Hungerfordin ja Volkin ympäristövastuullisuuden malli

Harold Hungerford ja Trudi Volk ovat tarkastelleet ympäristövastuulliseen käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimustensa perusteella he ovat luoneet näitä tekijöitä kokoavan mallin. Mallissa ympäristövastuulliseen käyttäytymiseen johtavat tekijät on jaettu lähtötason muuttujiin, henkilökohtaisen merkityksen muuttujiin ja voimaantumisen muuttujiin. Ne on jaoteltu edelleen ala- ja ylätason muuttujiin. Ylätason muuttujat kuvaavat ympäristövastuullisuuden kehittymisen kannalta merkityksellisimpiä asioita.

 hv.jpg

Lähtötason muuttujat ennustavat melko hyvin sitä, kehittyykö henkilöstä ympäristövastuullinen vai ei. Ympäristöherkkyys on merkittävin lähtötason muuttujista. Ympäristöherkkyydellä tarkoitetaan empaattista suhtautumista ympäristöön. Empaattisen suhtautumisen muodostumisessa keskeisiä ovat omat tunnepitoiset ympäristökokemukset. Ympäristöherkkyyden kehittymisessä tärkeää on myös muun muassa ympäristön havainnointi ja itsemme kokeminen osaksi luonnon kokonaisuutta. Ympäristöherkkyyden lisäksi muita lähtötason muuttujia ovat muun muassa tiedot ekologiasta ja asenteet saasteita ja teknologiaa kohtaan.

Henkilökohtaisen merkityksen muuttujat tekevät ympäristöasioista henkilökohtaisesti merkittäviä. Henkilökohtaisen merkityksen kokeminen on tärkeässä osassa ympäristövastuullisuuden kehittymisessä. Mallin mukaan ympäristökasvatuksessa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti ympäristön puolesta toimimisessa tarvittaviin tietoihin ja taitoihin. Niin sanotut voimaantumisen muuttujat ovat edellytys ympäristövastuulliselle käyttäytymiselle, koska niiden kautta ihminen alkaa uskoa oman toimintansa merkityksellisyyteen ja vaikuttavuuteen.

Kirjallisuutta

Hungerford & Volk 1990

–>

<– Teorioita

© 2019 A MarketPress.com Theme