Luonto

Kuten monet muutkin ympäristökasvatukseen liittyvät käsitteet, myös luonto on käsitteenä yllättävän moniulotteinen. Termi on arkipäiväinen, mutta silti sen tarkka määritteleminen voi olla haasteellista. Onko olemassa jotakin ei-luontoa? Entä, onko ihminen osa luontoa vai ei?

Luonnon ja ei-luonnon rajaamisen sijaan niiden suhdetta voi hahmottaa jatkumona, jonka toisessa päässä on luonto ja toisessa päässä ei-luonto. Jatkumoajattelu perustuu siihen, että kaikissa fyysisen ympäristön kohteissa nähdään sekä ekologinen että inhimillinen ulottuvuus. Kysymykset luonnon ja ei-luonnon rajasta ja ihmisen ja luonnon suhteesta liittyvätkin toisiinsa. Vaikka ihminen nähtäisiin osana luontoa, ajatellaan ihmisen voivan muuttaa luontoa ei-luonnoksi.

Kuva: Laura Savolainen

Onko kuvassa näkyvä luontoa vai ei-luontoa? Mikä on ihmisen rooli kuvan alueella?

Ihminen ja luonto

Luontosuhteella tarkoitetaan ihmisen ja luonnon välistä suhdetta ja sitä, mielletäänkö ihminen kuuluvaksi luontoon vai ei. Erään näkemyksen mukaan ihmisellä on muihin luonnon elementteihin ja eliöihin nähden erityisasema, mutta biologisen ulottuvuutensa vuoksi ihminen on kuitenkin aina osa luontoa. Luontosuhde voidaan mieltää kaksisuuntaisena: ihminen ei pelkästään suhtaudu muuhun luontoon, vaan myös muu luonto ”suhtautuu” häneen.

Ympäristöongelmien yhtenä taustatekijänä voidaan pitää yhteiskunnassa vallitsevaa suhtautumista luontoon. Ihmistä ei pidetä osana luontoa, vaan luonto nähdään pikemminkin ihmisten toiminnan välineenä ja kohteena. Ympäristökasvatuksen eräänä tavoitteena on saada ihmiset ajattelemaan itsensä osana luontoa. Tällainen ajattelutapa voi helpottaa omakohtaisen asenteen löytymistä ja vastuun ottamista ympäristönsuojelussa.

Mitä sana ”luonto” Sinulle tarkoittaa?

Kirjallisuutta

Louhimaa 2005

Passmore 1997

Temmes 2006

Willamo 2002

Willamo 2004

Willamo 2005

<–          –>

<– Keskeisiä käsitteitä

© 2019 A MarketPress.com Theme