLI-hanke (Lähiöohjelman 2020-2022 hanke) osallistui haasteeseen! Haaste toteutettii yhdessä Digital Geography Lab -tutkimusryhmän kanssa heidän twitter-tililtään käsin. YLLI-hanke vastasi päivistä 25 (interaktiivinen kartta) ja 26 (koropleettikartta).

Koropleettipäivää varten tuotin kartan yleisurheilukenttien maantieteellisestä saavutettavuudesta osa-alueittain Helsingissä, julkisilla kulkuneuvoilla. Visualisointi pohjautuu 250m x 250m saavutettavuusruudukkoon, josta on laskettu väestöpainotettu keskiarvo kullekin osa-alueelle. Visualisointi kertoo siis, mikä on kunkin osa-alueen asukkaiden tyypillinen matka-aika julkisilla (tai kävellen, mikäli se on nopeampaa) lähimmälle yleisurheilukentälle. Laskelmissa on otettu huomioon myös Helsingin rajojen ulkopuoliset kentät, mikäli ne ovat matka-ajallisesti lähempänä kuin Helsingin kentät.

Kartasta nähdään, että suurimmassa osassa Helsinkiä matka-aika on alle 23 minuuttia. Erityisesti keskisestä, pohjoisesta ja läntisestä Helsingistä yleisurheilukentät ovat hyvin saavutettavissa. Herttoniemessä, läntisessä ja itäisessä Laajasalossa, Östersundomissa ja saaristossa matka-ajat ylittävät 23 minuuttia. Kuitenkin yli puoli tuntia matkustamiseen kuluu keskimäärin vain Östersundomin koillispäässä, Suomenlinnassa ja lähisaarilla. Voidaan siis todeta, että yleisurheilukentät ovat hyvin julkisilla saavutettavissa, jos nähdään, että 20-30 minuutin matka-aika yleisurheilukentälle on vielä sopiva.

Interaktiivisten karttojen teemapäivänä jaoimme tältä blogisivustolta tutun interaktiivisen kartan, eri liikuntapaikkatyyppien matka-ajoista julkisilla Jyväskylässä.

Muut Helsingin yliopiston maantieteilijöiden (Digital Geography Labin tutkijoiden) tuotokset löytyvät @digigeolab käyttäjän alta Twitteristä! Ks. myös haasteen koonti ja parhaat helmet täältä.

Kirjoittaja: Marisofia Nurmi (Helsingin yliopisto)

Ikääntyvien lähiöasukkaiden liikkuminen ja sen edistäminen

Ihmisten eliniänodote on noussut viime vuosina samanaikaisesti syntyvyyden laskiessa. Onkin käynyt niin, että neljässäkymmenessä vuodessa yli 65-vuotiaiden osuus Suomen väestöstä on Tilastokeskuksen (2021) mukaan noussut huimasti: vuonna 1980 osuus oli 12 % (lukumääräisesti n. 58 000 henkeä) ja vuonna 2020 jo 22 % (n. 126 000 henkeä). Pitenevä elinikä tuo mukanaan uudenlaisia haasteita yksilöille ja sen myötä myös erilaisia tarpeita yhteiskunnalle ja elinympäristöille. Lisääntyvät tuki- ja liikuntaelinten sairaudet saattavat hankaloittaa ikääntyvien itsenäistä kotona pärjäämistä ja vaikuttaa näin ollen myös ikääntyvien muuhun hyvinvointiin. Elintavoilla on suuri merkitys hyvinvointiin: fyysinen aktiivisuus, riittävä uni, tasapainoinen ja riittävä ravitsemus ovat yhteydessä mielen hyvinvointiin. Ikääntyvän väestön hyvinvoinnin edistäminen onkin yksi tämän vuosituhannen merkittävistä haasteista yhteiskunnalle.

