Miksi ja mitä?

Taustaa

Ympäristökasvatuksen opintokokonaisuuden yhtenä tavoitteena on lisätä opiskelijan kykyä verkostoitua erilaisiin yhteiskunnallisiin toimijatahoihin ja vahvistaa ymmärrystä ympäristökasvatuksen yhteiskunnallisesta merkityksestä eri aloilla. Tämä opittu toimintamuoto on siirrettävissä suoraan arkikäytäntöön – se tarkoittaa vaikuttavuutta verkostoitumisen kaikilla asteilla paikallisesta kansainväliseen.

Kestävän kehityksen toimikunnan koulutusjaoston strategian (2006) (pdf) mukaan yhteistyö ja verkostoituminen eri toimijatahojen välillä edistää ympäristökasvatusta. Tarvitaan päiväkotien, koulujen, eri oppilaitosten, järjestöjen, yrittäjien, eri hallinnonalojen ja tutkijoiden välistä yhteistyötä. Toiminnan tuloksellisuus lisääntyy olemassa olevia voimavaroja yhdistämällä.

Kun koulujen ja oppilaitosten toimintaa laajennetaan niiden perinteisen toimintaympäristön ulkopuolelle, löydetään uusia mahdolisuuksia soveltaa opittua, hankkia tietoja ja saada kokemuksia yhteistyöstä. Oppimisympäristöjen laajentamiseen tarvitaan kumppaneita.

Miksi?

Verkostoituminen kytkeytyy tiiviisti kumppanuuteen. Virtuaalinen verkostoituminen on kestävän kehityksen mukainen yhteyden pidon väline kaikilla asteilla, mutta usein henkilökohtaiset kontaktit kuitenkin käynnistävät verkoston syntymisprosessin.

Verkostoitumiseen liittyvät kaikki kestävän kehityksen ajatusmallit tiiviimmin ehkä systeemiajattelu. Perinteinen, lineaarinen, analyyttinen ajattelu voi jopa lisätä ongelmiemme määrää, kun asioita hoidetaan yksittäin näkemättä kokonaisuutta.

Verkostoituminen tarjoaa keinon jakaa sekä tietoa että taitoja asioiden hoitoon. Verkostoituminen voi auttaa näkemään ongelmien perimmäiset syyt, ja rohkaisee etsimään yhteyksiä asioiden välillä.

Ympäristökasvatuksen ja kestävää kehitystä edistävän koulutuksen tavoitteet muodostavat laajan ja monimutkaisen kokonaisuuden, jossa prosessiin osallistujat hyötyvät vuorovaikutuksesta, joka tapahtuu erilaisten toimijoiden kanssa. Verkostojen rakentaminen ja niissä toimiminen ovat tärkeitä kestävän kehityksen kasvatuksen toteuttamisessa. Verkostot voivat koostua virallisten ja epävirallisten tahojen yhteistoiminnasta.

Mitä?

Verkostoja ja kumppanuuksia voidaan luokitella kahteen ryhmään

1. Virallisiin, valtiovaltaa edustaviin organisaatioihin, joiden tehtäviin lukeutuvat kestävän kehityksen edistämiseen liittyvien velvoitteiden toteuttaminen.

2. Vapaaehtoisuuteen perustuviin kumppanuuksiin, joissa voivat toimia sekä virallisten tahojen edustus, kansalaisjärjestöt sekä yksityisen sektorin toimijat. Myös paikalliset yhteisöt, media ja yritysmaailma voivat olla aktiivisia toimijoita tämänkaltaisissa epävirallisissa verkostoissa.

Oppilaitoksen kontekstissa verkostoitumista voidaan ajatella myös oppilaitoksen sisällä: eri toimijoiden välillä, jolloin koko oppilaitoksen toimintakulttuuri pyritään saamaan mukaan tavoitteelliseen toimintaan, ja eri oppiaineiden välisiin yhteistyöhankkeisiin, opetuksen integroimiseen ja eheyttämiseen.

Kirjallisuutta

Tilbury & Cooke 2005

Siirry

<– Verkostoituminen

© 2019 A MarketPress.com Theme