Paloniemen ja Koskisen malli

Vaikka monissa ympäristökasvatuksen malleissa painotetaan osallistumista sekä toimimista ympäristön puolesta, jää niiden tukeminen usein käytännössä varsin vähäiseksi. Ympäristökasvatuksessa tulisi tavoitteiden sisällön pohtimisen ohella kiinnittää nykyistä enemmän huomiota siihen, miten näihin tavoitteisiin päästään. Ympäristökasvatuksen uudet, suurimmat haasteet liittyvätkin ihmisten osallisuuden tunteen, voimaantumisen ja sitoutuneisuuden kehittämiseen.

Paloniemi ja Koskinen mallissa ympäristövastuullinen toiminta nähdään oppimisprosessina, jossa keskeisintä ei välttämättä ole toiminnan tulos, vaan se, mitä prosessin aikana opitaan ja miten se vaikuttaa yksilön ja yhteisön toimintaan. Ympäristövastuullinen toiminta nähdään siinä siis sekä kasvatuksen tavoitteena että oppimisen välineenä. Mallissa oppiminen tapahtuu yhdessä toimimalla, omakohtaisten kokemusten ja niiden reflektoinnin, eli opitun ja koetun itsearvioinnin, kautta.

Malli kuvaa ympäristövastuullista toimintaa spiraalina. Spiraali koostuu osallistumisen ja osallistamisen kehästä. Osallistumisen kehä tarkoittaa omaehtoista osallistumista, jonka motivaationa on toimijan halu osallistua. Osallistamisesta on kyse, kun yksilöjä tai yhteisöjä kannustetaan osallistumaan johonkin toimintaan tai hankkeeseen. Toiminnan tarve ja motivaatio tulevat siis silloin osallistujan ulkopuolelta. Spiraalimuodolla halutaan esittää ympäristövastuullisen toiminnan jatkuvuus ja linkittyminen yhteiskunnalliseen kontekstiin: ”Toiminta ei ala tyhjästä, eikä se lopu tiettyjen hankkeiden päätyttyä, vaan se on pohja tulevaisuuden prosesseille ja niiden onnistumiselle”.

 

paloniemi_koskinen.JPG Klikkaa nähdäksesi suurempana

Kuvassa Paloniemen ja Koskisen malli ympäristövastuullisen osallistumisen oppimisprosessista.

 

Kirjallisuutta

Cantell 2003

Cantell & Koskinen 2004

Koskinen ja Horelli 2006

Paloniemi & Koskinen 2005

<–          –>

<– Teorioita

© 2019 A MarketPress.com Theme