Kirjoittajat:
Ilkka Virmasalo (Jyväskylän yliopisto), Janne Pyykönen ( Jyväskylän yliopisto ) & Petteri Muukkonen (Helsingin yliopisto)

Lähiöohjelmaan 2020-2022 kuuluva YLLI-hankkeen kohdelähiöissä ikääntyneiden osuus on hyvin lähellä keskimääräistä: Jyväskylän Huhtasuolla 21 % ja Helsingin Kontulassa 22 % (Tilastokeskus, 2021). Lähiöissä väestön ikärakenteen muutos on ollut vielä radikaalimpi kuin yleisemmin, koska ne rakennettiin aikoinaan nimenomaan kaupunkeihin muuttavien lapsiperheiden tarpeita ajatellen. Tilastojen mukaan esimerkiksi Kontulan rakentamisen aikoihin, 1970-luvun alkupuolella, alueella asui parhaimmillaan 22 000 ihmistä, joista yli 65-vuotiaita oli nykyisin kovin vaatimattomalta tuntuva 3 %!

Fyysisen aktiivisuuden määrä vähenee ikääntymisen myötä

Ikääntymiseen liittyvien muutosten myötä fyysinen aktiivisuus usein vähenee, mikä heikentää osaltaan ikääntyvän toiminta- ja liikkumiskykyä (Heikkinen & Rantanen 2008). Vaikka ei ole olemassa yhtä yhtenäistä hyvinvoinnin määritelmää ja kunkin vanhuksen kohdalla pitää miettiä yksilökohtaisesti parhaiten mielen ja kehon hyvinvointia parhaiten tukevia tekijöitä, on fyysisen aktiivisuuden tukeminen yleisesti ottaen selkeä iäkkäiden terveyttä ja elämänlaatua tukeva, sekä yksilöä että yhteiskuntaa hyödyttävä asia. Etenkin ikääntyvillä oman kodin lähiympäristöllä on suuri merkitys fyysiselle aktiivisuudelle: jalkaisin liikkumista tukeva infrastruktuuri ja helposti kuljettavat luontoympäristöt ovat tälle ryhmälle tärkeitä ympäristötekijöitä (kts. esim. Keskinen 2021). Myös YLLI-hankkeen puhelinkyselyn tulokset vahvistavat aikaisempaa kuvaa kävelystä (tai hölkästä/juoksusta) ikääntyvien suomalaisten keskeisimpänä liikkumismuotona. Oikeastaan kaikki muut fyysisen aktiivisuuden muodot näyttäytyvät etenkin pandemiakontekstissa enemmän tai vähemmän marginaalisina (kuva 1.).

Kuva 1. Ikääntyvien (65+ v.) yleisimmät liikuntaharrastukset YLLI-hankkeen puhelinkyselyiden tutkimusviikoilla (7 pv tutkimusjaksot) joulukuussa 2020, helmikuussa 2021 ja kesäkuussa 2021.

Puhelinkyselyillä tietoa ikäntyneiden fyysisestä aktiivisuudesta

Ylli-hankkeen tutkimuksen puhelinkyselyt toteutettiin Kontulassa ja Huhtasuolla kolme kertaa (joulukuussa 2020 sekä helmi- ja kesäkuussa 2021) ja kyselykierroksittain vastaajista yli 64-vuotiaita oli 17–21 % (Taulukko 1). Kyselyissämme perusjoukko oli rajattu alle 80-vuotiaisiin, joten tulokset eivät koske aivan vanhimpia asukkaita.

Taulukko 1. Puhelinkyselyyn vastanneiden määrät eri kierroksilla.

