Mitä asiantuntijuuden laajeneminen tarkoittaa? Mihin suuntaan kehitys on menossa? Miten muutokseen tulisi suhtautua? Vaikuttaako asiantuntijuuden laajeneminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon?
Perjantaina 11.3.2016 Esa Väliverronen ja Sampsa Saikkonen tulevat puhumaan asiantuntijuuden rakentumisesta ja rajoista sekä erilaisten asiantuntijoiden strategioista. Asiaa lähestytään erityisesti terveellisen syömisen näkökulmasta. Piia Jallinoja kertoo rasvakiistojen jännitteistä, asiantuntijuudesta ja nautinnosta vuosina 1978-2013.
Tiedonnälän nostattamiseksi lue Piian blogi ruoasta järjen ja tunteen ulottuvuutena täältä.
Tieteellisiä asiantuntijoita haastetaan yhä herkemmin julkisuudessa. Asiantuntijuuden murrokselle antavat vauhtia yhteiskunnan modernisaatio, yleinen koulutustason nousu, yksilöllistyminen ja instituutioiden kritiikki. Samaan aikaan asiantuntijoiden kirjo on laajentunut tieteenalojen, koulutuksen ja ammattien eriytyessä. Myös vaatimukset päätöksenteon demokratisoinnista ja avaamisesta julkiseen keskusteluun luovat paineita asiantuntijakulttuureille.
Kehitys sisältää monia positiivisia piirteitä. Se lisää kansalaisten kiinnostusta tieteeseen ja teknologiaan ja auttaa avaamaan aiemmin suljettuja päätöksenteon kulttuureja. Samaan aikaan asiantuntijuuden laajeneminen ja julkinen kritiikki luo uusia riskejä, kun tieteellistä tutkimustietoa aletaan perusteettomasti kyseenalaistaa. Media suosii ”virallisen tiedon” kyseenalaistajia ja niin sanottuja kenttäasiantuntijoita, jotka nojautuvat enemmän kokemusperäiseen tietoon kuin koeteltuun tutkimustietoon. Tieteelliset asiantuntijat joutuvat opettelemaan uusia tapoja viestiä pärjätäkseen kilpailussa julkisen asiantuntijuuden markkinoilla.
Terveellisen syömisen haasteet koskettavat jokaisen arkea. Erilaisten rasvojen hyödyistä ja haitoista on pitkään käyty taistelua, jossa tietoon vedoten tuodaan esiin joskus täysin vastakkaisiakin näkemyksiä. Monissa länsimaissa ravinnon rasvat ja niiden kulutus ovat 1950-luvulta lähtien olleet toistuvasti tieteellisten ja julkisten kiistojen kohteena. Kiistojen kannat ovat heijastelleet maatalous- ja terveyspoliittisia näkemyksiä, lääketieteen löydöksiä, elintarviketeollisuuden intressejä ja ruokatrendejä.
Terveys- ja raskakeskustelun kanssa samanaikaisesti media tasapainoilee asiantuntijuuden luotettavuuden kanssa. Pätevien asiantuntijoiden valitseminen ja mukaan houkutteleminen on itsessään jo hankalaa. Kun tähän lisätään vaatimus huolehtia tieteellisen osaamisen ja niin kutsutun kenttäasiantuntijuuden tasapainosta, on medialla edessä vaikeita valintoja. Julkista valtaa hoitavat päätöksentekijät joutuvat puntaroimaan, kenen sanaan voi ja kannattaa luottaa. Vaikuttaako päätöksentekoon sen taustalla käytetyn tiedon laatu ja luotettavuus?