The use of entrepreneurship as a model for agency is the result of the ‘hero entrepreneurs’ of the industrial revolution – self-made men – who, starting from scratch gave birth to big, thriving companies. In economic theorizing the entrepreneur gained an important role as the engine of the economy, an innovator who creates new products, finds new markets and renews production processes. The entrepreneur’s particularity as an actor/agent has also been described as, among other things, the capacity to take risks, and in more recent theorizing; as an alertness to recognizing and implementing business opportunities. For a long time there was, therefore, an attempt in psychological research to find an entrepreneurial personality, which would have been characterized by a strong need to achieve and a firm belief in internal control.

The portrayal of entrepreneurs as exceptionally efficient, productive and dynamic does not apply equally to all enterprise. The description, obviously, fits the most successful entrepreneurs the best. A description such as this has proven to be very popular also as a general model of agency or as an inspiring example that is favored and used both when promoting entrepreneurship, as well as in working life and society in general. Small business owners and business organizations are required to have more of an entrepreneurial orientation/mind-set. Corporate entrepreneurship, or intrapreneurship, is desired of salary employees. When applying for work one should be equipped with an entrepreneurial attitude. Entrepreneurship education aims at creating entrepreneurial selves and entrepreneurial citizens who are willing to employ themselves by becoming entrepreneurs or who demonstrate an entrepreneurial spirit in their own lives in some other way.

The term entrepreneurship has been “democratized” in recent decades; it is no longer merely associated with exceptionally successful entrepreneurs or business executives, instead it is widely used as a symbol of agency that is expected of citizens. Rather than being a strictly defined model of agency, entrepreneurship and an entrepreneurial spirit can be used to present many shades and sides of agency that, depending on the context or situational and rhetorical arrangement, can emphasize for example economic competitiveness and growth orientation, commodification and sales spirit, self-employment and self-responsibility, or independence, initiative taking, perseverance and creativity.

__________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Yrittäjyyden käyttö toimijuuden mallina juontaa teollisen vallankumouksen sankariyrittäjiin – oman onnensa seppiin –, jotka tyhjästä aloittaen synnyttivät kukoistavia suuryrityksiä. Taloustieteellisessä teoretisoinnissa yrittäjä sai tärkeän aseman talouden moottorina, innovoijana, joka luo uusia tuotteita, löytää uusia markkinoita ja uudistaa tuotantoprosesseja. Yrittäjän erityisyyttä toimijana on lisäksi kuvattu muun muassa riskinottokykynä ja uudemmassa teoretisoinnissa valppaana liiketoimintamahdollisuuksien tunnistamisena ja toteuttamisena. Psykologisessa tutkimuksessa yritettiin pitkään löytää omanlainen yrittäjäpersoonallisuus, jonka piirteinä olisivat voimakas suorittamisen tarve ja vahva usko sisäiseen kontrolliin.

Kuvaus yrittäjästä erityisen tehokkaana, aikaansaavana ja muutosvoimaisena toimijana ei päde yhtäläisesti mihin tahansa yritystoimintaan. Parhaiten se tietenkin istuu kaikkein menestyneimpien yrittäjien kohdalla. Tällainen kuvaus on osoittautunut hyvin suosituksi myös yleisenä toimijuuden mallina tai esikuvana, jota suositellaan ja käytetään niin yritystoiminnan edistämisen yhteydessä kuin työelämässä ja yhteiskunnassa laajemminkin. Pienyrittäjiltä ja yritysorganisaatioilta kaivataan lisää yrittäjyysorientaatiota. Palkkatyöntekijöiltä halutaan sisäistä yrittäjyyttä. Työnhaussa tulisi asennoitua yrittäjämäisesti. Yrittäjyyskasvatuksella pyritään synnyttämään yrittäjäminuuksia, yrittäjämäisiä kansalaisia, jotka ovat valmiita työllistämään itsensä ryhtymällä yrittäjäksi, tai sitten osoittavat yrittäjämäisyyttä omassa elämässään jollain muulla tavoin.

Viime vuosikymmeninä termi yrittäjyys on ”demokratisoitunut”, sitä ei liitetä enää pelkästään poikkeuksellisen menestyneisiin yrittäjiin tai yritysjohtajiin, vaan sitä käytetään laajasti kansalaisilta odotetun aktiivisen toimijuuden symbolina. Tähän laajentuneeseen käyttöön liittyen yrittäjyystermin merkitykset vaihtelevat. Kysymyksessä ei ole yksi tarkasti rajattu toimijuuden malli vaan yrittäjyydellä ja yrittäjämäisyydellä voidaan tuoda esiin useanlaisia, esimerkiksi taloudellista kilpailukykyä ja kasvuorientaatiota, asioiden tuotteistamista ja myyntihenkisyyttä, itsensä työllistämistä ja itsestään vastuun kantamista, tai itsenäisyyttä, aloitteellisuutta, sinnikkyyttä ja luovuutta korostavia toimijuuden puolia ja muotoja, kulloisestakin asiayhteydestä tai tilannekohtaisesta retorisesta asetelmasta riippuen.