Kyselykierros
Joulukuu 2020Helmikuu 2021Kesäkuu 2021
Ikäryhmä 18–64 v.Lukumäärä kyselykierroksella 239293241
%-osuus kyselykierroksella79 %83 %80 %
Ikäryhmä 65+ v.Lukumäärä kyselykierroksella 656061
%-osuus kyselykierroksella 21 %17 %20 %
Kaikki yhteensäLukumäärä kyselykierroksella 304353302
100 %100 %100 %

Kuva 2 esittää kyselyn tulokset koskien ympäristöjä, joissa lähiöiden asukkaat ovat olleet fyysisesti aktiivisia kyselyviikoilla. Kokonaisuutena tarkasteltuna ikääntyneiden aktiivisuus ei tällä mittarilla poikkea merkitsevästi muista ikäryhmistä, mutta eri ympäristöjen käytössä on eroja. Fyysinen aktiivisuus ei ole tässä vain ”treenaamista”, vaan sisältää myös esim. kävellen tai pyöräillen tehdyt asiointi- ja työmatkat. Tämä osaltaan selittänee sen, että työikäisillä on selvästi enemmän kevyen liikenteen väylillä toteutettuja suoritteita. Muihin ikäryhmiin verrattuna ikääntyvät liikkuvat huomattavan usein sekä ulkoliikuntapaikoilla (kenttien ja ulkokuntosalien lisäksi mm. ylläpidettävät kuntoradat/lenkkipolut) että kaikkein lähimmässä ympäristössä – kotona tai omassa pihassa. Sisäliikuntapaikoissa ikääntyneet ovat liikkuneet vain hyvin vähäisissä määrin pandemia-aikaan rajoittuvien tiedonkeruuajankohtien aikana.

Kuva 2. Ikääntyvien (65+ v.) ja muun ikäisten (18-34 v.) viikoittaisten keskimääräiset liikkumiskerrat liikkumisympäristöittäin. Keskiarvot koostuvat kaikkien kolmen kyselyajankohtien aineistoista eli siältää joulukuun 2020, helmikuun 2021 ja kesäkuun 2021.

Pandemia on vaikuttanut ikääntyvien fyysiseen aktiivisuuteen eri tavoin

Pandemian vaikutus liikkumisen määriin eri ympäristöissä on ollut ikääntyvillä pienempi kuin muilla ikäryhmillä (Kuva 3). Kyselymme ei sisällä tietoa liikkumisen aktiivisuudesta pandemiaa edeltävältä ajalta, joten muutosta ei kyetä suhteuttamaan esimerkiksi siihen, ovatko ikääntyvät esimerkiksi liikkuneet jo lähtötilanteessa muita ryhmiä vähemmän sisäliikuntatiloissa. Kaikkein selkein ja tilastollisesti merkitsevin ero on nähtävissä muutoksessa kevyenliikenteen väylien käytössä. Fyysisen aktiivisuuden ylläpidon kannalta niiden voisi olettaa olevan sellainen ympäristö, jossa aktiivisuutta olisi luontevaa jatkaa, tai jopa lisätä, rajoitusten aikana. Ikääntyvillä aktiivisuuden väheneminen on kuitenkin selkeästi yleisempää ja lisääntyminen harvinaisempaa kuin nuoremmilla – näin siitä huolimatta, että ainakin pandemian alkuvaiheessa etenkin nuoremmilla työikäisillä työmatkaliikunta on vähentynyt selkeästi (VLN 2020, 22). Rakennettujen ja rakentamattomien ulkoliikuntaympäristöjen käyttö sekä kotona tai omalla pihalla liikkuminen ovat kyselyyn vastanneiden ikääntyneiden joukossa useammin lisääntyneet kuin vähentyneet, eniten ulkoliikuntapaikoilla (14 %). Eli muutoin näyttäisi siltä, että sisäliikkumisen rajoituksia on tyypillisesti jossain määrin kompensoitu muilla ympäristöillä – lukuun ottamatta kevyen liikenteen väylien anomaliaa. Syytä tähän ei kyselymme varsinaisesti pysty kertomaan, mutta oletettavasti myös ikääntyneet ovat vähentäneet asiointimatkojaan (Kuva 3).

Kuva 3. Ikääntyvien (65+ v.) ja muun ikäisten (18-34 v.) raportoimat pandemian aiheuttamat muutokset viikoittaisissa liikkumiskerroissa ympäristöittäin. Kuva koostuu kaikkien kolmen kyselyajankohdan aineistoista eli siältää joulukuun 2020, helmikuun 2021 ja kesäkuun 2021 kyselyt. Ikäluokkien välisten erojen tilastollinen merkitsevyys: *p<0.05; **p<0.01; ***p<0.001.

