Käpylän sipulimalli

Markku Käpylä on tuottanut niin sanotun ympäristökasvatuksen sipulimallin vuonna 1994. Mallin avulla voidaan jäsentää ympäristökasvatuksen didaktisia ratkaisuja hierarkkisesti.

Keskeistä mallissa on yksilön kulttuuristen merkitysten avaaminen sekä inhimillisen kokemuksen tarkastelu. Mallin perusajatuksena on kuvata oman kulttuurin arviointikyvyn kehittymistä.

sipulimalli_puolikkailla_kehyksilla_20.JPG
Kuvan lähde: Ojanen & Rikkinen 1995. Kuvan muokkaus: Laura Savolainen.

 

Sipulimalli koostuu neljästä kerroksesta, jotka ovat keskenään vuorovaikutuksessa. Mallin ytimessä (1.) on yksilö ja hänen välitön kokemusmaailmansa, joka tulee käsittää yhtenä kokonaisuutena, eikä jakaa fyysiseen ja henkiseen. Yksilön ja hänen kokemusmaailmansa ympärille tieto rakentuu kerros kerrokselta yhteiskuntaan päin.

  • Vaihe 1: Keskitytään ympäristön kokemiseen aisti kerrallaan ja kokemuksista aiheutuviin tuntemuksiin.

  • Vaihe 2: Tarkastellaan ympäristöä kokonaisuutena, ja pohditaan, miksi jokin ympäristössä on miellyttävää tai epämiellyttävää. Tästä näkökulmasta kannattaa tarkastella etenkin omaa lähiympäristöä.

  • Vaihe 3: Pyritään tulkitsemaan ympäristölle annettuja sosiaalisia merkityksiä. Tämä voidaan aloittaa yksinkertaisella taajamatutkimuksella pohtimalla oman lähiympäristön eri paikkoihin liittyviä kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä.

  • Vaihe 4: Oman kulttuurin kriittisen arviointikyvyn kehittyminen edesauttaa neljänteen vaiheeseen pääsemistä. Keskeistä on oppia tutkimaan ja tulkitsemaan ympäristöongelmia ja niiden luonnetta.

Kirjallisuutta

Ojanen & Rikkinen 1995

<– –>

<– Teorioita

© 2019 A MarketPress.com Theme