By entrepreneurship we refer to acting as an entrepreneur: actions such as establishing, managing and owning an enterprise. At the core of the entrepreneur’s agency is the pursuit of financial gain or profit by the means of an enterprise, where the key tools and resources are product, labor and capital. At one level, the question is about business planning, production and product development, sales, marketing, investment and financial accounting, bookkeeping, supervising and other describable activities whereby the entrepreneur strives to achieve financial results.

On a somewhat different level entrepreneur’s agency involves a question about business taking place in a field consisting of a variety of stakeholder relations and social ties forming social networks that on the one hand limit and on the other enables entrepreneurs to act. At this level, what is essential for an entrepreneur’s agency is to be able to generate, maintain and utilize customer relationships, and relationships with employees or business partners, such as financiers, subcontractors, or resellers. Relationships with representatives of public administration and policy, competitors, and other potential actors are also essential. Because of this dependence on relationships, what becomes central to entrepreneurial agency is the entrepreneur’s ability to reflect on his/her relationships with other parties and interaction with them, and as well strategic decision making, communication and action through which the entrepreneur, on the one hand, defends his or her own position and identity as an entrepreneur and, on the other hand, strives to realize his or her financial aims.

Entrepreneurial agency is often described by emphasizing the decisive role of the individual, for example by underlining the entrepreneur’s independence, courage, initiative, and ability to put things into play. Exceptionally successful individuals who’ve gotten wealthy by growing their company – say start-up entrepreneurs – are often examples of such agency. At the same time, entrepreneurial activity has been portrayed as limited or constrained, for example, by the regulations set by society, lack of resources, fierce competition, or unbalanced customer relations. Such a set-up is for example described as ‘forced entrepreneurship’, ‘ghetto entrepreneurship’ or ‘a position of helpless entrepreneur’.

The entrepreneur’s reality can often be described as something in between these extremes. Even a successful entrepreneur’s agency is, in many ways, intertwined with the company’s operating environment and affiliates that can both enable and limit its success. Even modest success – such as just reaching passable livelihood – requires the entrepreneur’s agency, despite the limiting factors of the agency. In principle, entrepreneurship requires an active and self-directed activity of the individual, which makes it easy to understand the often-expressed idea that entrepreneurship requires great self-confidence and belief in one’s own agency. Equally, entrepreneurship requires the belief that one’s own agency and success depends on relationships and interaction. More generally, from a relational point of view, interest is directed at how and what kind of agency is constructed and defined at any given time, as well as the type of agency variation that can be practiced in an entrepreneurial business and as an entrepreneur.

__________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Yritystoiminnalla viittaamme yrittäjänä toimimiseen eli yrityksen perustamiseen, johtamiseen ja omistamiseen. Yrittäjän toimijuuden ytimessä on yrityksen avulla tapahtuva taloudellisen hyödyn tai voiton tavoittelu, jossa keskeisiä välineitä ja resursseja ovat tuote, työvoima ja pääoma. Yhdellä tasolla kysymys on liiketoiminnan suunnitteluna, tuotantona ja tuotekehittelynä, myyntinä, markkinointina, investointeina ja talouslaskentana, kirjanpitona, työnjohtamisena ja niin edelleen kuvattavissa olevasta toiminnasta, jolla yrittäjä pyrkii saavuttamaan taloudellista tulosta.

Hieman toisella tasolla kysymys on siitä, että yritystoiminta tapahtuu useanlaisista sidossuhteista muodostuvassa kentässä tai sosiaalisessa verkostossa, joka yhtäältä rajoittaa ja toisaalta mahdollistaa yrittäjän toimijuutta. Tällä tasolla yrittäjän toimijuudessa olennaista on se miten hän kykenee synnyttämään, ylläpitämään ja hyödyntämään asiakassuhteita ja suhteita työntekijöihin tai yrityksen ulkopuolisiin yhteistyökumppaneihin, kuten rahoittajiin, alihankkijoihin tai jälleenmyyjiin. Olennaisia ovat myös suhteet yhteiskuntaa edustavin tahoihin, kilpailijoihin ja mahdollisiin muihin toimijoihin. Riippuvuus sidossuhteista nostaa yrittäjän toimijuudessa keskeisiksi hänen kykynsä reflektoida suhdettaan toisiin osapuoliin ja vuorovaikutustaan näiden kanssa sekä sellaisen strategisen päätöksenteon, kommunikoinnin ja toiminnan, jolla yrittäjä yhtäältä puolustaa omaa asemaansa ja identiteettiään yrittäjänä ja toisaalta pyrkii toteuttamaan taloudellisia tavoitteitaan.

Yrittäjän toimijuutta on yhtäällä kuvattu korostamalla yksilön ratkaisevaa osuutta, esimerkiksi alleviivaamalla yrittäjän itsenäisyyttä, rohkeutta, aloitteellisuutta ja kykyä panna asioita tapahtumaan. Erityisen menestyneet, yritystään kasvattaen vaurastuneet yksilöt – vaikkapa start-up-yrittäjät – ovat usein mainittuja esimerkkejä tällaisesta toimijuudesta. Toisaalla yritystoiminta on nähty yksilön toimijuutta rajoittavana tilanteena, jossa esimerkiksi yhteiskunnan asettamat säädökset, resurssien puute, kova kilpailu tai epätasapainoinen asiakassuhde ehkäisevät yrittäjän menestymismahdollisuuksia. Tällaista asetelmaa on kuvattu muun muassa ’pakkoyrittäjyytenä’, ’gettoyrittäjyytenä’ tai ’avuttoman yrittäjän toimija-asemana’.

Usein yrittäjän todellisuus on kuvattavissa näiden ääripäiden välimaastossa. Menestyvänkin yrittäjän toimijuus on monin tavoin kietoutuneena yrityksen toimintaympäristöön ja sidossuhteisiin, jotka sekä mahdollistavat että rajoittavat hänen menestystään. Vaatimatonkin menestys – kuten edes välttävän toimeentulon saavuttaminen – edellyttää yhtä kaikki yrittäjän omaa toimijuutta sitä rajoittavista tekijöistä huolimatta. Yritystoiminta lähtökohtaisesti edellyttää yksilöltä aktiivista ja itseohjautuvaa toimintaa, mikä tekee ymmärrettäväksi usein esitetyn ajatuksen, jonka mukaan yrittäjyys vaatii vahvaa itseluottamusta ja uskoa omaan toimijuuteen. Yhtä lailla yrittäjyys vaatii uskoa siihen, että oma toimijuus ja menestyminen riippuvat sidossuhteista ja vuorovaikutuksesta. Yleisemmin ottaen relationistisesta näkökulmasta kiinnostus kohdistuu siihen, miten ja minkälaiseksi yrittäjän toimijuus kulloinkin rakentuu ja määrittyy sekä siihen, minkälaista toimijuuden vaihtelua yritystoiminnan harjoittaminen ja yrittäjänä toimiminen voi kaikkiaan sisältää.