Eniten iäkkäiden liikkumista tämän perusteella edistäisi heidän hyvinvointinsa edistäminen tavalla tai toisella henkilöön käyvin tai osallisuutta lisäävin interventioin – ei niinkään liikkumiseen liittyvien fasiliteettien kehittäminen.

Ikääntyvien fyysistä aktiivisuutta rajoittaa erilaiset esteet

Viimeisellä kyselykierroksella, kesäkuussa 2021, kartoitimme tarkemmin lähiöasukkaiden koettuja esteitä fyysiselle aktiivisuudelle. Kuva 4 kertoo siitä, että ikääntyvät kokevat hyvinkin erilaiset asiat esteinä kuin nuoremmat vastaajat. Yleishavaintona voidaan todeta, että ikääntyvät raportoivat kokevansa esteitä harvemmin kuin nuoremmat: ainoastaan omat sairaudet tai vammat ja koettu liikuntataitojen puute ovat ikääntyville yleisempiä syitä kuin nuoremmille. Ajan puute, joka etenkin ”ruuhkavuosina” on tyypillisin liikkumisen rajoite, ei ymmärrettävästi ikääntyville enää ole sitä kovinkaan usein. Ikääntyvien keskeiset haitat syntyvät fyysisen (vammat, sairaudet) ja henkisen (apeus, väsymys) hyvinvoinnin vajeista – eli asioista, joita fyysinen aktiivisuus edistää. Huomattavaa on, että liikuntapaikkojen fyysinen tai maantieteellinen saavutettavuus, tai muut materiaaliset resurssit, eivät ole ikääntyville kyselyn mukaan kovinkaan yleisiä esteitä. Tämä on ymmärrettävää peilattuna ikääntyvien kapeahkoon aktiivisuuden kirjoon: kävelylle voi lähteä haluamaansa aikaan ja paikkaan eikä siitä koidu juuri kustannuksia (Kuva 4).

Kuva 4. Ikääntyvien (65+ v.) ja muun ikäisten (18-34 v.) raportoimat liikkumisen koetut esteet ja rajoittavat tekijät. Kuva koostuu kaikkien kolmen kyselyajankohdan aineistoista eli siältää joulukuun 2020, helmikuun 2021 ja kesäkuun 2021 kyselyt. Ikäluokkien välisten erojen tilastollinen merkitsevyys: *p<0.05; **p<0.01; ***p<0.001.

Eniten iäkkäiden liikkumista tämän perusteella edistäisi heidän hyvinvointinsa edistäminen tavalla tai toisella henkilöön käyvin tai osallisuutta lisäävin interventioin – ei niinkään liikkumiseen liittyvien fasiliteettien kehittäminen. Kuitenkin liikkumisen ympäristöistä ikääntyvien aktiivisuuden ylläpitoa tukee parhaiten lähiympäristön käveltävyys. Se, millainen ympäristön ideaalitila ikääntyneen kannalta on, riippuu tietysti yksilön toimintakyvystä (Keskinen 2021).

Kirjoittajat:
Ilkka Virmasalo (Jyväskylän yliopisto), Janne Pyykönen ( Jyväskylän yliopisto ) & Petteri Muukkonen (Helsingin yliopisto)


Lähteet:

Heikkinen, E. & Rantanen, T. (toim.) (2008). Gerontologia. 2. uudistettu painos. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy. Duodecim.

Keskinen, K. (2021). Features of the Physical Environment, Walking Difficulty, and Physical Activity in Old Age. University of Jyväskylä. JYU dissertations 391.

Tilastokeskus (2021). Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestörakenne. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 19.11.2021]. http://www.stat.fi/til/vaerak/index.html

Valtion liikuntaneuvosto (2020). Koronapandemian vaikutukset väestön liikuntaan. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2020:2.